Pardon kirjoitti:AA:n syyllisyyttä tukee mm. se, että hän muuttaa tarinoita itselleen edulliseen suuntaan. Jos hän muistaa kokeilleensa ovesta pulssia ja siitä ei voisi kokeilla pulssia, niin jotenkin hän ei sitten olekaan kokeillut pulssia.
Jos AA tunnustaa, hän peruu tunnustuksensa.
Hän vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin "en osaa sanoa", siis esim. lapsen vierailuihin takkahuoneessa kyseisenä yönä.
Kengätkin on sitten jalassa, jos niin pitää olla. Ylipäänsä kaikkeen löytyy jokin selitys tai sitten muistinmenetys. Mitä tekemistä totuuden kanssa on sillä, että ensin voi kuunnella, miten asioiden väitetään olevan ja sitten voi puolustautua vetoamalla tarinan mahdollisiin aukkoihin?
Normaalissa elämässä pitäisi jossain vaiheessa kertoa se versio, missä aikoo pysyä. Jos jotain ei muista, niin sekin.
Erikseen on kysyttävä, että miten JJ voi kelvata todistajaksi? Miksei hän joudu itse vastaamaan kysymyksiin siitä, että mikä sai hänet laiminlyömään tutkimuksen oleellisen linjan? Siis tyypillisen läheinen on tekijä -teorian? Ei siinä mitään pahaa ole, että AA:nkin versio on otettu vakavasti, mutta tuntuu 'älyttömältä että voi toimia näin puolueellisesti ja sitten tulla todistamaan AA:n puolesta.
No kyllä tuosta ovenraosta ylettyy pulssia kokeilemaan, ei se absoluuttisen mahdotonta ole mitenkään. Ei sitä päätä ole mikään pakko yrittää raosta samanaikaisesti tunkea, pelkkä käsi riittää. Mahdollistahan on myös (jotenkuten), että Jukka oli tuossa vaiheessa hivenen kauempana ovesta ja Anneli veti häntä lähemmäksi. Okei, ei kyllä kerro sellaisesta, mutta mahdollisuuksien rajoissa on, että hetki ei ole ollut kaikkein kirkkain. Ja viimeinen oljenkorsi on se, että Jukka vielä kuitenkin oli hengissä ja joku viime nykäys veti hänet lähemmäs ovea. Myönnetään, aika epätoivoinen selitys.
Annelin tunnustus taas oli laatua "en muista mitään, mutta jos poliisi niin väittää, ettei siellä ollut ketään, niin eikai siellä sitten voinut olla ketään". Hän ei lapsellekaan TUNNUSTANUT, vaan sanoi uskovansa, kun poliisi oli kertonut hänen olevan syyllinen. Samoin tunnustustarina oli ihan epäjohdonmukainen eikä pitänyt paikkaansa tapahtuneen suhteen. Se oli semmoista arvailua siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Varsinaisesta puukotuksesta hän ei muista mitään, lasin rikkomisen syykin jää ihan arvailuksi, mistään suojavarusteista tai kamojen kätkemisistä ei puhuta eikä niiden puuttumista selitetä mitenkään. Ylipäätään hän ei edelleenkään tunnu muistavan tapahtumista juuri mitään.
En ole luottanut lapsen kertomukseen vierailusta takkahuoneessa silloin kun lasi on ollut rikki, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei lapsi ole voinut rikkinäisen lasin vuoksi paljain jaloin siellä vierailla. Unesta herätetty 9v ei ole kaikkein selkein ja muistavaisin todistaja, etenkään tuollaisen trauman jälkeen. Vierailuja on jotenkin liikaa ylipäätään. Turren kuvista havaitsee, että lasten huoneen seinä muodosti erikoisen "aulan", joka piti kiertää, lähes ulko-ovelle asti, ennenkuin pääsi kääntymään kohti takkahuonetta. Näin ollen saapuvan lapsen lähestymiskulma takkahuoneeseen nähden oli hyvin jyrkkä. Hän olisi nähnyt kyllä takkahuoneen oviaukon välittömästi, mutta sisälle huoneeseen hän ei olisi nähnyt. Jos Jukka oli oviaukossa, hän olisi nähnyt lapsen heti, mutta sängyssä oleva Anneli ei olisi nähnyt, eikä myöskään lapsi olisi nähnyt Annelia mitenkään. Tuntuu oudolta, että Jukka olisi odotellut lapsen saapumista lähelle, ennenkuin olisi lähettänyt tämän takaisin nukkumaan. Olen pitkään esittänyt teorianani, että Jukka käskytti lapsen takaisin nukkumaan jo silloin, kun hän vasta oli olohuoneessa, eikä lapsi todellisuudessa edes nähnyt Annelia. Annelin yhden kertomuksen mukaan lisäksi Jukka kävi olohuoneessa "jossain vaiheessa", kun paukutusta/"ukkosta" ihmeteltiin. Hyvin luontevaa olisi, että Jukka kävi itse asiassa ohjaamassa lapsen takaisin huoneeseensa. Spekulaatiota, mutta mahdollista.
Kenkien jalassaolosta ei loppujenlopuksi ole mitään todisteita. Melko luontevaa on tietysti laittaa kengät jalkaan kun on tarkoitus juosta ovesta pihalle (ei tietenkään vielä siinä vaiheessa, kun luulee, että murhaaja on perässä, vaan silloin kun tulee takas sisälle). Ja kun poliisit tulivat: oliko niitä kenkiä vai ei??? Se on kyllä huonoa tutkimusta, jos asiaa ei huomattu noteerata. Ja missä olivat kenkien jäljet?? Anneli juoksi muka takkahuoneen ja eteisen väliä, eikä kengänpohjiin tarttunut yhtään verta, joka olisi näkynyt olohuoneen puolella? Kenkien riisuminen takkahuoneen rajalla on minusta kyllä melkoisen kaukaahaettua, kun tilanne oli ns. päällä. Kengättömyyteen liittyy tämä pulssinkokeilukertomuskin: Anneli kertoo siksi menneensä pesuhuoneen kautta, koska lattialla on lasia. Tässä hän siis väittää, ettei kenkiä ollut. Ja jalkapöydällä olleet veripisarat: eivät ole voineet tulla kenkien läpi.
Oma veikkaukseni on, että Anneli laittoi kengät jalkaan juostuaan ekan kerran pakoon huppista. Suunnilleen siinä ÖH-kohdassa, kun hän oli tuulikaapissa. Siksi myös hänen askeleensa puhelimen lähellä kuuluivat, vaikka muita askeleita ei kuulunut. Pulssinkokeilu ei kyllä tuohon sovi

Voiko olla niin shokissa, ettei tajua, että kengät ovat jalassa?
Toisaalta: Annelin jalkapohjissa OLI lasista tulleita naamuja. Jossain vaiheessa hän oli juossut lasin päällä paljain jaloin. Missä vaiheessa?? Kertomuksensa mukaan juostessaan takkahuoneesta pois. Jalan naarmutkin selittyvät hyvin näppärästi siis. Lavastuksen vuoksi paljain jaloin lasissa pomppimiseen en usko.
Mielestäni esim veitsitukista puuttuvan veitsen havainnointi, kuvaaminen ja siitä kysely Annelilta kertoo siitä, ettei Annelin stooria noin vain nielty. Mutta jäljet rikospaikalla näyttävät ihan kuin siellä olisi ollut joku muu. Lapsi kertoo samaa. Nainen on näköjään ollut puhelimessa, kun miestä on tapettu taustalla. Ei siinä nyt tarvitse kovin huono tutkija olla, että pitää ulkopuolista mahdollisena/todennäköisenä. Ei rikospaikalta löydy mitään Annelia rikokseen sitovaa todellisuudessa.