Kataja kirjoitti:Paitsi että Suomessa vainajan tunnistus on maailman huippuluokkaa ja Helena Ranta taitaa olla oikeushammaslääketieteen alalla maailman tunnetuimpia, eli pelko jostain kykenemättömyydestä esim. katastrofin yhteydessä on täysin turhaa. Isossa katastrofissa ei kaikkia uhreja aina pystytä tunnistamaan vaikka olisi käytössä paras tietotaito ja yksittäistapauksen yleistäminen on liioittelua.
Toki olemme selvillä kuinka esim. Estoniaonnettomuuden jälkeen ruumiin tunnistukset tehtiin. Kirjoitin tästä tähän samaan ketjuunkin aikanaan. Kopsaan omasta kertomuksestani tuon osan tähän loppuun.
Lähinnä minä ihmettelin, että jos todella tämän interpolin kaavakkeen mukaan tehtiin ruumiinavaus v. 2007, miksei se poikinut mitään? Jos ruumis todella avattiin tämän kaavakkeen mukaan, on myös hammastutkimus tehty. Nyt kun ruumis kaivettiin haudasta, korostettiin tätä saman kaavakkeen käyttöä ja hammaskarttojen tekoa. Eikö ne kaavakkeet nyt jo ole täynnä olleet 2,5 vuotta ja kaavakkeen mukaiset hammaskartat tehty samaan aikaan?
Kävikö niin, että kukaan vaan ei ymmärtänyt käyttää hyväkseen noita tietoja 2,5 vuoden aikana? Missä ne hammaskartat nyt ovat, jotka on tehty v.2007?
Ja sitten se aiemmin kirjoittamani selostus Interpolin kaavakkeen käytöstä:
Tunnistyössä käytetään Interpolin laatimaa lomakkeistoa. Lomakkeisiin kerätään uhreja koskevat elämän aikaiset tiedot ja kuolemanjälkeiset tiedot.
Tunnistaminen perustuu mm.
-lähiomaiset tai jonkun muun hlön tunnistukseen
-esinetodisteisiin, kuten uhrilta löytyneisiin asiakirjoihin, vaatteisiin, kelloihin ja koruihin
-fyysisiin todisteisiin eli ulkoisessa tarkastuksessa havaittuihin seikkoihin kuten yleispiirteet, hiukset, silmien väri, pituus, paino ja erityispiirteet eli tatuoinnit, arvet ja sormenjäljet.
-fyysisiin todisteisiin kuuluvat myös ruumiinavauksessa todettavat seikat kuten oikeus- ja hammaslääketieteellinen näyttö ja laboratoriolöydökset (hampaat, veriryhmä, DNA, leikkausarvet jne.).
Estoniaonnettomuuden jälkeen:
Jokainen vainaja punnittiin kuljetuslaatikkoineen. Kun vainaja oli riisuttu, omaisuus ja tyhjä laatikko punnittiin, jolloin saatiin vainajan paino.
Vainajat valokuvattiin vaatteet päällä molemmilta sivuilta. Lisäksi otettiin kasvokuva molemmilta sivuilta sekä suoraan edestä. Vaatteet tarkasteltiin lähemmin omaisuusjaoksessa (vain taskut tyhjennettiin tässä vainajan käsittelyn yhteydessä). Vaatteet ja omaisuus kuvattiin.
Mm. vainajan silmät tarkastettiin pinsettien avulla, jotta mahd. piilolinssit tulivat huomioiduksi.
Kasvot kuvattiin uudelleen siten, että käytettiin lievää meikkaamista, koska yleensä kaikilla vainajilla oli kasvoissa jonkin verran pikkuvammoja ja paleltumia. Meikin avulla kasvot saatiin mahdollisimman luonnollisiksi.
Myös vainajan nivelkulumat ja epämuodostumat vahvistivat tunnistamista.
Hampaista otettiin kuvat peilien avulla ja leuat rtg-kuvattiin. Hammaslääkärit tekivät hammaskartoituksen. Paikkausmateriaaleista ja korjaustyylistä asiantuntijat voivat päätellä melko tarkasti, missä korjaukset oli tehty. Virolaisella ja venäläisellä sekä suomalaisella ja ruotsalaisella tyylillä on huomattavia eroja.