Anile kirjoitti:Joey:
Sanotaan sitten niin, että väkivaltarikollisuus ja omaisuusrikokset ovat nollassa.
Niin kuin esim. eräässä oululaisessa hyvässä asuinalueessa?
Ahaa, eli jos asun rikoksettomalla alueella ja päätän hetken mielijohteesta (tai sitten vaikka pidemmän suunnittelun tuloksena) tappaa perheeni, johtopäätös on se että rikollisuus kukkii asuinalueellani? Tuon kaltaiset teot ovat yksittäistapauksia sinänsä, että niistä ei voi oikein päätellä mitään koko asuinalueen tilasta. Jos sitten mummoja ryöstetään, naisia raiskataan ja autoja rikotaan kaduilla jatkuvasti, johtopäätös on hieman toinen. Näillä ns. paremmilla asuinalueilla on tietääkseni edelleen turvallista asua.
Anile kirjoitti:
Ja jollain uunisurma-perheen vesalla on yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä kuin hakaniemeläisen kulttuurikodin kasvatilla?
En ole kuullut kenestäkään joka ihan laiskuuttaan olisi ollut menestymättä.
Niinpä. Jos olet köyhä, sen täytyy johtua siitä, että haluat olla köyhä. Tämä päätelmä suo porvarille makoisat yöunet.
---
Tietysti.Kukapa ei haluaisi.
Tämä keskustelu on sikäli turhaa, että puhumme ihan eri asioista.
Minä haluan yhteiskunnan joka on kaikille oikeudenmukainen ja sinä haluat yhteiskunnan jossa sinä menestyt.
Eli siis haluat,että down-ihmiset maksavat oman hoitonsa?
Haluaisitko tarkentaa sanan sektori merkitystä?
Miten määrittelet kohtuuden?
Otetaanpa esimerkki(nyt seuraa rautalangan vääntämistä): lähtötilanne on se,että on kaksi ihmistä autiolla saarella ja toinen heistä omistaa siellä kaiken, ruuan,majan,kalastusvälineet jne ja toisella ei ole mitään.
Nyt tämä omistavan luokan jäsen voi itse määrätä hinnan ruualle tai vuokran kalastusvälineille ja majalle. Toisen, köyhän on pakko hyväksyä mikä tahansa tarjous ja elää orjuudessa koko loppuelämänsä koska kieltäytyminen tietää varmaa kuolemaa.
Mikä sinusta olisi kohtuullista tällä autiolla saarella? (Paitsi, että miten se voi olla autio jos siellä asuu kaksi ihmistä?

)
Haluan minäkin yhteiskunnan, jossa ollaan kaikille oikeudenmukaisia, turha yrittää laittaa sanoja suuhuni. Minusta se ei ole oikeudenmukaista, että jotkut tekevät töitä yli puolet vuodesta ilmaiseksi (minä en muuten ole yksi heistä). Kyllä minä voin omistani antaa muiden auttamiseen, mutta kohtuuden ja järkevyyden rajoissa siten, että jaksan jatkossakin tehdä töitä muita auttaakseni.
Tuosta Hakaniemestä... Jos minua lyödään lapsuudenkodissani tai isäni muuraa äitini uunin sisään, on ilmiselvää etten todennäköisesti menesty elämässäni yhtä hyvin kuin muut. Häiriintyisin yhtä varmasti silloin jos isäni muuraisi äitini uunin sisään kulosaarelaisresidenssissä. Jostain syystä vallalla on ajatus, etten häiriintyisi, koska minulla olisi kuitenkin rahaa - pääsisin aivan varmasti ensiluokkaiseen hoitoon ja kylvyt sulatetussa kullassa helpottaisivat muutenkin ahdistustani.
Toki siinä vaiheessa kun on jo päätynyt asunnottomaksi, velkataakkaiseksi ja saanut merkintöjä ties mihin rekistereihin, on vaikea enää onnistua. Mutta siinäkö vaiheessa on sitten asiallista syyttää yhteiskuntaa kaikesta? Ilmainen koulutus on käytetty nenänkaiveluun, luottokortit kusettamiseen ja avioliitto viinanjuontiin ja kaikki tämä on yhteiskunnan syytä? Ei vain ollut muuta vaihtoehtoa? Mielenterveyspalvelujen puutetta syyttämällä kaikenlainen toiminta on hyväksyttävää ja maksatettava niillä, jotka ovat toimineet toisin?
Joo, kuten varmaan itsekin ymmärrät, en todellakaan ehdota että down-syndroomaiset maksaisivat itse hoitonsa. Minusta ne, jotka kuormittavat vuodesta toiseen esimerkiksi terveydenhuoltoa aivan järkyttävän paljon, saisivat maksaa itse hoitoaan verotuksen kautta - siis esimerkiksi alkoholistit viinan verotuksen ja keuhkosyöpäiset tupakan verotuksen kautta. Synnynnäiset vammaisuudet eivät tietenkään liity tähän mitenkään, koska jotenkin minusta tuntuu että jok'ikisen alkoholistin ja tupakoitsijan kohdalla ei voi olla kyse periytyvästä taipumuksesta addiktioon... Homman pitäisi minusta toimia myös toisinpäin: jos jonkin elämäntapani kautta suollan jatkuvasti hirveitä määriä rahaa valtiolle, olettaisin puitteiden olevan siltä osin kunnossa. Eli koska esimerkiksi autoverotus on mitä on, kuvittelisi että tiet olisivat loistokunnossa, liikennejärjestelyt toimivia ja parkkipaikat tilavia... Mitä sellaisia kuluja minä autoilijana aiheutan (ja olen aina aiheuttanut) valtiolle, että minua tarvitsee verottaa niin paljon? ...Ja kun on ilmiselvää että sekä tupakoitsijat että alkoholistit aiheuttavat hirveästi kuluja valtiolle, miksei heitä veroteta sen mukaisesti?
Ja autoilu, tupakointi ja viinanjuonti toimivat tässä siis vain yksinä esimerkkeinä.
Miten tuossa sinun autiosaariesimerkissäsi ollaan päädytty tuohon tilanteeseen? Entä eikö se kaiken omistava osapuoli todellakaan tarvitse mitään palveluita (esimerkiksi työvoimaa) siltä köyhältä osapuolelta?
Ymmärrän kyllä mitä tuolla esimerkilläsi ajat takaa ja että haluat sillä osoittaa suomalaisen yhteiskunnan rakentuvan despotismille ja tahalliselle riistolle. Minä en näe asiaa niin. Tosin, minun isäni ei muurannutkaan äitiäni uuniin eikä käyttänyt koko kasvatusaikaani viinanjuontiin, joten kykenin koulussa nenänkaivuun ohella tekemään jotain muutakin. Minua on siis ilmeisesti kohdannut uskomaton tuuri eikä omalla mahdollisella työnteollani ole mitään tekemistä asian kanssa. Työssäkin olen varmasti pärjännyt ihan vain söpöilemällä ja olemalla pirun onnekas.
PaulaDrew kirjoitti:Kuitenkaan juuri koskaan ei käy niin, että huonoista oloista ja köyhälistöstä peräisin oleva ihminen nousisi tuloluokasta johon on syntynyt. Se siis olisi periaatteessa mahdollista mutta käytännössä niin ei tapahdu. Mikä sen selittää? Ehkä se on sitten laiskuus.
Minä tiedän useammankin tapauksen, jossa tuo nousu on tapahtunut. Mutta varsinaisiin kysymyksiisi: minusta kansallisessa mielenterveydessä on pielessä jotakin. Asetetuissa tavoitteissa, toiveissa, unelmissa... Joku (taisi olla Maybrick? Vai Mariacka?) sanoi tuossa Oulu-ketjussa, että nykyään moni kuvittelee elämän olevan aivan uskomattoman upeaa ja kun sitten tuleekin vastoinkäymisiä... Ettei onnellinen voi olla ennen kuin ymmärtää elämän olevan vastoinkäymisiä. Tätä ei kyllä ymmärretä, eikä tulla tulevaisuudessakaan ymmärtämään. Olen ihan tosissani huolissani tämän hetken teineistä, jotka oikeasti ovat mieluummin isotissisiä ja kauniita kuin älykkäitä ja kuvittelevat, että julkisuudenhenkilöys on oikein varteenotettava uravalinta.
(Tulipas lyhyesti

)