Re: MeToo-ketju ahdisteluille ja vihjaaville puheille
Lähetetty: Pe Helmi 02, 2018 6:45 pm
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005550964.html
Vakavia syytöksiä. Miksi aikuiset naiset ottavat tällaiset tapahtumat esille vasta 15 - 20 vuotta myöhemmin? Olivatko he todellakin täysi-ikäisinä naisina pelkkiä tahdottomia heittopusseja, jotka sai helposti hotellihuoneeseen? Iskikö morkkis suhteesta proffaan vasta näin myöhään?Laura Tiainen jätti elokuvakoulun kesken jatkuvan ahdistelun takia: ”En kestänyt enää” – Kaksi Lauri Törhösen entistä opiskelijaa kertoo seksuaalisesta häirinnästä
Syytökset elokuvaohjaajaa ja entistä professoria Lauri Törhöstä kohtaan tulivat julki keskiviikkona. Laura Tiainen ja Anu Ollikainen kertovat HS:lle omat kokemuksensa Törhösestä.
Lopulta Laura Tiainen ei enää kestänyt opiskelua samassa paikassa Lauri Törhösen kanssa.
Julkaistu: 2.2. 17:04
Valtava helpotus.
Se oli Laura Tiaisella päällimmäinen tunne, kun elokuvaohjaaja Lauri Törhöstä, 70, koskevat ahdistelusyytökset tulivat julkisuuteen.
”Katarttinen kokemus”, Tiainen kuvailee itse.
Yleisradio julkaisi keskiviikkona laajan artikkelin, jossa lukuisat elokuva-alan naiset kertoivat Törhösen häiritsevästä käytöksestä ja seksuaalisesta ahdistelusta, jotka ovat jatkuneet kertomusten mukaan 1980-luvulta 2000-luvulle.
Törhösen käytöksestä on liikkunut elokuva-alan sisällä huhuja vuosikausia, mutta Yle toi asian ensimmäisenä laajaan julkisuuteen. Myös HS on kertonut Suomen elokuva-alan seksuaalisesta häirinnästä laajasti.
Törhönen ei vastannut perjantaina HS:n soittopyyntöihin.
Suuri osa kerrotuista häirintätapauksista ajoittuu vuosiin 1995–2006, jolloin Törhönen toimi Taideteollisen korkeakoulun elokuvakerronnan professorina. Nykyään koulu on nimeltään Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos.
Monet Törhösen uhrit olivat hänen oppilaitaan, nuoria elokuva-alaa opiskelleita naisia.
Yksi heistä on nyt 36-vuotias Tiainen. Turkulainen Tiainen pääsi Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen linjalle vuonna 2000, vain 18-vuotiaana ja suoraan lukiosta.
Saavutus, jollaisesta monet jäävät vain haaveilemaan. Linjalle valittiin tuonakin vuonna vain kaksi uutta opiskelijaa yli sadan hakijan joukosta.
Kolme vuotta myöhemmin Tiainen lopetti koulun kesken.
Syynä oli Törhösen häneen kohdistama jatkuva seksuaalinen ahdistelu, Tiainen perustelee.
”En kestänyt sitä enää. Lähdin koulusta vuonna 2003 enkä koskaan palannut takaisin”, Tiainen kertoo.
Samalla hän jätti koko elokuva-alan, josta oli kertomansa mukaan haaveillut koko yläasteen ja lukion ajan.
Tiaisen mukaan Törhösen käytös häntä kohtaan alkoi sinä päivänä, kun Tiainen sai tietää kouluun pääsystään, 9. kesäkuuta 2000.
Tiainen juhlisti tapahtumaa menemällä helsinkiläispubin terassille koulun opiskelijoiden kanssa. Joukossa oli myös Törhönen.
”Olimme kaikki nuoret jo melko humalassa, kun päätimme siirtyä yökerhoon. Oli vielä valoisaa, ja juuri ennen kuin pääsin autoon sisään, Törhönen käveli minua kohti. Luulin hänen vain halaavan minua, mutta yhtäkkiä hän suutelikin minua väkisin suulle. Tuntui kuin kukaan ei olisi reagoinut tapahtuneeseen. Itse olin vihainen ja hämmentynyt”, Tiainen kertoo.
Opiskelun alettua Törhösen lähentely-yritykset Tiaisen mukaan jatkuivat. Niistä tuli arkipäivää esimerkiksi koulun yhteisissä juhlissa, kuten pikkujouluissa tai harjoitustöiden ensi-illoissa.
”Pyrin niissä aina välttelemään Törhöstä, hakeutumaan muualle ja muiden seuraan”, Tiainen sanoo.
Seksististä puhetta ja käytöstä kuuli Tiaisen mukaan muiltakin koulun miesopettajilta, mutta kukaan ei lähennellyt häntä samalla tavalla kuin Törhönen.
Vakavimmat ahdistelutapaukset ajoittuvat vuoden 2003 alkupuolelle. Ensimmäinen niistä tapahtui hotellissa Göteborgissa kyseisen vuuoden tammikuussa.
Tiainen vieraili Göteborgin elokuvajuhlilla muiden Taideteollisen korkeakoulun elokuvaopiskelijoiden kanssa. Mukana oli myös Törhönen. Tiaisen mukaan Törhönen alkoi ahdistella häntä aggressiivisesti göteborgilaishotellin ravintolassa.
”Sinne oli järjestetty pohjoismaisten elokuva-alan opiskelijoiden ja opettajien kokoontuminen. Olin vähän juonut ja koetin keskustella tanskalaisten leffaopiskelijoiden kanssa baaritiskin ääressä, kun Törhönen veti minut väkisin sohvalle kanssaan ja alkoi välittömästi kouria ja suudella minua vastoin tahtoani. Kun ilmainen juoma loppui, hän alkoi tarjota minulle drinkkejä, ja ahdistelu sekä ehdotukset hänen hotellihuoneeseensa menosta ja seksistä jatkuivat illan kuluessa”, Tiainen kertoo.
”Törhönen ikään kuin riisti minut muista opiskelijoista omaan seuraansa ja pakotti minut olemaan koko ajan hänen kähmittävänään. Siirryimme kaikki vähitellen hotellin näköalabaariin, missä yritin etsiä muita opiskelijoita Törhösen estelyistä huolimatta. Hän yritti väkisin raahata minut hissiin ja hotellihuoneeseensa.”
Tiainen kertoo olleensa hyvin humalassa tapahtuma-aikaan.
”Viimeinen muistikuva on, kun istuin hotellin näköalabaarissa. Seuraavan kerran heräsin alasti Törhösen hotellihuoneesta. Hän oli pukeissa ja alkoi kouria rintojani heti herättyäni”, Tiainen kertoo.
”Ajattelin, että ei tällaista vaan voi tapahtua. Se oli kuvottava, hirvittävä, ällöttävä kokemus.”
Matkan jälkeen häirintä jatkui. Tiaisen mukaan Törhönen alkoi soitella hänelle sinnikkäästi ja toistuvasti.
”Kerran vastasin, kun en tiennyt kuka soittaa. Siellä oli Törhönen, joka ehdotti minulle hyvin suorasanaisesti seksiä.”
Maaliskuussa Törhönen kävi Tiaisen mukaan häneen vielä käsiksi Tampereen Telakka-ravintolassa, jossa Tiainen osallistui Suomen elokuvasäätiön vuosijuhliin.
”Hän ahdisti minut väkisin naistenvessan nurkkaan, otti kovakouraisesti käsivarrestani kiinni ja kysyi, miksen vastaa hänen soittoihinsa. Olin todella peloissani”, Tiainen kertoo.
Lopulta, vielä vuoden 2003 aikana, Tiainen ei enää kestänyt opiskelua samassa paikassa Törhösen kanssa.
”Masennuin enkä pystynyt enää käymään koulussa. En voinut enää mennä omalle osastollemme, koska pelkäsin kohtaavani Törhösen. Minusta vain tuntui, ettei hän lopeta käyttäytymistään koskaan.”
Tiainen sanoo, ettei kertonut kokemuksistaan kenellekään niiden tapahduttua. Hän kuitenkin kirjoitti kaikki muistiin kalentereihin ja päiväkirjaansa. Siksi tapahtumien tarkat päivämäärätkin ovat muistissa.
Tiaisen mukaan Törhösen käytös Taideteollisessa korkeakoulussa oli useiden opiskelijoiden tiedossa. Opettajat, joiden kanssa Tiainen on puhunut, ovat kertoneet hänelle, etteivät tienneet asiasta.
”Siitä puhuttiin ja vitsailtiinkin. Ehkä toiset käsittelivät hänen käytöstään ottamalla sen huumorilla. Mutta yhdeltäkään toiselta opiskelijalta en ole kuullut samankaltaista kokemuksia, kuin mitä minulla oli – esimerkiksi yhtä jatkuvaa soittelua.”
”Totta kai minun olisi pitänyt tehdä hänen käytöksestään heti valitus koulun johdolle. Mutta olin niin nuori ja tunsin olevani täysin yksin.”
”Ehkä Törhönen ajatteli, että olen sopiva kohde, että olen tarpeeksi nuori enkä uskalla vastustella. Minulla ei myöskään ollut mitään taustaa Helsingin elokuvapiireissä. En ollut esimerkiksi kenenkään elokuvantekijän lapsi, kuten moni Taikissa opiskellut, vaan turkulaisesta rivitalolähiöstä kotoisin.”
Koko kolme vuotta oli Tiaiselle erittäin traumatisoiva kokemus, josta selviäminen on vaatinut muun muassa pitkäaikaista terapiaa. Se sai myös hylkäämään haaveet elokuva-alalla työskentelemisestä. Nykyään Tiainen opiskelee sosiaalityötä Turun yliopistossa.
Perjantaina Törhösen uutisoitiin eronneen Helsingin kaapelitalon hallituksen puheenjohtajan paikalta. Helsingin kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenet alkoivat vaatia Törhösen eroa torstaina.
Lauri Törhönen on kommentoinut syytöksiä vain lyhyellä tiedotteella, jonka hän lähetti Ylelle torstaina. Hän esitti tiedotteessa ”anteeksipyyntönsä niille henkilöille joita oli katsomalla, koskemalla tai puhumalla häirinnyt”. Törhönen ilmoitti myös, ettei aio kommentoida hänestä esitettyjä kertomuksia enempää julkisesti.
Tiaista ei Törhösen anteeksipyyntö hetkauta. Mutta nyt, kun tämän teot ovat julkisia, tuntee Tiainen saaneensa edes jonkinlaista oikeutta.
Hän toivoo myös, että niiden paljastuminen olisi vasta alku.
”Toivottavasti uhreilta poistuisivat nyt kaikki pelot kasvojenmenetyksestä tai vastaavasta. Törhösen teot olivat aivan järkyttävää vallankäyttöä. Niiden pitää tulla julki vastakin, muuten mikään ei muutu.”
Lauri Törhönen on kommentoinut häntä koskevia syytöksiä ainoastaan Ylelle lähettämällään lyhyellä anteeksipyynnöllä.
Anu Ollikainen, 41, aloitti Taikin elokuvaohjauksen opinnot myös nuorena. Parikymppinen Ollikainen valittiin linjalle vuonna 1997.
Ollikaisen mukaan professori Törhösen huomionosoitukset häntä kohtaan alkoivat pian koulun alettua.
”Alusta asti minulle tuli sellainen olo hänen opetuksessaan, että olen hänelle jotenkin ’erityinen’. Se alkoi aika pienillä huomionosoituksilla ja meni pian sellaiseksi, että hän halusi koskettaa. Esimerkiksi halusi kävellä käsi kädessä, jos siihen tuli tilaisuus esimerkiksi jossakin tapahtumassa.”
”Sitten hän eteni poskisuudelma-asteelle, hän on tunnustanut minulle rakkauttaan ja pyytänyt hotellihuoneeseen jollakin festivaalimatkalla. En suostunut, mutta Törhönen jatkoi perääni soittelemista ja tapaamisehdotuksia tuli useita”, Ollikainen kertoo.
Ehdottelut eivät johtaneet mihinkään, mutta Ollikainen koki lähentely-yritykset häirintänä ja ahdisteluna. Niiden takana oli ihminen, jolla oli suuri valta-asema ja auktoriteetti.
”Kannoin koko ajan tunnetta, että minun pitäisi suostua, tai muuten menetän jotain – joko koulussa tai koko alalla. Olin 21-vuotias, ja Törhönen oli minulle elokuvaohjauksen professorina se ihminen, joka edusti minulle koko elokuva-alaa ja jota halusin uskoa ja kuunnella”, Ollikainen sanoo.
”Kaikesta tästä minulle tuli käsitys, että näillä pelisäännöillä elokuva-alalla toimitaan. Että tällä alalla pitää olla valmis tekemään mitä tahansa miesten kanssa. Se varjo pysyi mielessä kauan.”
Ollikainen muistelee, että Törhösen käytöksestä liikkui Taideteollisessa korkeakoulussa huhuja. Hän ei kuitenkaan muista esimerkiksi puhuneensa asiasta kenenkään muun opiskelijan kanssa, joka olisi kokenut samaa kuin hän.
Taideteollisen korkeakoulun rehtorina Törhösen aikaan toiminut Yrjö Sotamaa kiisti HS:n jutussa tienneensä Törhösen käytöksestä koulussa. Samaa sanoi dokumenttielokuvaa koulussa tuolloin opettanut Kanerva Cederström.
Elokuvaohjauksen lehtorina Taikissa 2000-luvun alussa työskennellyt Janne Kuusi kertoo jutussa tienneensä ahdistelutapauksista. Hän kuitenkin koki, että tilanteeseen puuttuminen olisi ollut mahdotonta. Opettajat kertovat Törhösen ”hallinneen koulua pelolla”.
Ollikaisen pahin yksittäinen kokemus Törhösestä liittyy tämän ohjaaman elokuvan koekuvauksiin. Ollikainen kertoo Törhösen pyytäneen häntä näyttelijäksi elokuvaansa Hylätyt talot, autiot pihat (2000).
”Hän tarjosi aika isoa roolia, luetutti minulla käsikirjoitusta ja pyysi koekuvauksiin. Kuvaukset eivät tapahtuneet koululla, vaan muistaakseni tuotantoyhtiön tiloissa. Siellä hän yllättäen pyysi minua ottamaan paidan ja rintaliivit pois, esiintymään siis yläosattomissa”, Ollikainen kertoo.
En ollut osannut varautua etukäteen tähän ollenkaan. Se oli shokki ja tuntui todella pahalta. Mutta suostuin: olin nuori, uran alussa ja ajattelin, että näin kuuluu tehdä.”
Pahinta on, että Törhönen otti Ollikaisesta tilanteessa valokuvan ja sanoi pitävänsä sen.
”Paikalla oli myös kuvaaja, mutta en muista, ottiko valokuvan Törhönen itse. Joka tapauksessa Törhönen sanoi, että pitää kuvan itse eikä näytä sitä kenellekään. Kannan vieläkin pelkoa, että missä kuva on ja kuka sen on nähnyt. Ja vaikka sitä ei olisi nähnyt kukaan muu, se jätti valtavan häpeän taakan”, Ollikainen sanoo.
Lopulta Ollikainen sai pienen roolin elokuvassa. Itse kuvauksissa hän oli vain pari päivää.
”Sekin jätti tunteen, että määrittääkö se, miltä näytät yläosattomissa, millaisen roolin saa. Sillähän ei ole mitään tekemistä näyttelemisen kanssa, uskaltautuuko olemaan alasti vai ei. Ja jos alastonkohtauksia on, ohjaajan pitää pystyä keskustella asiasta näyttelijän kanssa luottamusta herättävästi.”
Ollikainen on sittemmin valmistunut koulusta ja työskennellyt elokuva- ja teatterialalla, muun muassa näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Opiskeluajan kokemukset ovat kuitenkin jääneet kytemään mieleen.
”Vaikka olen käsitellyt asiaa, peloista ei ole vieläkään päässyt eroon. Siis sellaisista, että jos en miellytä jotain mieskollegaani, menetänkö työtilaisuuteni.”
Ollikainen sanoo olleensa pöyristynyt Törhösen tekojen laajuudesta ja uhrien määrästä, kun asia tuli vihdoin keskiviikkona julkisuuteen.
”Ja toki tunnen helpotusta siitä, että tähän puututtiin. Tällaista ei saa tapahtua enää kenenkään kanssa. Toivottavasti vastaavanlaiset tapaukset saadaan löydettyä ja tuotua julki ja alaa muutettua vihdoin parempaan suuntaan.”
