Overthinker kirjoitti: Ti Syys 10, 2024 12:40 pm
"Tutkinnanjohtaja Lindholm kertoo, että naapurit olivat aiemmin tehneet havaintoja itkevästä lapsesta ja he olivat myös ilmoittaneet asiasta hätäkeskukseen." (ylen jutusta lainaus)
No mitenkähän on hätäkeskus tähän reagoinut? Mitenkähän oikeasti toimitaan jos joku ilmoittaa useasti itkevästä lapsesta et on huolissaan? Onko tähän joku yleinen suositus? Lähetetäänkö sossun päivystys käymään? Vai sanotaanko et seuraile tilannetta ja mene itse kysymään onko kaikki hyvin? Ottaako viranomainen vastuun tuossa kohtaa?
Hyviä ja olennaisia kysymyksiä. Mietin itsekin hätäkeskuksen ja sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimintaa (nykyään). Jos lapsi itkee ihan jatkuvasti eikä äiti ota vastaan hänelle tarjottuakaan apua, pitäisi
vähintään soittaa kunnan (nykyään hva:n) sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Mutta oikeasti, kuinka moni kansalainen tästäkään edes tietää? Käsittääkseni hätäkeskuksen olisikin pitänyt lähettää sekä poliisi että sosiaali- ja kriisipäivystys paikalle. Tämänkaltainen ongelma kuuluisi nimenomaan sosiaali- ja kriisipäivystykselle ja, jos kansalainen ei sitä osaa paikalle pyytää, on se hätäkeskuksen tehtävä.
Mutta hätäkeskuksessakaan ei aina toimita, kuten pitäisi. En suoraan sanottuna tiedä onko sielläkin nykyään resurssipulaa, en ainakaan muista tällaisesta lähivuosina lukeneeni, mutta en ihmettelisi. Ja sen toki tiedän, että muista viranomaisista on pulaa.
Joka tapauksessa yhtenä esimerkkinä kerrottakoon, että ennen asuessani Espoossa, jouduin useamman kerran soittamaan hätäkeskukseen, kun joko naapurin somaliperheessä riideltiin keskiyön aikaan niin, että kuului naisen kiljumista, miehen karjumista, lasten itkua ja sellaista kolinaa, että kuulosti siltä kuin olisi sohvia kaadeltu ja muita huonekaluja heitelty, tai, kun toisen puolen naapurin (albaaniperheen) taholta alkoi heidän muutettuaan kuulua samankaltaista, räikeää perhedynamiikan problematiikkaa. Sieltäkin kuului suorastaan eläimellistä huutoa.
No. Ensimmäisillä kerroilla hätäkeskus ohjeisti
minua menemään keskellä yötä eri asuntojen ovien taakse kuuntelemaan, mistä kuvailemani metelit mahdollisesti kuuluivat. Vaikka kerroin, että oma (latenssi-ikäinen) lapseni nukkui kotona ja minun täytyisi jättää hänet yksin kotiin (lapseni isä on kuollut), silti hätäkeskus pysyi ohjeissaan. Tein sitten työtä käskettyä, hiiviskelin yöpuvussani keskellä yötä oman rapun ja naapurirapun eri kerroksissa selvittämässä äänten lähteet. Voin kertoa, että ainakin minulla adrenaliini virtasi ja pelotti, että joku avaa oven juuri, kun olen siellä kuuntelemassa. Rapuista alas tullessani, poliisit tulivat juuri onneksi vihdoin rapunovien ulkopuolelle ja silloin mun pitikin enää vain päästää heidät sisään, toistaa hätäkeskukseen kertomani havainnot ja kertoa nuo itse selvittämäni tarkemmat osoitetiedot. Sen jälkeen poliisit sanoivat hoitavansa hommat (ja toivon, että tekivät myös lasu-ilmoitukset, näitä, kun tapahtui useammin kuin kerran).
Jälkikäteen olen miettinyt, että näinkö nämä asiat nykyään menee. Onko siviilien tosiaan mentävä keskellä yötä (kun itse on ollut jo nukkumassa, on yöpuvussa ja oma lapsi kotona nukkumassa) rappukäytäviin hiippailemaan ja kuuntelemaan eri ovien taakse perheväkivaltatapausten ääniä?
No, eihän mulle silloin tullut silti mieleenkään kieltäytyä, koska jossain asunnossa oli selvästi hätätilanne menossa. Noina kuvaaminani öinä en kuitenkaan todellakaan enää nukkunut ja aloin tarkastella naapureita uusin silmin. En nyt silti tokikaan katunut, että lähdin tällaiseen mukaan, poliisin lopulta tultua ja käytyä ko.asunnoilla. Voi olla, että tekisin sen uudelleenkin (lasten tähden). Mutta järkevää se ei välttämättä olisi. Eikä ollut. Mainitsemani tilanteet kyllä rauhoittuivat sen jälkeen, kun poliisi meni asuntoihin (vaan ei lopullisesti, soitin useammankin kerran hätäkeskukseen).
Silti, jottei tämä ole ihan täysin OT:a, tarkennan, että mietin miten pitkälle hätäkeskus yleensä ottaen vaatii tavallisia kansalaisia menemään ja ennen kaikkea, että kuinka moni siihen suostuu/uskaltaa tai kuinka moni vain luovuttaa jo etukäteen ja toivoo, että joku toinen kyllä hoitaa? Joillain on ei haluta puuttua - mentaliteetti. Tästäkin casesta on tullut jo ilmi, että naapurusto puhui vauvan itkusta keskenään, mutta soittiko silti hätäkeskukseen muut kuin tämä yksi mediassa mainittu? Entä kävikö syyllisen naisen ovella kukaan muu kuin tämä joku yksi asukas? Pisteet hänelle, rohkeaa ja välittämistä osoittavaa toimintaa, mutta myös omalla tavallaan riskialtista. Sosiaali- ja kriisipäivystykseen
sekä hätäkeskukseen voi soittaa kuka vain, koska vain ja anonyyminä ja vaikka pelkästään neuvoa kysyäkseen. Kansalaisvastuusta huolimatta.
Oma vaikutelmani on, että näistä asioista ei tiedetä tavallisten kansalaiden keskuudessa tarpeeksi. Sen lisäksi tavallisten kansalaisten pitäisi voida luottaa siihen, että viranomaiset hoitavat asiat. Kuinka moni haluaa/uskaltaa lähteä keskellä yötä kuuntelemaan toisten ovien taakse, mistä huolta herättävät perheriidat kuuluvat? Minulla on kuitenkin taustalla vuosien työskentely lastensuojelussa ja paljon kokemusta vaara- ja uhkatilanteista (vut), mutta en kyllä todellakaan vaatisi ketä vain lähtemään keskellä yötä eri asuntojen ovien taakse kuuntelemaan, missä mahdollinen rikos tapahtuu. Kertooko tällainen sitten taas poliisin ja sosiaalitoimen resurssien puutteesta? Sen ymmärrän, mutta en silti tiedä onko oikein vaatia kansalaisia hoitamaan viranomaisille kuuluvia tehtäviä.
