Tiina, 16, katosi kesken koulupäivän (Ruovesi)

[Clyde]

Missä olivat nuo kaikki kynttilän tuoneet silloin, kun Tiina olisi eniten kaivannut ihmisiä vierelleen ja kuuntelevia korvia.

[vandt]

Missä olivat nuo kaikki kynttilän tuoneet silloin, kun Tiina olisi eniten kaivannut ihmisiä vierelleen ja kuuntelevia korvia.

Veikkauksia:
- Tietämättömiä koko Tiinan olemassaolosta
- Hyvänpäivän-tuttuina tietämättömiä muusta kuin hymyillen tervehtivästä tytöstä
- Kavereita/sukulaisia, jotka eivät tienneet ongelmista
- Kavereita/sukulaisia, jotka olivat tukena ja olkapäänä aina kun mahdollista
- Kavereita/sukulaisia, jotka yrittivät kokoajan oman tukensa lisäksi hankkia Tiinalle ammattiapua
- Kaivelemassa nenäänsä

Pointtini tiivistettynä: aikas naurettavaa alkaa syyllistää.

[joey]

Pointtini tiivistettynä: aikas naurettavaa alkaa syyllistää.

Ja Clyden pointti - sori vaan Clyde jos tulkitsen väärin - taisi olla se, että aika naurettavaa tuoda kynttilöitä tytölle, josta ei vielä tämän eläessä ollut pätkääkään kiinnostunut.

[kaia]

Elämään kuuluu normaalisti myös kärsimystä,
sellaista yhteiskuntaa jossa kaikki voisivat hyvin koko ajan ei ole olemassakaan - tämä on utopiaa!
Elämä on myös vastuun ottamista ja vastuun kantamista - ja myös omaan tilanteeseen, mikäli se koetaan ei-tyydyttäväksi, voi ITSE vaikuttaa.
Koskaan ei kannata antaa periksi!

Ehkä ei kannata, mutta jos joku haluaa antaa periksi, niin sitäkin valintaa pitää kunnoittaa, varsinkin jos kyse on henkilön omasta elämästä. Perusihmisarvoihin kuuluu, ettei ihmistä ja hänen elämäänsä "omista" kukaan muu kuin hän itse ja jos ihminen haluaa itse lopettaa elämänsä, tätä oikeutta pitää myös kunnoittaa, vaikka se läheisissä ja näköjään myös etäisissä herättääkin monenlaisia negatiivisia tunteita.

Tällä en tarkoita, että ketään pitäisi kannustaa itsemurhiin tai pidättäytyä auttamasta ihmisiä näiden ongelmissa, mutta sellainen jälkijättöinen syyttely ja osin aika tekopyhäkin moralisointi mitä tapaus on tälläkin palstalla näköjään herättänyt, ei kyllä palvele ainakaan mitään positiivista ja rakentavaa.

En tiedä, mitä Tiinan päässä liikkui ja miten hän asioita punnitsi, enkä tämänhetkisen tiedon varassa edes sitä oliko lopulta kyse tietoisesta itsemurhasta vai jonkin asteisesta vahingosta, mutta niin tai näin hän ei ainakaan kärsi tällä hetkellä. Hänen muistonsa tietysti elää erilaisena eri ihmisten mielissä ja toivoisin toki, että asiaan liittyvässä kommentoinnissa osoitettaisiin tiettyä pieteettiä eikä esitettäisi kovin kärjekkäitä ja negatiivisilla tunnelatauksella varustettuja kannanottoja, jotka varmasti ärsyttävät monia ja jos päätyvät hänen läheistensä silmiin tai korviin, niin varmaan ahdistavat ja aiheuttavat pahaa mieltä erityisesti juuri heille.

Minusta jokainen saa päättää jatkaako vai luovuttaako elämän suhteen, mutta se tuntuu todella turhalta kun noin nuori ihminen, melkein lapsi vielä, tappaa itsensä.

Rakastuminen on vaarallinen tila, jossa järki tuntuu häviävän kokonaan. Kuten rakastuneet yleensä Tiina varmaan piti opettajaansa maailman tärkeimpänä ihmisenä, jota ilman ei voinut elää. Kun johonkin ihmiseen rakastuu syvästi niin kaikki muut ihmiset yhdessäkään ei tunnu yhtä tärkeiltä kuin tämä yksi henkilö. Se on järjen vastaista ja ohimenevää, siksi on ikävä jos joku ehtii tappaa itsensä ja heittää elämänsä hukkaan mokoman turhan jutun takia.

[vandt]

Pointtini tiivistettynä: aikas naurettavaa alkaa syyllistää.

Ja Clyden pointti - sori vaan Clyde jos tulkitsen väärin - taisi olla se, että aika naurettavaa tuoda kynttilöitä tytölle, josta ei vielä tämän eläessä ollut pätkääkään kiinnostunut.

On naurettavaa minunkin mielestäni.
Mutta eiköhän kynttilöitä tuonut monikin, joka oli kovastikin kiinnostunut. Ystävät, sukulaiset, koulukaverit, tuttavat.

[joey]

^ Niin joo, totta. Ja mitenkään tytön läheisten lukumäärää sen kummemmin spekuloimatta luulisin, että ainakin itse veisin kynttilän läheiseni kuolinpaikalle useampanakin päivänä. Jos olisin kynttilöitä vievää tyyppiä Mutta noin muuten tuota puolitutun ylireagoitua suremista aivan varmasti tapahtuu tässäkin tapauksessa, jossa menehtynyt on - jälleen kerran - nuori ja nätti tyttö. Ja ylireagoinnilla tarkoitan siis sitä, kun tyyppi, joka ei eläessään kiinnosta tai josta ei välttämättä edes pidä, muuttuukin kuollessaan kiinnostavaksi.

[Tay77]

Missä olivat nuo kaikki kynttilän tuoneet silloin, kun Tiina olisi eniten kaivannut ihmisiä vierelleen ja kuuntelevia korvia.

Olen todella pahoillani, jos ymmärsin pointtisi väärin. Ehkä kaikki (hänet jollain tavoin tunteneet ihmiset) eivät vain yksinkertaisesti huomanneet Tiinan mahdollisia ongelmia tai eivät osanneet auttaa.

En mitenkään halua verrata itseäni Tiinaan (varsinkaan kun en millään tavalla tuntenut häntä) mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei toisen masennusta ja pahaa oloa välttämättä niin helposti huomata. Vuosi sitten sairastamani masennuksen aikana yritin kovasti teeskennellä tervettä, pirteää ja iloista tuttujeni ja varsinkin läheisteni läsnäollessa. En kertonut kellekään (paitsi lopulta lääkärille) voivani erittäin huonosti ja jopa toisinaan toivovani, että olisin kuollut. En halunnut/uskaltanut pyytää keneltäkään ystävältäni tai läheiseltäni apua, vaikka tiedän, että he olisivat ilman muuta auttaneet minua.

En usko, että läheiseni huomasivat pahaa oloani, koska tiedän, että he olisivat siinä tapauksessa yrittäneet auttaa minua.

[Clyde]

Tottahan toki, minä pidän tietenkin naurettavana sitä, että kuollutta läheistä muistetaan?
Menkää nyt itseenne hieman lukiessanne noita kommentteja, jos niistä on pakko aina muokata jotain ihan muuta. Erittäin raivostuttava piirre, joka on alkanut täällä näkyä jo joka ketjussa.
Aamen.

[VoDKa]

Joku puhuu siitä, että oma tuska muuttuu omaisten tuskaksi.

Missä ovat ne ajat, kun surut ja murheet jaettiin? Miksi yhden pitäisi kärsiä koko helvetti, kun se voidaan jakaa monelle? Ennen puhuttiin siitä kuinka "ottaisin sen ja sen kärsimyksen myös omille harteilleni, jos voisin." Tänään sanotaan: "Eikö se yhtään ajatellut MINUA, MINUN tunteitani, MINUN kärsimystäni?!"

Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Eikä ole pakkokaan. Sama ratkaisu on kaikilla tehtävissä, se on vain eri asia, missä vaiheessa se tulee ajankohtaiseksi omassa elämässä, jos milloinkaan.

[Teleksi]

Ei ne kynttilät tällaisessa tapauksessa ole yksin sen kuolleen muistolle, vaan myös kannustuksena omaisille joiden elämä on kierähtänyt raiteiltaan. Voisin itse vielä kynttilän kuolinpaikalle juurikin myötätunnon osoituksena jälkeen jääneille - äitinä tiedän miten kamalaa olisi menettää oma lapsensa.

[kaia]

Ikävä tapaus.

Elämässä on paljon mahdollisuuksia. Mitä tahansa huolia jollain 16-vuotiaalla onkin niin ne on harvoin niin pahoja asioita, että tarvitsisi itsensä tappaa sen takia.

Tapahtuikohan siellä koulussa jotain kun Tiina lähti sieltä kesken päivän pois? Kiusaamista?

Ei kai lukiossa oikeesti enää ketään kiusata? mutta olihan tuolla yleisöpalstalla vähän semmosia viestejä että tuossa koulussa kiusaamista on tapahtunut ja jossakin kommentissa luki että"tuohan on se tyttö joka on aina yksin" Teineillä varmaan mielialat muuttuu vähän väliä, välillä ollaan niin itsetuhoisia ja välillä ei.

"ikävä sua ja sun hymyäs tiina!
Kuka nyt mun viereen istuu bussissa. Vaikket mitään puhunut, sun ujo hymys piristi aina..
on täällä koulussa meinaa hiljasta. "

lainaus demi palstalta.

Ovat näköjään poistaneet Tiinan profiilin tuolta Demiltä. Minä en ymmärrä tätä tapaa, että kun joku kuolee niin pitää poistaa kaikki hänen jättämät kirjoitukset.

[Chopper]

Ovat näköjään poistaneet Tiinan profiilin tuolta Demiltä. Minä en ymmärrä tätä tapaa, että kun joku kuolee niin pitää poistaa kaikki hänen jättämät kirjoitukset.

Ehkä omaisten pyynnöstä poistettu?

[kaia]

Ovat näköjään poistaneet Tiinan profiilin tuolta Demiltä. Minä en ymmärrä tätä tapaa, että kun joku kuolee niin pitää poistaa kaikki hänen jättämät kirjoitukset.

Ehkä omaisten pyynnöstä poistettu?

Tosiaan. No siinä tapauksessa se on ok.

[Nosey]

Lupasin lisätietoa kun sitä on. Tiedosta itseasiassa ei ole kysymys, vaan huhusta, korostan HUHUsta:

Huhun mukaan Tiina olisi, ei vain tunnustanut rakkautensa, vaan jopa kosinut opettajaansa.

Vaikka tämä voi olla värittyneiden puheiden lopputulos pitkässä ketjussa, toisaalta se saa tukea Tiinan kirjoituksesta. Eli Tiina ei ole siis pitänyt tunteitaan sisällään, vaan käynyt ilmaisemassa ne selväkielisesti opettajalleen ja saanut vastauksena ehkä jopa kirjeen, jossa nuo kauniit sanat ovat olleet:

Uskon, mitä kirjoitit, "todella kaunis perhonen, joka odottaa kuoritumista". Sä todella jaksat uskoa hyvään. Mutta aivan kuin perhosellakin, elämä on lyhyt.

[Kyllikki S]

Huhun mukaan Tiina olisi, ei vain tunnustanut rakkautensa, vaan jopa kosinut opettajaansa.

Voi opettaja parkaa, jos tuo pitää paikkansa.
Voimia hänellekin.