Carina kirjoitti:VAINAJAN JALANJÄLJILLÄ
Kävimme tänään Härän ja erään toisen henkilön kanssa tutustumassa tarkemmin vainajan viimeiseen elinympäristöön. Päivä oli mielenkiintoinen ja selvensikin paljon ajatuksia.
Pakkasta oli noin 19 astetta ja lunta aivan valtavasti, joten olosuhteen olivat hyvin lähellä vainajan olosuhteiden kanssa.
Niin, ja mikäs kunnon reippaan metsäkeikan voittaa, varsinkin noin hyvällä motivaatiolla!
Yritimme löytää juuri sen oikean koivujuurakon, jonka luota vainaja löytyi, mutta vaikka meillä oli lehtikuva apuna, niin luminen maasto teki tehtävänsä ja vaikeutti maaston tunnistamista. Rouvarin pystyttämättä risti olisi ollut oiva maamerkki jonka uskoimmekin auttavan etsimisessä, mutta ilmeisesti paksu lumikerros oli kaatanut ristin ja haudannut sen lumen alle tai sitten me emme olleet tarpeeksi lähellä juurakkoa emmekä siis nähneet sitä. Hyvin lähellä vainajan viimeistä leposijaa kuitenkin olimme.
Se risti on kyllä aika raskas ja vankkaa tekoa ja myös varsin tukevasti asetettu juurakkoa vastaan, joten en oikein jaksa uskoa, että se ainakaan pelkin luonnonvoimin olisi siitä kaatunut, ellei sitten vallan hillitön myräkkä ole ollut. Kuviahan rististä on muistaakseni julkaistu niin lehdissä kuin tuolla aiemmin ketjussakin. Epäilen hiukan, että olitte ehkä muutamien muiden kaatuneiden juurakkojen luona, joita kyseisellä aukiollakin on useita ja lisää vielä läheisellä toisella aukiolla, johon varsinkin Koskuenjärven kautta tullessa helposti ajautuu.
Kulkeminen hakkuualueella oli hyvin raskasta ja jalat upposivat välillä polvia myöten milloin mihinkin kuoppiin. Enää en siis ihmettele miksi vainajan toinen kenkä oli housun päällä, todennäköisesti se oli jäänyt kiinni johonkin kuoppaan tai risukkoon. Muutaman kerran kaaduinkin, joten sinnikäs sissi on vainaja saanut olla jotta on niinkin syvälle metsään rämpinyt.
Se riippuu tietysti vallinneista sää- ja lumioloista. Nythän on taas pitkästä aikaa ihan kunnon vankka wanhanajan talvi, jollaisia taisi viimeksi olla vuonna 2003. En tiedä täsmällisesti mikä oli tilanne keväällä 2007 Pirkanmaalla, mutta veikkaisin, ettei ihan yhtä talvinen kuin nyt.
Paikka oli lumisena sanoin kuvaamattoman kaunis ja hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Paikalle ei kuulunut edes päivällä autojen ääni. Hyvin kauniin paikan vainaja viimeisiksi hetkikseen valitsi.
Houkuttiko paikan kauneus vainajan paikalle?
Kulkiko hänen viimeinen reitti jostakin täältä?
Juu, kauniilta näyttää ja melko tutunoloiselta myös. Ilmeisesti menitte metsään siis Koskuenjärventien kautta, vai mitä? Vaikken havaitse mitään ehdotonta identifiointikohtaa noista kuvista, niin ne kyllä näyttävät aika lailla samalta kuin maisemat Koskuenjärventien päässä sekä tulosuunnassa vasemmalla itäänpäin että suoraan tiensuuntaisesti etelään.
Kumpaa reittiä muuten lähditte? En muista enää oliko se YV:ssa vai palstalla, jossa syksyllä kirjoitin, että nähdäkseni ainakin kesäkelillä paikalle kannattaa ehdottomasti mennä sitä toista kautta eli Teerimaan ja Haukijärven länsipuolelle päättyvän piston kautta eikä siis Koskuenjärventien kautta, varsinkin ensimmäistä kertaa paikalle mennessä. Tähän on useita syitä. Ensinnäkin Koskuenjärveltä ei ainakaan kesäkelillä näyttänyt lähtevän yhtään selvää yksikäsitteistä uraa, jota pitkin lähteä eteenpäin. Toiseksi maasto ei ole kovin helppokuluista. Itään kallion yli kiivetessä puustoa ei ole häiritsevästi ainakaan aluksi, mutta kapuamista on sekä ylös että alas ja sitten vielä kumpareiden välissä tiheähkö metsäkaistale ennen kuin päätyy oikealle hakkuuaukiolle. Suoraan etelään edetessä ensin on vastassa toinen hakkuuaukea, jonkin verran kosteikkoa ja tiheähkö näkymiä tehokkaasti ehkäisevä pari-kolmimetrinen taimikko ennen kuin päätyy oikealle aukiolle.
Sen sijaan Teerimaalta tullessa päätyy Haukijärven länsipuoleisen piston (en tiedä onko sillä nimeä, karttaohjelmissa ei ainakaan näyttäisi olevan) päässä loivaan Y-kääntöpaikkaan, jonka tulosuunnassa oikeanpuoleisen eli läntisen sakaran jatkeena lähtee helppokulkuinen metsäkoneura, jota muutaman sadan metrin käveltyään päätyy aukion reunaan. Kun katsoo hiukan etuviistoon oikealle, niin aukion (ainakin suhteellisesti) korkeimmalla kohdalla erottuu hyvin suhteellisen suuri useamman metrin mittainen siirtolohkare, jota kohti kannattaa suunnistaa. Kun saapuu sen luo tai vaikkapa kapuaa päälle, niin juurakko risteineen on suoraan edessä n. 40 m päässä. Kun löytää ko. kiven, ristiä ei käytännöllisesti katsoen voi olla havaitsematta.
Talvella Teerimaa saattaa tosin olla auraamatta (miltäs muuten tällä hetkellä näyttää, te jotka siitä ohi kuljette?), ja tällöin tietysti ko. reitti on työläämpi, ellei ole liikkeellä suksilla tai moottorikelkalla.
Vastaavanlaisen juurakon alta vainaja löytyi.
Periaatteessa kyllä, mutta tuo paikka se ei ole. Ensinnäkin tuossa on enemmän pystyssä olevia puita ympärillä ja taustalla näkyvä metsänraja on myös lähempänä kuin "löytöjuurakon" tapauksessa.
No, toivottavasti seuraavalla kerralla tärppää, ja kuten sanottu, suosittelen siis sitä Teerimaan-Haukijärven reittiä!
