iknow kirjoitti: To Elo 02, 2018 7:52 pm
Olen pohtinut viime aikoina paljon Piia Ristikankareen tapausta ja erityisesti tuota tapaukseen liittyvää vihjekirjettä. Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että kirje on joiltain osin sepitetty, mutta sisältää myös tärkeää informaatiota. Pääasiassa kirjeen sisällön ja kalastajan havaintojen perusteella olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että Piian on todennäköisesti surmannut henkilö, johon kirjeessä viitataan yksityiskohtaisesti mm. rekisterinumeron avulla kuvatun auton tapahtuma-aikaisena haltijana,
yhdessä kirjeen kirjoittajan kanssa. Tuo Turun suunnalla tapahtuma-aikaan liikkunut, seksuaalirikoksista aikanaan epäilty henkilö on todennäköisesti kirjeen kirjoittajan mielestä päätekijä eli varsinaisen surmatyön suorittaja, ja kirjeen kirjoittaja on uskoakseni osallistunut ruumiin piilottamiseen.
Kirje on mielestäni tärkeä ja lähes ainoa johtolanka, jota myös tuodaan poliisinkin toimesta esiin kaikissa Piiaan liittyvissä lehtijutuissa. Uskon, että poliisi on päätynyt kanssani samoihin johtopäätöksiin tekijöiden henkilöllisyydestä, mutta a) poliisi ei tiedä kirjeen kirjoittajan henkilöllisyyttä JA b) poliisilla ei ole kirjeen ohella mitään näyttöä kirjeen osoittaman henkilön syyllisyydestä, jolloin ainoa mahdollisuus tekijöiden kiinni saamiseksi on yrittää saada mitä tahansa kautta tieto kirjeen kirjoittajan henkilöllisyydestä.
Tarkastellaan ensin väitteideni tueksi lähemmin itse kirjettä. Kirjeen kehystarina, jossa ”Ruotsissa asuva” henkilö ottaa poliisiin yhteyttä vuonna 2001 nähtyään Suomessa käydessään Poliisi-TV:n Piiaa käsittelevän jakson ja havaittuaan katoamisiltana vuonna 1988 Piikkiön ohi ajaessaan jotain epäilyttävää, on sinänsä epäuskottava. Johtopäätös, että kirje on kokonaan sepitettä, on kuitenkin mielestäni hätiköity. Kirjeen kirjoittaja on nähnyt kohtalaisen paljon vaivaa kirjeen lähettäessään; ensinnäkin kirje on kirjoitettu tietokoneella (ei vuonna 2001 mikään itsestäänselvyys), siinä on annettu poliisille itse tapauksen kannalta tarpeetonta tietoa kirjoittajan omista (todennäköisesti keksityistä) liikkeistä ja se on vieläpä lähetetty Poliisi-TV:n toimitukseen yli puoli vuotta sen jälkeen, kun Piian tapausta koskeva Poliisi-TV:n jakso on televisiossa esitetty. Lisäksi siinä annetaan 13 vuoden takaa rekisterinumero, jonka avulla vihje voidaan yhdistää tiettyyn, kirjoittajan tarkoittamaan henkilöön ja jonka selvittäminen on vaatinut vaivannäköä, koska henkilö on todennäköisesti ehtinyt välissä jo vaihtaa autoa (palaan tähän vielä myöhemmin). Kirjoittaja siis tuskin on kirjoittanut kirjettä vain huvin vuoksi.
Mitä kirjoittaja sitten tahtoo niin kovasti saattaa poliisin tietoon? Ainoa kirjeen sisältämä tärkeä tieto liittyy tapahtumapaikan ja -ajan (siltä osin, että ne yhdistävät kirjeen nimenomaan Piia Ristikankareen tapaukseen) ohella kirjeessä tarkoin kuvailtuun autoon rekisterinumeroineen. Toisin sanoen kirjoittaja on halunnut syyttää teosta henkilöä, jolle rekisterinumero on kuulunut kolmetoista vuotta aiemmin mutta tuskin kuuluu enää kirjoitushetkellä. Mikä tarkoittaa sitä, että kirjoittaja on tuntenut ko. auton haltijan vuonna 1988. Jos kirjoittaja ja auton haltija olisivat tutustuneet vasta myöhemmin, kirjoittajan olisi (etenkin vuonna 2001) käytännössä mahdotonta saada tietoonsa, millaista autoa ko. tuttavuus on ajanut vuonna 1988 rekisterinumeron tarkkuudella (toki hän voisi kysyä asiaa, mutta hyvä kysymys on sekin, mahtaako auton haltija itsekään muistaa silloisen autonsa rekisterinumeroa yli 10 vuoden jälkeen; lisäksi kysymystä olisi vaikeaa perustella pelkällä yleisellä mielenkiinnolla).
Toisin sanoen kirjoittaja, joka on kuulunut auton haltijan eli kirjeessä tekijäksi esitetyn henkilön lähipiiriin vuonna 1988, on tieten tahtoen halunnut syyttää teosta kyseistä henkilöä ja hänellä on nähdäkseni ollut painava syy painaa mieleensä tämän auton rekisterinumero (tai selvittää se myöhemmin esim. vanhan valokuvan avulla). Käsi sydämelle; kuinka moni muistaa edes oman autonsa rekisterinumeron yli kymmenen vuoden takaa? Mielestäni se, että kirjoittaja on kyennyt antamaan rekisterinumeron näin monen vuoden jälkeen osoittaa, että kirjeen kirjoittamiseen on olemassa painavia syitä.
On kuitenkin olemassa se täälläkin esiin tuotu vaihtoehto, että kirjoittaja haluaa vain syystä tai toisesta aiheuttaa auton haltijalle harmia. Oletetaan siis, että henkilöllä A pitkäaikainen tuttava B, jonka kanssa tämä ajautuu konfliktiin tuttavuuden alettua yli 10 vuotta aiemmin. A haluaa B:lle jotakin pahaa; kenties hän haluaa kostaa jonkin B:n pahan teon, kenties hän on muuten vain ilkeä. Kuinka todennäköistä on, että A päättäisi kostaa tutustumalla katoamistapaukseen yli 10 vuoden takaa ja päättämättä yrittää yhdistää B:n kyseiseen tapaukseen kirjoittamalla vaivalloisine peitetarinoineen Poliisi-TV:n toimitukseen kyseessä olevan kaltaisen kirjeen? Mielestäni tämä on aika epätodennäköinen vaihtoehto; kosto olisi varmasti helpomminkin toteutettavissa. Lisäksi on syytä muistaa, että itse kirje ei tietenkään vielä johda esitetyn tekijän kannalta mihinkään muihin toimenpiteisiin kuin mahdollisiin yhteydenottoihin poliisin taholta (tätäkään kirjoittaja ei ole voinut tietää). Jos muuta näyttöä ei ole eikä esimerkiksi tunnustusta kuulu, poliisin keinot tekijäksi esitetyn henkilön hiillostamiseksi ovat melko rajalliset. Ko. henkilön nimi ja yhteystiedot eivät ole myöskään tähän päivään mennessä tulleet julkisiksi, joten hänelle on koitunut kirjeen lähettämisestä haittaa kohtalaisen vähän suhteessa oletetun koston välineeksi valitun strategian vaivalloisuuteen. En usko, että edes poliisi uskoo tähän kostoteoriaan tosissaan; poliisin kannalta on luultavasti vain tärkeää antaa kirjeessä tekijäksi esitetyn henkilön ymmärtää, ettei häntä enää epäillä Piian tappajaksi, minkä vuoksi kostomotiivin mahdollisuutta on myös poliisin taholta spekuloitu joissakin lehtijutuissa.
Palataan taas kirjoittajan omaan henkilöllisyyteen. En usko hetkeäkään, että kirjoittajalla on mitään kytköksiä Ruotsiin; ruotsinkielisten ilmausten ”polis” ja ”från” käyttö pikemminkin puhuu tätä vastaan. Nämä ilmaukset nimittäin ovat tuttuja niillekin suomenkielisille, jotka osaavat ruotsia vain auttavasti tai eivät lainkaan. Jos kirjeen olisi kirjoittanut henkilö, jonka suomeen on pitkän Ruotsissa oleskelun vuoksi tullut vaikutteita ruotsin kielestä, hän tuskin sotkeutuisi yksinkertaisissa suomenkielisissä ilmauksissa ”poliisi” ja ”Boråsista” (elatiivi -sta), vaan kielisekaannus tulisi uskoakseni ilmi jossakin monimutkaisemmassa yhteydessä. Mitä tekijän oletettuun allekirjoitukseen (”Tom från Borås”) ja siinä esiintyvään paikannimeen tulee, paikkakunta on todennäköisesti valikoitu umpimähkään kartalta.
Toisin sanoen kirjeen kirjoittaja on vain kaikin keinoin pyrkinyt salaamaan todellisen henkilöllisyytensä; tähän viittaa myös se, että kirje on kirjoitettu koneella ja lähetetty Poliisi-TV:n toimitukseen sen sijaan, että kirjoittaja olisi ottanut suoraan yhteyttä poliisiin, millä hän on olettaakseni pyrkinyt minimoimaan esimerkiksi sormenjälkitunnistuksen mahdollisuuden. Miksi? Jos kyseessä olisi se avulias, satunnainen ohikulkija, joksi kirjoittaja kirjeessään tekeytyy, miksei hän yhtä hyvin voisi antaa poliisille yhteystietojaan? Jos hyväksymme edellä esitetyt päätelmät, on meidän seuraavaksi myös todettava, että kirjoittaja todennäköisesti tietää Piian tapauksesta jotain; mahdollisesti paljonkin. Näillä perustein itse oletan, että kirjoittaja on itse ollut osallinen Piian kuolemaan ja sitä seuranneisiin tapahtumiin.
Se, mitä kirje siis paljastaa, liittyy kirjoittajan tekijäksi esittämään henkilöön. Toisaalta kirjoittaja kirjoittaa nähneensä, ”kun tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon”, mikä synnyttää ainakin omassa päässäni mielikuvan siitä,
että nostajia on ollut useita. Tämä voi mielestäni olla tahaton paljastus; kirjoittaja haluaa siis osoittaa auton haltijaa syyttävällä sormella, mutta tulee samalla ilmaisseeksi, ettei tämä toiminut yksin (vaikka periaatteessa passiivimuodolla voidaan viitata myös yksittäiseen tekijään). Huomionarvoista on, että myös kalastaja kertoo nähneensä Piikkiönlahdella kaksi miestä; toisin sanoen tulkinta useammasta nostajasta sopii yhteen kalastajan melko luotettavalta vaikuttavan havainnon kanssa. Useamman tekijän mahdollisuus on kuitenkin tällaisissa tapauksissa melko epätodennäköinen tälläkin palstalla mainituista syistä; jossain vaiheessa jonkun hermo todennäköisesti pettää. Siksi ei mielestäni ole yhdentekevää, mikäli sekä kirjoittaja että kalastaja viittaavat tähän sinänsä yksinäistä tekijää epätodennäköisempään vaihtoehtoon. Uskonkin, että tekijöitä todella on ollut vähintään kaksi.
Tärkeää on myös se, ettei kirjoittaja kuvaile näkemiään henkilöitä millään tavalla. Jos kirjeessä kuvattu tilanne olisi tosi ja kirjoittaja olisi todella ohi ajaessaan nähnyt auton rekisterinumeron, hän olisi todennäköisesti erottanut jollain tasolla näkemistään henkilöistä ainakin näiden sukupuolen. Kirjeessä ei kuitenkaan kuvailla kantajia millään tapaa; ei puhuta nostajien sukupuolesta sen paremmin kuin esimerkiksi niin ikään melko helposti havaittavista ominaisuuksista kuten pituudesta tai ruumiinrakenteestakaan. Todennäköisesti kirjoittajan olisi kuitenkin ollut helppoa kuvailla auton haltijaa; jostain syystä hän ei ole näin halunnut tehdä, kenties siksi, että hänen on ollut vaikea kuvata nostamistapahtumaa pyrkiessään häivyttämään oman osuutensa tapahtumiin ja joutuessaan siis jo muutenkin vääristelemään kuvaustaan "näkemästään".
On otettava huomioon myös se, että kirjeen kirjoittaessaan kirjoittaja on ottanut myös sen riskin, että mikäli toinen tekijä eli auton haltija tunnustaa, myös hän itse joutuu todennäköisesti rikosoikeudellisesti vastuuseen osallisuudestaan tekoon ja sen peittelyyn. Nähdäkseni tämä sopii siihen olettamaan, että kirjoittaja pitää auton haltijaa pääsyyllisenä tekoon; hän on valmis hyväksymään sen, että jos oikeus toteutuu ja Piian surmaaja joutuu vastaamaan teostaan, myös häntä itseään saatetaan rangaista osallisuudestaan. (Toki on myös mahdollista, että kirjoittaja on kirjeen kirjoittamisen jälkeen jo rangaissut itse itseään tekemällä esimerkiksi itsemurhan.)
Hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan tekoa yksin niskoilleen.
Toinen motiivi, joka kirjoittajaa mahdollisesti ajaa, on haluttomuus saattaa omaa ilmiantohalukkuuttaan tekijäksi esitetyn henkilön tietoon. Kirjeen kirjoittamalla kirjoittaja on voinut osoittaa poliisin tekijäksi esittämänsä henkilön jäljille ilman, että kyseinen henkilö voi ainakaan varmuudella päätellä rikoskumppaninsa laverrelleen poliisille. Tämä on mielestäni aivan ymmärrettävä motiivi, jos lähdetään siitä oletuksesta, että kirjoittaja on nähnyt tekijäksi osoittamansa henkilön surmaavan Piian eli kykenevän melko äärimmäisiin tekoihin. Tämä voi olla kiinnijäämisen pelon ohella tärkeä peruste myös sille, että kirjoittaja on lykännyt ulostuloaan näin pitkään eikä ole todennäköisesti ollut poliisiin yhteydessä enää kirjeen kirjoitettuaan.
Huomionarvoista on mielestäni vielä sekin, että vuonna 2013 poliisi on saanut samaan, kirjeessä tekijäksi esitettyyn henkilöön liittyvän vihjeen, jonka antajan henkilöllisyys on tiedossa. Samaan aikaan poliisi tuo edelleen lehtijutuissa toistuvasti esiin sitä, ettei vihjekirjeen kirjoittajan henkilöllisyys ole tiedossa. Tämä viittaa mielestäni vahvasti siihen, että nämä samaan henkilöön viittaavat vihjeet on antanut kaksi eri henkilöä. Jollakin toisellakin on siis syystä tai toisesta ollut tieto tai epäilys siitä, että kirjeessä kuvatun auton haltijalla on jotain tekemistä Piian katoamisen kanssa. Tämä lisää mielestäni molempien vihjeiden painoarvoa; on erittäin epätodennäköistä, mielestäni jopa mahdotonta, että molemmat liittyisivät eri henkilöiden haluun kostaa tekijäksi esitetylle henkilölle jotakin tai muuten vahingoittaa kyseistä henkilöä. Se, että jälkimmäisen vihjeen antajan henkilöllisyys on tiedossa, viittaa myöskin siihen, ettei vihje voi olla täysin tuulesta temmattu, sillä siinä tapauksessa poliisi olisi varmasti kuitannut vihjeen lehtitiedoissa perättömäksi. Mielestäni onkin selvää, että molemmissa vihjeissä tekijäksi esitetty taho on vastuussa Piian kuolemasta; uskoakseni myös poliisi on päätynyt tähän johtopäätökseen mutta haluaa antaa lehtitiedoissa tekijälle vaikutelman siitä, ettei tätä epäillä. Voi olla, että ko. henkilöön kohdistetaan esimerkiksi televalvontaa, jolloin epäilyjen julkituominen voisi entisestään pienentää todennäköisyyttä sille, että henkilö saataisiin jonain päivänä syytteeseen teoistaan.
Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että ellei kirjeen kirjoittaja motivoidu tekemään tunnustusta omalla nimellään ja kasvoillaan, tapaus jää selvittämättä. Nähdäkseni on epätodennäköistä, että kirjeessä tekijäksi esitetty ja tekijäksi epäilemäni henkilö enää tunnustaisi tekoa, kun on päässyt jo näinkin pitkälle ilman tunnonvaivoja. Ruumiin löytyminen voisi toki edesauttaa tapauksen selviämistä, mutta jos kalastajan kertomus tosiaan pitää paikkansa ja hän näki, kun tekijät pudottivat ruumiin mereen Piikkiönlahdella (kuten itse uskon), ruumis voi olla nyt, kymmenien vuosien jälkeen jo hyvinkin kaukana kyseisestä paikasta ja varsin vaikeasti löydettävissä.
Skenaario, jonka päätteeksi henkilöt, joita tässä esitän tekijöiksi, ovat päätyneet Piian surmaamaan, on uskoakseni suunnilleen tällainen: Piia lähtee kotoaan pikkuveljen kanssa käydyn riidan jälkeen aikomuksenaan lähteä Paimioon ystävänsä luo, kuten Heikki Ristikankare on usein kertonut tuolloin uskoneensa. Hän kävelee ehkä bussipysäkille tai vain Helsingintien varteen. Hänen kohdalleen pysähtyy auto, jossa on kaksi nuorta miestä (se, että poliisi on kertonut seksuaalirikoksista epäillyn ja kirjeessä tekijäksi esitetyn henkilön käyvän nykyään päivätöissä ja ettei hän siis vielä ole eläkkeellä, kertoo, ettei henkilö ole voinut olla tapahtuma-aikaan kuin korkeintaan kolmekymppinen; oma veikkaukseni on, että tekijät ovat olleet tuohon aikaan noin 20-vuotiaita). Piia nousee kyytiin. Tapahtuu raiskaus tai sellaisen yritys, joka päättyy Piian kuolemaan.
Mitä liftaamiseen tulee, se tuskin on ollut tuon ajan teinille mitenkään vieras ajatus. Se, että joidenkin kirjoittajien mielestä liftaaminen ei sovi ”kiltin tytön” (jollainen Piia varmaankin on pääasiassa ollut) tapoihin, on mielestäni outo ajatus; ennen liftaamista pidettiin ihan järkevänä kulkumuotona, eikä se varsinkaan tuohon aikaan tehnyt kenestäkään ”kevytkenkäistä”. Lisäksi, toisin kuin moni tuntuu uskovan, myöhemmin tappajaksi osoittautuva henkilö voi ensi näkemältä vaikuttaa mitä luotettavimmalta ja herttaisimmalta tuttavuudelta. Lisäksi tähän sopii nähdäkseni ajatus siitä, että autossa, johon Piia on lopulta noussut, on ollut kaksi henkilöä; se, ettei nuoren tytön ole tarvinnut olla autossa kahdestaan miespuolisen kuljettajan kanssa, on varmasti tehnyt kyytiin nousemisesta helpompaa – mitä useampia henkilöitä on paikalla, sitä pienempi on yleisesti ottaen todennäköisyys joutua tilanteessa rikoksen uhriksi.
Siihen, miten suurelta osin vihjekirjeen kirjoittaja on vastuussa Piian kuolemasta, on mielestäni useita eri vaihtoehtoja. Uskon siis kuitenkin, että varsinaisen henkirikoksen on suorittanut henkilö, jota kirjeessä tekijäksi esitetään ja jonka on epäilty myöhemmin syyllistyneen seksuaalirikoksiin Turun seudulla.
Pahoittelut pitkästä viestistä, halusin kuitenkin esittää näkemykseni perusteluineen nyt, kun keskustelu tuntuu jämähtäneen jankkaukseen Piian perheen osallisuudesta ja Pontelan discon tapahtumista (joilla kummallakaan ei uskoakseni ole Piian katoamisen ja kuoleman kanssa mitään tekemistä).