Näitä on kyllä todella mielenkiintoista lukea, varsinkin kun itsellä on useammanlaisia kokemuksia.
Meidänkin äidin puolella erilainen ennustaminen ja henkien tunteminen kulkee suvussa. Olenkin tuolla keskustelun alkupuolella kertonut joitakin itselleni sattuneita kokemuksia, mutta voisin lisäillä vielä, että nykyään tiedän usein myös täysin tuntemattomien ihmisten nimiä ja tunnen asunnoissa henkien läsnäolon.
Niin minä kuin tätini tunnetaan, että vanhempieni nykyisessä kodissa on paljon hyviä henkiä ja erityisesti vierashuoneessa ne tuntuvat todella voimakkailta.
Nyt haluaisin kuitenkin jakaa erään asian teidän kanssanne, jota ollaan pitkään pohdittu niin mieheni kuin äitinikin kansssa.
Kun olin lapsi asuimme 1920- luvulla rakennetussa kaksikerroksisessa omakotitalossa, jossa oli lisäksi ulkokautta mentävä kellari, joka oli matala ja käytävät ikäänkuin haarautuivat ovelta molempiin suuntiin kapeina käytävinä.
Jo pienenä pelkäsin olla kotona, enkä uskaltanut nukkua huoneessani yksin. Minulle iski heti paniikki, kun tajusin, että vanhemmat olivat nukkumassa omassa huoneessa. Tämä tietysti voi olla tyypillistä monelle lapselle
Kasvoin talossa, ja vielä 14 vuotiaanakin pelkäsin olla siellä ja erityisesti yläkerrassa jossa huoneenikin sijaitsi. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta siellä tunsi "pahan" läsnäolon. Kun mietin sitä oloa nyt, en tiedä pystysinkö enää käymään kyseisessä talossa vaikka kuinka haluaisin. Näin ja näen edelleen kamalia painajaisia talon yläkerrasta, joissa näkymättömän äänet kutsuvat nimeäni ja jokin paha seuraa minua. Ollessani noin 14 vuotias, vanhempani löysivät talon pohjapiirrustuksista yhden huoneen, joka oli laudoitettu umpeen. Vanhempani päättivät avata sen. Olenkin äitini kanssa ihmetellyt, että miksi yksi huone on laitettu umpeen?? Varsinkin kun talossa on joskus pula-aikoina asunut useitakin eri perheitä, jakaen talon tilat. Luulisi, että kaikelle tilalle on tarvetta..Ellei se ole ollut ummessa jo silloin..
Tuohoin aikoihin meillä on noin 6 vuotias kultainennoutaja, joka oli siihen asti ollut täysin normaali. Kun kyseinen huone oli avattu, koiramme sekosi. Vasta jälkikäteen olemme ajatelleet, että näkikö koiramme jotain mitä me emme nähneet. Mutta tunsimme kyllä..Myös äitini ja minua kymmenen vuotta vanhempi isoveli, ovat kertoneet, että eivät viihtyneet talossa koskaan. Siellä oli paha olla. Isäni ja pikkuveljeni eivät näitä tunteneet, mutta he eivät henkiin uskokkaan. Koiramme siis tosiaan tuntui nähneen jotain, sillä jokaisena yönä, huoneen avaamisen jälkeen, se kaapi tassuillaan yläkerraan käytävään, makuhuoneen ovelta. Lisäksi se haukkui tuijottaen eteenpäin ja selvästikin pelkäsi jotain. Tätä seurasi kamala läähättäminen ja sänkyyn hyppiminen, mitä se ei ollut ikinä ennen tehnyt! Joka yö, jompi kumpi vanhemmistani meni koiran kanssa nukkumaan alakertaan, jossa se oli rauhallinen. Vain yläkerrassa se todella pelkäsi jotain. Olin tuohon aikaan kerran yhden yön yksin kotona, vanhempieni ja myös koiran ollessa mökillä. Pelkäsin ihan tajuttomasti. Kuuntelin radioita niin kauan kuin sieltä vähänkin tuli jotain puhetta, jotta olisin saanut jotain kuunneltavaa. Nukuin yön alakerran sohvalla, en voinut kuvitellakkaan meneväni yläkertaan. Meidän mökkimme oli 1800 luvulta ja siellä jossain olisi "pitänyt" pelätä, mutta ei! Ainut paikka missä pelkäsin todella, oli kotimme. Talon alla sijaitsevaan kellariin en uskaltanut mennä koskaan vapaaehtoisesti, jos sieltä jotain piti hakea, niin menin niin nopeasti kuin pystyin ja juoksin äkkiä ulos.
Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan, mutta edelleenkään en tiedä uskaltaisinko mennä vanhaan kotitaloomme käymään. Toisaalta olisi hirmu mielenkiintoista tietää, miltä se nyt tuntuisi. Tätini, joka on ennustaja ja tuntee myös henkien läsnäolon voimakkaasti, on sanonut, että siellä talossa tuntui voimakkaasti pahan läsnäolo.
Vanhempani muuttivat kyseisestä talosta pois, minun jo asuessa muualla ja koiramme rauhoittui huomattavasti muuton jälkeen. Olen varma, että se näki jotain.
Jälkeenpäin olen kysynyt äidiltäni, että onko hän koskaan selvittänyt keitä talossa asui meitä ennen ja hän kertoi, että on kyllä, mutta ei ole uskaltanut puhua siitä edes minulle. Koska tiesi, että tietäisin pahuuden johtuvan siitä..Eli ennen meitä edeltäviä asukkaita siellä oli asunut mies, joka oli joko murhattu taloon, tai tehnyt itsemurhan.
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, joilla ei ole mitään minua vastaan.
Ihan vain leffoja katteltiin ennen nukkumista. 
