Syyttäjä hakee valituslupaa

[jmit]

Karoliina Kesti löytyi Likolammesta. Kyseessä on pieni noin 100 metriä kanttiinsa oleva lammikko, jonka poliisi ilmoitti aiemmin tutkineensa. Poliisin mukaan tyttö olisi kyllä etsinnässä löytynyt. Niinpä niin. Tulipahan mieleen tämä toinen konstaapeli, joka oli omien sanojensa mukaan tutkinut Auerin pakastimen, ei vain muistanut koska oli tutkinut, eikä ollut tehnyt mitään muistiinpanoja, mutta omien sanojensa mukaan olisi kuulemma löytynyt, jos olisi jotain epäilyttävää ollut.

[MollyMalone]

just niin ja jos ei heti tutkinut niin kengät käveli Annelin mukana tiehensä lihasoppana muoviussissa. Eihän sieltä sitten myöhemmin tietysti mitään löydettävää ollutkaan

[Belker]

Herran jestas sentään! Belker on näköjään unohtanut myös lasten oman mielipiteen. Suomen lain mukaan niitä ei voi niin vain ohittaa vaan lapsia pitää asiassa myös kuulla. Eivät taida tahtoa takaisin äidin luo, eikä äitikään näytä kaipaavan. Ovat tainneet olla ylimääräinen riesa muuten mutta sopiva tekosyy lorvia kotona. nyt kun niistä ei ole senkään vertaa hyötyä niin mitäs niitä kaipaamaan...

Lasten mielipidettä kuullaan, mutta sen painoarvoriippuu iästä, kehitysasteesta ja muista seikoista. Lapsi ei välttämättä tiedä, mikä olisi hänelle parasta; siksi hänellä onkin huoltaja. Lisäksi tulevat hieman omituiset virkamiespäätökset, kuten esim. Turussa oli: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Turk ... 5238664268 Toinen esimerkki on Keski-Uudeltamaalta, jossa eräs nainen kertoi ex-miesystävänsä kohtalosta: Kyseinen mies oli asunut 8-vuotiaaksi saakka tyttärensä kanssa, äiti oli eronnut ja lähtenyt Itä-Suomeen yrittäjäksi. Äkkiä nainen oli hakeunut tytön lähihuoltajuutta. Mies ja tytär vastustivat, mutta oikeus määräsi tytön muuttamaan äitinsä luo. Ihan kunnollinen työssäkäyvä mies oli ollut, ei epäselvyyksiä, mutta äitiys painoi liikaa eikä lasta kuunneltu (liian nuori...).

Tähän tapaukseen. En ole oikein vakuuttunut asian oikeellisuudesta, että noin nuorille lapsille laitetaan tällaisia vastuita (toimittaa äiti elinkautiseen / päättää omasta asuinpaikasta itse), joista heillä ei ikänsä puolesta ole kokonaisymmärrystä. Vaikkei haluaisi asua äitinsä luona, niin onko nyt valittu tie oikea tapa tuoda se esille? Miten he suhtautuvat asioihin aikuisina? Näitä emme tiedä, mutta kuka ottaa tästä kaikesta vastuun?

Auerilla on ollut kasvatustapoja (mm. tukistaminen, suihkussa ja ulkona pitämisten hyväksyminen), joita en hyväksy. Lapsilla voi hyvinkin olla paras tulevaisuus veljen luona. Mutta onko asiantilan varmistaminen murhaoikeudenkäynnissä oikea tapa? Lastensuojeluun mieluummin tukeutuisin. Tässä kun alkaa miettiä, että toimiiko velikään lasten edun mukaisesti, kun hän vetää lasten jutut ja piirustukset "ratkaisevina todistuksina" mukaan sentään jo kahdesti käsiteltyyn murhajuttuun. - Katsotaan, mitä korkeimman väki arvioi.

[Sirpa]

Lyönpä lusikkani lastenkasvatussoppaankin viitaten edellä olevaan Belkerin tekstiin.

Se taisi olla Lahti, jonka sanottiin seisottavan lapsia kylmissä suihkuissa ja ulkona (henkistä väkivaltaa lähinnä), Auer taas käytti kasvatukseen "normaalia" hiuksista kiinni nappaamista. Itse kannatan myös jälkimmäistä menetelmää, ja juuri jokin aika sitten testasi jälleen sen toimivuuden pitkästä aikaa jälkikasvun jälkikasvulle, kun riiviö ei kehoituksista huolimatta suostunut käyttäytymään asiallisesti ravintolapöydässä.

Nappasin niskavilloista kiinni, jotta sain levottoman, taukoamattoman liikkeen edes hetkeksi pysähtymään ja syntymään jonkinlaisen katsekontaktin. Hetken aikaa nelivuotias sihisi ja sylki hampaittensa välistä. Tuijotin ja sanoin painokkaast niskavilloista kiinni pitäen, että nyt tämä pelleily loppuu ja pöydässä istutaan asiallisesti. Ja tämän jälkeen istuttiin.

Näytös oli siis koko ravintolan ihailtavana, mutta jatkossa riitti, kun näytin etusormea, ja sanoin vain tiukalla äänellä, että nyt ollaan kunnolla. Ravintola-asiakaskunta nyökkäili hyväksyvästi toimilleni, ja saimme kaikki ruokarauhan; eikä tähän ravintolaan ainakaan tällä kertaa - kuten joillekin matkoille ja hotelleihin on nykyään tarvittu - julistettu lasten tuontikieltoa.

Nykyinen lastenkasvatus on täysin kaksinaismoraalista, vanhemmat ovat täysin altavastaajia suhteessa jo metrin mittaisiin tenaviinsa, lapset ovat pelkkiä tuhoavia ja levottomia riiviöitä, vanhemmat väsyneitä ja voimattomia, ja koko paletti aivan sekaisin.

Ja tämänkin mainitsemani nelivuotiaan kohdalla riitti tuolla kertaa vain yksi niskavilloista nappaaminen korjaamaan järjestyksen ja palauttamaan auktoriteetin. Sekö olisi jollakin tavalla tuomittavaa tai laitonta?!

Järjekäyttö on sallittua - tai jopa pakollista - lastenkasvatuksessakin

Ja mikä parasta - kun loma oli ohitse - tämä nelivuotias halasi minua railakkaasti, ja kuiskasi korvaani, että hänen tulee niin ikävä minua.

[MurderMama]

Nappasin niskavilloista kiinni, jotta sain levottoman, taukoamattoman liikkeen edes hetkeksi pysähtymään ja syntymään jonkinlaisen katsekontaktin..

No tämäkin nimenomaan on laitonta, olkoon miten tehokasta tahansa, ikävä kyllä

[Sirpa]

Voi olla, mutta olen sen verran vanha ihminen jo, että se ei kiinnosta. Myös poliitikkojen kähmiminen on laitonta, myös rikollinen toiminta, veronkierto, tapot ja murhat, sekä ylinopeus ja väärä pysäköinti, myös muiden ihmisten kusetus.

Jos näistä on valittava ajatellen haitta- ja hyötysuhteita - ei itselleni - vaan jälkikasvulleni, niin valitsen tuon edellä kertomani laittomuuden. Myös työpaikkakiusaaminen ja koulukiusaaminen on kiellettyä - noudattavatko ihmiset näitä kieltoja yhtä tunnollisesti kuin lastenkasvatuskieltoa?

Jos eivät, niin mistähän johtuu? Ettei vain olisi mukavuudenhalua edes pieni ripaus joukossa juuri tämän lain niin ehdottoman tiukan noudattamisen kohdalla...

[MurderMama]

Voi olla, mutta olen sen verran vanha ihminen jo, että se ei kiinnosta. Myös poliitikkojen kähmiminen on laitonta, myös rikollinen toiminta, veronkierto, tapot ja murhat, sekä ylinopeus ja väärä pysäköinti, myös muiden ihmisten kusetus.

Jos näistä on valittava ajatellen haitta- ja hyötysuhteita - ei itselleni - vaan jälkikasvulleni, niin valitsen tuon edellä kertomani laittomuuden. Myös työpaikkakiusaaminen ja koulukiusaaminen on kiellettyä - noudattavatko ihmiset näitä kieltoja yhtä tunnollisesti kuin lastenkasvatuskieltoa?

Jos eivät, niin mistähän johtuu? Ettei vain olisi mukavuudenhalua edes pieni ripaus joukossa juuri tämän lain niin ehdottoman tiukan noudattamisen kohdalla...

Olen samaa mieltä kanssasi, mulla itsellä nuorimmainen on lievästi sanottuna vilkas, kuvailtakoon häntä näin; että Vaahteramäen Eemeli voisi tulla meille oppiin Kyllä useasti olen toivonut, että tukkapöllytys olisi sallittua, vaan kun ei ole Se on varsin kurja juttu

[Teleksi]

Belker, asian sivusta, mutta tietosi ovat väärät. Lain mukaan 12- vuotiasta ei voi ns.pakkopalauttaa ilman erityisen painavaa syytä. Siis jos esim. lapsi ei halua lähteä toisen vanhemman luo, niin tätä ei voida pakottaa virkamiesvoimin.Tästä syystä 12-vuotias käytännössä useimmiten päättää lähikodin. Mutta tämä ei tarkoita, ettei nuorempiakin kuulla ja heidän mielepiteensä ei vaikuttaisi. Tällaisessa tapauksessa josta yllä mainitisit on usein käynyt yksi kahdesta asiasta. Joko 8-vuotias lapsi ei ole halunnut pahoittaa kenenkään mieltä ja siksi ei ole selvästi tuonut kantaansa ilmi. Tai sitten on jotain painavia perusteita sille, että menee äidille vastoin selvästi lausuttua tahtoa. Usein se "hävinnyt" vanhempi ei kauhean innolla tuo näitä esille (esim.alkoholismi tai mikä ikinä) vaan sanoo, että ihan syyttä ja vastoin lapsen tahtoa.

Oma vakaa uskomukseni on, että Anneli on lyönyt tai ainakin voimakkaasti läpsinyt lapsiaan. Koska hän itse totesi, ettei hän ole harjoittanut AIKUISEEN suunnattua väkivaltaa.Luulen, että voidaan osoittaa hänen käyttäytyneen väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan, eikä hän edes yritä kiistää sitä (kun ei voi). Toisaalta sillä ei ole mitään vaikutusta tähän murhaoikeudenkäyntiin - vaikka voisi kai teoriassa ajatella,että hän voi sitten saada tuomion lievästä pahoinpitelystä tms. jos lapset ovat moisesta kertoneet.

[Sirpa]

MM:lle vielä tämän verran.

Juu, ei ole sallittua ei, koska tämä yhteiskunta on jo 70-luvulta lähtien tarvinnut ja edelleenkin tarvitsee näitä Eemeleitään holtittomaksi massaksi, jota voidaan liikutella mielinmäärin kivittämään milloin mitäkin ja ketäkin, niin että pääasiat ja poliitikkojen touhut unohtuvat, eikä järkikullasta ole tietoakaan. Voisinpa veikata, että kyseisen lain lähtökohdat löytyvät juuri tuolta 70-luvulta.

Mutta jos ja kun tuo perheen järjestys laitetaan kuntoon lasten ollessa vielä pieniä - en tarkoita nyt Sinun lapsiasi, vaan yleisesti - unohtamatta lapselle annettavaa arvostusta, rakkautta ja positiivista palautetta rehellisine tunneilmaisuineen onnistuneista suorituksista - niin vanhemmatkin saavat voimia jaksaa, ja yhteispeli toimii, eikä murrosiässäkään ole enää odotettavissa ikäviä yllätyksiä, vaan iän karttuessa voidaan sopivasti annostella myös lisää vastuuta.

[MollyMalone]

Kuka niitä kylmiä suihkuja harrasti, keneltä tämä TIETO on napattu vai onko Annelin kertomaa sekin?

[jmit]

Lapset eivät ole tyhmiä. Lapsi on lähes pohjattoman lojaali vanhempiaan kohtaan. Ehkäpä julminta mitä koko tämän prosessin aikana on tapahtunut on se, että lapset lähtökohtaiosesti eivät halua todistaa äitiään vastaan ja odottavat, että järjestelmä tuottaisi oikean ratkaisun ilman, että lasten täytyy antaa äidistään todistus. No lasten tahto ei toteutunut, vaan sukupuolifasistinen sortokoneistomme pakotti lapset puhumaan. Oksennan tämän järjestelmän päälle.

[Belker]

Lyönpä lusikkani lastenkasvatussoppaankin viitaten edellä olevaan Belkerin tekstiin.

Se taisi olla Lahti, jonka sanottiin seisottavan lapsia kylmissä suihkuissa ja ulkona (henkistä väkivaltaa lähinnä), Auer taas käytti kasvatukseen "normaalia" hiuksista kiinni nappaamista.

Mainitsin, että Auer hyväksyi nuo tavat, jotka ovat kyseenalaisia.

Ja tämänkin mainitsemani nelivuotiaan kohdalla riitti tuolla kertaa vain yksi niskavilloista nappaaminen korjaamaan järjestyksen ja palauttamaan auktoriteetin. Sekö olisi jollakin tavalla tuomittavaa tai laitonta?!

Siis "tuolla kertaa". Kun väkivalta tulee osaksi arkea, siitä voi muodostua ylisukupolvinen toimintatapa, joka koetetaan käsittää osaksi rakkautta. ("vain yksi": tarvitaanko välillä useampiakin?)

(Mielenkiintoinen vertailukohta, mihin "rakkauslyöminen ja tapakulttuurit" voivat johtaa, sattui silmiin Kaarle XII:n elämäkerrasta. Venäläisnaisista mainittiin Saksan seuduilla, että nämä pelkäsivät miehen olevan välinpitämätön, koska nämä eivät lyö heitä. Venakot olivat eläneet kulttuurissa, jossa mies lyö rakastamaansa naista ja tämä oli yleinen normi (ei tietenkään saa vammauttaa tai piestä tolkuttomasti). Normi hyväksytään, jos se on yleinen omassa vaikutuspiirissä (kulttuuri, suku tms. sosiaalinen ympäristö).

Kannatan lasten kanssa keskustelua, jonka johdossa on aikuinen. Joustoa annetaan tarpeen mukaan. Lapsi saa esittää niitä monilukuisia toiveitaan, joita voidaan tarkoituksenmukaisesti pohtia yhdessä. Kun tämän tyylin alkaa varhaislapsuudessa, se kantaa pitkälle. Mikäli voimapolitiikalla (=väkivalta; ´väki´=´voima´) lähdetään jo pienestä liikkeelle, ei ole ihme, jos puhe ei toimi myöhemminkään. Silloin nämä voimapoliitiikkakasvattajat alkavat selittää, että "mitäs kun ei se kuuntele, kun ei se tottele...", vaikka kasvatustyylihän on johtanut tuohon tilanteeseen. Kasvattaminen on jatkumo, joka noudattelee aikaisemmin tehtyjä kasvatusvalintoja ja joka johtaa nykyisyydestä tulevaan. Ei ole ihme, että kasvatustyylit siirtyvät ylisukupolvisina eteenpäin.

Noihin riehumistilanteisiin antaisin sellaisen neuvon, että älä suutu lapselle. Lapsen tekoja kannattaa ohjata, mutta itse lasta rakastetaan aina. Näin hänellä säilyy turvallisuuden tunne. Omia tunteita voi näyttää, mutta aikuisen pitää olla aikuinen eikä nelivuotias. Ja jos joskus suuttuu turhaan, niin pyytää anteeksi; "anteeksi" kun on se vaikein sana meille aikuisillekin. Erehdymme me kaikki joskus, eikä kasvatus ole tunnekylmiössä olemista. (Itse asiassa on hyvä sanonta, että "lapsen pitää saada tehdä välillä (!) omia virheitään, jottei virheettömyyden vaatimus ala kangistaa lapsuutta".) Suhteellisuudentaju ja tarkoituksenmukaisuus ovat tärkeitä (inhoan ihmisiä, jotka jatkuvasti sanovat "mutta pitääkö aina/ eikö ikinä/onko kaikkien tehtävä" jne. ääriarvoilla vääristellen).

Tuohon lapsen rakastamiseen: Lapsi pyrkii miellyttämään ja välittämään ihan hirveästi. Vaikka hänellä olisikin huono päivä, hän silti kaipaa aikuisen huomiota ja välittämistä. Pitää muistaa tämä aina, vaikka lapsi olisi välillä vaikea. Me aikuiset olemme niin ylivertaisia pieniin lapsiin nähden. - Teini-iässä puntit alkavat tasoittua, ja silloin sitä niittää, mitä on kylvänyt.

Kasvatus on niin herkkä juttu, se menee ihon alle. Toivottavasti tästä ei kenenkään ohimosuonet pauku.

[Teleksi]

Minun kokemukseni on, että pieni lapsi menee joskus ylikierroksilla ja hänet tarvitsee "pysäyttää" hetkellisesti eli buutata. Tämä koskee etenkin poikia, tyttöjä on helpompi ohjata jo pienempinä sanallisesti. Kolmen pojan äitinä ja parin isoäitinä minua aina naurattaa kun näissä tilanteissa käsketään keskustelemaan ja kuuntelemaan lasta.

Mutta asiaan - haasteen kannalta tämä väkivaltaisuus on mielestäni merkityksetöntä, jos sen ei voida osoittaa kohdistuneen Jukkaan ja olleen vakavaa.Siis jos äiti on joskus läpsäissyt lapsiaan tms., niin sitä ei kyllä voi pitää merkkinä siitä, että äiti olisi tappanut isän. Tai edes jos Anneli on joskus tönnäissyt vihapäissään Jukkaa - so what? Eikä se välttämättä kerro parisuhteen tilasta mitään. Oma parisuhteeni oli ainakin alussa riitaisampi vaikka olimme tulisen rakastuneita. Nyt on tunteet jo vuosien saatossa arkipäiväistyneet mutta riitelemme vähemmän (enkä nyt puhu väkivallasta). Ei pysty tällä logiikalla sanomaan, että meidän parisuhde ei ollut alussa kunnossa ja että emme olleet onnellisia. Tai että nyt olisimme onnellisiempia kuin silloin.

[Belker]

Belker, asian sivusta, mutta tietosi ovat väärät. Lain mukaan 12- vuotiasta ei voi ns.pakkopalauttaa ilman erityisen painavaa syytä. Siis jos esim. lapsi ei halua lähteä toisen vanhemman luo, niin tätä ei voida pakottaa virkamiesvoimin.Tästä syystä 12-vuotias käytännössä useimmiten päättää lähikodin.

Ehkä selitin aik. asian jotenkin väärin. Olen tiennyt, että 12-vuotiasta ei ulosotto (vouti) voi palauttaa automaattisesti. Tuo 12 vuoden raja tuli muistaakseni vastaan Ajanti-tapauksessa, jolloin ulosotto ei voinut toimia (huoltoon liittyvien tapaamis- ja huoltopäätösten toimeenpano on Suomessa ulosottoviranomaisen(kin) heiniä, kuten ilm. tiedät, mutta mainitaan tässä ohessa). - On silti lastensuojelullisia syitä, joilla vanhempiakin lapsia voidaan palauttaa esim. lasten- tai nuorisokoteihin (karkaamisia uutisoidaan välillä). Lapsi kun ei voi avoimesti päättää, miten ja missä häntä kulloinkin huvittaa elää, vaikka olisikin vaikkapa 13-vuotias. (mainitsitkin hyvin nuo "painavat syyt")

___________________

Tästä päästään ehkä Auer-juttuun: Jos alle 12-v. on rajattu ulostoton palautustoimien piiriin, niin miten hän on kykenevä päättämään osallistumisestaan äitinsä murhaoikeudenkäyntiin? Jokin erityinen tahdonosoitus on täytynyt tulla, jotta Auerin veli on ottanut yhteyttä... En ymmärrä.

Odotan kovasti itseäni viisaampien kannanottoja sieltä korkeimmasta tuvasta

[Hovimestari]

Tähän tapaukseen. En ole oikein vakuuttunut asian oikeellisuudesta, että noin nuorille lapsille laitetaan tällaisia vastuita (toimittaa äiti elinkautiseen / päättää omasta asuinpaikasta itse), joista heillä ei ikänsä puolesta ole kokonaisymmärrystä. Vaikkei haluaisi asua äitinsä luona, niin onko nyt valittu tie oikea tapa tuoda se esille? Miten he suhtautuvat asioihin aikuisina? Näitä emme tiedä, mutta kuka ottaa tästä kaikesta vastuun?

Auerilla on ollut kasvatustapoja (mm. tukistaminen, suihkussa ja ulkona pitämisten hyväksyminen), joita en hyväksy. Lapsilla voi hyvinkin olla paras tulevaisuus veljen luona. Mutta onko asiantilan varmistaminen murhaoikeudenkäynnissä oikea tapa? Lastensuojeluun mieluummin tukeutuisin. Tässä kun alkaa miettiä, että toimiiko velikään lasten edun mukaisesti, kun hän vetää lasten jutut ja piirustukset "ratkaisevina todistuksina" mukaan sentään jo kahdesti käsiteltyyn murhajuttuun. - Katsotaan, mitä korkeimman väki arvioi.

Siis oletko Belker oikeasti sitä mieltä, että vaikka lapsilta löytyisi ratkaisevat todisteet Annelia vastaan, pitää murha jättää ratkaisematta lasten edun nimissä? Mahdollisesti palauttaa nämä isänsä murhaajalle? Näin olen rivien välistä lukevinani. Joku raja nyt siihen AA:n puolustamiseenkin.

Tuskinpa se veli on mitään "ratkaisevia todisteita" tuomassa. Lienee saanut tietoonsa jotain, minkä kokee niin vakavaksi että se on syyttäjälle ilmoitettava ja syyttäjä jatkaa sitten siitä, jos jatkaa. Tuskinpa hän on kovin kevein perustein tätä tehnyt, kun aikaisemmin todisti Annelin puolestakin. Nuo "himoitsee lapsista saatavia rahoja"-jutut menevät jo salaliittoteorioiden puolelle.