MURHA.INFO

NS jakaa meille jo pitkästi virkistävää tietoa siitä kuinka löysällä pohjalla ihmisiä pantiin vankilaan Saksassa. Taustalla saattoi olla pedofiili rinki tai saatanan palvontaa. Syyttäjätkin koulutetaan uskomaan. Tätä on samaa mahdollisesti Suomessakin. pedofiilien etsintä on kuitenkin meillä vahvasti ankkuroitu, ohje kirjoitus "Hyvä hoito" antaa tarkat ohjeet kuinka pedofiili pannaan rautoihin.

Kukan ja Auerin tapuksessa on kuitenkin aivan ainutlaatuinen tausta. Auerin poika ei halunnut asua äitinsä ja vanhemman sisarensa kanssa ja keksi nämä jutut. Tätä kautta on tuomio ehkä purettavissa. Poika kehitti valheita samaan tarkoitukseen isän murhasta. Ne eivät kuitenkaan antaneet tulosta vaan åiti vapautettiin ja näin pojan jutuita meni pohja.

WORMSIN TAPAHTUMIEN JÄLKEEN ON SAKSAN LIITTOVALTION TUOMIOISTUIN ASETTANUT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET KOSKIEN TODISTAJAN USKOTTAVUUDESTA ANNETTAVIA ASIANTUNTIJALAUSUNTOJA.

Saksan liittovaltion tuomioistuin on antanut tiedotteen nr. 63 julkisuuteen 30.7.1999.

Syytetty on tuomittu Ansbachin tuomiosistuimessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuudessa tapauksessa kuuden vuoden ja kuuden kuukauden vankeustuomioon. Muutoksenhaku menettelyssä on liittovaltion tuomioistuimen ensimmäinen senaatti tarkastanut onko tuomioistuin tehnyt oikein hylätessään hakemuksen toisen asiantuntijalausunnon saamiseksi jo suoritetun naispuolisen syyttäjän päätodistajan psykologisen asiantuntijan kirjoittaman uskottavuusasiantuntijalausunnon lisäksi. Senaatti on vastannut kielteisesti tähän kysymykseen ja purkanut tuomion ja osoittanut asian alioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Ansbachin tuomioistuin on hylännyt toisen asiantuntijan lausunnon tarpeellisuuden ja perustellut tätä riittämättömästi. Koska syytetty on kyennyt osoittamaan hakemuksessaan toisen asiantuntijan nimittämiseksi konkreettisia virheitä asiantuntijalausunnossa, olisi kielteinen vastaus täytynyt tutkia yksitellen asiavirheittäin. Tällaista tilannetta ei olisi syntynyt mikäli asiantuntijalausunnossa ei olisi ollut tieteellisesti perusteltavissa olevia puutteita. Tämä edellytys ei kuitenkaan ollut täyttynyt.

Tästä syystä on ensimmäinen senaatti pyytänyt asiantuntijalausuntoa professori Fiedleriltä ja professori Stelleriltä. Näiden lausuntojen perusteella ensimmäinen lausunto ei sisältänyt seuraavia asetettavia vähimmäiskriteereitä psykologisille asiantuntijalausunnoille:

1. Metodinen perusperiaate on tutkia tarkasteltavaa asiasisältöä (tässä: yksittäisen lausuman uskottavuutta) niin kauan, kunnes negaatio asiasta kerättyjen tosiseikkojen kanssa ei ole enää yhteensopiva.

Asiantuntija lähtee liikkeelle siitä olettamasta, että mitään ei ole tapahtunut, nolla hypoteesi. Hypoteesien testaamiseksi hän asettaa muita hypoteeseja. Mikäli testaajan strategia päätyy siihen, että syyttömyysolettama ei voi enää olla yhteensopiva kerättyjen faktojen kanssa, silloin oletus hylätään ja tilalle tulee vaihtoehtoinen hypoteesi, että lausuma on totta. Relevanttien hypoteesien muodostaminen on olennainen osa asiantuntijalausuntoa. Tässä konkreettisessa tapauksessa tämä perustavaa laatua oleva vaatimus ei ole täyttynyt. Ensimmäinen asiantuntijalausunto pohtii toki syytetyn mahdollisuutta olla syytön sekä ulkopuolisen suggestiivista vaikutusta syytetyn päätodistajaan. Mutta tarkastus jää suorittamatta, onko todistaja mahdollisesti pyrkinyt täyttämään puuttuvia muistiaukkojaan tarinan jatkuvuuden kannalta ”rakentavalla” tavalla. Tämän hypoteesin syntymiselle olisi ollut syytä.

2. Asiantuntijan lausunnon on käytettävä sellaisia menetelmiä, jotka vastaavat kulloinkin voimassa olevaa tieteen käsitystä.

a) Uskottavuusasiantuntijalausuntoja tehdessä on säännöllisesti tarkistettava lausunnon sisällöllistä johdonmukaisuutta siten, että tietyt kriteerit täyttyvät: looginen johdonmukaisuus, kvantitatiivinen yksityiskohtien määrä, aikaan ja paikkaan liittyvät sidonnaisuudet, erityisten yksityiskohtien ja psyykkisten tapahtumien kuvaileminen, syytetyn puolustaminen, erityisesti tiettyyn rikokseen liittyvät lausunnon elementit.

b) Näin saatu tulos on normaalisti tarkastettava mahdollisen jatkuvuuden ja virhelähteiden sekä osaamiskartoituksen osalta. Virhelähteet täytyy selvittää sellaisten tapausten osalta, joissa (myös tiedostomattomat) ulkopuoliset suggestiiviset vaikutukset ovat mahdollisia, ja lisäksi lausunnon synty- ja kehityshistoria.

Osaamiskartoituksella tarkastetaan, onko todistajan lausunto syntynyt esimerkiksi rinnakkaisista kokemuksista tai onko se puhtaasti keksintöä. Tähän tarvitaan asiantuntijalausunnon antajan henkilökohtainen osaaminen erityisesti yleinen ja kielellisesti intellektuelli suorituskyky sekä sen alan tuntemusta, jossa tapauksessa on kysymys. Seksuaalirikoksissa tehdään periaatteessa seksuaalinen anamneesi. Tämä koskettaa ainakin sellaisia todistajia, joiden ei esim. iän perusteella voida olettaa omaavan vastaavaa tietoa. Tätä ei ensimmäinen asiantuntijalausunto ollut ottanut huomioon.

Lasten piirustuksille eikä toiminnoille esim. anatoomisten nukkejen kanssa tule oikeuspsykologisissa asiantuntijalausunnoissa antaa mitään painoarvoa.

3. Ensimmäinen asiantuntijalausunto eikä siitä saadut tulokset eivät vastaa tieteellisiä vähimmäisvaatimuksia ainakaan osittain. Tämä on tosin ensisijaisesti lausunnon itsensä antajan vastuulla, mutta sillä on merkitystä ymmärrettävyyden ja selvyyden kannalta katsottuna. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki johtopäätökset täytyy voida tehdä siten, että niitä voidaan seurata, ne on nimitetty ja kuvailtu liittyen löydöksiin sekä asiaan liittyviin tosiasioihin. Sen lisäksi täytyy voida olla mahdollista seurata millä tavalla lausunnon antaja on näihin tuloksiin päätynyt.

Saksalainen ajettelu on perusteellista, mutta vaikeatajuista. Näin minä kirjoitin HS keskustelussa tasan vuosi siten

Ulvilan surmassa syyttäjä yrittää tehdä uhrin vaimosta syyllisen miehensä murhaan sillä tekniikalla, joka kieltää ehjän immenkalvon merkityksen. Anneli Auerin vanhin tytär, joka todella näki ulkopuolisen murhaajan on väitetty osalliseksi ryhmäseksiin, josta ei mitään merkkejä ole immenkalvossa. Tästä syyttäjä etenee siihen, että totta kai Auer oli myös murhannut miehensä kun on ollut mukana lapsiaan raiskaamassa, vaikka kahdella oikeuskierroksella on todettu että todisteita murhasta ei ole.
Vahinko, joka juuri tulee tästä immenkalvon tutkimisen kiellosta johtaa siihen, että keksitään aivan muita epätieteellisiä todistuksia. Näitä on Suomessa markkinoinut lahkouskovainen synnytyslääkäri Minna Joki Erkkilä. Hänen väitöskirjansa, joka perustuu juuri immenkalvojen tilalle tulleeseen UV valolla suoritettavan tarkastukseen hyväksyttiin Tampereen yliopistossa.
Eräät uskonnot vaativat, että morsiamen tulee olla koskematon ja että se virallisesti tarkastetaan. Tämä pitää tietenkin kieltää jos vaan voidaan. Mutta vaarallista on kun immenkalvon tarkastus raiskausta epäiltäessä korvataan hokkus pokkuksella kuten Suomessa tehdään. Asiallinen lääkärin tarkastus korvataan "oikeuspsykologisella" kuulustelussa, jossa lähtökohtana on, että raiskattu aina puhuu totta. Ulvilan surmassa tämä tekniikka vietiin niin pitkälle, että syyttäjä vaatii elinkautista Anneli Auerille miehensä murhasta sen lisäksi, että hänet on tuomittu lastensa raiskauksista vaikka lasten immenkalvot ovat kunnossa. Hokkus pokkus on tehty, mutta sen tulokset ovat salaisia.
Uskonnollisten väärinkäytösten estäminen tässä neitsysasiassa pitää tietenkin tuomita, mutta lääkärin tarkastuksen merkitystä raiskauksen todistamisessa ei voida samalla perustalla kieltää. Suomessa eletään todella vaarallisessa tilanteessa kun raiskaukset pitää todistaa katsomatta immenkalvoa.

[quote="sisotalo"]Saksalainen ajettelu on perusteellista, mutta vaikeatajuista. Näin minä kirjoitin HS keskustelussa tasan vuosi siten

Tässä ensin lähde viime viestiini.

http://archiv.jura.uni-saarland.de/Ents ... ubhft.html

Kyseessä on viesti, jossa vuonna 1999 saksalainen liittovaltion tuomioistuin antoi ohjeistuksen vähimmäisvaatimuksille liittyen asiantuntijalausuntoihin.

Saksalainen kirjoitustapa on vähän sellainen, että pahimmat lauseet ovat puolen sivun pituisia ja varsinkin lakitekstit näyttävät siltä, että niihin on pumpattu mahdollisimman paljon tietoa.

Tämä tiedote vuonna 1999 on syntynyt Wormsin tapahtuminen jälkimainingeissa ja kysymys on siis lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ylipäätään Wormsin prosessi on historiallinen prosessi. Kyseessä on ehkä maailman yksi tunnetuimmista lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyneistä oikeusprosesseista, johon viitataan hyvin usein yli 15 vuotta tapahtumien jälkeen.

Yritän nyt hieman aukaista tätä, että mitä tässä minun mielestäni mahdollisesti tarkoitetaan:

Kohta 2 tässä lainaus:

2. Asiantuntijan lausunnon on käytettävä sellaisia menetelmiä, jotka vastaavat kulloinkin voimassa olevaa tieteen käsitystä.

a) Uskottavuusasiantuntijalausuntoja tehdessä on säännöllisesti tarkistettava lausunnon sisällöllistä johdonmukaisuutta siten, että tietyt kriteerit täyttyvät: looginen johdonmukaisuus, kvantitatiivinen yksityiskohtien määrä, aikaan ja paikkaan liittyvät sidonnaisuudet, erityisten yksityiskohtien ja psyykkisten tapahtumien kuvaileminen, syytetyn puolustaminen, erityisesti tiettyyn rikokseen liittyvät lausunnon elementit.
------------------------------------------------
Tässä on tyypillinen esimerkki siitä, että yhteen lauseeseen laitetaan hurja määrä tavaraa. Mutta, jos lausetta lähtee pätkimään, niin ongelmaksi muodostuu se, että silloin ei saada sitä yhdenmukaisuutta mikä tässä on mielestäni olennaista, eli nämä tietyt kriteerit ovat kaikki samanarvoisia. Alkuperäisessä tekstissä taisi olla vielä niin, että nämä alakohdat olivat sulkeiden sisällä.

Tällä sisällöllisellä loogisella johdonmukaisuudella tarkoitetaan siis kaikkea sitä mikä sisältyy seuraaviin alakohtiin:

Looginen johdonmukaisuus

Mielestäni tässä on kysymys siitä, että noudatetaan koko ajan samaa ajattelua riippumatta siitä mistä on kulloinkin kysymys tai mitä yksityiskohtaa tarkastellaan. Loogisen johdonmukaisuuden täytyisi kaiken järjen mukaan johtaa myös sisällölliseen johdonmukaisuuteen.

Kvantitatiivinen yksityiskohtien määrä

Tarkoittanee sitä, että ei voi mennä oikeuteen, jos ei ole tiettyä määrää jotain informatiivista tietoa rikoksesta. Jos vain kertoo, että rikos on tapahtunut, niin se ei välttämättä johda mihinkään toimenpiteisiin. Rikoksia voi tosiasiallisesti tapahtua ihan koko ajan ja todellisuudessa niistä vain osa päätyy ylipäätään mihinkään käsittelyyn. Eli siihen tehtyyn ilmoitukseen rikoksesta täytyy kätkeytyä tietty määrä myös kvantitatiivista tietoa, jotta asia ylipäätään etenisi mihinkään.

Aikaan ja paikkaan liittyvät sidonnaisuudet

Jos esimerkiksi väittää, että lintu lentää jossakin taivaalla, niin ei voi tietää pitääkö se paikkansa, jos se ei sattumalta juuri samalla hetkellä katsahda ylös ja näe sitä lintua. Yhtä hyvin toinen voi kertoa linnusta, joka on lentänyt joskus taivaalla jonnekin päin liitäen.

Joten tilanne täytyy voida kytkeä konkreettisiin hetkiin ja konkreettiseen paikkoihin. Wormsin prosessin ensimmäisen oikeudenkäynnin tuomari (joka siis uskoi hyväksikäyttöön) totesi, että ”jotain on tapahtunut, mutta kuka, missä ja milloin.” Tämä lausahdus oli erittäin mielenkiintoinen. Se kuvaa hyvin sitä ajatusta mikä voi oikeasti olla monen mielessä, mutta voiko se johtaa tuomitsemiseen?

Erityisten yksityiskohtien ja psyykkisten tapahtumien kuvaileminen

Ensin ajattelin, että tämä voisi tarkoittaa sitä, mitä lapsi olisi kuvaillut. Sitten huomasin, että näin ei ehkä olekaan välttämättä vaan tässä voi yhtä hyvin olla kysymys siitä asiantuntijasta, joka lausuntoa laatii. Eli hänen täytyisi sen lapsen kertomuksen perusteella pyrkiä löytämään sellaisia yksityiskohtia, joihin voisi pysähtyä, mutta tämäkin on vain mitalin toinen puoli. Yhtä hyvin tässä voitaisiin ajatella sitä, että asiantuntijalausunnon kirjoittajalla itsellään on tiedossa sellaisia yksityiskohtia, joiden täytyisi täyttyä, jotta tällainen tapahtuma olisi ylipäätään tapahtunut.

Mielestäni on hyvin yksipuolista ajatella, että kaikki liittyisi lapsen kertomukseen ja lapseen itseensä. Eikö todellisuudessa lapsen kertomus ole sama asia kuin kenen tahansa henkilön kertoma oikeudessa?

Onko ongelma sittenkin siinä, että me käsittelemme lapsen kertomusta omana teemanaan? Tiedättekö luulen, että tämä on mahdollisesti yksi niitä kulmakiviä, joita täytyisi oikeasti tarkastella uudelleen. Mielestäni korkein oikeus tekee täydellisen ja katastrofaalisen virheajatuksen siinä, jos se pyrkii erottelemaan lapsen kertoman siitä asiantuntijalausunnosta, joka lapsen kertomuksen perusteella on tehty. Se ei ole millään tavalla oma erillinen osateema, vaan lapsen hyväksikäyttö on se teema, mutta lapsen kertoma on yksi todiste muiden joukossa, ja sitä todistetta täytyy voida myös arvostella. Siihen todisteeseen täytyy kohdistua paineita, sitä täytyy tutkia aivan yksityiskohdittain, sen lisäksi täytyy olla muita todisteita, jotka siis yhdessä sen lapsen kertoman kanssa muodostavat tuomion perustan.

Meidän pitäisi miettiä, että millä tavalla lapseen kohdistuva hyväksikäyttöepäily eroaa esim. aikuiseen naiseen kohdistuneesta seksuaalisesta teosta? Totuuden nimissä on kerrottava, että emmehän me mene oikeuteen ja kuuntele mitä naisella on kerrottavaa ja sitten tuomari päättää istunnon ja toteaa, että sanottiin, tämä on naisen kertomus ja sillä selvä.

Eli joitain yksityiskohtia täytyy ensinnäkin olla tiedossa ja toisaalta näihin yksityiskohtiin täytyy liittyä jotain erityistä, joka siis voi yhtä hyvin olla asiantuntijan itsensä mielessä oleva tunnusmerkki, jonka täytyisi täyttyä, jotta asia olisi totta.

Konkreettisena esimerkkinä voisi mainita, että yleensä todelliset hyväksikäytön uhrit ovat niin voimakkaassa paineessa, että he eivät itse asiassa kykene näkemään mitään yksityiskohtia, he eivät välttämättä edes tajua kuka on hyväksikäyttäjä tietenkin hieman iästä riippumatta. Tässä voisi ehkä ajatella, että sellainen lapsi, jolla on liikaa ”yksityiskohtia ja havaintoja”
ei ehkä olekaan kokenut tätä itse tai hän on kuvitellut osan tapahtumista. Toisaalta ”kuka, missä, milloin” -tilanne voi olla yhtä ongelmallinen.

En ole välttämättä sitä mieltä, että joku reaktio on normaali ja joku toinen reaktio on epänormaali? Kysymys kuuluukin voiko jokin sellainen paljastaa asiantuntijalausuntoa tekevälle onko tapahtuma oikeasti tapahtunut vai mitä on tapahtunut, jos puhutaan psyykkisistä reaktioista?

Analyysin tekeminen tästä vaatii asiantuntemusta, jota ei välttämättä ole esim. keskivertopsykologilla. Tätä voisi ajatella tunnusmerkkinä tai todisteena silloin, kun asiasta on selvää ja tieteellisesti pätevää näyttöä. Ei siis niin, että ”minusta tuntuu kummalliselta, jos joku ei itke” tai muu sellainen epäpätevä ja asiantuntijan omiin tunteisiin ja mielipiteisiin liittyvä argumentointi.

Syytetyn puolustaminen

Tämä ikään kuin pomppaa täältä muun kohdassa olevan informaation keskeltä. Ensin tuntuu siltä, että mitä tällä on jonkin asiantuntijalausunnon kanssa tekemistä? Puolustus puolustakoon itse asiakastaan.

Onko siis syytetyn puolustaminen samanveroinen asia kuin esim. tutkia väitetyn uhrin psyykkisiä kuvailuja tapahtumista. Miten ihmeessä voi ylipäätään olla samanarvoista miettiä syytetyn puolustamista silloin, kun lapsi on kertonut sydäntäriipaisevan kuvaelman tapahtuneesta?

Tarkoittaako tämä sitä, että sen lapsen kertoman sijaan pitäisi nyt kyetäkin arvioimaan onko syytetty henkilö, joka oikeasti kykenee tähän? Onko hän homoseksuaali? Onko hänellä mahdollisesti pedofiliaan liittyviä taipumuksia?

Näin voisi ajatella mutta minusta tuntuu, että tässä on kysymys kuitenkin ehkä siitä, että lausunnon antajan velvollisuus on etsiä myös syytettyä puolustavaa aineistoa. Esim. lapsen kertomuksessa voi olla jotain sellaista, joka ehkä tosiasiallisesti laittaa kysymyksenalaiseksi tiedon hyväksikäytöstä, myös tämä tieto siis pitäisi asiantuntijan laittaa lausuntoonsa, mikäli hän tällaisen havaitsee.

Mielestäni tämä voi olla perustavaa laatua oleva jopa täyskäännös siinä ajattelussa mitä normaalisti voisi kuvitella. Eli tavallaan se, että joku saa toimeksiannon esim. syyttäjältä, sen ei pitäisi johtaa siihen, että asiantuntija antaa syyttäjän ajatuksen mukaisen lausunnon kuitenkaan tuomatta esille mahdollisia puolustuksen argumentteja. Kyseessä tässä saksalaisessa ohjeistuksessa on todellakin se mitä siinä kirjoitetaan, eli syytetyn puolustaminen osana asiantuntijalausuntoa, on kyseinen toimeksianto saatu miltä taholta hyvänsä.

Erityisesti tiettyyn rikokseen liittyvät lausunnon elementit.

Jokaiseen rikokseen liittyy jotain erityispiirteitä. Esim. pankkiryöstäjä ei aina välttämättä ole pedofiili. Hän voi toki olla sitäkin, mutta pedofilia ei ole ehdoton edellytys sille, että voi ryöstää pankin.

Tässä puhutaan myös lausunnon elementeistä. Tämä ohjeistus on koskenut nimenomaan seksuaalirikoksista annettavia asiantuntijalausuntoja. Eli tästä voitaisiin olettaa, että ohjeistuksen antaja haluaa tuoda esille sen, että lausunnon täytyy sisältää tähän rikokseen liittyviä elementtejä. Kyllä minunkin mielestäni olisi kummallista, jos esim. jokainen psykologi voisi kirjoittaa lausunnon mistä tahansa rikokseen liittyvästä ilman, että se sisältäisi tähän rikokseen liittyviä erityispiirteitä. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea, tarvitaan jotain enemmän tietoa juuri tästä rikostyypistä.

https://www.youtube.com/watch?v=s5nJaAYMzbs
https://www.youtube.com/watch?v=PZhRbMHi4jY

Tässä kerrotaan naisesta nimeltä Petra, joka käveli eräänä päivänä poliisilaitokselle ja kertoi miehensä uhkauksesta. Oma olettamani on se, että hän olisi kertonut poliisille mahdollisesta perhesurmasta. Poliisi vei saman tien naisen ja lapset pois asunnosta.

Poliisi kertoi dokumentissa, että hän oli täysin vakuuttunut tästä tilanteesta ja miehelle langetettiin lähestymiskielto, että hän ei saa lähestyä naista 20 metriä lähemmäksi.
Naisella oli yksi pieni lapsi 3-vuotias ja kaksi lähes aikuista lasta, ilmeisesti jostain aiemmasta liitosta. Haastateltaessa nainen oli jo yli 50-vuotias.

Komisario sanoi, että nainen ei saa mennä enää asuntoon. Nainen uskoi ja lähti 500 kilometrin päähän miehestä.

Nyt tulikin asiantuntijalausunto, jonka perusteella naista vaadittiin palauttamaan nuorin kolmesta lapsesta yksinään miehen luokse, koska nainen ei ollut antanut miehelle mahdollisuutta olla lasten kanssa ja koska hän oli uskonut poliisia, joka piti tilannetta erittäin vaarallisena ja vaati poistumaan välittömästi paikalta.

Eli yksi asiantuntija teki asiantuntijalausunnon ja tämän perusteella nuorin lapsi palautettiin yksinään isälleen ja 3-vuotias lapsi oli huutanut kuin mielipuoli, kun häntä vietiin väkisin isänsä luokse. Sitten kesti 10 kuukautta ja 10 uutta asiantuntijalausuntoa tarvittiin ennen kuin lapsi saatiin äidilleen takaisin.

Voin vain kuvitella sen pelon, jos itse olisi lähtenyt jonkun henkilön luota pois ja sitten täysin puolustuskyvytön lapsi palautettaisiin yksinään tällaisen ihmisen luokse. Jotain olisi mahdollisesti tapahtunut, jos tämä ensimmäinen asiantuntijalausunto olisi jäänyt voimaan.

Lopussa todetaan, että on olemassa vain yksi ratkaisu sille, että asiantuntijalausunnot ovat täysin puolueettomia ja se on se, että ne ovat anonyymejä eli ei tiedetä laisinkaan kenestä henkilöstä on kysymys.
___________________________________________________________________________________

Tästä esimerkistä näkee, että ongelma on kaikille yhteinen niin kauan kuin järjestelmä toimii samalla tavalla. Kysymys ei ole vain siitä, että mikä taho asiantuntijalausuntoa todellisuudessa pyytää. Yhtä hyvin kysymys on siitäkin, että millainen henkilö näitä lausuntoja tekee. Osa voi tehdä mittatilaustyötä sen mukaan mitä pyydetään. Osa voi olla kerta kaikkiaan niin täysin irti realiteeteista ja myöskin henkilökohtaisesta vastuusta, ettei tajua mitä oikeasti voi tapahtua.

Tapaus Anneli Auerissa ei tällainen asiantuntijan puolueettomuus ehkä olisi ollut enää mahdollista, koska tapaus oli tunnettu ja asiantuntijalausuntoa olisi tuskin Suomesta voitu saada ”puolueettomana tai nimettömänä”.

Kysymys on siis siitä, että onko tällaisessa tilanteessa, jossa eri tahot ovat jo omissa poteroissaan ylipäätään mahdollista saada neutraalia asiantuntijalausuntoa?

Toisaalta olisi ehkä hieman kummallista, että itse asiasisältö ei olisikaan se tärkein, vaan yksinkertaisesti se, että onko ylipäätään sitä lausuntoa olemassa. Jokin ongelma voisi siinäkin ajattelussa tulla lopulta esille, jos määrä on tärkeämpää kuin asiasisältö. Silloin esimerkiksi esitutkinta-aineistoa voisi kerätä sillä perusteella, että mitä enemmän määrällisesti lausuntoja, sitä suurempi painoarvo niillä on?

Syyttäjä voisi sitten oman asiantuntija verkostonsa avulla kerätä aineistoa mielin määrin ja pyytää lausuntoja, joilla ei välttämättä ole mitään lisäarvoa ja ne jopa mahdollisesti lisäisivät tuomarien työmäärää ja sotkisivat asioita enemmän kuin toisivat sitä helpotusta asian käsittelyyn?

Jos määrä korvaisi laadun, silloin voisi ajatella, että haetaan mahdollisimman monta lausuntoa ja tuomari voisi tehdä yksinkertaisen laskelman:

Tässä on 5 lausuntoa, kaksi on vastaan ja kolme on puolesta, joten määräenemmistö ajattelulla 60 % voittaa pelin. Jos sitten ajatellaan, että se yksi lausunto sisältäisi perusteellisen analyysin, ja toinen ehkä hieman sinne suuntaan, sitten yhdessä lausunnossa ihmeteltäisiin yleisellä tasolla asiaa ja pari muuta olisi kohtuullisen pinnallisia.

Jos sisällöllä tai muulla lausunnon tasolla tai lausunnon antajan tasolla, ei ole suurta merkitystä, voisi sitten tehdä tällaisen kyselykaavakkeen, jossa annettaisiin seuraavat vaihtoehdot:

Oletteko sitä mieltä, että tämä henkilö on varmasti syyllistynyt tähän asiaan (kohta A), sitten kysyttäisiin, että onko teillä sellainen näkemys, että asiassa voisi olla jotain perää (kohta B) ja sitten voisi kolmantena vaihtoehtona olla, oletteko täysin varma, että väitetty asia on epätosi (kohta C).

Ja nyt rasti ruutuun ja sitten tehdään todennäköisyyslaskelma kaiken muun tiedetyn perusteella (asioilla voitaisiin laittaa jonkinlainen arvioitu laskennallinen ”painavuusindeksi”) ja tiedot syötetään excel-taulukkoon tai johonkin tuomariohjelmaan ja sieltä otetaan lista ulos ja liitetään se oikeudenpäätökseen nk. laskennallisena todennäköisyytenä. Jossain tilanteissa ei mielestäni laisinkaan ongelmallista ratkaista asiaa tällä tavalla.

Tämä voi kuulostaa naurettavalta, mutta ehkä tällaista laskelmaa ei sitten virallisesti ole olemassa, mutta johonkin kaiken päätöksen täytyy kuitenkin perustua. Tässä olisi yksi ajatuksellinen ratkaisumalli, jos sisällöllä ei ole niin suurta väliä.

Jos ajatellaan sitten demokratiaa ja asiantuntijalausuntojen sisältöjä tai niiden määrää, niin herää kysymys mitä todellisuudessa demokratialla tässä yhteydessä voitaisiin tarkoittaa?

Ajatuksena siinä olisi se, että jos enemmistö on jotain mieltä, niin silloin asia on niin. Totta. Jos enemmistö tuomareista on samaa mieltä, on tuomioistuimen päätös joko vapauttava tai tuomitseva, ei mitään välimuotoa kuitenkaan. Jos kolme tuomaria ovat tuominneet syylliseksi seksuaalirikokseen ja kaksi tuomaria vapauttanut murhasta, niin miksei tämä käy? Itseasiassa virallinen totuus on juuri tämän mukainen. Henkilö on siis vapautettu murhasta mutta lainvoimaisesti tuomittu seksuaalirikoksesta.

Nyt ajatus kulkee niin, että jokainen joka puolustaa lainvoimaisesti tuomittua, puolustaa siis seksuaalirikollista. Periaatteessa näin on, mutta mitä nämä ihmiset ovat sitten puolustaneet, kun he ovat puolustaneet murhasta lainvoimaisesti tuomittua henkilöä, joka myöhemmin tullaan vapauttamaan syytteistä? Puolustivatko he murhaajaa vai syytöntä?

Demokratia voi johtaa pitkällä tähtäimellä sinne oikeaan ratkaisuun, mutta valitettavasti demokratian keinoin ei voi laskea aikaa eikä matkan pituutta, eikä se myöskään laske matkan varrelle jääneitä uhreja.

Ketjussa käsitellyssä Wormsin väitetyssä hyväksikäyttöprosessissa tapauksesta löytyi yksi mielenkiintoinen lääkärintodistus yhdestä uhrista, joka oli siis todellisuudessa saanut akuutit "vammansa" jouduttuaan tekemisiin jonkun miespuolisen henkilön kanssa vain muutamia päiviä huostaanoton jälkeen. Nyt lääkäri tutki tytön ja totesi vamman ja ilmoitti siis tämän löydöksensä eteenpäin syyttäjälle ja syyttäjä oletettavasti kiiruhti kertomaan asiasta psykologeille ja muille asiaan liittyville henkilöille.

Ongelma tässä oli se, että tyttö oli ollut seksuaalisessa tekemisissä hyvin akuutisti eli juuri ennen lääkärintutkimusta ja lääkäri ei ilmeisesti ymmärtänyt tai paremminkin halunnut ymmärtää, että vammat olivat akuutteja. Nyt oli luotu pohja sille, että lääkärintodistus vammoista on olemassa.

Tässä Anneli Auerin lasten tapauksessa on voinut tapahtua jotain samankaltaista.

Eli yksi lääkäri oli mielestänsä löytänyt vammoja, jotka koskivat joko pahoinpitelyä tai sitten seksuaalista väkivaltaa, sana on saattanut kiiriä asiaa tutkivien psykologien joukkoon aivan sinne tiedon keskiöön eli oikeuspsykologien alueelle. He eivät välttämättä ole ymmärtäneet ollenkaan, että kyseessä saattaa olla lääkärin tekemä diagnoosi, joka ei todellisuudessa ole totta tai voisi koskea jotain muuta tapahtumaa tai ilmiötä kuten esimerkiksi tämä ummetusjuttu. On myös täysin mahdollista, että oikeuspsykologit tiesivät lääkärinlausunnon sisällöstä jotakin, mutta eivät ehkä kaikkea.

Eli pelataankin osatotuuksilla, mikä on aina se huonoin vaihtoehto, se jättää liikaa kysymyksiä ilmaan.

Sen lisäksi näihin osatotuuksiin on saattanut liittyä tieto siitä, että diagnoosin tehnyt lääkäri on kirjoittamassa väitöskirjaa samasta aiheesta. Voi olla, että psykologit ovat nielleet tämänkin tiedon noin vaan.

Tänä päivänä tiedämme, että kyseinen väitöskirja käsittelee UV-valo menetelmää vain noin 25 % osalta väitöstä ja tiedämme, että tähän osaan liittynyt tutkimus käsitteli akuutteja pieniä vammoja, jotka syntyvät aikuisten ihmisten vapaaehtoisessa yhdynnässä ja löytyvät heti seuraavana päivänä yhdynnän jälkeen. Kyseinen väitöskirja ei siis todellisuudessa antanut mitään lisätietoa lasten pahoinpitelyistä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka koskettaa aikaa ennen tätä noin 72 tuntia.

Tämä tieto, joka meillä nyt on, ei ehkä olekaan ollut silloin tutkimusvuonna 2011 olennaista, vaan tieto siitä, että lääkäri tekee väitöskirjatutkimusta juuri siltä alueelta, josta diagnoosi on tehty.

Psykiatri tai psykologi on sitten vetänyt johtopäätöksen. Todisteet ovat jo kasassa ja nyt tarvitaan vain se asiantuntijalausunto, joten tehdään se lausunto. Tehdään vielä vaikka useampikin lausunto, koska tilannetta ei tarvitse enää sen erityisemmin miettiä.

Samalla tavalla voi ajatella syyttäjän näkökulmasta, että mitä useampi asiantuntija saadaan tekemään lausunto, sen parempi on tilanne. Joten nimiä kannattaa kerätä kuinka paljon tahansa, nämä lausunnot eivät kuitenkaan pystyisi, mikäli joukossa olisi ollut joku, jolla olisi ollut eri näkemys asiasta, sulkemaan hyväksikäytön mahdollisuutta asiassa kokonaan ulkopuolelle.

Syyttäjän näkökulma on selvä, mitä enemmän lausuntoja sen parempi, sisältö ei ole välttämättä niin tärkeää kuin nimi paperissa.

Mitä tekee puolustus?

Se voi yrittää etsiä jostain jotain lääkäriä tekemään toisenlaisen lausunnon, se ei sitä kuitenkaan voi löytää, koska negaatiota (asia on epätosi) asiassa ei voi väittää, muuten kuin toteamalla, että ”en löydä mitään, mutta se ei sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta”. Kokonaan toinen kysymys on se, että lääkäreitäkin on kuitenkin vain rajoitettu joukko, joka tulisi lausunnon antajana edes kysymykseen. Syyttäjän osalta lausunnon antajia voi olla huomattavasti enemmän, esim. virkasuhteessa olevat lääkärit. Samoin oikeuspsykologian piirissä työskentelevät psykologit.

Miten puolustus voi saada asiantuntijoita?

Sen täytyy löytää joku, joka lähtee tekemään lausuntoa omasta mielenkiinnostaan. Joku jolla on joku muu motiivi toimia kuin oma edistyminen urallaan, joku joka on riittävän korkeassa asemassa toimimaan asiassa ja joku joka on riittävän itsenäinen. Joka tapauksessa on todennäköistä, että syytetty löytää vähemmän asiantuntijoita kuin löytää syyttäjä oman virkansa puolesta.

Tuomari voi sitten todellakin suorittaa eräänlaisen laskennan. Kaikki syyttäjän puolella asiantuntijalausunnon tehneet ovat siis syyttäjän todistajia. Jolloin syntyy itseasiassa se tilanne, joka voidaan löytää julkisesta selosteesta. Siellä on ensin lueteltu lääkärien määrä, sitten ei ole otettu kantaa siihen, mitä kukin on todennut, vaan asia jää avoimeksi. Silloin syntyy helposti käsitys siitä, että kaikki lääkärit olisivat olleet samaa mieltä. Vaikutelma voi jäädä melko voimakkaasti mieleen, koska ylipäätään se, että saadaan niin monta lääkäriä tekemään lausuntonsa, antaa pontta sille, että tässä on vakavasti yritetty selvittää asiaa. Näin monet ovat ottaneet kantaa, joten asiassa täytyy olla jotain perää jne. Eli määrällä on todellisuudessa ollut suuri merkitys.

Tuomari on saattanut ajatella, että sitten tällä toisella puolella on tällainen yksi tai kaksi toki korkeanluokan asiantuntijaa, mutta nyt jos päätän asian ”väärin” niin mitähän nämä muut asiantuntijat sitten miettivät?

Alkuperäinen asiantuntijalääkäri, joka teki diagnoosin löydöksistä, saattaisi parhaimmillaan sitten esittää teoriaa, että mikäli löydöksiä ei löydy, voi sekin sitten tukea sitä lapsen kertomusta. Syntyy pirullinen noidankehä. Siinä on kohtuullisen helppoa sitten ajatella niin, että nämä kaksi puolustuksen asiantuntijaa voi sivuuttaa, koska ensinnäkin he ovat ”puolueellisia” ja näyttöä on muutenkin riittävästi. Siellä on nk. muuta näyttöä (esim. Kukan naisystävien tarinat), siellä on Kukan pahoinpitelysyyte, jostain pikkukärhämästä aikuisten poikiensa kanssa, siellä on korkeimman oikeuden päätös siitä, että murha käsitellään uudelleen, siellä on taustalla valitettava 8-vuotiaan lapsen kuolema toisessa tilanteessa.

Kaikki tällaiset tekijät ovat voineet vaikuttaa tuomareiden arvostelukykyyn, koska jotain merkillistä heille tässä on tapahtunut, haluavat he sitä itse myöntää tai eivät.

Nicht schuldig kirjoitti: Tämä tieto, joka meillä nyt on, ei ehkä olekaan ollut silloin tutkimusvuonna 2011 olennaista, vaan tieto siitä, että lääkäri tekee väitöskirjatutkimusta juuri siltä alueelta, josta diagnoosi on tehty.

Juuri tästä on kysymys. MJEn tutkimusta 88 naisesta mainostettiin Lääkärilehdessä vaikka sitä ei ollut missään saatavilla. MJE opetti hyvin monissa paikoissa oikeuslääketiedettä. Kun tutkimus sitten tuli julkisuuteen ei se osoittanutkaan mitään - ainakaan Auerin lasten asiassa.

Minun mielestäni on erittäin mielenkiintoista, että Eva Biaudet/Puolimatka välistä keskustelua nyt käydään myös meidän eduskunnassamme. Sinänsä en ota mitään kantaa siihen, että mikä on asian aihe tai kuka on mielestäni oikeassa tai väärässä, vaan siihen, että tällaisesta asiasta ylipäätään keskustellaan.

Mielestäni olisi syytä todellakin miettiä sitä, että mikä on niiden omien asenteiden ja uskonnon tai maailmankatsomuksen osallisuus asiantuntijalausunnoissa.

Minna Joki-Erkkilä oli ja on kirkon piirissä toimivan ryhmän jäsen. Tullessaan uskoon vuonna 2011 Minna Joki-Erkkilä oli kokenut perheineen suuren tragedian. Hänen lapsensa surmattiin Uuden-Seelannin lomamatkan jälkeen. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Minna Joki-Erkkilä koki hengellisen herätyksen ja tuli voimakkaasti uskoon. Uskovien piirissä kyseessä on nk. nuori uskova, jolla ei ole iän kanssa tekemistä.

Yleensä tällaiseen uskoon tuloon liittyy esim. erilaisia ajatuksia tämän ympäröivän maailman suhteesta siihen iänkaikkiseen taivaaseen, johon uskovat ihmiset ovat menossa. Pidän mahdollisena sitä, että ihmisen arvostelukyky ei ole parhaimmillaan tässä uskoon tulon vaiheessa, kyseessä on erittäin voimakas kokemus. Ihminen voi oikeasti uskoa sillä hetkellä, että uskovat ihmiset ovat enkeleitä, he voivat näyttäytyä reaalimaailman silmin aivan toisessa valossa kuin se näyttäytyy uskoon tulleelle ihmiselle, joka on aivan tosissaan.

Yleensä tällainen voimakas uskoontulo saattaa saada voimaan nk. armolahjojen esille tuloa esim. kielillä puhumista. Sinällään näitä kokemuksia ei voi väittää vääriksi yhtään sen enempää kuin oikeiksikaan. Mutta tällainen ihminen ei mielestäni ole sillä hetkellä paras henkilö tekemään arviota jostain toisesta henkilöstä, koska jos hän pitää ympärillään olevia uskovia enkeleinä hän voi pitää joitain muita henkilöitä jonain muuna.

Yleensä tämä uskoontulon kiihkeys laantuu jossain vaiheessa, mikä ei tarkoita sitä, että uskova ei uskoisi enää. Vaan kaikki asettuu uomillaan ja ihminen alkaa havaita ympäristöään jollakin tavalla moniulotteisemmin.

Sinällään ei voi sanoa, ettei juuri uskoon tullut ihminen ole kykene tekemään järjellisiä päätöksiä, mutta kysymys onkin siitä, että onko tämä ihminen siinä tilanteessa oikeasti se paras mahdollinen valinta?

Olisiko kuitenkin ihmisen itsensäkin tai lähipiirin huomattava, että annetaan tilaa ja aikaa ajatuksille uskosta ja Jumalasta. Kyseessä ovat kuitenkin niin perustavaa laatua olevat ajatukset, että niiden täytyy kehittyä ja uskovan ihmisen täytyy ikään kuin ”kasvaa uskossaan” ja sitten vasta tehdään niitä suuria maailmanparannusajatuksia.

Sinällään on mielenkiintoista miten Eva Biaudet nyt otti kantaa professori Puolimatkan uskonnolliseen vakaumukseen versus asiantuntijalausunnot.

Mielestäni tästä aiheesta pitäisikin keskustella ja paljon enemmän. Mikä on uskonnon tai maailmankatsomuksen suhde asiantuntijuuteen, jos kyseessä on voimakkaasti ihmistä itseään koskettava teema. Voiko silloin olla todellisuudessa puolueeton, voiko asioita tarkastella ulkoapäin? Vaiko onko ihminen niin sisällä jossain pyörityksessä, ettei hän enää kykene ajattelemaan ja tarkastelemaan tilanteita ulkoapäin?


http://www.kdlehti.fi/2016/10/27/lakiva ... oitteesta/
Huomiota herätti lakivaliokunnan varapuheenjohtaja Eva Biaudetin voimakas hyökkäys professori Puolimatkaa vastaan. Biaudet asetti kyseenalaiseksi Puolimatkan tieteellisen pätevyyden, lähteiden käytön ja kysyi perustuiko asiantuntijalausunto henkilökohtaiseen uskonnolliseen kantaan.

– Pidän paheksuttavana, että asetetaan asiantuntijan tieteellinen pätevyys kyseenalaiseksi, reagoi KD:n kansanedustaja Antero Laukkanen.
Tapio Puolimatka totesi vastausvuorollaan rauhallisesti, että hänen aiemmasta asiantuntijalausunnostaan tehty valitus todettiin aiheettomaksi ja Jyväskylän yliopiston rehtori totesi, että se oli tehty lähdeviitteineen hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.

http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uus ... iokunnassa

Skandaali: Varapuheenjohtaja Biaudet solvasi eduskunnan lakivaliokunnassa
28.10.2016 06:52 Arto Jääskeläinen puolustaa rajusti Puolimatkaa:

Lakivaliokunnan järjestämä kansalaiskuuleminen 27.10.2016 koki eduskunnan arvovaltaa koettelevan paheksuntaa herättävän tapauksen. Varapuheenjohtajana toiminut Eva Biaudet solvasi tilaisuuteen lausuntoa antamaan kutsuttua professori Tapio Puolimatkaa pariinkin otteeseen. Puheensa alussa Biaudet loukkasi Puolimatkaa esittämällä ajatuksen, että hänen lausuntoaan voisi syrjiä uskonnollisella perusteella.

Perättömien väittämien latelu jatkui. Biaudet väitti: ”Teidän etiikastanne ja lähteiden käytöstä on aloitettu Jyväskylän yliopistossa sisäinen selvitys. Teitä arvostellaan tieteen ja myös uskonnon tarkoitushakuisesta sekoittamisesta.” Biaudetin ilmaus antoi valheellisen kuvan, että asia on juuri tekeillä.

Käynnissä ei kuitenkaan ole mitään sisäistä selvitystä prof. Puolimatkaa koskien. Sen sijaan häntä vastaan hyökättiin poliittisesti aiemmin aiheettomalla selvitysvaatimuksella ja silloin tehdyssä selvityksessä todettiin, että prof. Puolimatkan tieteellisessä toiminnassa ei ole mitään vikaa.

On asiatonta lakivaliokunnan varapuheenjohtajalta alkaa solvata perättömillä väittämillä tilaisuuteen kutsuttua asiantuntijajäsentä. Tilaisuus radioitiin suorana lakivaliokunnasta ja Biaudetin röyhkeä käytös tyrmistytti radion kuuntelijoita laajasti.

Yksi nettikirjoittaja kirjoittaa:

Ja niinhän professori Tapio Puolimatka hienosti selvisikin, koska on ammatti-ihminen, eikä anna ala-arvoisen kohtelun itse asian käsittelyä häiritä. Annan siis täydet pisteet Puolimatkalle, mutta Eeva Biaudet sai nolla pistettä törkeän asiantuntijan loukkauksen ansiosta. Hänen (EB:n) jos kenenkä olisi ollut etukäteen selvitettävä se seikka, mistä hän professorin pätevyyttä epäilee, eikä paljastaa tietämättömyyttään ja välinpitämättömyyttään noin tärkeässä kuulemistilanteessa. Hänen käytöksensä todella paljasti paljonkin hänestä itsestään kansanedustajana. Ylimielinen käytös ei sovi eduskuntaan, onhan hän kansalta saanut valtakirjan edustaa meitä.

"Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Puolustuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen."

Ote iltalehdestä 2.11.2016

Korkein oikeus on tehnyt tyhmimmän ratkaisun, minkä se on koskaan tehnyt.

Nyt ongelmana on ollut se, että UV-valoa ei ole selvitetty korkeimmalle oikeudelle. Tässä ei ole kysymys vain lasten kertomusten uskottavuudesta vaan siitä, että menetelmä, jolla tämä lääketieteellinen näyttö on haettu ei ole tieteellinen.

Nyt tarvitaan erästä saksalaista oikeuslääkäriä mitä pikimmiten ja sen lisäksi fyysikkoa, joka todistaa tämän asian, jonka minä tiedän oikeaksi. Ja pysyn kannassani tekee tämän maailman oikeusasteet mitä hyvänsä.

Voi hyvää päivää tätä maailman menoa. Ei anna systeemi silmille hyppiä.

Kuolemannaakka kirjoitti:Voi hyvää päivää tätä maailman menoa. Ei anna systeemi silmille hyppiä.

Eihän korppi korpin silmää noki, sehän on vanha totuus. Toki tässä nyt selitellään kaikenlaista hölynpölyä jostain oikeusperiaatteista ja siitä, että mikä nyt tuomarille tällä kertaa oli se tärkeä asia, jonka tuomari nyt haluaa tuoda esille. Syyttömän ihmisen tuomitseminen teosta, joka on näin epävarmaa ja täysin kyseenalaista, onko ylipäätään asiaa edes tapahtunut, on rikos. Nyt nämä meidän arvon tuomarimme saavat mennä minun puolestani minne huvittaa.

Eihän täällä enää kukaan ihminen uskalla mitään kertoa eikä olla minkään viranomaistahon kanssa missään tekemisissä, jos yhteiskunnassa vallitsee viranomaisen mielivalta. Tämä on hyvin pelottavaa ja ahdistavaa, jos esim. tieteellinen argumentaatio sivuutetaan ja aletaan kuvitella, että itse voitaisiin ratkaista kaikki asiat. On aivan käsittämätöntä, miten korkein oikeus esim. sanoi, että nämä videot olivat olleet pääosassa ja näillä asiantuntijalausunnoilla olisi ollut vain apufunktio. Näin muuten korkein oikeus esitti eräässä toisessa juuri ratkaistussa asiassa. Nyt kaikki riitaantuneet puolisot tekemään kotivideoita ja jos ei ole videolaitteita niitä saa lainaksi syyttäjältä.

Sisältö voi olla mitä vaan, kunhan se on videolla ja lapsi aivan itse siinä kertoo ja sitten tuomari voi ihan itse päätellä mitä kertomasta sitten haluaa lausuntoonsa ottaa. Ne asiantuntijat ja niiden lausunnot voidaan nyt jättää omaan arvoonsa, sehän on sellaista "toki tärkeää asiaa," mutta kun se ei nyt ole varsinainen asia, vaan että se, että minä tuomari saan ihan itse päättää ihan kaikesta. Minä tuomari katson nyt itse nämä videot, älkääpähän nyt asiantuntijat turhaan neuvoko minua. Minä tuomari saan itse myös kuunnella kenen naisimmeisen juttutuokioita niin paljon kuin minua lystittää. Lääkärintodistuksesta voin lukea mitä ikinä haluan, eihän sitä kukaan kyseenalaista, saahan se lääkärikin kirjoittaa mitä lääkäriä huvittaa ja minä tuomari luen sieltä sitten mitä haluan. Ja tuomionkin saan tehdä ihan itse, kirjoitan sinne mitä ikinä minua huvittaakaan, tuosta noin pari lakipykälää pitää toki mainita, jotta vaikuttaisi vähän siivommalta, mutta tämän lopun sitten kirjoitan miten kirjoitan. Meniskö tässä tunti tai pari, no sen verran jaksan toki, tai siis jaksan jos minua huvittaa.

Jotain mystistä tapahtuu Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynneissä. Kuva sirpaloituu ja jää jonkinlaiseksi epämääräiseksi hahmotelmaksi, josta paljastuu uusia kummallisia asioita.

Minna Joki-Erkkilän todistajanlausuntoa on käsitelty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa ja myös murhaa koskevissa oikeudenkäynneissä, jota jälkimmäistä en ole kyennyt ymmärtämään. Nyt viimeisenä samaan todistajanlausuntoon törmäsi siis myös korkein oikeus sanomalla, että uudessa purkuhakemuksessa lääketieteellisiin löydöksiin viitattiin vain vähäisessä määrin.

Tuntuisi melko oudolta, jos yhden lääkärin lausunnolla todella voisi olla tällainen vaikutus, että sitä ei kumoa mikään, vaikka lausunnossa on jotain, jonka tiedetään olevan mahdotonta. Yhtä oudolta minusta tuntuu, että korkeimmassa oikeudessa purkuhakemusta nyt vuonna 2016 oli käsittelemässä korkeimman oikeuden tuomariksi melko tuoreelta nimetty Päivi Hirvelä. Hänen taustallaan on väitöskirja, jossa käsitellään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, lisäksi hän on ollut tietoinen lasten johdattelusta hyväksikäyttöprosesseissa ennen tätä Auerin lasten asian käsittelyä.

Olisiko taustalla kuitenkin jotain aivan muuta?

Mielenkiintoinen yhteys on nimittäin Minna Joki-Erkkilällä ja oikeudessa syyttäjän todistajana kuullulla Arne Myhre -nimisellä professorilla Norjasta.

Norjassa on ollut 1990-luvun alkupuolella tällainen hyvin erikoinen prosessi nimeltään Bjugn-case.

http://www.abicana.com/health_information.htm

“The children also told about bizarre violence and sacrifices of animals, and of naked people doing bizarre ritualistic sexual actions with themselves. They also told about sexual actions with sheep.”

Eli lapset olivat kertoneet väkivallasta ja eläinten uhrauksista ja alastomien ihmisten rituaalisista toiminnoista. He kertoivat jopa seksuaalisista toiminnoista lampaan kanssa.

“It is obvious that no sexual abuse in ordinary scene had been done, and that the kindergarten assistent was not guilty in any crime. But still, the symptoms of the children, and their bizarre, but consistant stories suggest that something serious and secret had been going on with the children. But what is the most probable solution to that riddle?”

Oli siis ilmeistä, että lastentarhan työntekijä ei ollut syyllistynyt rikokseen, mutta ihmettelyksi jäivät lasten oireet ja lasten yhtenevät kertomukset, että heille oli tapahtunut jotain vakavaa ja salaista. Mutta mikä on todennäköisin ratkaisu arvoitukselle?

“The solution that makes most sense is that some secret medical and psychological project had used several children in the community as guinea pigs. During these projects they had examined them in their body openings with endoscopic instruments, which children explained by saying that one used penises on them.”

Ratkaisuksi, jossa on eniten järkeä, tarjotaan sitä mahdollisuutta, että lapset olivat osallistuneet joihinkin lääketieteellisiin ja psykologisiin kokeisiin, joissa endoskooppisilla instrumenteilla olisi ehkä tehty jotain kokeita keholla, joka voisi selittää lasten kertomaa peniksen käyttöä.

http://www.ipt-forensics.com/journal/volume7/j7_4_4.htm

Artikkelissa verrataan Bjugn-tapausta esim. tapaus Montessoriin Saksassa, joka on ehkä vielä tunnetumpi tapaus maailmassa kuin on Worms. Sekä Montessori että Worms ovat historian kirjoihin jääneitä Saksassa tapahtuneita prosesseja, joita käytetään esimerkkitapauksina.

Bjugn tapauksesta todetaan:

“Finally a few words on the Bjugn case where psychology seems to have been misused with the purpose to create evidence out of children's non-statements.”

Eli tässäkin todetaan, että psykologit väärensivät todisteaineistoa.

Sitten todetaan:

”Tilman Furniss and he is supposed to be a professional expert" — which makes his work extremely dangerous. Furniss is now professor of child and adolescent psychiatry at Münster University, Germany. He has been working earlier, both in Amsterdam and London. He has also been invited to lecture in the Scandinavian countries. His promotion of unethical and manipulative methods to make children tell was underlying the Bjugn day care centre case in Norway that led to disaster for the suspect and his family, even though he was in the end unanimously acquitted. It also destroyed the life of many other families as well as the life of a whole fishing village.”

Tällainen henkilö kuin Tilman Furniss on siis pitänyt myös Pohjoismaissa luentoja ja on työskennellyt aiemmin sekä Amsterdamissa että Lontoossa. Artikkelissa hänen työnsä kerrotaan olevan erittäin vaarallista. Hänellä oli tekemistä Bjugn prosessin kanssa.

“It is apparent that the self-appointed experts on child sexual abuse — Tilman Furniss and his followers in the child protection organizations — are the originators of this destructive affair.”
Artikkeli jatkaa kertomalla, että saksalainen Tilman Furniss ja hänen seuraajansa lasten suojeluinstituutioissa tekevät destruktiivista työtä.


http://www.vg.no/nyheter/innenriks/bjug ... er/a/5644/

Norjalainen VG Nyheter kirjoitti:

“Assistentlege Arne K. Myhre, én av de legene som undersøkte Bjugn-barna, sier at funnene i Bjugn-saken sannsynligvis ville blitt tolket annerledes i dag. Kunnskap om barn og seksuelt overgrep på barn er en helt annen nå, og Myhre sier at han er åpen for å diskutere arbeidet som ble gjort forut for Bjugn-saken.”

Tässä kerrottaisiin, että Arne K. Myhre on ollut assistenttilääkärinä ja osana sitä tiimiä, joka on tutkinut Bjugn-lapsia. Myöhemmin hän olisi sitten todennut, että toimisi toisella tavalla kuin silloin. Hänen mielestään käsitys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisi ollut silloin toinen. Ja sitten lopuksi Myhre sanoo, että hän on avoin keskustelemaan siitä työstä (tutkimuksista), joka aiemmin Bjugnin tapauksessa tehtiin.

Asiassa suoritettiin tutkinta.

“Since this paper was first presented in October, 1994, the Norwegian Director of Public Prosecutions (Riksadvokaten) has officially investigated the handling of the Bjugn Case by the police and the prosecution. In the final report, the director of the investigation states that "hypothetical questioning" should not be used in criminal investigations and that the police and prosecution must stay in control of what medicine and psychology present in criminal cases.”

Eli Norjan yleinen syyttäjä on tutkinut Bjugn-tapausta, ja päätynyt johtopäätöksenä siihen, että poliisin ja syyttäjän täytyy kontrolloida lääketieteellistä ja psykologista todistelua rikostapauksissa.

Siis se sama Arne K. Myhre, joka todisti Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudessa oli sekaantunut
tähän Bjugn-prosessiin, jossa kyseessä on mahdollisesti ollut lääketieteellinen ja psykologinen koe.

Sen lisäksi Arne K. Myhre on ehkä ollut tekemisissä Tilman Furniss -nimisen professorin kanssa, joka oli myös mahdollisesti osallisena Bjugn- prosessissa ja jonka toimintaa nimitetään vaaralliseksi.

Onko professori Arne K. Myhre ollut todistamassa Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynnissä mahdollisesti Minna Joki-Erkkilän vai kenen pyynnöstä, jos Joki-Erkkilän niin mistä hän tuntee Arne K. Myhren ja tapasivatko he mahdollisesti erään saksalaisen professorin luennolla?

Nicht schuldig kirjoitti: Onko professori Arne K. Myhre ollut todistamassa Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynnissä mahdollisesti Minna Joki-Erkkilän vai kenen pyynnöstä, jos Joki-Erkkilän niin mistä hän tuntee Arne K. Myhren ja tapasivatko he mahdollisesti erään saksalaisen professorin luennolla?

Myhre on MJE kumppani. Hänet kutsuttiin Tampereelle 2010 suureen seminaariin, jonka MJE järjesti. He kuuluvat niihin ihmisiin jotka "puolustavat lapsia" vanhempiaan ja lastentarhan opettajia vastaan. Heiltä lohkeaa tuomio. Toinen porukka ryhmittyy Santtilan ja Fnnilä ympärille. Sen esikuvana on Elisabeht Amerikasta. He "pelastavat lapsia"

Näiden kahden porukan dogmatismi hallitsee oikeussalia. On sattuman varasta kumman linjalle oikeus kääntyy. Kaikki on kuitenkin salaista, kritiikkiä ei tarvitse pelätä kuin joskus Ruotsissa jossa salaisuus on onnistuttu murtamaan ja "pedofilejä" vapautettiin pitkistä vankilatuomioista.

NS tekee hyvää työtä kertomalla Saksan tilanteesta.

http://www.religioustolerance.org/ra_muens.htm

"A major influence was a long article in Der Spiegel in 1993-JUN which critically drew attention to the role of Prof. Fuerniss and the similarity between this case and the McMartin and Kelly Michaelscases in the US. The article mentioned the similarity with a case in Bjeugn, a small Norwegian village. This too was heavily influenced by the writings of Prof. Fürniß and included allegations made by children against four men and three women, complete with the same ritual abuse stories as mentioned in the Montessori case."

Spiegelin artikkeli vuodelta 1993 kytki ensimmäisen kerran julkisesti sekä Montessorin että Wormsin että Norjan Bjugn-prosessin yhteen näiden prosessien vielä ollessa jopa vasta alussa tai sitten käynnissä. He ymmärsivät, että taustalla täytyy olla jotain muutakin ja lähtivät journalisteina yhdistelemään tapauksia.

“A key personality in the case was Psychiatrist Tilman Fürniß (Fuerniss) of the local university, the University of Muenster. He wrote The Multiprofessional handbook of Child Sexual Abuse (1991), and had been part of the original child sexual abuse team at Great Ormond St. Hospital in London England. This team had imported many of the techniques and assumptions of child abuse questioning “

Lehti kertoo, että avainhenkilö tapauksessa oli psykiatri Tilman Fuerniss Muensterin yliopistolta. Hän kirjoitti moniammatillisen käsikirjan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuonna 1991 ja on ollut myös Englannissa Ormond -nimsen sairaalan alkuperäisessä lasten hyväksikäyttöön keskittyneessä tiimissä. Tämä tiimi on tuonut esille monia käsityksiä lasten haastattelutekniikoista.

Spiegelin artikkelia vastustettiin mm. näiden naisjärjestöjen osalta ja Emma –niminen lehti nimitti Spiegelin yhtä rikostoimittajaa Gisela Friedrichseniä seksuaalirikoksia vähätteleväksi henkilöksi.

Tilman Fuerniss työskenteli Muensterin yliopistolla aina vuoteen 2013 asti ja pitää nykyisin yksityispraktiikkaa.

Eräs mainittava yksityiskohta asia Spiegelin mukaan on se, että on erilaisia järjestöjä, Saksassa näitä nimitetään naisjärjestöiksi, jotka saavat julkista tukea ja niillä on osittain myös julkisia tehtäviä. Näiden järjestöjen tarkoitus on ollut suojella lapsia ja naisia. Mutta niillä on ollut suuri merkitys molemmissa prosesseissa. Wormsiin liittyy järjestö nimeltä Wildwasser ja Montessoriin liittyy Zartbitter. Sanat eivät oikein tarkoita mitään Wildwasser voisi olla whitewater ja Zartbitter olisi hellä/katkera.

Näin Spiegel kuitenkin kertoo:

„Diese Passage führt direkt zu dem Angebot "parteilicher Hilfe", wie es von Wildwasser, Zartbitter und anderen Frauen-Gruppen gemacht wird; führt direkt zu Professor Tilman Fürniss, dem Kinder- und Jugendpsychiater der Universität Münster„
http://www.spiegel.de/spiegel/print/d-9157906.html

Tämä yhteys johtaa tarjoukseen samanmielisten avusta, jota tuottavat Wildwasser ja Zartbitter sekä muut järjestöt, ja tämä yhteys johtaa suoraan professori Tilman Fuernessiin, Muensterin yliopiston lasten ja nuorten psykiatriin.

“Fürniss entwickelte Methoden, um Kinder nach möglichen Gewalterfahrnissen zu befragen (anatomisch korrekte Puppen, Märchenerzählungen, Befragungen). Kritiker monierten unter anderem „verhörähnliche“ Befragungen von Kindern und Fragestellungen mit impliziter Antwort.”

Furniss kehitti metodeja kuinka kysyä lapsilta mahdollisia väkivaltakokemuksia (anatoomiset nuket, sadut , kyselyt). Kriitikot kritisoivat erityisesti ”kuulustelujen tapaisia” kyselyjä lapsilta ja kysymyksiä, joihin on sisäänrakennettu vastaus.

Tapaus Montessori sekä tapaus Worms sisältävät lähes identtistä aineistoa liittyen lasten kertomaan. Nyt Spiegel yhdisti siis tähän myös muita tapauksia esimerkkinä se mainitsee Bjugn-tapauksen ja kaksi muuta Amerikassa ollutta prosessia.

Se oli tutkivaa journalismia.

Keskeinen oivallus oli se, että kaikkiin näihin tapahtumiin sisältyi hyvin samanlaisia lasten väittämiä. Ja kaikissa näissä on ollut mukana sama professori ja Bjugn –tapauksessa siis osallisena tutkimuksissa myös sama henkilö Arne K. Myhre, joka siis todisti Anneli Auerin lasten seksuaalirikosoikeudenkäynnissä.

Yhdistäviä tekijöitä näissä kertomuksissa oli useita:

eläimet (yhdyntä lampaan kanssa), tapahtumiin liittyi outoja seksuaalisia haluja (esim. urinoida lapsen päälle tai kiinnittää genitaaleihin neula), tekojen katselua, kodinomaisten välineiden tai voiteiden käyttöä (hammastahna anaaliyhdynnässä, penetraatio kynällä tai leikkikalulla), avoimia tapahtumapaikkoja (ravintolan kellari asiakkaiden juhliessa yläpuolella) sekä rituaaleihin viittaavia tapahtumia ja symboleja.

Tässä ei välttämättä ollut kysymys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä perinteisin tunnusmerkein, vaan lasten halusta ilmaista poikkeuksellisia yksityiskohtia sisältäviä kertomuksia, joita toisilleen tuntemattomat lapset jopa eri maissa kertoivat.

Taksikuski - kirjasta: "Hovioikeudessa puolustuksen todistaja lastenkirurgian dosentti Harry Gustav Lindahl esitti, että lääkärinlausunnossa todettu arpi oli tyypillinen seuraus kroonisesta ummetuksesta. Syyttäjä hankki todistajaksi norjalaisen professorin Arne Kristian Myhren, jonka mielestä arpi on hyvin todennäköisesti syntynyt penetraatiosta. Oikeus hyväksyi myös Minna Joki-Erkkilän todistelun siitä, ettei ehjä immenkalvo sulkenut pois penetraatiota.

Hovioikeus otti huomioon psykologien ristiriitaiset näkemykset ja päätyi sitten itse arvioimaan lasten kertomusten luotettavuutta videotallenteiden perusteella. Oikeus totesi, että niistä voi ”yleisen elämänkokemuksen perusteella jättää huomiotta epärealistiset ja epätodennäköiset osat”. "

Tässä tästä Myhrestä jotain myös, tieteellistä tutkimustyötä häneltä ei kovinkaan paljon löydy. Ilmeisesti "hänen sairaalassaan" testataan myös noiden arpien näkymistä, tosin ei kaiketi uv-valolla. Kuitenkin selvästikin MJE:n hengenheimolaisia ja varmasti ovat tekemisissä paljon olleet. Kun MJE on lajissaan "uranuurtaja" täällä Suomessa, niin tietysti kutsutaan paikalle niitä, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, huolimatta siitä, että valtaosa asiantuntijoista on toista mieltä. Myhre ei ole lainkaan niin suuri tiedemies, että syyttäjä hänet tuntisi: kyllä vinkki tai kutsu on MJE:ltä itseltään tullut. Ylipäätään ihmeellistä, että joku satunnainen ylilääkäri Norjasta nostetaan asiantuntijaksi suomalaiseen rikosjuttuun. Ikään kuin ei lähempää löytyisi.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 20#p737217


Det er jo viktig hvor blåmerket er, men så er det også veldig viktig hva barnet selv forklarer, sier Myhre.
Jäljet on tietenkin tärkeitä, mutta on hyvin tärkeää, mitä lapsi itse kertoo... Myhre oikein erikseen korostaa tätä, että lapsen kertomus on ikään kuin faktisia jälkiä tärkeämpi.