MURHA.INFO

Ai tuosta on ihan tutkimuskin tehty. Tässä minun pohdintojani...
Olen nimittäin pohtinut asiaa siltä kantilta, ettei esim. sota-aikana ollut yksinkertaisesti henkisiä resursseja masentua. Ihmisellä on kuitenkin hengissä selviytymisvietti niin voimakas, että kun kuoleman uhka tulee ulkoapäin, ihminen tekee kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Vaikea kuvitella, että olisi olemassa niin masentunutta ihmistä, joka murhaajan päällekäydessä antaisi tappaa itsensä ilman vastarintaa...
Masentuminen vaatii lisäksi hirveästi energiaa. Jos ihminen kärsii suuresta aliravitsemuksesta, ei energiavarasto todennäköisesti enää riitä masentelemiseen. Jos vielä ruoan hankinta on jokapäiväinen haaste, vie sekin voimia. Ja edelleen tuo hengissä selviytyminen on meillä (ja kaikilla lajeilla) sisäsyntyistä.

Mutta jos tuo tutkimus on oikeassa, taitaa minun pohdintoni mennä aika metsään.

Hyviä pohdintoja aiheesta sulla, ainakin minun mielestäni!!

Niin on. Aika typerää lopulta tässä kontekstissa jatkaa, jos kyse on vain pienen sielun kestävyydestä.....
(Ai kun osasinkin kuulostaa tyhmältä)

eipä sitä tilastoa tähän hätään löytynyt.. mut jokatapauksessa muistan tästä lukeneeni. mitä köyhempi ja kaoottisempi maa ni sitä vähemmän tehdään itsemurhia. masennuskin voi olla tavallaan elintasosairaus, kuten vaikka liikalihavuus, diabetes, verenkierron sairaudet jne. sodissa ja huonoissa oloissa ihmiset menettää henkensä todennäkösemmin muista syistä ku oman käden kautta. ei siinä mitään sen kummempaa oivallusta ole.

no sanotaan että mä olen syönyt lääkkeitä jo vuosia esim: xanoreita pameja dormicumeja normisoneja temgesic oxycontineja yms...
ja syö myös osaa näistä vieläkin osittain omasta syystä! ja voin hyvälläkokemusesta sanoa että lääkkeistä on enemmän ollut mulle haittaa kuin hyötyä!!!

^Kannattaa ottaa lääkärin määräämä annos päivässä. Toi sun lista näyttää kanssa hieman siltä että kaikkiin ei omaa reseptiä ole ollut,Teemuihin ei ihan helpolla reseptiä saa.

Jos tollasta coctailia tai edes osaa noista rouskii yhtä aikaa niin haitat on taattuja.

Voisivatko aihetta tuntevat hieman kommentoida, taikka kertoa kokemuksiaan lääkkeistä Xanor ja Efexor (Efeksor).
Läheinen on käyttänyt Xanoria vuosia, sitä miedointa laatua ja erittäin pienillä annoksilla paniikkikohtauksiin. En ole huomannut lääkkeen vaikuttavan mihinkään hänen toimintoihinsa, -fyysisiin tai psyykkisiin-, pahentavasti. Nyt ollut erityisiä paineita, minkä johdosta kokenut voimakasta ahdistusta. Lisäsi ensin hitusen Xanorin annostusta lääkärin suosituksesta ja sittemmin sai lääkäriltä Efexoria, jonka haittavaikutukset (fyysinen heikkous ja pahoinvointi) eivät lakanneetkaan lääkärin lupaamassa ajassa. Jatkoi muutaman viikon, eivätkä ne luvatut positiiviset vaikutukset alkaneet. Minä huomasin normaalikäytöksessä poikkeavuutta (muisti, ärtyisyys, keskittyminen), mistä mainitsin muutamaan kertaan. Hän siis käytti molempia lääkkeitä yhdessä ja kertoi lääkärin olevan tietoinen siitä. Nyt lopetti Efexorin käytön pahoinvoinnin vuoksi ja on erittäin ärtynyt, levoton, sekä muistihäiriöinen.

Ovatko nuo oireet ihan normaaleja lääkkeet ja niiden käyttö tuossa tapauksessa huomioiden?

^Kuvasit tuossa juuri yleistä ongelmaa, mikä näiden lääkkeiden käyttöön liittyy. Koska lääkkeen käyttö pitää aloittaa pienellä annoksella ja nostaa pikkuhiljaa viikkojen kuluessa, niin usein käy sitten niin, että haittavaikutuksia tulee liikaa jo ennenkuin toivottu hoitovaste saadaan aikaan. Efexorissakin se tepsivä annos voi olla kolminkertainenkin aloitusannokseen verrattuna.
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että noissa ahdistuneisuus/masentuneisuus -jutuissa on vaikeaa erottaa sitäkin, mikä on lääkkeen aiheuttama haittavaikutus ja mikä on itse taudin oire.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Tavallinen suositeltu Efexor Depot annos on 75 mg kerran päivässä. Mikäli kahden viikon kuluttua on tarvetta kliinisen vasteen parantamiseen, voidaan annos nostaa 150 mg:aan kerran päivässä. Tarvittaessa annosta voidaan edelleen nostaa 225 mg:aan kerran päivässä. Annostus on yksilöllinen, osalle potilaista 75mg:n ylläpitoannos olla riittävä myös pitkäaikaisessa hoidossa

Efexor Depot on indikoitu yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (GAD) hoitoon DSM-IV luokituksen mukaan. Arkipäivästressiin liittyvä ahdistuneisuus tai jännittyneisyys ei tavallisesti vaadi hoitoa anksiolyyteillä.
---

Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle on ominaista voimakas ahdistuneisuus ja huoli (pelokas odotus), joka jatkuu vähintään 6 kuukauden ajan ja jota potilaan on vaikea kontrolloida. Siinä tulee esiintyä vähintään 3 oiretta seuraavista 6:sta: levottomuus tai jännittyneisyys tai väsyvyys, keskittymisvaikeudet tai ajatusten katoaminen, ärtyneisyys, lihasjännitys, unihäiriöt.

http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/hu ... 5844.shtml

Juliet Jones kirjoitti:Voisivatko aihetta tuntevat hieman kommentoida, taikka kertoa kokemuksiaan lääkkeistä Xanor ja Efexor (Efeksor).
Läheinen on käyttänyt Xanoria vuosia, sitä miedointa laatua ja erittäin pienillä annoksilla paniikkikohtauksiin.
Ovatko nuo oireet ihan normaaleja lääkkeet ja niiden käyttö tuossa tapauksessa huomioiden?

Vaimo on käyttänyt Xanoria paniikkihäiriöön jokseenkin niin kauan kuin paniikkihäiriö on täällä osattu diagnosoida, eli pyöreät 20v. Annostus ajautui normaalista kohtuuttomaan (>10mg/vrk) ja yli kymmenen vuotta sitten rankan vieroituksen avulla annos pudotettiin järkevälle tasolle. Lääke on, -anteeksi vaan-, saatanan koukuttava, mutta samalla toimiva.

Silloin joskus tekivät kokeiluja muillakin lääkkeillä, en tiedä oliko joukossa Efexoria, mutta muistaakseni samankaltaisia oireita oli. Yksilöllisiä juttujahan nuo ovat, mikä toimii kenelläkin, eikä sitä tiedä kuin kokeilemalla. Ellei yksi toimi, niin sitten pitää kokeilla jotain muuta.
Vaimolla on nykyään Xanorin rinnalla harmittomampi ssri-lääkitys, joka tuntuu toimivan ok.

Kiitos kommentoinnista, maija turjukka ja PanuP.

Huomiointini noiden lääkkeiden vaikutuksista siis osoittaa kaiken olevan ominaista ja varsin tavallista. Nähdäkseni oireilu pahenee, tai se on pahentunutkin tässä vähällä ajalla. Ottaen huomioon tuon Efexorin käyttöajan, käsittääkseni 6vkoa tai sinnepäin, niin minusta se ei henkilölle sopinut, ja hän itsekin kertoi tuosta pahoinvoinnista.

Xanoria käytössä ollut tosiaan vuosia, ja näyttänyt toimivan hyvin oireisiin joihin määrätty, mutta nykytilanteessa vaatisi rinnalleen jonkin toisen. Toivottavasti joku apu löytyy, paha seurata sivusta osaamatta helpottaa millään tavalla.

loneliness kirjoitti: Lääkkeet aloitetaan käsittääkseni yleisesti pienillä annoksilla ja pikkuhiljaa annosta kasvatetaan. Alkuvaiheessa ennemmin annetaan vähän liian vähän lääkettä, että nähdään hieman kuinka pahassa jamassa poloinen on. Jos pieni annos ei toimi niin lekuri pistää lisää pökköä pesään ja vaikka tuplaa satsit. Jos sivuvaikutuksia ilmenee huomattavan paljon, niin lääke pyritään vaihtamaan.

Ei silti ole mitään lääketieteellistä testiä siitä, milloin hoito toimii ja milloin ei. Luotetaan ja toivotaan, että potilas on riittävän kyvykäs arvioimaan omaa tilaansa.

Pienillä annoksilla aloitetaan siksi, että muuten voisi tulla melkoisen mielenkiintoiset vibat, ei siksi että lääkitys siihen jätettäisiin. Esimerkiksi paroksetiini voidaan aloittaa 5mg päiväannoksella, ja se nostetaan parin viikon kuluessa normaaliin 20mg päiväannokseen. Sitten sillä ollaan jonkun aikaa (viikkoja tai kuukausia), ja sitten katsotaan nostamisen tarvetta uudestaan.

Kaikkia lääkkeitä ei muuten voi vaihtaa, ja vaikka lääkkeitä vaihdettaisiin, sivuvaikutuksia voi silti tulla. On paljon ihmisiä, joille SSRI-lääkkeet eivät sovi ollenkaan.

Viihdekäyttöön masislääkkeet eivät käsittääkseni ole kovin toimivia, niitä hupeja varten on sitten pamit yms.

No tämä ei ole mikään uutinen.

Yökiitäjä kirjoitti: Masennuslääkityksen vaikutus ruohalua säätelevän järjestelmään on suurin syy lihomiseen.

SSRI-lääkkeet voivat lisätä hiilihydraattipitoisen ruoan himoa, ja muun roskaruoan himoa. Ne myös voivat väsyttää, jolloin päivittäinen aktiivisuus jää vähäisemmäksi. Lisäksi ne voivat joidenkin tutkimusten mukaan myös ihan oikeasti hidastaa perusaineenvaihduntaa.

Kaikki nuo kolme yhteen, eikä tarvita paljon aikaa kun on jo 30 ylikiloa.

Juliet Jones kirjoitti:Xanoria käytössä ollut tosiaan vuosia, ja näyttänyt toimivan hyvin oireisiin joihin määrätty, mutta nykytilanteessa vaatisi rinnalleen jonkin toisen. Toivottavasti joku apu löytyy, paha seurata sivusta osaamatta helpottaa millään tavalla.

Xanorit ei ole mielipidelääkkeitä, vaan pameihin verrattavia rauhoittavia. Xanoreihin jää koukkuun helposti ja annos voi suurentua, mikäli lääkkeellä haetaan "hyvää oloa" päivittäin. Voisiko ystäväsi ongelmat johtua xanorien väärinkäytöstä? Jos ne loppuu kesken, niin varmaan tulee sellainen "ei huvita mikään" -olo vähintäänkin.

Nylonköysi kirjoitti:

loneliness kirjoitti: Lääkkeet aloitetaan käsittääkseni yleisesti pienillä annoksilla ja pikkuhiljaa annosta kasvatetaan. Alkuvaiheessa ennemmin annetaan vähän liian vähän lääkettä, että nähdään hieman kuinka pahassa jamassa poloinen on. Jos pieni annos ei toimi niin lekuri pistää lisää pökköä pesään ja vaikka tuplaa satsit. Jos sivuvaikutuksia ilmenee huomattavan paljon, niin lääke pyritään vaihtamaan.

Ei silti ole mitään lääketieteellistä testiä siitä, milloin hoito toimii ja milloin ei. Luotetaan ja toivotaan, että potilas on riittävän kyvykäs arvioimaan omaa tilaansa.

Pienillä annoksilla aloitetaan siksi, että muuten voisi tulla melkoisen mielenkiintoiset vibat, ei siksi että lääkitys siihen jätettäisiin. Esimerkiksi paroksetiini voidaan aloittaa 5mg päiväannoksella, ja se nostetaan parin viikon kuluessa normaaliin 20mg päiväannokseen. Sitten sillä ollaan jonkun aikaa (viikkoja tai kuukausia), ja sitten katsotaan nostamisen tarvetta uudestaan.

Kaikkia lääkkeitä ei muuten voi vaihtaa, ja vaikka lääkkeitä vaihdettaisiin, sivuvaikutuksia voi silti tulla. On paljon ihmisiä, joille SSRI-lääkkeet eivät sovi ollenkaan.

Viihdekäyttöön masislääkkeet eivät käsittääkseni ole kovin toimivia, niitä hupeja varten on sitten pamit yms.

No tämä ei ole mikään uutinen.

Miten toi lainaus mun tekstipätkästä sun kirjotukseen liittyy mitenkään? Lääkäri ei näe potilaan päätä täydellisesti joten hänen on vain luotettava kuulemansa mukaan ja sen avulla sitten lykätä erilaisia mömmöjä testattavaksi ja toivoa niiden toimivan. Pyrkimyksenä on vaihtaa lääke jos se ei toimi tai tulee haittavaikutuksia. Ei psyykepotilaalle sellaista lääkettä mielellään lykätä, joka pistää olon entistä huonommaksi. Mikä uutinen sun jutussa oli?

apollo kirjoitti:

Juliet Jones kirjoitti:Xanoria käytössä ollut tosiaan vuosia, ja näyttänyt toimivan hyvin oireisiin joihin määrätty, mutta nykytilanteessa vaatisi rinnalleen jonkin toisen. Toivottavasti joku apu löytyy, paha seurata sivusta osaamatta helpottaa millään tavalla.

Xanorit ei ole mielipidelääkkeitä, vaan pameihin verrattavia rauhoittavia. Xanoreihin jää koukkuun helposti ja annos voi suurentua, mikäli lääkkeellä haetaan "hyvää oloa" päivittäin. Voisiko ystäväsi ongelmat johtua xanorien väärinkäytöstä? Jos ne loppuu kesken, niin varmaan tulee sellainen "ei huvita mikään" -olo vähintäänkin.

Niin, enhän tosiasiassa voi tietää kuinka paljon toinen lääkkeitä syö, mutta käytössä siis 0,25mg. Aloitti 2kpl/ vrk ja sitten lääkärin ohjeesta pari v. sitten lisäsi neljään. Vähensi itse asteittain viime vuonna ja suositus "tarvittaessa" lisätä, nyt kokeili lisäystä vasta, en muista kuinka paljoon. Tuo omituinen käytös alkoi vasta Efexorin käytöstä, mielestäni. Nyt kun kertoi jättäneensä pois, niin jokohan on vieroitusoireet n. 6vkon käytön jälkeen, vai onko depressio?

Lääkkeiden väärinkäyttöön en oikein sikäli jaksa uskoa, että käytös ei viittaa sellaiseen/ ei ole viitannut sellaiseen.
Pelkän Xanorin käytön aikaan ollut erittäin toimintakykyinen, eikä ajattelussa, muistissa tai käytöksessä muuten ole ollut huomioitavaa, mielestäni samanlainen kuin ennen lääkkeitä, lukuunottamatta paniikkikohtauksia. Niitä ei Xanorin aikaan ole juurikaan ollut.