12-vuotiaan pojan katoaminen Turengissa vuonna 1982

[Rousku]

^ Samaa mieltä tuosta 80-luvun luonteesta. (Joku ketjussa aiemmin myös luuli, ettei alkoholi sillloin alaikäisille olisi kuulunut, mutta sitähän sai paljon helpommin kuin nyt, asenteet eivät olleet niin kireät, ja käytettiin myös.)

Jari lähtenyt liftaamaan biologisen isänsä luo Helsinkiin, jopa päässyt sinne, mutta vastaanotto onkin ollut torjuva, kun isukillla ollut menoa uuden puolison kanssa? Pistänyt pojalle setelin kouraan ja käskenyt mennä takaisin kotiinsa. No sehän ei poikaa kiinnosta vähäisimmässäkään määrin. Jäädäänpä matkarahoilla stadiin seikkailemaan, tai hypätään vaikka laivaan. Ei itsekseen kulkeva aika tavallisen näköinen nöösi mitään huomiota ole herättänyt. Pl. ehkä isän lähiön nuorisojengissä, joka katsonut että ei ole tuttu tyyppi, käännetäänpä se perjantain kunniaksi. Tai hatkapaikkoja alaikäisille mielellään tarjoavassa varttuneemmassa sedässä.

En muuten usko isäpuolen osuuteen tässä, vaikkei hän Jarista yhtään pitänyt.

[geisterfahrer]

Perhehän on vähiten Jaria kaivannut. Poikaparka.

Totean vain, että juuri tällaiset kommentit ovat osasyynä sille, miksi perhe ei asiaa ole kommentoinut enää vuosiin tai vuosikymmeniin.

Suosittelen Jaguaari2:lle ja muillekin mutuilijoille, että lukaisette ketjun läpi. Sinne on kirjoitettu ihan asiaakin ja sieltä löytyy tietoa siitä, mitä perhe on aikojen saatossa tehnyt, miten ovat Jarin katoamiseen suhtautuneet sekä sekin, miksi Jarin äiti ei paistattele iltapäivälehtien otsikoissa tai halua antaa asiasta haastatteluja. Äiti kyllä ravasi ympäri kylää poikaansa etsien. Jari on tänäänkin takuulla hänen mielessään, tavalla tai toisella. Oletko muuten nähnyt Raisa Räisäsen äitiä viimeisen 20 vuoden aikana lehtien sivuilla tai foorumeilla kirjoittelemassa? Niinpä... surutyötä tekee kukin omalla tavallaan. Jokainen ihminen, jokainen vanhempi reagoi asiaan eri tavalla. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa surra ja kaivata.

Menee nyt kertauksen puolelle, mutta olen jututtanut tapausta tutkineita tahoja ja soitinpa jokunen vuosi takaperin silloiselle Janakkalan piirin nimismiehelle K. Pynnöselle, kysellen niistä toimenpiteistä mitä Janakkalan poliisi tuolloin 80-luvun alussa suoritti. Sammakkomiehiä ja jälestäviä koirapartioita myöten. Valitettavasti tutkintavastuussa ollutta P. Jantusta en ole tavoittanut (vielä, toivotaan että on ylipäätään mahdollistakin tavoittaa). Enkä enää tavoittanut ylikonstaapeli Raimo Oksastakaan, sillä hän menehtyi 2003.

Haasteena tässä on siis se, että nykyisin Hämeenlinnan poliisilaitokselta tai koko Kanta-Hämeestä ei löydy enää ketään viranomaista, joka tapauksesta tietäisi. Viimeisinkin, tuolloin Jarin katoamisen aikoihin Janakkalan nimismiespiiriin tullut M. Heikkonen on hänkin jo eläkkeellä ja hän avusti Oksasta joissain toimenpiteissä. Ei ollut siis Jarin katoamisen tutkinnassa varsinaisesti mukana. Lisäksi kun Janakkalan piiriä yhdistettiin Hämeenlinnaan niin käsittääkseni osa poliisin tiedostoista ja aineistosta yksinkertaisesti katosi, tuhoitui, hävisi tms... eli Jarin katoamisen tutkinta lähtee hirveän pitkältä takamatkalta tänäpäivänä. Tiedossa ei oe mitä on tehty, miten ja missä... yksittäisten poliisien ja nimismiehen muistikuvia lukuunottamatta. Ja poliisihan ei voi tässä tapauksessa toimia ilman juridista perustetta. Viranomainen tarvitsee jotain konkreettista, minkä perusteella se voi suorittaa esitutkintaa. Eli peruste Jarin katoamisen jatkotutkinnalle olisi murha ja se taas vaatisi konkreettista näyttöä tai hyvin vahvoja viitteitä sille "syytä epäillä" -perusteelle. Muut rikosnimikkeet ovat jo vanhentuneita tässä tapauksessa. Niin kurjaa kuin se onkin, mitään ei tapahdu ellei a) murhasta tule todisteita tai b) joku tunnustaa jotain (tahallista tai tahatonta).

Sen verran muistelen myös, että uusioperheen autotallia (vai olikohan se autokatos) viranomaiset kävivät koiran kanssa läpi. Jarin isäpuolta ja äitiä on siis jossain määrin epäilty, kuten viranomaisen toiminnassa kuuluukin (lähipiiri, exät, kaveripiiri, tuttavat jne.) Mikään ei kuitenkaan osoittanut perheeseen. Ei vaikka Jari ja isäpuoli ottivatkin sanallisesti yhteen ja poika lähti ovet paukkuen ulos. Tiedättekö... ei se ole kovinkaan "harvinaista", että teinit ottavat yhteen vanhempien kanssa. Saatetaan jopa sanoa sellaista mitä ei tarkoiteta, puolin ja toisin. Siitä on kuitenkin aika hiton pitkä matka 12-vuotiaan surmaamiseen ja ruumiin hävittämiseen. Jarin perhettä lähellä asuneet naapurithan olivat nähneet Jarin ja katoamisajankohta itsessään on hieman epäselvä... mutta se mielestäni poistaa tai ainakin laskee huomattavasti todennäköisyyttä sille, että Jari ja jompi kumpi vanhemmista olisivat ottaneet yhteen niin, että lyönnin tai muun seurauksena Jari olisi saanut "vahingossa" surmansa. Tapon syyteoikeus olisi vanhentunut syksyllä 2002, joten tunnustamisesta tuskin seuraisi enää mitään. Vaikka sen siis tunnustaisi joku autollaan pikkupoikaan Turengissa törmännyt. Veikkaan vaan, että aika on tehnyt tehtävänsä ja mahdollinen syyllinen on jo paikassa, josta häntä on vaikea saada tuomiolle.