MURHA.INFO

kissat muutenkin sotkevat hiekkalaatikot ja kukkapenkit haisevat ovat tyhmiä eivät opi mitään.....mutta eikös se omistaja muistuta lemmikkiään meilläpäin kissoja vähennettiin aikoinaan oikeen kunnolla kun leikittiin nuoruudessa

kissojen ja koirien liika pitäminen sisätiloissa on epähygieenistä ja eläimen kidutusta...kerrostaloissa pitäisi lailla kieltää kissojen ja koirien käyttö niinkuin useissa rivitaloissakin ja tämä on minun mielipide

tapparanmiäs kirjoitti

mutta eikös se omistaja muistuta lemmikkiään

Tosiaan, meidänkin kolmesta kissasta yksi on huomattavan tyhmä, voisi suorastaan sanoa Suomen tyhmin kolli. Mutta kiltti on ja lohduttaa sairaudesta kärsivää uskollisesti...linnunkin pyydystää vahingoittamatta sitä, haluaa vain tuoda näytille... itse en ole kiltti joten olen sitten yo.määritelmän mukaan tyhmä. Sorry OT, palataanpa ruotuun ja aiheeseen.

Pelastaisitko tuntemattoman lapsen vai lemmikkisi?

Ehdottomasti oman lemmikin. Tai jopa sen tuntemattoman lemmikinkin.

Chris Waddle kirjoitti:Ehdottomasti oman lemmikin. Tai jopa sen tuntemattoman lemmikinkin.

Kuulostaa pahalta, mutta näin minäkin toimisin

tapparanmiäs kirjoitti:kissojen ja koirien liika pitäminen sisätiloissa on epähygieenistä ja eläimen kidutusta...kerrostaloissa pitäisi lailla kieltää kissojen ja koirien käyttö niinkuin useissa rivitaloissakin ja tämä on minun mielipide

Yhdyn tähän (mielipiteeseen).

Mikään ei ole naurettavampaa kuin kukkahattutädit saarnaamassa kuinka rääkkään kissaani kun annan sen kuleskella metästämässä, tappelemassa, naimassa jne.
Samaan aikaan itse pitävät useita eläimiä pienessä kerrostalokämpässä 24/7...
Kumpikohan olikaan se eläinrääkkääjä .

Asiaan:
Pelastaisin lapsen. Kissani on mukava, sulonen ja kaikkea blaa blaa mutta se on siltikin karvainen elukka. Ennemmin antaisin mahdollisuuden lisävuosiin viattomalle lapsparalle kuin tuolle kuseksivalle kulkurille!

Olin näköjään vastannut tähän, että oman lemmikkini... ja nyt vähän ihmettelen vastaustani. Ilmeisesti olin vastannnut tähän ennen kuin menetin kaksi lemmikkiäni. Lemmikkien menetys tuntui kamalalta. Se oli hirveää ja kamalaa ja ikävä on vieläkin kova. Silti jos minulle tulisi tilanne jossa pitäisi pelastaa lemmikki -vaikkakin sitten oma - tai tuntematon lapsi, niin pelastaisin kyllä lapsen. En varmaankaan voisi kestää niitä syyllisyyden tunteita jotka minulle tulisi, jos en olisi sitä lasta pelastanut. En voisi kestää sitä ajatusta minkälaista tuskaa lapsen kuolema tuottaisi lapsen vanhemmille. Eli pelastaisin siis tuntemattoman lapsen.

Pelastaisin omat lemmikkini (koirat). Siitä yksinkertaisesta syystä että ne ovat minun perheenjäseniäni joihin on väkisinkin muodostunut tunneside.
Vieraaseen lapseen taas ei ole olemassa minkäänlaista kiintymystä samoin kuin ei ole vieraisiin elukoihinkaan. En ole toki muutenkaan erityisen lapsirakas, olenhan jo omassa elämässä jättänyt tietoisesti kakarat hankkimatta ja ottanut mieluummin koiria.

Rokkijäbä:

Asiaan:
Pelastaisin lapsen. Kissani on mukava, sulonen ja kaikkea blaa blaa mutta se on siltikin karvainen elukka. Ennemmin antaisin mahdollisuuden lisävuosiin viattomalle lapsparalle kuin tuolle kuseksivalle kulkurille!

Tähän käsitykseen minäkin yhdyn... ja mulla on vieläpä kolme kuseksijaa.

No lapsen tietysti. Ei tarvi edes perustella.

Lapsen AINA, joka tilanteessa, ihan sama minkälainen älykääpiömuksu olisi kyseessä.

Lapsen.
Yhden lapsen olen hautaan saattanut, ja samaa tuskaa en yhdenkään lapsen vanhemman haluaisi kokevan.

Pelastaisin ilman muuta lapsen, vaikka olisi miten tuntematon. Onhan mulla ollut koiria, mutta enää ei ole enkä enää edes ota mitään eläimiä, se aika on jäänyt jo taa. Olen minäkin saattanut oman lapsen hautaan, enkä toivo sellaista kenenkään kohdalle. Se on liian julmaa ja luonnotonta.

Lapsen pelastaisin vaikka oma ainokainen menisi. Pölypunkit, villakoirat yms. saa huutia kerran viikossa ja ilman säälintunnetta. Sanokoot eläinten suojelijat mitä tahansa.

Oletan että kaikki lemmikki nappulaa painaneet ovat suhtautuneet kysymykseen huumorilla.
Eikö niin