Minä olen tässä kuluneen illan uhrannut tälle kasvatusaiheelle.
Olen lukenut eri tutkimuksia ja rapotteja syrjäytyneistä, koulukiusatuista, koulukiusaajista ja muuten vaan häiriköistä.
Mitään yhtenäistä ei tunnu asiaa tutkineidenkaan mielestä löytyvän. Ainoa mikä monessa artikkelissa tulee esiin on ADHD, joka hoitamattomana pahimmillaan johtaa huonoon koulumenestykseen ja toisilla sitämyötä syrjäytymiseen, päihdeongelmiin ja vankilaan.
Kasvatusmetodeille ei missään artikkelissa anneta kovinkaan paljon rivejä, mutta mitään huomattavaa eroa ei monenkaan tutkimuksen mukaan ole siinä, onko lasta kasvatettu ns. vapaasti vai säännöillä.
Perhetaustoilla sen sijaan jonkin verran.
Moniongelmaisten perhetaustoista löytyy usein alkoholismia, perheväkivaltaa, mielenterveysongelmia, yksinhuoltajuutta ja työttömyyttä. Jotka taas johtavat siihen, ettei lapsella kasvaessaan ole ympärillään riittävää tukiverkkoa ja riittävästi välittäviä ja huolehtivia aikuisia ihmisiä. Perheen taloudellinen tilanne ei tunnu olevan se vaikuttava tekijä.
Samaisilla asioilla, kuten myös kavereiden hyväksynnällä, on vaikutusta nuoren identiteetin kehitykselle. Mm. itsearvostuksella luonnollisesti on vaikutusta koko sosiaaliseen kehitykseen.
Yksi järkkymätön mielipide tuntui olevan se, että nuorta on kohdeltava arvostaen. Häntä on kuunneltava ja hänen on tunnettava olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.
Terveelle kehitykselle on tärkeää onnistumisen kokeminen ja positiiviset tunteet.
Sääntöjen sopimista, opettamista ja noudattamista sitten, että lapsi oppii itse kantamaan vastuuta.
Oikean ja väärän erottaminen, anteeksi pyytäminen ja antaminen. Myös siis lapsi-aikuissuhteessa.
Erittäin mielenkiintoista luettavaa tämän yksioikoisen 'ryömi ja vikise' -kasvatusluennon jälken.
