Lehdessä (Iltasanomat, 16.5.2017) lisää tapauksesta ja sen vaikutuksesta lähiomaisiin:
Tamperelainen isä lähti aamutossut jalassa ulos ja koki hirvittävän lopun – ”Yhdenkään ihmisen omatunto ei voi kestää tällaista...”
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005212282.html
Wilma Salonen vie kynttilän isänsä surmapaikalle joka joulu ja isänpäivä.
Wilma-tytär ei voi ymmärtää, miten kukaan pystyy elämään julma teko omallatunnollaan.
Pian kaksi ja puoli vuotta tamperelainen Wilma Salonen on odottanut, että hänen isänsä murhaaja jäisi kiinni. Poliisi on tehnyt töitä, mutta läpimurtoa ei ole vielä tullut. Viimeksi viime viikolla poliisi pyysi vihjeitä punertavan auton kuljettajasta, joka kenties on nähnyt jotain.
Wilma ei voi ymmärtää, miten joku voi elää niin julma teko kuin murha omallatunnollaan. Sitä eivät ymmärrä myöskään Wilman äiti, murhatun Petri Salosen entinen vaimo ja Wilman pikkuveli Mikko sekä muut Petrille läheiset ihmiset.
Petrin äiti kuoli hiljattain saamatta koskaan tietää, kuka hänen poikansa murhasi.
– Yhdenkään ihmisen omatunto ei voi kestää tällaista asiaa. Epätietoisuus on pahinta. Eikä koskaan tiedä, onko isäni tappaneella ihmisellä muitakin suunnitelmia. Jos ihminen pystyy surmaamaan kerran, hän voi tehdä sen toistekin, Wilma sanoo vakavana.
Hyökkääjä iski taistelupuukon kanssa
40-vuotias Petri Salonen oli kävelemässä kotiinsa joulukuun lopulla 2014, kun murhaaja hyökkäsi hänen kimppuunsa kävelytiellä taistelupuukon kanssa. Kotiin Käräjätörmälle olisi ollut enää muutaman sadan metrin matka. Sen matkan päätti toistaiseksi tuntematon ihminen.
– Haluaisin tietää sen syyn, miksi iskä on poissa. Iskä ei halunnut koskaan kenellekään mitään pahaa. Iskä ei ollut väkivaltainen eikä hän haastanut riitaa. Hän oli rauhallinen ihminen ja sellainen, että oli mieluummin omissa oloissaan, jos oli pubissa käymässä. Haluaisin vastauksen kysymykseen, miksi. Se olisi minulle kaikkein tärkeintä. Haluan myös, että tekijä joutuu vastuuseen teostaan, Wilma sanoo.
Wilman vanhemmat erosivat, kun Wilma meni neljännelle luokalle. Yhteys isään ei koskaan katkennut.
– Minä ja pikkuveljeni Mikko kävimme molemmat usein isän luona. Kun isä muutti takaisin Tesomalle lähennyimme jälleen ja teimme yhdessä kaikenlaista, seikkailimme kaupungilla ja katselimme leffoja. Näin isän muutamia päiviä ennen tapahtumaa.
Wilma isänsä surmapaikalla. (KUVA: Reijo Hietanen)
Tragedia teki aremmaksi
Poliisit toivat suruviestin isän siskon luo, missä isä asui tapahtumahetkellä. Petri oli asunut sisarensa kanssa jo vuosia ja muuttanut lasten takia takaisin Tesomalle, että saisi olla heitä lähellä.
– Kun sain tietää, että isä on löydetty kuolleena, menin shokkiin. Koko maailma pysähtyi. Minulle ei heti kerrottu, että isä on murhattu. Sellaista tietoa on vaikea ottaa vastaan, eikä siihen ikinä totu. Kaikki purkautui, kun sain läheiset ystäväni ympärille. Minulle todella tärkeä ihminen oli kuollut, pahimmalla mahdollisella tavalla, Wilma kertoo.
Teko vaikutti Wilmaan niin, että hänestä tuli arempi.
– Alussa en uskaltanut liikkua ulkona ilman koiraa tai ystäviä. En uskalla luottaa ihmisiin samalla lailla kuin ennen, enkä välttämättä ota kunnolla kontaktia uusiin ihmisiin. Suurin pelkoni on, että murhaaja on joku, jolle olen jutellut tai joku, jonka tunnen. Tesoma on pieni paikka ja kaikki nuoret tuntevat tai tietävät toisensa jollakin lailla.
Wilma ei koskaan uskonut, että teko pysyisi näin kauan pimeänä.
– Ajattelin, että se ei heti selviä, koska Tesoma on Tesoma ja täällä on kaikenlaista. Mutta kaksi ja puoli vuotta on kamalan pitkä aika odottaa. Sillä on ollut liikaa aikaa paeta. Uskon, että muutkin kuin tekijä tietää teosta. Joku suojelee tekijää, eikä se ole oikein.
Kynttilä tapahtumapaikalle joka isänpäivä
Postinkantaja löysi 40-vuotiaan Petri Salosen surmattuna jalkakäytävältä. (KUVA: Sisä-Suomen poliisi)
Poliisitutkinnasta Wilma on lukenut lehdistä, kuten muutkin läheiset.
– Saamme tietoa kuten muutkin, eli lehtien kautta. Juttujen lukeminen ahdistaa. Muutaman kerran kaikki tunteet ovat tulleet ryöppyinä ulos. Haluan kuitenkin saada tietoa, mutta haluaisin sen tiedon kerralla, että tämä epätietoisuus päättyisi. Murhaajan kiinnijääminen olisi helpotus. Tuntuu, että sen jälkeen voisin hengähtää.
Tukea suruun ja selviytymiseen Wilma on saanut perheeltään ja ystäviltään.
– Meillä on aina ollut tiivis perhe eikä minulla voisi olla parempia ystäviä kuin minulla on.
Murhapaikalla Wilma kävi pian tapahtuneen jälkeen.
– Lumessa oli silloin vielä tummia jälkiä, verta. Joka isänpäivä, joulu ja muina juhlapäivinä tuomme tänne kynttilän isän muistolle. Isä oli minulle tukena kaikessa, mitä elämässä oli. Hän oli kauhean ymmärtäväinen ihminen. Isä kulkee mukanani aina, Wilma sanoo surmapaikalla.
Taivaalta alkaa sataa hiljalleen hentoja lumihiutaleita. Niitä putoilee myös Wilman poskille. Enää ei ole isää, joka pyyhkäisisi ne pois.
Taistelupuukossa tekijän dna
Wilman ja isän metsäretki. (KUVA: Wilma Salosen kotialbumi)
Poliisilla on hallussaan Petri Salosen murhaajan dna. Sitä on löytynyt tekovälineestä eli taistelupuukosta ja puukon tupesta. Tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Jari Kinnusen mukaan on todennäköistä, että tekijä on kantanut puukkoa siten, että se on ollut tupesta kiinni vyössä.
Poliisi on ottanut noin 900 dna-näytettä murhaajan kiinni saamiseksi.
– Keskitymme ottamaan dna-näytteet nyt niiltä henkilöiltä, joita emme ole aiemmissa keräyksissä tavoittaneet.
Poliisi etsii yhä Tesoman liikekeskuksen videolle taltioitunutta kolmen nuoren porukkaa.
– Yksi heistä on todennäköisesti tekijä. Mikä on muiden osuus, se jää nähtäväksi.
Poliisi etsii myös samalla videolla näkyvää punaisen auton kuljettajaa, sillä auto ajaa kolmikon ohi ja kuljettajalla voi olla arvokasta tietoa kolmikosta.
– Auton merkistä ja mallista on tullut useita vihjeitä. Autoharrastajat auttavat meitä tässä kiitettävästi, Kinnunen kertoo.
