Syyttäjä hakee valituslupaa

[Sirpa]

Viitaten edellä olevaan jmitin juttuun yhteiskunnasta, jossa annetaan lapselle liikaa vastuuta, niin kysyisin vielä Belkeriltä, että oletko koskaan ajatellut, että minkä kokoinen sanavarasto ja mikälainen havaintokyky on 2-3-4 vuotiailla, jonka opetteluun ja kokoamiseen itselläsi on mennyt koko siihen astinen elämä, jos alat heille selittämään ja keskustelemaan heidän kanssaan? Sama koskee myös Auerin lapsia 5 vuotta sitten verrattuna tähän päivään.

Belker kirjoitti:

Kannatan lasten kanssa keskustelua, jonka johdossa on aikuinen. Joustoa annetaan tarpeen mukaan. Lapsi saa esittää niitä monilukuisia toiveitaan, joita voidaan tarkoituksenmukaisesti pohtia yhdessä.

[llewellyn]

Tukistamiset, läimäytykset, piiskaukset - mitä niitä vanhan kansan konsteja olikaan (aikoina jolloin väkivalta-rikollisuus oli selvästi korkeampaa kuin nykyaikana) - ovat täysin tarpeettomia ja monesti hyvin vahingollisia kasvatuskeinoja.

Vanhempi pystyy ottamaan riittävän auktoriteetin ilman fyysistä väkivaltaan lapsiinsa. Lapselle pystyy tekemään rajat ilman sitäkin. Toki esimerkiksi itse saatan nostaa kiukuttelevan 4-vuotiaan iltapesulle: meillä eivät lapset päätä siitä koska menevät nukkumaan tai syömään vaan aikuiset. Mutta tukistus tai läimäytys ei todellakaan ole tarpeen, ja hämmästelen niitä vanhempia, jotka näin väittävät. Lapsille on vain heti alkuun tehtävä selväksi, että eräistä asioista he eivät yksinkertaisesti päätä eikä heitä niistä konsultoida. Parhaiten tämä onnistuu kun jaksaa pari ensimmäistä uhmaikää todellakin pitää kärsivällisesti mutta sitkeästi puolensa, ja tehdä selväksi, ettei mikään kiukuttelu yksinkertaisesti auta.

Ei tietenkään tarvita mitään sotilaallista järjestystä, ihan vain muutama selvä perusperiaate, joista ei sitten missään tilanteessa tingitä. Kyllä siinä jää tukistukset ja lyömiset ihan tarpeettomiksi. Ärsyttää vieläkin kuunnella tuota fyysisen kurituksen ihannointia, etenkin kun vielä puhutaan ajoista, jolloin yhteiskunta oli todellakin huomattavasti raaempi ja väkivaltaisempi kuin nykyään.

Anyway, nuo perheestä tihkuneet tiedot eivät kyllä kovin lohdullista kuvaa anna lasten tilanteesta. En edelleenkään osaa arvioida sen tarkemmin tätä perheen sisäistä tilannetta, että kenestä tämä lohduttomuus on ensisijaisesti lähtöisin, tähän ei ole riittävästi tietoa, mutta toivottavasti kaikki osapuolet pitävät lasten edun sinä ylivoimaisesti tärkeimpänä kriteerinä jatkoa ajatellessa. Karuja asioita ovat joutuneet kokemaan, toivottavasti selviävät niistä.

[Teleksi]

Emme voi tietää mitkä ovat tässä taustat.

Onhan se voinut mennä niin, että aloite yhteydenottoon on tullut lapsilta. Siis jos vaikka se vanhin poika on miettinyt sitä, ettei ole uskaltanut kertoa kaikkea kun äiti kielsi. Ja sitten on yhdessä sijaisiskän kanssa sovittu, että tämä vie asian eteenpäin, niin lapsen ei tarvitse tätä taakkaa kantaa enää. Kyllä minusta lapsilla on oikeus tulla kuulluksi ja jos he haluavat osallistua keskusteluun, niin heillä pitää olla oikeus siihen, että aikuinen kantaa vastuun keskusteluavauksesta. Eli voihan se olla, että lapset ovat halunneet puhua ja sijaisisä on ollut vain heidän edustajanaan.

Tai sitten jos kärjistetään äärimmilleen toiseen suuntaan, niin lapset ovat puhuneet sijaisiskälle tajuamatta, että tämä aikoo käyttää heidän puheitaan hyväkseen ja sijaisiskä on sitten värittänyt heidän tarinaansa ja liittänyt heille "valemuistoja" ruskeasta kankaasta yms.

Me ei tiedetä, joten paha ottaa kantaa.

[Sirpa]

Vielä kirjoittajalle, joka ei pidä siitä, että puhutaan fyysisestä väkivallasta lastenkasvatuksen ollessa kyseessä.

Niskavilloista kiinni nappaaminen ei ole fyysistä kuritusta sen enempää kuin henkinen väkivaltakaan tai seisottaminen kylmässä suihkussa, kotiarestiin tuomitseminen tai seisottaminen ulkona kylmässä tai karkkipäivän kieltäminen.

Mutta edellä mainitut rankaisumuodot eivät toimi välittömästi, niin että lapsella aivoissa yhdistyisi tieto selkeästä syy-seuraussuhteesta - niskavilloista kiinni nappaaminen toimii erinomaisen hyvin tilannekohtaisesti, ja antaa lapselle välittömän palautteen, ja tiedon oman toimintansa seurauksista esimerkiksi edellä kuvaamallani julkisella paikalla, sekä auttaa häntä omaksumaan ja saamaan toimimaan yhteiskunnassa hyväksytty käytösmalli, joka helpottaa koko hänen elämäänsä tulevaisuudessakin.

Tähän ei todellakaan pidä sotkea fyysinenväkivalta -käsitettä, mutta hyvä, jos saa pelin haltuun jo riittävän pienenä, niin ei tarvita tällaista käytösmallinopettelua enää julkisille paikoille, ja lapset eivät riehu tavarataloissa, kirjastoissa, kaupoissa, retkillä, junissa, linja-autoissa, lentokoneissa tai lomamatkalla hotelleissa, niin että joudutaan häiriköinnin vuoksi kieltämään jo lapsia tulemasta eri hotelleihin.

Olen kuitenkin kuullut useiden vanhempien välttelevän lastensa kanssa julkisia paikkoja edellä kuvatusta ongelmasta johtuen.

[Teleksi]

Ja vielä yksi kommentti asian sivusta. Siis mä en henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt sitä,että olisi joku yksi ainoa oikea kasvatustapa. Aikuiset ovat erilaisia ja lapsetkin ovat erilaisia. Mikä toimii yhteen lapseen ei toimi toiseen lapseen jne.. Mikä sopii toisen aikuisen tyyliin ei sovi toiseen. Omat lapseni ovat olleen sellaisia, ettei heitä ole tarvinnut tukistella tai mitään. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos se johonkin perheeseen sopii, niin mikä minä olen kritisoimaan. Itse sain pari kertaa lapsuudessani ns.tukkapöllöä, eikä se minun elämääni ole hetkauttanut mihinkään suuntaan. En ole nähnyt myöskään mitään tutkittua tietoa siitä, että silloin tällöin tukistaminen aíheuttaisi lapselle mitään negatiivisia asioita. Tämä on vain sellainen kukkahattutätien yhdessä päättämä totuus joka ei suoranaisesti perustu mihinkään. Se on sellainen totuus, jonka kanssa kukaan ei voi olla eri mieltä. Koska se on totta ja pahiksia ovat ne, jotka uskaltavat olla eri mieltä.

Josko siis annettaisiin ihmisten tehdä omat valintansa moralisoimatta ja nostattamatta itseä jalustalle. Ja jätetään tämä kasvatuskeskustelu tästä ketjusta kun se ei tänne kuulu. Ja linjassa edellisen kanssa, jos Anneli tai Jukka on joskus tukistanut lastaan tai läppäissyt pepulle, niin ei se kerro mitään mikä olisi oleellista tämän murhan kannalta. (Mistä tuli vielä mieleen että tästä tekopyhästä kukkahattuasenteesta kertoo se, että harvoin toteutettu tukistus näyttää olevan paljon pahempi asia kun lapsen vangitseminen ulos tai kylmä suihku -mitkä taas minun mittaristollani ovat ihan karmaisevia rangaistuksia)

[Sirpa]

Aivan, Teleksi puhuu asiaa! Samaa mieltä täysin. Lapset ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia.

[Rouva_Etsivä]

Tukkapöllyasiasta: miten musta tuntuu, että tuo laki on juurikin tehty sitä varten, että on ollut tapauksia, joissa se tukasta vetäminen on ollut jopa niin väkivaltaista, että tukkaa on lähtenyt tupoittain irti. Siis tarkoitan sellaista todella väkivaltaista repimistä. Eli sille ei ole sitten laissa laitettu rajoja, millaisen tukasta nappasun saisi suorittaa. Minua on muistaakseni joskus lapsena pari kertaa tukasta napattu, muttei väkivalloin revitty. En muista kuka sen teki mutta varmasti on ollut ihan asiallista siihen aikaan ja jos on niin tehty niin varmastikin olen tuhma ollut. Ei minulle siitä mitään traumaa ole jäänyt. En kuitenkaan puolustele tukkapöllyä, eiköhän ensisijaisesti pitäisi yrittää nätisti selittämällä hoitaa asiat. Tuo selitys kannattaisi hoitaa silloin kun on rauhallinen hetki lapsen kanssa. Silloin asia varmasti menee parhaiten perille, mitä saa tehdä ja mitä ei.

[Hovimestari]

Lain kannalta ollaan tosiaan vähän joko-tai tilanteessa; joko väkivalta kasvatuskeinona sallitaan tai sitä ei sallita. Piste. Jos esim. tukkapölly sallittaisiin niin varmaan tulisi tapauksia, joissa lasta on vedetty hiuksista pitkin lattiaa tai tukistettu voimakkaasti minuuttikaupalla ja joita sitten puolusteltaisiin sillä, että pientä tukkapöllyähän se vain...

Harvaa vanhempaa tuskin laitetaan syytteseen pienestä tukistamisesta, mutta laissa on joku rajanveto tehtävä. Ja minun mielestä on ihan hyvä että on tehty, oli sitten 70-luvulla tai milloin vaan. Sitä sanotaan edistykseksi ja mielestäni esim. raiskauksen kriminalisointi parisuhteessa, joka tehtiin lakiin vasta vähän aikaa sitten, on myös sitä eikä mitään kukkahattuilua. Jos mennään ajassa taaksepäin niin orjuuden kieltäminenkin on suhteellisen tuore muutos lakiin mutta mielestäni aivan tervetullut eikä mitenkään liian aikaisin.

[Martti]

Miten lapsen tukistaminen hänen huonostikäyttäytyessään eroaa siitä, että nappaat aviomisestäsi tukasta, kun hän käyttäytyy huonosti? Tai mitä mieltä olisitte, jos aviomiehenne yhtäkkiä pölläyttäisi niskavilloista teitä, jos käytöksenne ei miellytä?

Tietenkin väkivallan voi oikeuttaa, että sillä saa tilanteen rauhoitettua vaikka ravintolassa. Ihmettelen vain, miten siellä ravintolassa just tulee se tilanteen rauhoitus pakolliseksi? Eikö siihen samaan käytökseen puututa kotona? Onko se sallittua kotona, mutta ei ravintolassa? Lapset ja koirat (varsinkin pennut, sekä koiran, että ihmisen)...ne vaativat johdonmukaista kasvatusta, jos joku on sallittua sen on sallittua aina, jos joku on kiellettyä, sen on kiellettyä aina.

Olen käynyt oman jälkikasvuni kanssa syömässä viiden tähden hotellien ravintoloissa, Michelin-tähdin varustetuissa ravintoloissa siinä kuin Mäkkärissäkin, eikä koskaan ole tarvinnut niskavilloista tarttua. Ja muuten laittaisin siinä paikassa välit isovanhempiin poikki, jos he alkaisivat minun lapsia tukistelemaan.

Mitä taas Annelin ja Jukan kasvatusmetodeihin tulee, oli ne sitten kumman vain käyttämiä molemmat pitivät niitä kaiketi normaaleina, koska niitä käytettiin? Ainakin itse kuvittelisin, että laittaisin vastaan jos mieheni haluaisi rangaista lapsiamme kylmällä suihkulla tai nakkaisi pihalle ja toisaalta voin kuvitella, että jos tukistelisin lapsiamme mieheni pitäisi käytöstäni pöyristyttävänä.

Muuten joku sanoi, että Anneli haaveili viidennestä lapsesta...miten lapsi olisi saanut alkunsa, jos lakanat olivat 2kk olleet sängyssä ja niissä ei ollut avioelämän jälkiä? Tietty voihan aviopari muuallakin touhuta kuin aviovuoteessa, mutta kai nyt kerta pariin kuukauteen edes...

[matahari]

Menee nyt OTeeksi mutta kertokaas mistä johtuu nykynuorison kurittomuus ja auktoriteettien uhmaaminen? Miksi haistatellaan opettajille, vanhemmille, paskat nakataan kaikelle??
Alle kouluikäiset jo uhkailevat vanhempiaan sossulla Jotain on ihan helvetin pielessä

[llewellyn]

Menee nyt OTeeksi mutta kertokaas mistä johtuu nykynuorison kurittomuus ja auktoriteettien uhmaaminen? Miksi haistatellaan opettajille, vanhemmille, paskat nakataan kaikelle??
Alle kouluikäiset jo uhkailevat vanhempiaan sossulla Jotain on ihan helvetin pielessä

Mistä johtuu se, että kun nuorisoa vielä vakavasti kuritettiin väkivalloin ja opetettiin auktoriteettien ehdottomaan kunnioitukseen, että raaka väkivalta oli selvästi korkeammalla tasolla kuin nykyään - ja kadut ylipäänsä turvattomampia?

Anyway, en tässä mitenkään esittele omaa erinomaisuuttani vaan itsestäänselvyyttä: lapsia pystyy kasvattamaan ilman lievää tai vakavaa väkivaltaa. Jos se lievä riittää niin epäilen että silloin pärjäisi ilmankin, ja jos käyttää vakavaa väkivaltaa niin sitten itsellä viiraa päästä ja lapset pitäisi todennäköisesti siirtää turvallisempiin olosuhteisiin. Mikä tässä nyt on niin vaikeata? Yleensä tällä palstalla nolla-toleranssi menee kuin kuuma veitsi voihin, mutta jotenkin halutaan kuitenkin säilyttää lievän väkivallan käyttö kasvatuskeinona? Eikö nyt olisi parempi, että luovuttaisiin kokonaan koko metodista? Toki voidaan nostaa syliin, siirtää pois tai estää väkivaltainen tai itsetuhoinen käytös. Mutta ei muuten kosketa kivun tuottamisen merkeissä, on se sitten lievää tai ankarampaa kipua.

[jmit]

Jos ihminen hyväksyy väkivallan kasvatuskeinona, niin hänet on itse lähes varmasti kasvatettu väkivallalla. Näin voimakas on vanhemman auktoritettii lapseen, että vielä aikuinenkaan ei suostu myöntämään, että omat vanhemmat tekivät väärin. En ole tavannut ainuttakaan ihmistä, joka hyväksyisi väkivallan kasvatuskeinona, jos ei itse ole samaan joutunut alistumaan.

Perhekerhossa on kaikella todennäköisyydellä vallinnut ylisukupolvinen väkivallan kierre. Se ei tee kenestäkään murhaajaa, mutta on yksi pieni selittävä tekijä muiden joukossa, varsinkin kun muistamme, että kurittamalla on melkein jokainen vanki tässä maassa kasvatettu.

[Teleksi]

Voidaan sitten keskustella siitä, mikä on väkivaltaa. Jos otan lastani kiinni kädestä kun hän on lyömässä kaveriaan,niin onko se väkivaltaa.Varsinkin jos se sattuu ihan aavistuksen? Onko se enemmän vai vähemmän väkivaltaa, jos kädestä ottamisen sijasta annan kevyen tukistuksen?

Ja asiaan:edelleen minusta täytyy olla aika voimakasta väkivaltaa,että sitä voisi käyttää hyödyksi tällaisessa oikeudenkäynnissä. Jos Auer olisi joskus tarttunut lastaan kädestä,niin ei sillä ole mitään merkitystä.Mutta jos hän on oikeasti satuttanut, niin ehkä se jotain kertoisi hänestä.

MUOKS!Minä olen varmaan joku friikki kun minusta kauheampaa kuin kevyt(HUOM!) tukistus on paljon lievempi asia kun lapsen nöyryyttäminen esim. pitämällä tätä ulkona omasta kodistaan tai kylmässä suihkussa. En ymmärrä,että näistä ei voi tuomita,mutta tukistuksesta voi.

[Myrskylintu]

Voitaisko tässä ketjussa palata jo aiheeseen sieltä kaksplussan sivuilta?

[Belker]

Viitaten edellä olevaan jmitin juttuun yhteiskunnasta, jossa annetaan lapselle liikaa vastuuta, niin kysyisin vielä Belkeriltä, että oletko koskaan ajatellut, että minkä kokoinen sanavarasto ja mikälainen havaintokyky on 2-3-4 vuotiailla, jonka opetteluun ja kokoamiseen itselläsi on mennyt koko siihen astinen elämä, jos alat heille selittämään ja keskustelemaan heidän kanssaan? Sama koskee myös Auerin lapsia 5 vuotta sitten verrattuna tähän päivään.

Belker kirjoitti:

Kannatan lasten kanssa keskustelua, jonka johdossa on aikuinen. Joustoa annetaan tarpeen mukaan. Lapsi saa esittää niitä monilukuisia toiveitaan, joita voidaan tarkoituksenmukaisesti pohtia yhdessä.

Logopediaa on tullut sivuaineena luettua, sitten on mm. lapsen kielen kehitystä syventävänä. - Lapsen kanssa kommunikointi on tietysti kehitysvaiheeseen sidottua. Ei esim. kaksisanavaiheessa olevan kanssa monimutkaisia juttuja jutella