MURHA.INFO

Waja kirjoitti:Oletan että kaikki lemmikki nappulaa painaneet ovat suhtautuneet kysymykseen huumorilla.
Eikö niin

Kyllä mä edelleenkin olen sitä mieltä, että pelastaisin lemmikkini. Edelleenkään en pidä lapsista, enkä varmaan tule ikinä pitämäänkään. Eikä siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä...

Joo, joo, tiedän. Oma on silti valintani.

Geissimummo kirjoitti:Edelleenkään en pidä lapsista, enkä varmaan tule ikinä pitämäänkään. Eikä siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä...

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta perusteluna valinnallesi se hiukan ontuu. Se lapsi ei valinnastasi kärsi (enää kuolemansa jälkeen), mutta hänen omaisensa kyllä vuosikausia tai loppuelämänsä. Ts. loogisempi perustelu olisi että et pidä lasten omaisista ja heidän kärsimyksensä on sinulle yhdentekevää.

Pari kysymystä lemmikin valinneille:

1. Oletteko varautuneet lapsen omaisten "yhteydenottoihin", kun heille selviää sankaritekonne? Tai some-julkisuuteen? No, somessahan tosin lynkkausmieliala kohdistuu enemmän eläinten- kuin lastenrääkkääjiin, joten saattaisitte nousta sankariksi.

2. Onko teille ok, mikäli joku pelastaa oman polkupyöränsä sen sijaan että olisi voinut pelastaa lemmikkinne?

Lemmikkini menisi ekana pihalle. Muksu sais vaihtaa hiippakuntaa

Lemmikki lähtisi mukaan, vaikka lähtökohtana olisikin se että pyrkisin pelastamaan molemmat. Hyvin samankaltaisia perusteluita löytyy minulta kuin muiltakin samaa mieltä olevilla.

Kuitenkin hyvin vaikea sanoa mitä tositilanteessa tekisi. Toivottavasti sellaista ei koskaan tulekaan.

Pelastaisin lapsen, koska pidän ihmisen henkeä arvokkaampana asiana kuin eläimen henkeä.

Mutta eläimiähän me ihmisetkin olemme... Itse asiassa julmimpia eläimiä mitä maan päältä löytyy. Ihmisen pahuudella ei ole mitään rajoja. Sori, nyt alkoi menemään ehkä vähän aiheen ohi.

Lapsen. Joka tapauksessa ihminen menisi lähes aina eläimen edelle, vaikkei lapsi olisikaan. Lähes aina -lisäys sen vuoksi, jos tukalassa paikassa olisi joku pedofiili, mielipuolitappaja tms.

Eläin on "vain" eläin. Jos todella olisi tilanne, jossa joku pelastaisi, vaikkapa rakkinsa, lapseni sijasta, niin ei sitä raivon määrä voisi kuvata. Kertoo myös aika paljon ihmisestä, joka näin toimisi.

Lapsen pelastaisin. Ei tarvii edes miettiä. Lemmikkejä väheksymättä kuitenkaan.

Helposti lemmikkini.

Ihminen on eläin siinä missä muutkin. Sairas sellainen.

Koen muutenkin enemmän empatiaa eläimiä kuin ihmistä kohtaan.

Ihan saatanan sairaaksi mennyt yhteiskunta kun eläimen henki on monen mielestä arvokkaampi kuin ihmisen. Hyi hitto.

Itsellä on ja on ollut lukuisia koiria, kissoja, marsuja ja vaikka mitä, toinen toistaan läheisempiä mutta ihan silmää räpäyttämättä on vieraankin lapsen henki vähän helvetisti arvokkaampi kuin eläimen. Ei tarvitse edes miettiä tällaista kysymystä.

No, sanotaanko että 99.5 % varmuudella lemmikin. Täys mulkkuhan siitä lapsesta kuitenkin tulis, niinkuin suurin osa ihmisistä

Tosin jos tosipaikka tulis, niin eipä osaa etukäteen sanoa, jos vaikka joku ihmeellinen hellämielisyyspuuska iskis.

200. viesti, vasta nyt.

BlackFriday kirjoitti:No, sanotaanko että 99.5 % varmuudella lemmikin. Täys mulkkuhan siitä lapsesta kuitenkin tulis, niinkuin suurin osa ihmisistä

Jep. Siitä kersasta voisi hyvinkin tulla sellainen mulkku, joka pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä kuin tuntemattoman lapsen.

Ihminenkin on eläin, ja moni lemmikki luottaa omistajaansa kuin lapsi äitiin ja isään. Joten en pystyisi valitsemaan, vaan todennäköisesti yrittäisin pelastaa molemmat ja jäisin itsekin liekkeihin. Muistan lukeneeni jostain, että keskimääräinen tulipalo etenee parissa minuutissa satoihin asteisiin ja savukaasut jo sitä ennen tappaviin lukemiin. Joten yleensä noista ei pahemmin pelastella ketään ilman savusukellusvarusteita. Lisäksi lemmikkien kanssa on se ongelma, että elikko saattaa vielä ovellakin pyrkiä sisään "suojaan" takaisin.

Mainittakoon nyt vielä, että lapsen omaisten mielipiteillä ei olisi minulle hevon vitun merkitystä (miten muuten kukaan heistä ei olisi paikalla?). Sen verran on meikäläistä tässä elämässä vedetty kölin alta lajitovereiden toimesta. Lapsen puolesta kokisin huonoa omaatuntoa siksi, että lapsi ei ole vielä vastuussa teoistaan samalla tavoin kuin aikuiset, vaan on viaton kuten eläinkin.

Minulla on ollut kaksi rakasta koiraa, jotka molemmat kuolivat vanhuuteen. Olisin pelastanut koirat mieluummin kuin tuntemattoman lapsen. Tällä hetkellä minulla ja miehelläni on kilpikonna; se on meille kuin lapsi. Joka päivä lässytämme sille, suukotamme, pidämme sylissä, ruokimme. Kilpikonna voi elää yli sata vuotta, todennäköisesti se jää elämään vielä kymmeniä vuosia meidän kuolemamme jälkeen. Pelastaisin tulipalosta ennemmin konnuuteni kuin tuntemattoman lapsen. Lapsen vanhemmille valehtelisin, etten nähnyt talossa mitään lasta. Kun sitä tarpeeksi kauan hokisin, uskoisin lopulta itsekin En myöskään erityyisemmin lapsista pidä ja tuskin niitä koskaan hankin.

Jos nuo katit olisi niin tyhmiä, että eivät tajuaisi itse lähteä ulos, niinkuin toinen niistä varmaankin onkin, niin kyllä minä ne kaappaisin varmasti mukaan palavasta talosta.

Btw ennen ole ikinä kuullut, että kenellekään olisi vahingossa tullut lemmikkejä, lapsia taasen... Eläimiä ne ihmisetkin on, vaikka kristinusko sun muut lahkot ovat saaneetkin ihmiset pitämään itseään jonakin parempana olentona, jolla on oikeus tuhota muu elämä tältä planeetalta oman elintasonsa ylläpitääkseen.

Molemmat jos mitenkään mahdollista. Jos ei, niin oman lemmikin. Jos taas oma lemmikki vs läheinen lapsi, niin hankalaksi menee.