Ei tuosta vielä saa oikeaa varmuutta siihen, olisiko diagnoosissa ollut sijaa myös kehittymässä olleelle antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle, psyko/sosiopatialle, etenkin kun sitä ei saa diagnosoida noin nuorelle --> joten periaatteessa mukana saattaa olla viitteitä siitäkin (muutamat kohdat uutisoinnista huomion kiinnittäviä ja uutsioinnithan olivat aika lyhkäisiä diagnosoinnin osalta, elikkä kattavasti ei asioita tiedetä julkisuudessa) mutta saatu aikaan diagnoosia ainakin "psykoottisesta persoonallisuudesta" = luultavasti psykoosipiirteisestä persoonallisuudesta. Hyvä juttu siinä mielessä, että tuolla dg:lla saa pakkohoitoa, jota psykopatialla (jota ei edes olisi voitu diagnosoida nuorelle) ei olisi ilmeisestikään saanut.
Aiemmin ketjussa muutama kaipaili jotakin positiivista hehkutusta tekijästä, jotta häntä ei vaan täällä "demonisoitaisi". Vänkyräinen maailmankatsomus, jossa ensimmäiseksi sympatiaa tuntuu riittävän lähinnä tekijään päin, etenkin kun kyseessä ei ole mikään varsinaisesti sympatioita/oikeutuksia keräävä tapaus (esim. tyttö olisi kostanut raiskaajalle tms) vaan etuoikeutettua elämää elänyt teini, jonka oli saatava näemmä haluamansa ja esteet tieltä pois. Se onko ollut miten mieleltään sairas oikeasti vaan vain pahuutta kehkeillä, on sitten puntaroinnin asia. Ei kuitenkaan niin sairas ole ollut, etteikö olisi normaaliarjessa pystynyt toimimaan eikä ole ilmeisestikään herättänyt ympäristössäkään aihetta kulmien kohotteluihin.
Tekijä istunee lievennysten ja vähennysten jälkeen parisen vuotta. Jotainhan se "oikeus"järjestelmästä kertoo, että vaikka kyseistä 9 vuoden tuomiota pidetään yleiseen linjaan nähden jopa "kovana" niin ei siltä istu ihan oikeustajuun, että vähennysten jälkeen näinkin "kovasta" tuomiosta jää parisen vuotta tuomiota istumiseen. Ja ei, nämä eivät ole vain yksittäisen ihmisen mielipideasioita vaan Suomen oikeusjärjestelmää on arvosteltu julkisuudessa henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten arviointien, rang. käytäntöjen/linjausten ja niiden epäsuhtaisuudesta muihin kuten varallisuusrikoksiin suhteen. Turvatyynyvaras saa pari vuotta vankeutta, henkirikoksen tekijä saa pari vuotta vankeutta, oikeita esimerkkejä vaan ei oikeanlaista/reilua oikeutta varmaankaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1368328810096
Muistelmaa tästä topikin rikoksesta lyhyesti: kyseessä on henkirikos, raaka, törkeä, julma, suunnitelmallinen väkivaltainen teko, jossa uhrin kontatessa pakoon, on isketty uudestaan ja uudestaan, on käännetty uhria ympäri ja istuttu hajareisin uhrin päällä ja isketty puukkoa, on varmistettu että uhri kuolee. Uhri ei kuitenkaan ollut edes tehnyt mitään tekijälle, ollut vain "esteenä" tekijän suhdekuvioissa. "Tekotapa kertoo hyvin pitkälle menevästä häikäilemättömyydestä, julmuudesta ja tunnekylmyydestä, Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo kommentoi. "
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 99247.html
Sitten toiveen täyttämiseen, siihen että sanotaan mukavia teon tekijästä. No niin. Varmasti osannut pelata urheilua hyvin ja ollut yleensä hyvinkäyttäytyvä, on saattanut avata oven mummolle ja ilahduttanutkin ihmisiä elämänsä varrella. Kukaan ihminen ei ole läpeensä 100% paha alusta loppuun saakka, totta kai pahimmankin raiskari/sadisti/sarjamurhaajan elämän mahtuu hetkiä, jolloin on onnistunut auttamaankin tai ilahduttamaan ihmisiä - esimerkiksi Ted Bundy työskenteli vapaaehtoisena itsemurhan ehkäisy/hätälinjalla.
Mutta tuleeko hänenkään kohdalla etupäässä miettiä kuinka hän osasi olla mukavaakin (saattoi olla myös kulissipuitteet) vai sittenkin ymmärtää, että kyseessä oli häikäilemätön sadistinen sarjamurhaaja, joka muun maailman onneksi sai tuomion Yhdysvalloissa eikä suinkaan esimerkiksi Suomessa, jossa olisi varmastikin jo päästetty vapauteen suorittamaan lisää kepposia.
Ja jos uhriksi olisi joutunut juuri sinun lapsesi, sinun siskosi, ystäväsi, miten sitten suu pantaisiin. Jos taas ensimmäisenä mieleen juolahtaakin, että "minun poikani/tyttäreni/läheiseni tms voisi olla raiskaaja/murhaaja tms" ja sen mietteen sisäistyksen ympäriltä herää sympatiavyörymät tekijöihin päin, niin kannattanee heti saada läheinen hoitoon ja tarkkailuun eikä miettiä ymmärryksiä ja pään silittelyitä. Ennaltaehkäiseminen ja välittäminen (siis muistakin kuin läheisistä) ovat hyviä asioita.
Ja jos jälkiseuraamuksia joudutaan tarkastelemaan, silloin vakavien rikosten kohdalla kunnioitettavaa muistaa missä mennään...... Kuinka varmaankaan ei ensimmäisenä ole asiaa miettiä, kuinka tekijä saataisiin mahdollisimman pian ja kivasti viettämään elämäänsä. Muistetaan suhteutukset, missä mennään, mitä on känyt, missä menetykset ja kuinka oikeusjärjestelmästä haetaan tuomiota ja hoitoa tekijälle. Kuinka turhauttavaa onkaan, kun ei oikeutta saa oikeusjärjestelmästä - ei sillä että sitä voisikaan saada täysimääräisesti, mutta edes kohtuudella.
Muistetaanpa uhrejaKin. Tämän topikin uhrista mummonsa sanoin....... :
"
Hän oli kaikin puolin aina valoisa ja iloinen. Hän piti kaikkia eläimiä ja ihmisiä aina hyvästä ja... hyväksyi kaikki ihmiset sellaisina kuin he olivat. Ikinä sen aikana ei saanut ketään moittia. Se hoiti veljensä kouluun ja kellon soittamaan. Meillä oli paljon yhteistä, mummin ja tytön päivät... Ikävä on vain niin raastavaa. "
Isoäiti on lohduttomuuttaan itkenyt uutisissakin lastenlastaan ja oikeusjärjestelmää.
"Oikeussalin ulkopuolella 15-vuotiaan uhrin isoäiti puhkesi itkuun. Hän oli toivonut oikeudenkäynnistä julkista. Sellaista, että murhasta syytetty olisi joutunut katsomaan uhrin läheisiä silmiin ja ottavan vastuun. .... Tämmöistä salailua. Tulee sellainen tunne, että sitä tekijää puolustetaan ja uhrin omaisilla ei oo niin minkäänmoista väliä, kuinka ne selviää tästä. " http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maaku ... -1.1947289
Voimia suruun!