vivy kirjoitti: ↑Ma Maalis 18, 2024 11:08 am
Sitä vaan miettii, kuinka moni tällaisten perusteella lähtee vajavaisin varustein matkaan, kun se on vaan niin siistiä. Ja mitä jos nämäkin olisivat joutuneet tuolla pulaan, jonkunhan se pelastaminen olisi pitänyt tehdä? Vastuutonta.
Yksi mahdollisuus on, että sellaista asiaa kuin "vajavainen varustus" tai "riittävä varustus" ei ole olemassa. Asian tietää vain jälkikäteen. Jos sinne lähtee hankia pitkin shortseissa ja tulee terveenä ajoissa pois, niin varustus oli riittävä. Jos sinne lähtee tuhansien eurojen välinekasan kanssa, mutta käy huonosti, niin varustus ei ollut riittävä. Tässä keskustelussa on ollut paljon sellaista kritiikkiä, että henkilöt, jotka itse eivät välttämättä tiedä asiasta mitään, toistelevat vaan muiden sanomisia.
Kukaan ei ole eri mieltä siitä, että "vastuuttomat ihmiset" ovat iso ongelma. Ja sitä mieltä voi olla, vaikka ei olisi mitään käsitystä siitä, minkälainen on "vastuuton ihminen".
"En tiedä, mistä on kyse. Mutta paheksun. En itse koskaan tekisi mitään, mitä joku pääsisi paheksumaan. Joten jos näen, että joku saa paheksuntaa osakseen, niin voin olla varma, että siinä on minua selvästi huonompi ihminen." Toinen on sitten asialle irvaileminen siten, että jokainen, joka on joutunut onnettomuuteen, on halunnut joutua onnettomuuteen. Lopetetaan siis koko pelastustouhu. On arvokasta, että ihmiset saavat seuraukset valinnoistaan täysimääräisinä.
Oikeasti, jos halutaan säilyttää järkevä keskustelu asiasta, ja halutaan toimia järkevästi, niin pitäisi olla joku kanoninen lista siitä, millä tavalla pitää olla varustautunut, että sitä voi sanoa riittäväksi. Sitten, jos kaikki listalla olevat välineet ja taidot löytyvät, niin voi tyytyväisenä hälyttää apua. Kaikki voivat vain sanoa sen jälkeen, että "näillä henkilöillä oli oikeus joutua pulaan ja tulla pelastetuksi". Sitten lopuista sanotaan, että "nämä henkilöt eivät olleet ohjeiden mukaan varustautuneita ja siksi joutuivat pulaan". Sitten määrätään joku sakko tai vaaditaan maksamaan osa kustannuksista. Mutta huomata pitää, että sanoin "ohjeiden mukaan", en "riittävästi".
Ei mitään hajua kirjoitti: ↑Ma Maalis 18, 2024 8:50 pm
Kas kun ei ole vauva/lapsi kantoliinalla mukana
Siis maailmanennätyksen yrittäminen on jotenkin halventamisen arvoinen asia? Onnistui tai ei, niin on hienoa, että yrittää. Minun mielestäni sellaiset kommentit, jotka on mahdollista käsittää myös aivan läpinäkyväksi kateudeksi, kannattaa jättää sanomatta.
Toisaalta sosiaalisessa mediassa saattaa olla kyse siitä, että liian moni ei ole saanut tarpeeksi huomiota lapsena. Ja huomio tarkoittaa siis asiallista mielenkiintoa lapsen tekemisiä kohtaan, jossa aikuinen ei yritä päteä tai mielistellä. Joten he lähtevät tekemään tällaisia muodikkaita tempauksia, koska oikeasti kokevat, että se on kivaa ja hienoa. Siis sekä siksi, että tuhannet muut voivat olla todistajia, mutta myös siksi, että yhdessä tekeminen ja luonnossa liikkuminen keskimäärin on kivaa.
Sitten ne toiset, jotka eivät ole saaneet riittävästi huomiota lapsena, ovat oppineet ajattelemaan, että kaikki on kuitenkin paskaa. Mikään ei ole riittävän hienoa. Mikään ei ole oikeasti tekemisen arvoista. Paitsi jos joku maksaa siitä palkkaa. Ja sittenkin vain siksi, että maksaa. Ja vain jos maksaa tarpeeksi paljon. Sä saatat luulla olevasi jotain, mutta pian kuitenkin paljastuu, ettet ollutkaan mitään. Varsinkin jos olet sellainen tyyppi, jonka vaelluskuvat eivät viidentuhannen katsojan sijaan saa viittäkään. Eihän kukaan oikeasti kenestäkään pidä edes. Jos minä en ole mitään, niin ei ole takuulla kukaan muukaan.
Oikeasti kyse on siitä, että on vähättelemisen arvoista, jos joku etsii a) huomiota huomion vuoksi, tai b) huomiota sillä tavalla, että esittää tekemisensä laadun ja luonteen väärin. Mutta jos joku tekee muodikkaan höntsävaelluksen, eikä edes esitä sen olevan mitään muuta, niin mielestäni mitään vääryyttä tai moittimisen arvoista ei ole tapahtunut.
Oikeus kritisoida lunastetaan joko a) tietämällä paremmin tai b) tekemällä paremmin. Enemmistö tässä keskustelussa esitetystä kritiikistä ei ole perustunut kumpaankaan noista. Tämä on lähinnä ollut viihdettä, missä lukijalle kerrotaan, 1) mitä on tapahtunut ja 2) miksi se on paheksuttavaa, ja sitten 3) sanotaan, että "hep, nyt saa paheksua". Siis jotkut ovat täällä siksi, että kiinnostaa tietää asioista. Toiset ovat sosiaalipornon vuoksi. Mielestäni tapauksen sosiaalipornona käyttämistä ei vaan voi estää, mutta se ei saisi haitata oikeaa keskustelua.
Täysin eri asia on se, että muutamalla on matkan varrella mennyt tietäminen ja spekuloiminen sekaisin. Tietäminen on sitä, että etsii tai tarjoaa varmaa tai todennäköisesti oikeaa tietoa. Spekuloiminen on sitä, että jatkaa arvauksilla jonkun muun tietoa. Spekuloiminen ei lisää tiedon määrää eikä tietämisen mahdollisuuksia. Se on vähän kuin joku täällä ottaisi roolikseen tarjota aakkosia muille. He voivat joko käyttää tarjottuja aakkosia tai itse koulussa oppimiaan aakkosia yhtä helposti, joten tarjoaja ei ole oikeasti antanut mitään kenellekään.
Sitten olisi hienoa kyetä erottamaan, että mitä on aina tapahtunut, ja mikä on vain tämän ajan ilmiö. Uskon, että ihmiset ovat tehneet omia pieniä seikkailuja aina. Ja uskon, että joillekin vaan sosiaalisen median käyttäminen tapahtuu helpommin kuin muille. Jos joku syrjäytynyt nörtti lähtee peräkammarista Lappiin samoilemaan pariksi päiväksi, niin hänelle ne viisi tuttua, jotka hänen kuvansa retkeltä näkevät, vaativat tietyin määrän vaivaa. Mutta jos Heljä-Kukka Menomimmi tekee saman, koska se on muodikasta, ja hän saa viisituhatta katsojaa kuvilleen, niin se ei tarkoita, että hän olisi nähnyt tuhatkertaisen määrän vaivaa tai olisi tuhat kertaa huomionkipeämpi.
Ihmiset tuottavat sisältöä koska se tuottaminen on kivaa. Ja ihmiset kuluttavat sisältöä koska heillä ei välttämättä ole parempaakaan tekemistä. Eli mitä kaikella ilmiön kritiikillä oikein haetaan? Että olisi hyvä jos useampi keskittyisi tekemään vaikeita ja hyödyllisiä asioita? Eikä asioita, jotka on kivoja ja helppoja, ja joilla saa katselukertoja? Että olisi hyvä, jos ihmiset jättäisivät sisällöt tuottamatta, vaikka se on kivaa? Siis jättäisivät melkein ilmaista kivaa pöydälle? Tekisivät turhat hupiretkensä ja tavoittelisivat turhia hupiennätyksiä niin, että kukaan ei saisi tietää?
Katolinen teologia tuntee eron harrastuksen ja virkistäytymisen välillä. Harrastus on jokin asia, mitä tehdään siksi, että siihen on varaa. Siinä halutaan olla hyvä, vaikka se ei suoraan auttaisi mitään muuta asiaa. Harrastus on tavoite sinänsä. Virkistäytyminen taas on jotain, mitä ihminen tekee siksi, että jaksaisi paremmin suoriutua oikeista velvollisuuksistaan. Seuraajamäärän kasvattaminen sosiaalisessa mediassa voi olla jollekin harrastus. Se ei ole välttämättä sen pahempi pakkomielle kuin ennätysten tehtailu jossain lautapelissä. Kokeillaan eri taktiikoita ja katsotaan, mitä tuloksia siitä seuraa.
Erona se elementti, että sosiaalisen median katsojamääriin tarvitaan tuhansia anonyymejä vieraita ihmisiä ja muutama sekunti jokaisen heidän aikaansa. Jokainen ei voi tuottaa sisältöä, koska sitten ei kukaan ehtisi katsoa sitä kaikkea. Mutta on eri kysymyksiä ne, 1) paljonko tavallinen kuvien julkaisija oikeasti huijaa yleisöään, vai näkevätkö kaikki koko ajan läpi kaikesta, 2) mitä arvoa julkaiseminen tuottaa ja 3) kenelle, 4) miten addiktoituneita tai riistettyjä tilien seuraajat ovat ja 5) kenen pitäisi voida asialle jotain.