MURHA.INFO

Usein kuulee, kuinka itsemurhan tekijöitä tituleerataan pelkureiksi ja luusereiksi, mutta tietyllä tapaa mielestäni se on melkeinpä päinvastoin. Kyllä se tietynlaista munaa vaatii, että uskallat ja yleensäkin kykenet lopettamaan itsesi. Varsinkin, kun tietoa siitä tuonpuoleisesta ei ole. Monet kun sanoo, että "sillä on nyt kaikki hyvin". Mutta eihän sitä kukaan voi varmaksi sanoa.

Itse uskon että jonkinlainen henkimaailma on olemassa.

TheBride kirjoitti:Usein kuulee, kuinka itsemurhan tekijöitä tituleerataan pelkureiksi ja luusereiksi, mutta tietyllä tapaa mielestäni se on melkeinpä päinvastoin. Kyllä se tietynlaista munaa vaatii, että uskallat ja yleensäkin kykenet lopettamaan itsesi.

Siihen pystyy kuka vaan, ja siksi se onkin luuserien ja pelkurien hommaa. Koska eivät uskalla ottaa vastuuta teoistaan, tai pelkäävät että asioiden kuntoon saamiseksi pitää tehdä töitä.

^ En minä vaan pystyisi.
Eikä se ole noin mustavalkoista muutenkaan.

Ei olisi minullakaan munaa tehdä itsaria. Pelkäisin liian paljon helvettiin joutumista.

TheBride kirjoitti:^ En minä vaan pystyisi.
Eikä se ole noin mustavalkoista muutenkaan.

Kärjistämiseen pitää joskus vastata samanlaisella.

Mutta totta se on. Vaatii luonnetta selvitä vaikeuksista, myöntää virheensä itselleen ja läheisilleen, pyytää anteeksi, maksaa velkansa jne jne jne. Kaikki ei aina siihen pysty.

Mutta kuka vaan voi päättää itse päivänsä. Se on aina helpompi tie.
On todella tervettä ajatella, että itsestä ei siihen kuitenkaan olisi.

^ Millähän tavalla oman mielipiteen ja näkemysten kertominen on kärjistämistä?

Minun mielestäni itsensä päättäminen ei ole välttämättä mikään "helpompi tie".
Eikä ne itsemurhan tekijät aina ole mitään suurvelkaisia ja suurongelmaisia.

TheBride kirjoitti: Minun mielestäni itsensä päättäminen ei ole välttämättä mikään "helpompi tie".
Eikä ne itsemurhan tekijät aina ole mitään suurvelkaisia ja suurongelmaisia.

Minun mielestäni lähes aina se on se helpompi tie. Siinä mielessä paskahousun temppu.

Toisesta lauseesta samaa mieltä, enkä ole kenenkään nähnyt niin väittäneen.

Onhan tuo totta että on helpoin tie ja myöskin itsekkäin. Mutta: joskus se tuska vaan kasvaa liian suureksi. Tämä on (ikävä kyllä) käynyt itsellänikin mielessä, ja pahimmassa painajaisessa (oikeassa painajaisunessa) laajennettuna kaiken lisäksi, ja sen muistaa... Yllättäen hakeuduin tuon takia lääkäriin ja lähti vyyhti aukeamaan hiljalleen. Nyt, sattuneista syistä, mieli heittää vuoristorataa ja kuten kellonajasta voi päätellä, on vuorokausirytmi ihan persiillään. Vähemmästäkin käsittääkseni ihmiset ovat päättäneet elonsa lopettaa, tuska ja ahdistus vain ovat mittasuhteiltaan liian isoja sietokykyyn nähden- Just my 2 cents.

Itsemurhan tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, he muka ajattelevat vain itseään eivätkä sitä, minkä surun tuottavat läheisilleen. Asiaa voi kuitenkin katsoa myös toiselta puolelta: ehkä tuo itsemurhan tekijä on jo vuosikymmeniä halunnut päättää päivänsä. Ehkä hän on jo pitkään sairastanut masennusta, yrittänyt hakea siihen apua, yrittänyt kertoa pahasta olostaan, eikä kukaan ole välittänyt. Ehkä hän on juuri läheistensä takia kestänyt niin kauan, yrittänyt heidän vuokseen elää, vaikka oma elämä on ollut raskas taakka. Ja sitten lopulta taakka käy liian raskaaksi kantaa eikä väsynyt ja masentunut ihminen enää jaksa ajatella muuta kuin että haluaa levätä, haluaa pois tästä helvetillisestä olotilasta. Eikö tässä tapauksessa niitä omaisia voisi moittia itsekkäiksi? "Meidän takiamme sinä et olisi saanut tehdä tuota." Miten kauan pitäisi kärsiä siksi, ettei tuottaisi surua läheisilleen? Viisi, kymmenen, kaksikymmentä vuotta vai vielä kauemmin?

Kuka loppujen lopuksi on itsekkäin, sitä voi tosiaan olla mahdoton sanoa. Joku on voinut laittaa elämänsä solmuun pelastaessaan vaikeuksista muita niin ettei jaksa auttaa enää itseään, jos mieli sairastuu tavalla tai toisella, vaikka silkasta uupumuksesta. Joku toinen voi sotkea elämänsä tyhmyyttään tai heikkouttaan ja kuvitella ettei mitään ole tehtävissä, vaikka lähes aina se kuvitelma on harhaa.

viola riviniana kirjoitti: Miten kauan pitäisi kärsiä siksi, ettei tuottaisi surua läheisilleen? Viisi, kymmenen, kaksikymmentä vuotta vai vielä kauemmin?

Onpas masentava kysymyksenasettelu. Masentuneilla on tapana luoda ajatuksia, jotka ylläpitävät heidän tilaansa. Tuo saattaa kuulua niihin. Tulevasta ei ole tietoa, mutta masentunut uskoo tietävänsä sellaista mitä hän ei oikeasti tiedä. Ainakaan itse en tahtoisi tehdä peruuttamatonta päätöstä sellaisessa tilassa.

Miksei voitaisi päinvastoin ajatella että aika on masentuneen puolella, koska se voi auttaa löytämään selviytymiskeinoja?

Se että kamelin selkä katkeaa ei mielestäni kerro mitään kamelin luonteesta tai moraalista. Voi olla itsekäs ja moraaliton kameli tai aasi, tai sitten ei. Tosiasia kuitenkin on, että jos vain jatkaisi kävelyä, selkä todennäköisesti kestäisikin.

EuroJR kirjoitti:Pankaas yv:tä tulemaan kaikki, joita kiinnostaa eräs tietty sensuroitu päiväkirja.

Vieläköhän löytyy Päivikirja? Tallensiko joku tekstit, ja ovatko yhä vuosien jälkeen tallessa? Minulle voisi mieluusti laittaa jos löytyy.
Luin tuon koko päiväkirjan silloin muinoin, ja nyt sattui tämä ketju eteen jossa siitä oli keskusteltu.

tasras kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:Pankaas yv:tä tulemaan kaikki, joita kiinnostaa eräs tietty sensuroitu päiväkirja.

Vieläköhän löytyy Päivikirja? Tallensiko joku tekstit, ja ovatko yhä vuosien jälkeen tallessa? Minulle voisi mieluusti laittaa jos löytyy.
Luin tuon koko päiväkirjan silloin muinoin, ja nyt sattui tämä ketju eteen jossa siitä oli keskusteltu.

Samaa kyselisin minäkin, kiitos jos joltakulta löytyy ja viitsii laittaa.

tasras kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:Pankaas yv:tä tulemaan kaikki, joita kiinnostaa eräs tietty sensuroitu päiväkirja.

Vieläköhän löytyy Päivikirja? Tallensiko joku tekstit, ja ovatko yhä vuosien jälkeen tallessa? Minulle voisi mieluusti laittaa jos löytyy.
Luin tuon koko päiväkirjan silloin muinoin, ja nyt sattui tämä ketju eteen jossa siitä oli keskusteltu.

Täällä kanssa olisi kiinnostusta, jos jollakulla olis viitsimystä, kiitos

Välillä olen pohtinut tällaista, että olisiko helpompaa jaksaa elää, jos komeron perukoilla olisi varmuuden vuoksi löytyvillä se nopea ja tehokas tapa: syanidi-kapseli, tms? Jospa sellaisen olemassaolo vaikka helpottaisi tätä nurkkaan ja loppuun ajetun toivottomuutta? Kunhan pohdin. En sitten välttämättä jaksa vastata, jos joku tai jotkut vaikka yrittävät mua tsempata tai haukkua tms, mutta hyväntahtoiset viestit toki luen silti läpi. Juu, on hoitoa, on ollut jo kauan, jne. Kunhan pohdin.