MURHA.INFO

Nylonköysi kirjoitti: Vai ihan vaan Nylonköysi vs. markja & loneliness?

Yksi voisi olla kaikki vs. kaikki niin jokainen voisi käydä siellä milloin kenestäkin purkautumassa tai puolustamassa ja avautumassa.Ei menisi ainakaan OT:ksi .Kun alkaa vaikuttaa siltä että täällä kohta aktiivisin keskustelualue on lautamiehet ja sinne tulvii kuin sieniä sateella kuka vs. kuka avauksia.Helppo hoitaa yhdessä ketjussa ja jokainen voi hämmentää mielensä mukaan

Chopper kirjoitti:

Nylonköysi kirjoitti: Vai ihan vaan Nylonköysi vs. markja & loneliness?

Yksi voisi olla kaikki vs. kaikki niin jokainen voisi käydä siellä milloin kenestäkin purkautumassa tai puolustamassa ja avautumassa.Ei menisi ainakaan OT:ksi .Kun alkaa vaikuttaa siltä että täällä kohta aktiivisin keskustelualue on lautamiehet ja sinne tulvii kuin sieniä sateella kuka vs. kuka avauksia.Helppo hoitaa yhdessä ketjussa ja jokainen voi hämmentää mielensä mukaan

Kyllä! Minä vs. muut ketju aluilleen? Siellä voi sitten avautua. Mutta se siitä. Jatkuu...

Nylonköysi kirjoitti:

markja kirjoitti:Käänteinen todistustaakka. Todista sinä, että psykoterapia toimii paremmin kuin hyvä ystävä tms. lumehoito.

Ei tällä ole taaskaan mitään tekemistä "käänteisen todistustaakan" kanssa.

On.

Vai niin...

Niin.

Todista, että psykoterapialla on tieteellinen, uusimpaan neurologiseen tutkimustietoonkin nojautuva pohja.

Mikset sinä mieluummin voi todistaa, ettei ole?

Koska se on käänteinen todistustaakka. Mikäli psykoterapia ei perustu uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen ja tietoon aivojen sähkökemiallisesta toiminnasta, se on ajastaan jäljessä olevaa huuhaata.

Etenkään, kun en ole väittänyt, että psykoterapiat nojautuisivat vuoden 2008 neurologisiin review-artikkeleihin.

Eli myönnät, ettei psykoterapia perustu uusimpaan tietoon ihmisten aivojen toiminnasta. Noniin. Miksi sitten kannatat moista uskomuksiin perustuvaa huuhaata ihmisten hoidossa?

Ei masennusta pelkillä paperitesteillä diagnosoida.

Hyvin pitkälle se voidaan diagnosoida juurikin niillä.

Ja se keskustelu psykiatrin/psykologin kanssa onkin ihan turhaa lätinää, millä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Koeta vasta itse asiaan.
Masennus on melko helppo diagnosoida ja hoitaa lääkkeillä. Psykoterapeuttia ei tarvita ja se maksaisikin helvetisti.

Eivät. Mutta sydäristä alkaa tulla tietoa heti kun potilas kytketään koneeseen. Masennuksen puhumattakaan mahdollisten muiden psyykkisten sairauksien diagnosointi ei ole niin helppoa.

Masennuksesta saa aika paljon tietoa heti kun on muutaman paperin täyttänyt.

MIKÄ VITUN HOITAMATTOMUUS?
Juuri kerroin sinulle, miten masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti ja edullisesti lääkityksen avulla. Kymmeniä kertoja edullisemmin kuin huuhaapsykoterapialla. Mitä sinulla on sanottavaa SIIHEN ASIAAN?

No jos nyt todistaisit sen, että psykoterapialla ei ole mitään vaikutusta yhtään mihinkään.

KÄÄNTEINEN TODISTUSTAAKKA.
Tajuatko tieteellisestä, näyttöön perustuvasta hoidosta, argumentoinnista ja todistustaakasta yhtään mitään, kun suollat tuollaista aivopierua? Vastaa asiaan! Masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti ja edullisesti lääkityksen avulla. Kymmeniä kertoja edullisemmin kuin huuhaapsykoterapialla. Mitä sinulla on sanottavaa SIIHEN ASIAAN?

Auvinen söi masennuslääkkeitä.

Ja minä syön makkaraa. So? Aiheuttaako se, että syö jotain masennuslääkkeitä sen, että menee ja tappaa ihmisiä vai mitä koetat väittää?

Ja minä juuri sanoin sinulle, että yhdistelmähoito maksaa helvetisti, lääkityshoito ei. Yhdistelmähoitoa ei voida antaa kaikille tarvitsijoille, koska ammattilaisia ei ole tarpeeksi, lääkityshoitoa voidaan. Tajuatko?

Eli myönnät, että syy on rahassa, ei toimivuudessa.

Rahassa JA toimivuudessa. Psykoterapiaa ei yksinkertaisesti tarvita mihinkään. Voidaan masennusta hoitaa lääkkeillä ja vaikka maailmanympärimatkallakin jos halutaan. Tai lääkkeille ja perunamuussilla. Maailmanympärysmatka ja perunamuussi ovat kuitenkin täysin tarpeettomia, eikä niillä ole merkittävää etua hoidossa ja maksavat aivan turhaan.

On. Toisin kuin psykokulttuurihuuhaa. Jos et usko, niin napsaiseppa vaikka muutama milligramma Temestaa niin kyllä se on aika yksioikoista mikä sillä on seurauksena.

Tulee uni. Mutta ei se mitään paranna.

Määrittele "paranna"? Jos sinulla on ahdistusta ja levottomuutta, niin kyllä se mukavasti sen parantaa. Mikäli vaivan taustalla on aivoissasi oleva sähkökemiallinen tai rakenteellinen häiriö, sitä ei puhumalla paranneta sen enempää kuin umpilisäkkeen tulehdustasikaan.

"Sivuvaikutukset" ovat useinmiten sitä, että pitkään sairastunut potilas kokee normaalin toiminnan vieraana. On se kumma olo kun pään sisällä ei enää ääni pulisekkaan tai kukaan ei salakuuntele satelliitista tms. kun siihen on vuosikausia tottunut. Mitään konkreettista selitystä joka sopisi tunnettuihin sivuvaikutuksiin psyykenlääkkeistä en ole kuullut siten, etteikö sivuvaikutus olisi ollut tilapäinen tai siihen pyritty ja yleensä onnistuttukin puuttumaan tehokkaasti esim. annosta pienentämällä tai lääkitystä muuttamalla.

Käyttäisit joskus googlea.

Vittu mikä argumentti. Olen vuosikausia ollut töissä psyykkisesti sairaiden ihmisten parissa ja koulutukseltani olen alan sairaanhoitaja. Minulla on asiantuntemusta ja tietoa noista asioista, toisin kuin sinulla. Voisit silti esittää konkreettisen todisteen ja väitteen oman argumenttisi tueksi, jos sulla sellaisia on. Jos ei ole, miksi intät?

Psykologit ja psykoterapeutit ovat "opettaneet" potilaitaan mm. "tunnistamaan" vääriä muistoja, sepittämään tarinoita ja mm. syyttämään vanhempiaan tai sukulaisiaan perusteettomasti insestistä. Kaikkeen sitä pysty, kun tarpeeksi herkkää ja haavoittuvaista ihmistä suggeroi. Pah.

Kyllä, koko psykologia, psykoterapia ja vastaava perustuu juuri tähän.

Epätoivoinen väistöyritys.
Psykoterapia on hyvin pitkälti huuhaata, kuten tuo esimerkki kertoo.

Sulla ei taida olla ihan käsitystä siitä, mitä psykoterapia on.

Sulla ei ole mitään käsitystä psykoterapiasta eikä psyykkisesti sairaiden hoidosta, paitsi mitä olen 4chanissä lukenut. Revi siitä.

Nylonköysi kirjoitti:Ai niin, markja. En jatka enää keskustelua, ellei ala tippua niitä linkkejä. Niitä on pyydetty sinulta aiemminkin ties mistä asioista, mutta ikinä ei tipu. Voit puolestani vastata minulle, ja saat viimeisen sanan, jos haluat. Olisi kuitenkin kiva saada muitakin todisteita, kun että "munsta asia on...".

Yhyhyhyhyy. Ihan itkettää.
Olen perustellut sinulle esittämäni väitteet. Voit kuskata tänne vaikka tuhat linkkiä tuhanteen yksittäistutkimukseen, joista jokainen on tuhatsivuinen. En minä aio lukea miljoonaa sivua vain siksi, että sinä viittaat, että jossain tuolla lukee jotakin, mikä todistaa jotakin sinun jostakin väittämästä. Et ymmärrä todistustaakasta ja lainaamisesta ja argumentoinnista yhtään mitään.

Viäntelyksi ja kiäntelyksi män tämähii ketju

rimma kirjoitti:
Terapiasta sen verran että itse olen kovasti tukemassa terapian ja lääkehoidon yhteyttä. Aina se ei ole mahdollista mutta toivottavaa joissakin tapuksissa. Jokaista lääkkeenkäyttäjää ei tietenkään voida terapiaan määrätä eikä siihen ole edes tarvettakaan. Eikä terapiassa ole kyse siitä että parannetaan kertaheitolla joku ihminen taikka hänen ongelmansa. Kun lääkehoito alkaa tehota ja potilas saa vähän tilaa ja etäisyyttä ongelmiinsa voidaan alkaa asioiden käsittely. Näin voidaan edesauttaa paranemista. Jos syödään vaan lääkkeitä ongelmiin ja niitä ei koskaan ratkaista ja ne palaavat useasti. Hyvin sairaalle ihmiselle terapiasta ei ole välttämättä muuta kuin akuuttia apua.

Rimma puhuu asiaa.
Tapauksesta riippuen toki pitäisi jokaiselle se paras mahdollinen hoito saada, olipa sitten yhdistelmää, tai kumpaa tahansa yksinään. Voisi ajatella, että lievät ja tilapäiset häiriöt menisivät terapialla, tärkeintä olisi kai tulla kuulluksi. Jos taas ongelmat ilmenevät unihäiriöinä, ne vaikuttavat varmasti myöhemmin käytökseen ja koko elämään, silloin rentouttava/ unensaantia helpottava lääkitys olisi tarpeen.
Pidempään jatkuessa erilaisten mielenterveyden häiriöiden vaikutus lienee kai lamauttava, henkilö ei enää itse näe ongelmia koska on jo riittävän syvällä niissä, ja silloin ne syyt pitäisi selvittää. Kaikki ei käsittääkseni tule kemiallisesta epätasapainiosta aivoissa, eikä vastaavasti elämän kriisitilanteista.

Pelkojen ja ahdistusten hallintaa voisi auttaa lääkityksen ohella terapia, jossa ne alkuperäiset aiheuttavat tekijät tulisi kartoitettua ja käsiteltyä. Ei kai meistä kukaan syntyjään ole esim. paniikkihäiriöinen?

Muistelen, että osa skitsofrenioista, tai siis taipumus sairastua niihin olisi perinnöllistä, osaan taas sairastutaan vaikkapa elämäntilanteen laukaistessa sairauden. Voisiko siis ensin mainitulla, perinnöllisellä tavalla sairastunut saada elämänhallintaa ja hoitoa jatkuvalla lääkityksellä? Ja jälkimmäinen pärjätä akuuttivaiheen lääkinnällisen hoidon jälkeen pelkällä terapialla ja jopa ilman sitä?

rimma kirjoitti: Terapiasta sen verran että itse olen kovasti tukemassa terapian ja lääkehoidon yhteyttä.

Mistä rahat siihen kaikkeen terapioimiseen? Otetaanko vanhustenhoidosta? Entä psykiatrisista potilaista? Sydänleikkauksista? Kouluterveydenhoidosta? Kerrohan. Jos et pysty kertomaan, älä esitä tuollaista.

Kun lääkehoito alkaa tehota ja potilas saa vähän tilaa ja etäisyyttä ongelmiinsa voidaan alkaa asioiden käsittely. Näin voidaan edesauttaa paranemista. Jos syödään vaan lääkkeitä ongelmiin ja niitä ei koskaan ratkaista ja ne palaavat useasti.

Lääkityksellä potilaan vointi saadaan usein niin hyväksi, että hän kykenee itse omassa päässään käymään asioita läpi ja käsittelemään niitä itsekseen ja ystäväpiirissään, mikä sekin toimii hyvin eikä maksa mitään. Mutta kerrohan, mihin faktaan perustuu väittämäsi, että ongelmat palaavat jos niitä ei terapioida pois?

Hyvin sairaalle ihmiselle terapiasta ei ole välttämättä muuta kuin akuuttia apua.

Hyvin sairaalle terapiasta nimenomaan ei ole mitään apua. Tarvitaan lääkehoitoa.

Kaikki ei käsittääkseni tule kemiallisesta epätasapainiosta aivoissa,

Aivot ovat sähkökemiallinen kone. Mistä muusta siellä olevat ongelmat voivat johtua, kun sähkökemiallisista asioista? Vai alatko väittää, että ihmisellä on fysiikasta ja kemiasta riippumaton sielu?

Ei kai meistä kukaan syntyjään ole esim. paniikkihäiriöinen?

Mitä enemmän tiede ja aivo- ja geenitutkimus edistyy, sitä enemmän tulee ilmi, että suurin osa psyykkisistä sairauksista on nimenomaan synnynnäistä perua...tai jos pilkkua viilataan, niin alttius kasvaa erittäin paljon geenien vuoksi...

markja:

Mistä rahat siihen kaikkeen terapioimiseen? Otetaanko vanhustenhoidosta? Entä psykiatrisista potilaista? Sydänleikkauksista? Kouluterveydenhoidosta? Kerrohan. Jos et pysty kertomaan, älä esitä tuollaista.

Taisin kerran jo mainita (yllättäen jätit pois sen osan) että kun terapiaan satsataan enemmän niin ihmiset pärjäävät enemmän avohoidossa ja pysyvät pois sairaaloista. Nyt en tarkoita kaikkia vaan sitä osaa joka pärjäisi avohoidon turvin jos sitä saisi. Tämä ei tietenkään toimi heti täysin suorassa yhteydessä ja tätä toimintaa tulisi vielä kehittää että se toimisi mahdollismman hyvin. Jaettaisiin sitä vastuuta sopivasti avohoitoon ja sairaalahoitoon. Näinollen ei tarvitse sitä rahaa ottaa mistään muualta.

Lääkityksellä potilaan vointi saadaan usein niin hyväksi, että hän kykenee itse omassa päässään käymään asioita läpi ja käsittelemään niitä itsekseen ja ystäväpiirissään, mikä sekin toimii hyvin eikä maksa mitään. Mutta kerrohan, mihin faktaan perustuu väittämäsi, että ongelmat palaavat jos niitä ei terapioida pois?

Otetaan esimerkiksi nuorena tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö. Oletko todella sitä mieltä että tämä asia tulisi käsitellä itsekseen omassa päässään taikka ystäväpiirissä? En puolla tuota. Se ei ole aina niin yksiselitteistä. Lääkkeet korjaavat oloa, kyllä, mutta se perimmäinen syy huonoonoloon jää edelleen sinne taustalle. Osa saattaa siitä selvitä mutta osa ei ja tätä osaa tulisi siis auttaa. Käytin myös muotoa "palaa useasti" eikä se tarkoita jokaista potilasta vaan osaa heistä.

Sitten tuonne loppuun halusit sotkea tekstiä toiselta kirjoittajalta ilman että mainitsit siitä missään kohtaa. Osa siis ei ollut minun tekstiäni. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun käytät lainausta väärin. Pikkuhiljaa kun opettelet niin hyvä tulee.

rimma kirjoitti:Taisin kerran jo mainita (yllättäen jätit pois sen osan) että kun terapiaan satsataan enemmän niin ihmiset pärjäävät enemmän avohoidossa ja pysyvät pois sairaaloista.

Millä perusteella, kun terapia maksaa jopa satakertaisesti lääkehoitoon verrattuna, eikä ole todisteita siitä, että terapia toimisi sata kertaa lääkehoitoa tehokkaammin?

Otetaan esimerkiksi nuorena tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö. Oletko todella sitä mieltä että tämä asia tulisi käsitellä itsekseen omassa päässään taikka ystäväpiirissä?

Suurinosa seksuaalisesta hyväksikäytöstä käsitellään nimenomaan itsekseen tai ystäväpiirissä. Viranomaisille ja terveysalan ammattilaisille tulee tietoon vain murto-osa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toki jotkut tarvitsevat tukea ja lääkitystä, mutta psykoterapialla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Lääkkeet korjaavat oloa, kyllä, mutta se perimmäinen syy huonoonoloon jää edelleen sinne taustalle.

Perimmäinen syy jää joka tapauksessa taustalle, koska seksuaalista hyväksikäyttöä ei voi tehdä tapahtumattomaksi jälkikäteen millään terapialla.

rimma kirjoitti:Taisin kerran jo mainita (yllättäen jätit pois sen osan) että kun terapiaan satsataan enemmän niin ihmiset pärjäävät enemmän avohoidossa ja pysyvät pois sairaaloista. Nyt en tarkoita kaikkia vaan sitä osaa joka pärjäisi avohoidon turvin jos sitä saisi. Tämä ei tietenkään toimi heti täysin suorassa yhteydessä ja tätä toimintaa tulisi vielä kehittää että se toimisi mahdollismman hyvin. Jaettaisiin sitä vastuuta sopivasti avohoitoon ja sairaalahoitoon. Näinollen ei tarvitse sitä rahaa ottaa mistään muualta.

Nyt mitenkään väittämättä vastaan tai teeskentelemättä olevani asiantuntija: yleisestä keskustelusta olen saanut lähinnä sen kuvan, että osa psykiatrisen hoidon problematiikkaa on myös se, että sairaalaankaan ei pääse silloin kun olisi ehdottomasti tarvetta. Nyt puhutaan siis todella vakavista tapauksista. Vaan heitä yritetään pitää "avohoidossa", vaikka se ei heidän tarpeisiinsa ole missään olosuhteissa riittävää. Tästähän tulee myös ilkeähkö termi "avohoitopotilas".

Eli tästä päätellen psykiatrisen hoidon resurssipulaongelmassa ei ole kyse siitä, että ihmisiä turhan päiten pidettäisiin sairaaloissa. Järjetöntä se olisikin, koska jos terapia on kallista niin sairaalavuorokaudet ovat taatusti vielä kalliimpia, ja tämä on varmasti asiasta päättävien tiedossa.

Nyt ehkä joku asiaantuntevampi voisi asiaa kommentoida...

sorsake kirjoitti:Eli tästä päätellen psykiatrisen hoidon resurssipulaongelmassa ei ole kyse siitä, että ihmisiä turhan päiten pidettäisiin sairaaloissa. Järjetöntä se olisikin, koska jos terapia on kallista niin sairaalavuorokaudet ovat taatusti vielä kalliimpia, ja tämä on varmasti asiasta päättävien tiedossa.

Niinpä. Osastohoito on kaikkein kalleinta, sitten tulee psykoterapia, sitten avohoito, sitten lääkitys. Kun rahasta kerran on aina pulaa ja etenkin nyt, niin miksi haaskata vähiä rahoja johonkin teholtaan miltei olemattomaan ja kalliiseen psykoterapiaan, kun sama raha voitaisiin panostaa lääkitykseen ja avohoitoon ja saada oikeasti jotain oikeita tuloksia aikaan. Sitten myös nuo osastohoitojaksot vähenisivät ja saataisiin taas lisää rahaa sitä kautta lääkitykseen ja avohoitoon panostamiseen.

Osastohoitojakin tarvitaan kyllä, on täysin idioottimaista edes kuvitella, että esimerkiksi suljetuista osastoista voitaisiin joskus luopua, vaikka jotkut poliitikotkin ovat jopa sellaista alkaneet väläytellä. Jos suljettuja osastoja ei ole, nämä ihmiset päätyvät putkaan ja vankilaan, mutta vasta, kun ovat ensin aiheuttaneet aivan helvetisti kärsimystä ja vahinkoa muille ja itselleen. Itse sanoisin, että osastohoitoja pitäisi jopa lisätä nykyisestä.

markja kirjoitti:

sorsake kirjoitti:Eli tästä päätellen psykiatrisen hoidon resurssipulaongelmassa ei ole kyse siitä, että ihmisiä turhan päiten pidettäisiin sairaaloissa. Järjetöntä se olisikin, koska jos terapia on kallista niin sairaalavuorokaudet ovat taatusti vielä kalliimpia, ja tämä on varmasti asiasta päättävien tiedossa.

Niinpä. Osastohoito on kaikkein kalleinta, sitten tulee psykoterapia, sitten avohoito, sitten lääkitys. Kun rahasta kerran on aina pulaa ja etenkin nyt, niin miksi haaskata vähiä rahoja johonkin teholtaan miltei olemattomaan ja kalliiseen psykoterapiaan, kun sama raha voitaisiin panostaa lääkitykseen ja avohoitoon ja saada oikeasti jotain oikeita tuloksia aikaan. Sitten myös nuo osastohoitojaksot vähenisivät ja saataisiin taas lisää rahaa sitä kautta lääkitykseen ja avohoitoon panostamiseen.

Ketään tuskin pidetään turhaan sairaalassa jos siihen ei ole tarvetta. Mutta on näitä jotka eivät pärjää avohoidossa lääkityksenkäänkanssa ja ajautuvat jatkuvasti takaisin sairaalaan. On myös niitä jotka eivät pärjää sen paremmin terapiankaan kanssa. Aina on yksilöitä.

Olipa miten kallista tahansa niin on edelleen ihmisiä jotka hyötyy terapiasta eniten näistä kaikista keinoista. Lääkitys tietysti siihen mukaan laskettuna. Sitten on ihmisiä jotka pärjäävät avohoidossa lääkityksen kanssa ja taas sellasia jotka eivät pärjää terapiankaan kanssa avohoidossa lääkityksellä kuten mainitsin jo. Koska ihminen on yksilö se tulee hyötymään jostakin enemmän kun jostakin toisesta hoitomuodosta. Sille nyt vaan ei voi mitään. Rahasta tulee olemaan pulaa edelleen. Voidaan tietysti alkaa miettiä miten suurin osa pärjää siellä tai täällä mutta yksilöitä me ollaan silti.

Tavallaan tämä menee porraksittain, jos nyt otetaan tilanne että henkilö on vaikkapa osastohoidossa tällä hetkellä. Aloitetaan siitä että löytää sopivan lääkityksen eikä ole enää tarvetta olla osastolla. Sen jälkeen jatkaa terapialla ja lääkityksellä. Sitten siirtyy avohoitoon lääkityksen kanssa. Toisella taas osastojakso auttaa oikean lääkityksen kanssa niin pitkälle että pärjää avohoidossa. Hoito täytyy aina yksilöidä. Porrastin tämän ihan vaan siksi että markja sinä porrastat hoitokeinot sen halpuuden mukaan ja tarjoat sitä mikä maksaa vähiten muttei ole välttämättä toimivin. Tämä vain siksi että säästetään rahaa. Tehdään ihmisistä massa joka liikkuu sen mukaan mitä suurin osa kokee hyödylliseksi. Näinhän se menee.

Ehkä jossakin vaiheessa hoito saadaan yksilöityä vieläkin nykyistä paremmin ja on resursseja löytää potilaalle se sopivin hoitomuoto mistä hyötyy eniten. Silloin potilas voi astua pois siitä kehästä jossa tehdään mahdolliseksi sellainen hoito jonka resurssit antaa periksi. Ehkei se mitä minä ehdotin toimi parhaiten mistä sen tietää, muttei ehkä sekään jota sinä ehdotit.

(ehkä ensi kaudella(?) saat sen verran ääniä että pääset asiaan vaikuttamaan niin ei tarvitse vaan kinata netissä siitä mikä EHKÄ toimisi ja mikä EHKÄ ei. Vaikken sinusta pidä markja, enkä sinua äänestäisi koskaan).

sorsake kirjoitti:

rimma kirjoitti:Taisin kerran jo mainita (yllättäen jätit pois sen osan) että kun terapiaan satsataan enemmän niin ihmiset pärjäävät enemmän avohoidossa ja pysyvät pois sairaaloista. Nyt en tarkoita kaikkia vaan sitä osaa joka pärjäisi avohoidon turvin jos sitä saisi. Tämä ei tietenkään toimi heti täysin suorassa yhteydessä ja tätä toimintaa tulisi vielä kehittää että se toimisi mahdollismman hyvin. Jaettaisiin sitä vastuuta sopivasti avohoitoon ja sairaalahoitoon. Näinollen ei tarvitse sitä rahaa ottaa mistään muualta.

Nyt mitenkään väittämättä vastaan tai teeskentelemättä olevani asiantuntija: yleisestä keskustelusta olen saanut lähinnä sen kuvan, että osa psykiatrisen hoidon problematiikkaa on myös se, että sairaalaankaan ei pääse silloin kun olisi ehdottomasti tarvetta. Nyt puhutaan siis todella vakavista tapauksista. Vaan heitä yritetään pitää "avohoidossa", vaikka se ei heidän tarpeisiinsa ole missään olosuhteissa riittävää. Tästähän tulee myös ilkeähkö termi "avohoitopotilas".

Totta. Sairaalahoitoon ei välttämättä pääse vaikka sinne kuuluisi. Myöskään terapiaa ei välttämättä saa vaikka sitä tarvitsisi kovasti. Avohoito on ainoa johon varmasti pääsee jos vain haluaa. Idea ei ollut että kaikki mahdolliset potkitaan ulos osastoilta ja pakotetaan pärjäämään suoraan avohoidossa jotta saataisiin rahaa säästettyä. Pointti oli että osastolta kotiutettavat saisivat terapia-apua taikka muuta vastaavaa siältäen oikean lääkityksen jolla pärjätä sitten avohoidossa. Usealle käy niin että osaston jälkeen jää ns. tyhjän päälle ja kohta ajautuu takaisin sairaalaan. On siellä hetken aikaa, pääsee pois ja kohta takaisin. Tästä ei ole hyötyä voin sen nähneenä sanoa. Oikeat ja henkilökohtaisesti toimivat hoitomuodot tulisi selvittää ja ohjata potilas niihin. Näin siis saadaan potilas pysymään pois osastolta jos kunto sen vain sallii. Painotin ehkä liikaa sanaan terapia mutta sen tilalla voisi olla vaikka "oikea hoitomuoto". Olipa se sitten terapia, tuettu asuminen tai muu vastaava.

rimma kirjoitti:Olipa miten kallista tahansa niin on edelleen ihmisiä jotka hyötyy terapiasta eniten näistä kaikista keinoista.

On myös ihmisiä, jotka hyötyvät maailmanympärysmatkasta tai perunoiden kuorimisesta eniten noista kaikista keinoista - kannattaako maailmanympärysmatkoihin ja perunoiden kuorimiseen siksi uhrata järjettömästi yhteiskunnan rahoja? Ei. Tajuatko nyt yhtään, mitä tarkoitan?

Porrastin tämän ihan vaan siksi että markja sinä porrastat hoitokeinot sen halpuuden mukaan ja tarjoat sitä mikä maksaa vähiten muttei ole välttämättä toimivin. Tämä vain siksi että säästetään rahaa. Tehdään ihmisistä massa joka liikkuu sen mukaan mitä suurin osa kokee hyödylliseksi. Näinhän se menee.

Toimivin olisi, jos jokaiselle psyykkisistä ongelmista kärsiville voitaisiin palkata 24/7 paikalla oleva psykiatri, psykoterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä ja pari-kolme sairaanhoitajaa. Okei, tehdäänkö tämä vaiko ei? No ei tietenkään. Miksi ei? Ei ole rahaa. EI VAIN OLE NIIN EI OLE. Joten miksi tuhlata vähiä rahoja heikosti toimivaan huuhaapsykoterapiaan, kun oikeasti toimivaa ja edullistakin hoitoa on olemassa?

(ehkä ensi kaudella(?) saat sen verran ääniä että pääset asiaan vaikuttamaan niin ei tarvitse vaan kinata netissä siitä mikä EHKÄ toimisi ja mikä EHKÄ ei. Vaikken sinusta pidä markja, enkä sinua äänestäisi koskaan).

Se, että psykoterapia ei toimi ja on kallista ei ole mielipideasia, eikä mitattavissa kannatuksella. Se, että lääkehoito toimii ja on halpaa ei ole mielipideasia, eikä mitattavissa kannatuksella. Koeta jo tajuta vähitellen, mitä eroa on mielipiteellä ja faktalla. Demokratiassa on tietysti se tyhmä ominaisuus, että päätöksiä tehdään mielipiteiten, eikä faktojen mukaan ja seuraukset ovat sitä myöden tietysti aivan helvetin huonot...varsinkin kun päätökset tehdään enemmistön mielipiteiden mukaan ja sitten vähemmistöt pakotetaan noudattamaan sitä.

Totta joka sana. Eikä kukaan muu ollut koskaan lähelläkään totuutta paitsi sinä markja. Onnittelut siitä. Olet nero.

Kellään kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, sen hoidosta ja lääkityksestä? Kertokaa jos on.

Tuli nämä asiat mieleen kun sytytin kynttilän äsken eräälle. Anoreksia ja nyt hautajaiset meneillään.

Itsellä kokemuksia monesta lääkkeestä, muun muassa tuosta 2-suuntaisen lääkityksestä. Kirjoitan myöhemmin ehkä.

Käsittämätöntä että tuttu kuolee Suomessa aliravitsemukseen.

http://irc-galleria.net/user/mariette