Le chat bleu kirjoitti: La Heinä 04, 2026 3:41 pm
Wow! kirjoitti: La Heinä 04, 2026 2:24 pm
QWERTY kirjoitti: La Heinä 04, 2026 1:33 pm
Vielä jatkona: en meinaa kommentoida pölvästien viestejä. Jotka, by the way, ovat sisällöltään ja verbaaliselta tasoltaan aivan ennakoitavissa.
Ei tänne pakko kirjoittaa ole, eikä sitä edes erikseen tarvitse ilmoittaa. Helppoa.
Harvoin tuon nastamuumion kanssa olen saa mieltä asioista, mutta karkeasta ilmaisustaan huolimatta on mielestäni oikeassa.
Tässä maassa on ihan tarpeeksi "ymmärretty", "halattu" ja "rakastettu" huumeiden käyttäjiä eikä tilanne ole ainakaan parantunut. Ennaltaehkäisevää valistusta voisi lisätä, mutta rangaistuksia koventaa. Ei vakavia sairauksiakaan paranneta homeopatialla ja Tarot-korteilla.
Kun ongelma on, että toimivaa hoitoa ei ole. Vaikka kuinka ymmärretään lisääntynyt riski ja ylisukupolvisuus, niin entä sitten.
Tuhat tuntia terapiaa ei muuta mitään, lisäraha ei auta mitään. Ainoa mitä voi tehdä on näyttää kalluperheen lapselle vaihtoehtoinen malli elää, vaikka tukiperheessä.
Sitten lapsi tai pikemminkin lapsen geenit vievät mihin vievät.
Osa tekee sitten selvän pesäeron kalluelämään ja elää siivosti ja onnellisesti, enemmistö jatkaa samaa kallupaskaa mitä on kotona ollut.
Jos geenit vievät siihen, että ihmisestä on hyvä idea tehdä nettivideo ja herjata lastensuojeluviranomaisia tai tulla omalla nimellä julkisuuteen kun haluaa surra rauhassa, niin mikä yhteiskunnan apu tai ymmärrys tuohon auttaa?
Vaikka joku seisoisi vieressä 24/7 sanomassa että harkitse nyt hyvä ihminen vielä ennen kuin alat narkata/julkistaa elämäsi someen, niin mitä se auttaisi?
Kirjoittamassasi on paljon realiteettia kyllä.
Kuolleen naisen perhetaustoista tulee somesta jonkinlainen kuva.
Yleisellä tasolla, mutta inspiraatio tästä tapauksesta:
Jos yksilöllä on perinnöllistä alttiutta addiktioihin ja muihin psykiatrisiin häiriöihin, ja epävakaa, turvaton lapsuus sekä kiintymyssuhteet, niin kädessä on jo alle kouluikäisellä lapsella aika heikot kortit pärjätä tässä maailmassa. Siihen päälle lastensuojelulaitokset. Traumatisoivat aikuusiän ihmissuhteet. Traumaattiset tapahtumat, joista hyvilläkin eväillä olisi vaikea selvitä sairastumatta. Päihteet. Alfa-PVPn maihinnousu ja siihen koukuttuminen. Riittämätön psykososiaalinen tuki lapsuudesta alkaen.
Ennuste on huono, ei tietenkään toivoton. Eikä aikuista kukaan voi auttaa, jos ei ole omaa riittävää motivaatiota ensin raitistua.
Mutta ei pk-seudun alfa-PVP -katastrofia ole mun mielestäni syytä katsoa vain yksilötason deterministisenä hidastettuna junaonnettomuutena.
Kohautella olkia, ja sanoa että mitään ei voi. Tai vihata ja halveksia hampaattomia ihmisraunioita, jotka sinkoilevat katastrofista toiseen, persoonallisuutensa hukanneina.
Koko katastrofi ei ole vain yksityinen, vaan myös yhteiskunnallinen. Yhteiskunta nämä viulut lopulta maksaa, yksilön ja hänen läheistensä ohella.
Kallion katunäkymä on muutamassa vuodessa muuttunut jopa surrealistiseksi. Epätodelliseksi.
Ainakaan nämä ihmiset eivät omin voimin ojastaan pääse, ja totta kai yhteiskunnalla on monella tapaa intressissä yrittää vaikuttaa prosessin eri osiin.
Toimiva yhteiskunta hakee realistisia ratkaisuja ongelmaketjun eri osiin, eikä vain voivottele tai halveksu.
On yksiselitteisen alkeellista nähdä Itäväylälle päättynyt yksilön stoori vain jonkun halveksutun “kallun” probleemana, eikä myös laajemman yhteisön ja yhteiskunnan ongelmana.
Oli sitten mitä mieltä vain yksilön omasta vastuusta kehityskulussa narkomanian polulla ennenaikaiseen hautaan.
Jotkut sosiaalidarwinistit haluavat kierittää tervassa ja höyhenissä, ja laittaa keskelle kylää jalkapuuhun, sitten sylkeä päälle.
Alan asiantuntijana pidän tuollaisia näkemyksiä auttamattoman typerinä, yksinkertaisina ja täysin hedelmättöminä.
Sekä myös julmina, raakoina ja epäinhimillisinä.