Tarkkaaja kirjoitti:Philip Marlowe kirjoitti:Tarkkaaja kirjoitti:Oleellinen seikka tässä Nelan katoamisessa on Nelan henkinen puoli. Mielestäni on aika selvää, että ihmisellä täytyy olla jonkinlaisia ongelmia jos toimii tavalla jolla Nela toimi. Ei ilmoita kenellekään menevänsä Nuuksioon patikoimaan. Tämä selittää Nelan henkistä tilaa. Nuuksio on kuitenkin niin laaja paikka, että en usko kenenkään normitilassa olevan ihmisen menevän sinne kertomatta kenellekään. Lisäksi Nela ei vastaa miehensä puheluihin, joka kertoo siitä, että ei halua olla enää miehensä kanssa tekemisissä. Miksi Nela meni salassa Nuuksioon?
Juuri näin.
Millainen parisuhde Sergeillä ja Nelalla on ollut? Julkisuudessa olleiden tietojen valossa voi tehdä johtopäätöksen, että Nela on hyvin itsenäinen nainen, joka kykenee tekemään ratkaisuja kertomatta miehelleen mitään. Mitä tämä kertoo suhteen tilasta ja laadusta? Mielestäni on aika epäkunnioittavaa puolisoaan kohtaan olla kertomatta suunnitelmistaan jos Nelalla oli vain tarkoitus viettää päivä Nuuksiossa vaeltamassa. Lisäksi Nela toimii työnanatajaansakin kohtaan oudosti, että lähettelee viestejä, jotka eivät ole totta. Nelan henkisessä puolessa on jotakin vialla kun toimii tällä tavalla kuin toimii. Tämä kertoo epätabiilista tilasta. Eli mitä Sergein ja Nelan välillä on tapahtunut katoamista edeltävinä päivinä. Nela ei halua selvästikään olla miehensä kanssa tekemisissä kun ei vastaa puheluihin Sergein monista yrityksistä huolimatta.
Minäkin komppaan näissä esitettyjä ajatuksia, erityisesti nimim. "Tarkkaaja" osui mielestäni pohdinnoissaan varsin hyvin villakoiran ytimeen.
Olisiko Nelan parisuhteessa ollut Nelan näkövinkkelistä ehkä jotain sellaista, johon hän ei ole ollut täysin tyytyväinen (onko hän keskustellut tästä Sergeyn kanssa? Ei välttämättä, emme tiedä), mutta lisäksi lähden nyt vielä tarkastelemaan pariskunnan tilannetta pidemmällä aikajänteellä.
He ovat siis asuneet pk-seudulla 3 vuotta ja tavanneet Oulun yliopistolla 5 vuotta sitten. Päällepäin ilmeisesti kaikki on hyvin, koska pariskunta meni lopuksi naimisiin.
En tiedä kuinka moni tämän palstan lukijoista on joskus opiskellut jossakin ulkomailla, tai viettänyt pidempiä aikoja poissa Suomesta? Itselläni on tällaista taustaa, ja lähdin nyt siltä pohjalta pohdiskelemaan, että miten venäläis-tsekkiläinen pariskunta mahtoi oikeasti pärjäillä Suomessa?
Se, että jos menet ulkomaalaisen kanssa naimisiin - niin se vaan ei aina kaikilta onnistu, eikä ole lähtökohdiltaan niin helppo juttu kuin supi-suomalaisen kanssa avioituminen omassa kotimaassa. Eri maissa on aina erilainen kulttuuri, toimintatapa, ajattelutapa, ja vieras kieli tai yhteisen kielen puute voi asettaa parisuhteelle tiettyjä alkuvaikeuksia.
Jos löydät itsellesi ulkomaisen aviopuolison, ja jos kaikki onnistuu niin hyvin, ettei parisuhde mene karille, niin onhan tämä myös suuri mahdollisuus ja avaa paljon sellaista, mistä osalliseksi et olisi ikinä muuten voinut päästä. Joten kannustaisin kyllä kokeilemaan, koska silloin mm. opit uuden kielen, pääset tutustumaan toisen kulttuurin häihin, hautajaisiin ja muihin perhejuhliin, saat runsaasti ystäviä ulkomailta, ja jos tulee lapsia, niin heillä on hyvät lähtökohdat kasvaa monikulttuurisiksi jo pienestä pitäen.
Itse olen opiskellut ulkomailla yliopistossa, vaikka on minulla myös suomalainenkin tutkinto. Kirvesmiehen hommia teen siis vapaa-ajalla ja pelkästään sivuharrastuksena, ei se suinkaan minun päätyöni ole. Aikoinaan kun menin ulkomaille opiskelemaan, siellä yliopistolla oli heti lukukauden alussa info- ja tervetulotilaisuus, johon oli kutsuttu paikalle kaikki muista maista saapuneet. Ilmeisesti Suomessa on samoin, ja ilmeisesti tätä kautta Nela ja Sergeykin tutustuivat toisiinsa Oulussa?
Itse olin aikoinaan naimisissa suomalaisen naisen kanssa, mutta minulla kävi huono tuuri. Tuli avioero ihan jo muutamassa vuodessa. Sen jälkeen vaihdoin maisemaa, ja löytyi sitten nykyinen vaimokin ulkomailta, kun opiskelujen kautta toisiimme tutustuimme mekin.
Opiskelujen päätyttyä käytiin pitkään ja vakavaa pohdintaa siitä, että kumman kotimaahan me sitten asetutaan asumaan? Siihen aikaan oli Suomessa 90-luvun lama pahimmassa vaiheessa, ja tänne palaaminen ei ollut mikään itsestään selvyys, ei varsinkaan kun täällä asuneet opiskelukaverini laittoivat jatkuvasti viestiä, että he haluavat muuttaa pois Suomesta niin pian kuin suinkin mahdollista.
Tänne Suomeen me kuitenkin tultiin. Täällä ollaan nyt asuttu viimeiset 20 vuotta, josta viimeiset 15 vuotta ollaan oltu naimisissa. Lapset meillä ovat jo isoja. Vaimoni on oppinut suomenkielen täydellisesti, ja puhuu jopa paremmin ja virallisemmin kuin minä, koska en minä suomenkielen kaikkia kielioppisääntöjä ole koskaan kunnolla oppinut. Samoin minä olen oppinut vaimoni kotikielen, vaikka koulussa sitä ei meillä opeteta, ja puhun sitä nyt jos ei ihan natiivitasoisesti, niin aika sujuvasti kuitenkin.
Meille ei kuitenkaan ikinä olisi tullut mieleenkään jäädä opiskelupaikkakunnalle, tai lähteä sieltä johonkin kolmanteen maahan, eli vain vaimon kotimaa ja oma koto-Suomi oli ne vaihtoehdot joista keskusteltiin.
Nyt Sergey ja Nela päättivät toisin. Kumpikin vieraan maan kansalaisina he jäivät uuteen opiskelupaikkaansa. Osaamatta kumpikaan ko. maan kieltä. Osaamatta kumpikaan ko. maan lainsäädäntöä, tapakulttuuria, verotusta, asuntolainakiemuroita yms.
Toisin kuin joku muu maa, Suomi ei ole mikään maahanmuuttaja ystävällinen maa. Suomalaisen puolestaan on helppo matkustaa Suomen passilla ihan missä päin maailmaa tahansa.
Vaikka lähtötilanne Sergeylla ja Nelalla ei välttämättä ole ollut kovinkaan helppo, niin ilmeisesti he ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin? Vai ovatko? Ihminen voi monesti surra ja murehtia paljon sellaisiakin asioita, joita ei oikeasti ja järkisyin katsottuna lainkaan tarvitsisi murehtia. Millainen oli Nelan ja Sergeyn stressin ja/tai paineensietokyky? Olivatko he tähän asti aidosti onnellisia yhdessä ja kumpikin tykönään? Oliko heillä Suomessa hyviä ystäviä? Jos oli ajatuksena esim. hankkia lapsia lähitulevaisuudessa, niin esim. isovanhempien tuki ja ajoittainen hoitoapu olisivat olleet kovin kaukana kummallakin.
Ai miksikö naputtelin tänne kaiken tämän?
No ihan vaikka siksi, että jos joku tältä pohjalta pystyisi tarkemmin pääsemään sisälle Nelan ajatuksiin ja elämään Suomessa, niin se voisi osaltaan auttaa pohtimaan ja ymmärtämään sitä, että mitä Nuuksiossa on voinut sattua. Monesti ihmisen toiminta on ihan loogista jos sen suhteuttaa siihen fiilikseen, olotilaan ja elämäntilanteeseen mihin joku meistä on joutunut. Toki vahinkojakin aina välillä sattuu, ja on voinut sattua Nuuksiossakin. Niille ei voi mitään.