MURHA.INFO

Vespa velutina:

Jos immenkalvossa on penetraatioon viittaava löydös, niin silloin siinä on repeämä. 94,4% raskaana olevista teinineitsyistä menettää neitsyytensä siinä vaiheessa, kun synnytyssalissa reiästä tunkee ulos lapsen pää hartioineen. Silloin ei immenkalvolla enää voi olla penetraatioon viittaavia löydöksiä, koska koko kalvo siirtyy siinä rytäkässä kalvojen hautausmaalle. Jos siis Joki-Erkkilää on uskominen.

Tätähän Joki-Erkkilän lause nimenomaan tarkoittaa, kun hän kirjoittaa väitöksessä:

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla.

Eli penetraatio on todistettavasti tapahtunut, kun teini on raskaana. Vähintäänkin yhden kerran.

Siitä huolimatta 94,4:llä prosentilla tytöistä ei löydy "obejktiivista löydöstä" tästä penetraatiosta, mikä merkitsee että immenkalvo on eheytynyt valtaosassa tapauksia penetraation jälkeen (minkä raskaus todistaa tapahtuneeksi) - siis immenkalvo on kasvanut ehjäksi niin, että teinineitsyt "menettää neitsyytensä siinä vaiheessa, kun synnytyssalissa reiästä tunkee ulos lapsen pää hartioineen" (Vespa).

Näin siis esitettiin käyneen myös Auerin lasten tapauksessa: penetraatio oli saattanut
tapahtua Joki-Erkkilän mukaan (ja tuomion mukaan oli tapahtunut) useitakin kertoja,
mutta "erinomainen paranemistaipumus" pitää huolen teinin/lapsen fysiologisesta
eheytymisestä näiltä osin:

Löydösten erinomainen paranemistaipumus tulisi huomioida rikosoikeudellisessa tulkinnassa väärinymmärrysten välttämiseksi. (Joki-Erkkilä, artikkeli.)

Se, että Vespan esiimnottaman lauseen sisältö ei tahdo aueta edes erinomaisen fiksuiksi luokittelemilleni tahoille, kertonee jotakin, paitsi itse tieteellisenä esitetyn väitteen normaalikokemuksen vastaisuudesta, myös kielellisen ilmaisun tasosta.

Eli näin uudelle - ja mahdollisesti myös kiistanalaiselle - tutkimustulokselle tulisi omistaa enenmmän tilaa kuin yksi lakoninen lause.

Arabimaissakin haaskaavat rahaa näihin immenkalvon ompelemisiin, kun lähes kaikilla olisi se kalvo ihan ompelemattakin, Joki-Erkkilän mukaan.

Yleensä ottaen netissä korostetaan sitä, että immenkalvo voi puuttua jo valmiiksi kokonaan tai revetä muun toiminnan yhteydessä, eli voi olla neitsyt, vaikka ei olisi immenkalvoa. Sitä ei tunnuta korostavan, että immenkalvo voi olla, vaikka harrastaa seksiä.

Alla olevassa wikipedian tekstissä kerrotaan, ettei "immenkalvo tavallisesti vahingoitu". No, pikaisella googlettelulla kyllä ainakin nettipalstoille kirjoittelevien kalvot ovat vuotaneet jopa useita päiviä. Ja sen yhden ainoan neitsyen, jonka itse olen sänkyyni saanut, paikat kyllä vuosivat myös ekalla kerralla. Ehkä penetraatio sitten oli äkkinäinen.



Immenkalvon myytti

Naisen immenkalvon repeämisestä vuotava veri on menneinä aikoina käsitetty ikään kuin sinetiksi, joka varmistaa tämän olleen neitsyt. Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei immenkalvo tavallisesti vahingoitu, ellei penetraatio ole liian äkkinäinen, ja että kalvo voi olla niinkin pieni, ettei sitä juuri huomaa.

Tästä huolimatta monissa kulttuureissa tai niiden vanhoillisissa muodoissa on vaadittu ja vaaditaan naiselta (paitsi leskeltä) neitsyyttä ennen avioliittoa, ja monissa tapauksissa morsiamen kunniallisuuden merkittävin todistaja on immenkalvon vahingoittumisesta aiheutunut veritahra. Esimerkiksi Turkissa ja monissa arabimaissa on ollut tapana, että immenkalvon verestä tahriintunut lakana esitellään hääyön jälkeen hääparin sukulaisille todisteena siitä, että nainen oli koskematon. Veretön lakana puolestaan voi jopa vaarantaa naisen hengen.

Vanhoillisimmilla alueilla saatetaan nainen, joka ei vuoda verta hääyönä, viedä gynekologille tutkittavaksi, tarkoituksena selvittää, oliko hän neitsyt. Ihmisoikeusjärjestöt ovat leimanneet tämänkaltaiset käytännöt väkivallaksi naista kohtaan. Turkissa lääketieteellinen yhdistys on ilmaissut neitsyystutkimusten olevan sukupuolisen väkivallan muoto, mutta siitäkin huolimatta niitä tehdään noin kuusituhatta vuodessa.

Nykyisin rikkaissa arabimaissa ovat yleistyneet niinkutsutut neitsyydenpalautusleikkaukset, joissa immenkalvon aukkoa pyritään pienentämään neitsyyden vaikutelman luomiseksi.



Tämä ei ehkä ole kaikkein luotettavin tietolähde, mutta käsitin tästä, että lääkäri voi pyynnöstä antaa todistuksen neitsyydestä. Miten he sen mahtavat selvittää?

http://www.vauva.fi/keskustelu/1664807/ ... uksen_neit

Joki-Erkkilä M., Rainio J., Huhtala H., Salonen A., Karhunen P.J. Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse. Forensic Sci Int 2014; 242:293-8.

Edellä mainitussa Minna Joki-Erkkilän väitöskirjaan liittyvässä artikkelissa oli 88 aikuista naista värvätty koehenkilöiksi tutkimukseen, jossa tarkasteltiin vapaaehtoisessa yhdynnässä syntyneitä vammoja anogenitaalialueella käyttäen valko- ja UV-valoa. Artikkelissa ei mielestäni mainita yhdenkään koehenkilön osalta immenkalvoa vai luinko tekstiä huolimattomasti. Mihin näiden koehenkilöiden immenkalvot olivat kadonneet, kun Joki-Erkkilä toteaa artikkelissaan, että vaikeatkin ulkosynnyttimien vammat saattavat parantua jälkiä jättämättä?

Se, että vaikeatkin ulkosynnyttimien vammat saattavat parantua jälkiä jättämättä, ei ole näyttö.

Sama kun sanotaan, että kuolleet saattavat vuotaa verta.

Jotta ihminen voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi linnaan raiskauksista, pitäisi näyttää, että uhrien ulkosynnyttimien vammat ovat juuri kyseisessä tapauksessa parantuneet jälkiä jättämättä.

Auerin lapsista kukaan ei ollut rikosten tapahtuma-aikana vielä teini, eikös vanhin tyttökin ollut vasta 12? Teini-ikä on 13-19 vuotta.

Joki-Erkkilän väitöskirja ei sovellu tapaukseen miltään osin.

Luulisi esimurrosikäisen raiskauksen aiheuttavan kaikenlaista muutakin vaivaa, jota on mahdoton salata ulkopuoliselta. Hiivatulehduksia, virtsatietulehduksia, repeämiä, mustelmia, ruhjeita, pidätysvaikeuksia, sukupuolitauteja. Kymmenvuotias tyttö painaa noin 30 kiloa, viisivuotias 18 kiloa. Jos 90-kiloinen mies makaa väkisin tämän kokoisen lapsen päällä, niin lapsi rusentuu alle. On kuin karhu olisi raadellut. Pelkkä pituusero aikuisella miehellä ja viisivuotiaalla tytöllä voi olla 90 senttiä. Lapsen päälaki on lähetyssaarnaajassa suurin piirtein raiskaajan kainalon kohdalla.

Jokainen voi kuvitella yhdynnän itseään neljä kertaa painavamman ja huomattavasti pidemmän henkilön kanssa.

Kyseessä on raaka kidutus, joka vaatisi sairaalahoitoa. Todennäköisesti jonkin repeämänkorjausleikkauksen. Eikä seuraavana päivänä mentäisi kouluun ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joki-Erkkilän uv-valo tuntuu vitsiltä näin vakavassa asiassa.

Vespa velutina kirjoitti:
Jos immenkalvossa on penetraatioon viittaava löydös, niin silloin siinä on repeämä. 94,4% raskaana olevista teinineitsyistä menettää neitsyytensä siinä vaiheessa, kun synnytyssalissa reiästä tunkee ulos lapsen pää hartioineen. Silloin ei immenkalvolla enää voi olla penetraatioon viittaavia löydöksiä, koska koko kalvo siirtyy siinä rytäkässä kalvojen hautausmaalle. Jos siis Joki-Erkkilää on uskominen.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... d=nix01937

Tässä käypä hoito suosituksessa Joki-Erkkilä kertoo kohdassa immenkalvon löydökset, että ” immenkalvon tuoreita laseraatioita on prospektiivisessa tutkimuksessa raportoitu 33 %:lla (68/205) prepubertaalisista 1–10-vuotiaista tytöistä, joita on tutkittu seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn vuoksi.”

Aloin miettiä sitä, että löytyykö jotain artikkelia siitä, että mitä näissä diagnooseissa oikeastaan sitten lukisi.

Silloin törmäsin tällaiseen professoriin kuin Anette Solveig Debertin Hannoverista. Tässä ensin esimerkki, miten asiat näyttävät haastattelussa lehdelle.

Kuulostaa melkein siltä, että saksalainen naisprofessori Hannoverista Anette Solveig Debertin lienee toiminut jonkinlaisen esikuvana Minna Joki-Erkkilälle. Tässä hänen mielipiteitään:

http://www.badische-zeitung.de/gesundhe ... 45378.html

"Die anatomische Gewebefalte in der Vagina sagt nichts über die weibliche Reinheit aus.Vielmehr hilft sie, die Spermien im Körper zu halten."

Anatominen kudospoimu vaginassa ei sano mitään naisellisesta puhtaudesta vaan sen tarkoitus on pitää siittiöt naisen elimistössä ja tällä tavalla edistää hedelmöitystä. Sen takia olisi mieletöntä, jos tämä puhkeaisi yhdellä kerralla.

“Geburtshelferin Monica Christianson von der schwedischen Universität Umeå ergänzt, dass auch Männer manchmal beim ersten Sex bluten: «Das Blut, das der Frau zugeschrieben wird, kann auch vom Partner stammen.»”

Monica Christianson Umean yliopistolta lisää tähän, että myös miehet voivat valua verta ensimmäisellä seksikerrallaan. ”Tämä veri, jonka luullaan tulevan naisesta, voi olla peräisin myös partnerista.”

«Ich führe einen grossen Kampf gegen permanente Fehldiagnosen», klagt Debertin.

Minä johdan suurta taistelua jatkuvia vääriä diagnooseja vastaan, valittaa Debertin.

«Die meisten wissen nicht, wie variabel ein Hymen aussehen kann.» In vielen Fällen werden Abweichungen im Erscheinungsbild des Saums, etwa dass dieser nicht ringsum vorhanden ist, sondern zur Bauchdecke hin fehlt, als Missbrauchsindiz fehlinterpretiert. Andere übersehen, dass Risse im Hymen verheilen können."

Suurin osa ei tiedä miten erilaisilta immenkalvot voivat näyttää. Monissa tapauksissa tulkitaan eri variaatiot immenkalvon renkaassa todisteena hyväksikäytöstä. Toiset eivät ymmärrä, että pienet repeämät voivat parantua.

«Die Bedeutung der Jungfernhaut zur Aufklärung von Sexualstraftaten wird massiv überschätzt. Meist lässt die Beschaffenheit gar keine Aussage zu, ob es zu einer Vergewaltigung gekommen ist», sagt Debertin. Dennoch dienen Gutachten über das Jungfernhäutchen vor Gericht als Beweismittel."

”Immenkalvon todistusvoimaa seksuaalirikoksien selvittelyssä yliarvostetaan massiivisesti. Useimmiten tästä ei voi sanoa mitään, onko raiskaus tapahtunut, kuitenkin nämä lausunnot immenkalvoista ovat oikeudessa todisteita. ”

“der beim ersten Sex auch fast nie reisst und oft noch nach einer Geburt aussieht wie vor dem ersten Geschlechtsverkehr.”

”immenkalvo ei lähes koskaan repeä ensimmäisessä yhdynnässä ja näyttää usein vielä synnytyksen jälkeen samalta kuin ensimmäisen yhdynnän jälkeen.”

Sitten hän kommentoi ruotsalaisten 17-18 nuorten mielipiteitä ”palataan isoäidin aikaan.”

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1 ... 027.x/full
Results: In total, 198 students, aged 17 to 18 years, answered the question. The theme “a fragile biological structure in the female body” described how the vast majority of the girls and 57% of the boys associated the hymen with a thin membrane that breaks during first vaginal intercourse. The theme “a symbol and manifestation of feminine virginity” described the symbolic meanings of having or not having a hymen. The theme “questioning the existence of the hymen” revealed the doubts that some had about its existence.

Eli nämä “isoäidin aikaiset” mielipiteet Ruotsissa tehdyssä kyselyssä kertovat, että suuri enemmistö tytöistä ja 57 % pojista on sitä mieltä, että immenkalvo rikkoutuu ensimmäisessä yhdynnässä.

Lopuksi Debertin toteaa sitten, että :

“Die meisten Mediziner verdienen indes am Mythos Jungfrau”
Useimmat lääkärit ansaitsevat tällä immenkalvomyytillä.

Nyt sitten kuitenkin, kun sama henkilö kirjoittaa yhtenä kirjoittajan tieteellistä artikkelia niin on aivan toinen ääni kellossa:

https://www.mh-hannover.de/fileadmin/in ... brauch.pdf

Diagnostic clinical findings that provide direct evidence of child sexual abuse can rarely be ascertained in the context of an anogenital examination; however, the absence of genital lesions does not exclude sexual abuse.
Aim
The cases described are intended to increase the certainty of the diagnosis in cases of suspected child sexual abuse, to illustrate the importance of forensic expertise and accentuate the need for interdisciplinary cooperation so that false diagnoses can be avoided.
Material and methods
Following a description of the examination techniques in cases of suspected child sexual abuse, six exemplary case reports are presented where child sexual abuse was suspected. The suspicion could be refuted in each case by a medicolegal examination in the child protection outpatient department of the Institute of Legal Medicine Hannover.
Results
The certain diagnosis of child sexual abuse is of far-reaching importance. The interpretation of anogenital findings can be hindered particularly by normal anatomical changes in hymenal morphology, the hormonal influence on hymenal appearance, traumatic alterations and diseases.
Conclusion
In order to avoid false diagnoses in the context of infantile anogenital examination and to guarantee the certainty of the diagnosis in cases of suspected child sexual abuse, the inclusion of medicolegal experts and a close interdisciplinary cooperation with pediatricians, pediatric gynecologists and dermatologists must be promoted.


En löytänyt loppua englanninkielisenä, joten tässä selvitys yhdestä tapauksesta:

Tässä vuodelta 2014 differentiaalidiagnostiikasta eli erotusdiagnostiikkaa, jossa tässä on erilaisia väitettyjä hyväksikäyttötapauksia, jotka oli sitten tutkittu ja yksikään näistä ei ollut hyväksikäyttötapaus. Mielenkiintoisinta tässä on traumatapaus. 5-lapsi tuodaan kirurgiselta osastolta esitiedoin ”vertavuotava ja todennäköisesti immenkalvon repeämä" tutkimuksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä on viimeinen kuva, jossa lukee Abb. 11 (kuva 11) sivulla 5. Näyttää aika pahalta eli siinä on repeämä aina afteriin saakka mutta mikäs sieltä pilkottaakaan kaiken muun keskellä. Siellä on nuoli vasemmalta oikealle, jossa lukee ”Unverletztes Hymen” vahingoittumaton immenkalvo. Lapsi itse kertoi, että hän oli pudonnut uima-altaan reunalle. Oikeustieteellinen diagnoosi: Onnettomuusvamma, ei viitettä hyväksikäyttöön.

Tässä vain näkee, että kyllä se immenkalvo on kaikkein tärkein asia, jos tutkitaan hyväksikäyttöä lapsilla tai nuorilla. Toisaalta juuri tässä kuvassa sivulla 5 numero 11 näkee myös oikein hyvin, miten pienestä kaistaleesta siinä on oikeastaan kysymys. Itse asiassa millimetreistä. Epäilen suuresti, että yllä oleva esimerkki käypähoitosuosituksesta siitä, että 33 % tapauksista olisi immenkalvossa ollut jälkiä penetraatiosta, kertoo mielestäni ainoastaan sen, että loput ovat olleet tapauksia, joissa jälkiä ei ole voinut jäädäkään.

Nicht schuldig kirjoitti: Monica Christianson Umean yliopistolta lisää tähän, että myös miehet voivat valua verta ensimmäisellä seksikerrallaan.”Tämä veri, jonka luullaan tulevan naisesta, voi olla peräisin myös partnerista.”
.

Tämä Monica on jonkun sortin sekopää... mistäköhän hän luulee miehen sitä verta valuvan, ja mikäköhän tekee yhdynnästä niin rankan kokemuksen, että verta alkaa vuotamaan? Se yhdynnän tuottama puristus ja hankaus on paljon pienempi kuin oma käsi koskaan, ja jos länsimaista vielä löytyy joku täti, joka uskoo miehen käsittelevän sukuelimiään ensimmäisen kerran vasta ollessaan naisen kanssa yhdynnässä, niin huhheijaa... Mennään taas aikalailla "yleisellä elämänkokemuksella". Joo, varmasti on jollakulla tiukka esinahka, jos ei ole väljemmäksi leikattu, niin kuin Suomessa leikataan, jos se oikeasti haittaa. Veikkaan, että mies kuitenkin huomaa, kummasta se veri valuu, jos nyt sattuisi joku hiertymä hekuman hetkellä syntymään.

Mikä näitten lääkäreiden ulostulon tarkoitus on?

Onko takavuosina jätetty oikeudenkäynneissä suuret määrät pedofiilejä tuomitsematta, koska väitetyt uhrit ovat olleet neitsyitä?

Sitten kristitty gynekologiarmeija päättää tehdä tästä lopun. Yksikään pedofiili ei jää enää tuomitsematta siksi, että uhri on neitsyt, he julistavat. Eivätkä tajua, että tulkintaan liittyy suuria oikeusturvaongelmia.

Eikö uhrin neitsyys ole hyvä asia? Hän ei ole saanut pysyviä vaurioita? Eikö pahoinpitelystäkin tuomita lievemmin silloin, jos uhri toipuu eikä saa loppuelämän kestäviä vammoja kehoonsa?

Insestitapauksissa pitää peräänkuuluttaa lähipiirin vastuuta. Tapaukset pitää saattaa oikeuden tietoon silloin kun ne tapahtuvat, eikä vuosien jälkeen. Lasta ei saisi jättää niin yksin, että kukaan ei tiedä, miten hän voi. Mitä pienempi lapsi, sitä isompi vastuu. Ja naisten pitäisi ottaa vastuuta valinnoistaan. Jos lyö pedofiilipenan kanssa hynttyyt yhteen, ja vääntää tälle vielä jälkeläisiäkin, niin pitää tuntea se siippa sen verran hyvin, ettei se seksuaalinen perversio selviä vasta siinä vaiheessa, kun "ollaan jo muutenkin kasvettu erilleen". Eli huomataan ajoissa, että kumppani on pedofiili ja erotaan siksi, eikä erota ensin ja huomata vasta sen jälkeen, että ei helvetti, Markku (nimi muutettu) muuten nussi koko avioliiton ajan myös meiän omia lapsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen omasta luonteesta kertoo hyvin paljon se, kenen kanssa tämä on naimisissa.

Yleensähän pedofiilitapaukset selviävät vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen juuri siksi, ettei ketään ole kiinnostanut lapsen hätä ja oireilu aiemmin. Mutta on väärin tuomita vuosien jälkeen insestistä joku varmuuden vuoksi, jos uhrissa ei ole mitään "löydöksiä" eikä kukaan ole huomannut mitään aiemmin. Ei pahoinpitelystäkään anneta tuomiota enää siinä vaiheessa, jos mitään jälkiä siitä ei ole eikä uhri ole tehnyt ilmoitusta ajoissa.

Näyttää olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus, että lsh-tutkimuksen auktoriteetit
ovat olleet osapuolia oikeusjutuissa, joissa on tuomittu myöhemmin syyttömiksi
osoitettuja henkilöitä pitkiin rangaistuksiin lapsien kehittelemien tarinoiden perusteella.

NS on ottanut esille saksassa ilmenneen tapauksen, missä norjalaisella Myhrellä oli
roolinsa lsh-tapauksissa, missä hyväksikäyttöön yhdistyi saatananpalvontaas. Myhre oli
niitä, jonka tutkimuksiin Joki-Erkkilän väitöskirjassa viittattiin.

Toinen tutkija, mihin Joki-Erkkilä paljon viittaa, on amnerikkalainen lastenlääkäri Nancy
Kellog - esim. tässä lauseessa, mitä on täälläkin käsitelty:

Kellogg and colleagues (2004) found a definitive hymenal sign of penetration only in 5.6% (2/36) of pregnant or previously pregnant girls.

Ei ole yllätys, että Kellog on ollut osallinen parissakin tapauksessa, joissa on tuomittu
pitkiä vankeuksia henkilöille, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet syyttömiksi väitettyihin
raiskauksiin, jolloin annetut tuomiot on pitänyt perua.

Tapauksesta tehdään selkoa seuraavassa osoitteessa:

https://www.texasobserver.org/mystery-san-antonio-four/

Tapauksessa lapsen tarinoiden perusteella alettiin epäillä lasta hoitanutta naista
hyväksikäytöstä - pian epäily laajeni naisen ystävättäriin, jotka naisen kertoman mukaan
olivat myös olleet hoitamassa lasta niin, että kukin oli ollut myös yksin lapsen kanssa.

Pahaksi onneksi ensimmäinen nainen myönsi olevansa lesbo (jolla oli suhde yhteen
toisista naisista), ja asiasta kyseltäessä nainen kertoi muidenkin naisten olevan lesboja.
Syyttäjä siis sai aiheen katsoa kyseessä olleen lesbonaisten pedofiilirengas, joka kokoontumisissaan lapsen myöhempien kertomusten perusteella oli harjoittanut myös
saatananpalvontaa.

Kaikki naiset tuomittiin 15- 37 vuodeksi vankeuteen - tosin suuri yleisö ja syyttäjä vaativat
elinkautista lapselle aiheutetuista vammoista johtuen.

Tohtori Nancy Kellog oli se henkilö, jonka tutkimuksen perusteella lapsessa todettiin lsh:öön
viittaavia vammoja vuonna 1994 tapahtuneeksi väitetystä hyväksikäytöstä.

Naiset tuomittiin 1997 - 2000, ja he kärsivät tuomiota vuoteen 2012 asti - vuoiskymmenen
vaihteessa yksittäinen henkilö ja sittemmin syyttömien vapautusprojekti kiinnostui
tapauksesta, samoin julkisuus.

Tämän seurauksena Nancy Kellogin arvio hyväksikäytöstä - mikä oli keskeinen tuomion langettamisessa - kysenalaistettiin, ja myös Kellog itse perui todistuksensa pätevyyden:

Dr. Kellogg has told the Bexar County District Attorney’s office that her initial claims at the trial are outdated and that she wouldn’t offer the same testimony today.
- -
Kellogg’s admission suddenly undermined the key evidence in the case. District Attorney Susan Reed agreed that the women could be released on bond pending further legal wrangling in the spring, and that she wouldn’t attempt a retrial. They also wouldn’t face sex offender restrictions.

Kellogg siis perui todistuksena, ja tämän seurauksena kaikki naiset vapautettiin v. 2013.

There was seldom evidence other than the statements of children or adults who “recovered” memories from their youth. By the time of VL and Stephanie’s outcries, these public dramas had largely died out, though Dr. Kellogg, in her exam notes, had written, “this could be satanic-related.” Nathan told me it was “probably the last time anyone wrote in the record, ‘This looks satanic.’”

Kellogg oli siis arvioinut, että tapaus saattoi olle yhteydessä saatananpalvontaan. Jenkeissä tämän Kellogin lausunnon on todettu olleen "ehkä viimeinen laatuaan" lsh-tapausten
yhteydessä.

Ja tämä oli vain toinen tapaus, missä Nancy Kelloggin todistus johtanut syyttömäksi
myöhemmin todetun pitkään tuomioon. Tapauksen selostus oheisessa osoitteessa:

http://www.sacurrent.com/the-daily/arch ... conviction

Frank Navarijo tuomittiin paljolti Nancy Kellogin tutkiumksen ja lausunnon perusteella -
kuitenkin kun mies oli kärsinyt 13 vuotta vankeutta, uhri perui lsh-syytöksensä ja kertoi
että tarina oli syntynyt aikuisten painoistuksesta:

Then last November, some 13 years after Navarijo was handed his 20-year prison sentence, the girl testified that her grandmother hated her father and forced her fabricate the story. Based on her testimony, a San Antonio judge has asked that Navarijo, 74, be freed and his conviction overturned.

Löytyisiköhän esimerkeistä yhtymäkohtia Auerin/Kukan tapaukseen? Kyllä - sillä erolla vain,
että Auerin ja Kukan tuomioita ei olla vielä kumottu. Ja tuomio saatiin aikaiseksi, kun
syyttäjä varhaisessa vaiheessa karsi pois viitteet saatananpalvontaan - nämä kun oli todettu
riskialttiiksi. Eli päädyttiin erikoisella tavalla erottelemaan toisistaan kertomusten uskottavat
ja uskottavat ainekset...

Alla linkki Nancy Kellogin julkaisuluetteloon, missä yhtenä on Joki-Erkkilän siteeraama
julkaisu, jonka mukaan vain pienellä prosentilla hyväksikäytetyistä näkyy jälkiä
immakalvon alueella:

https://www.researchgate.net/profile/Na ... blications

zem kirjoitti:Näyttää olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus, että lsh-tutkimuksen auktoriteetit
ovat olleet osapuolia oikeusjutuissa, joissa on tuomittu myöhemmin syyttömiksi
osoitettuja henkilöitä pitkiin rangaistuksiin lapsien kehittelemien tarinoiden perusteella.

NS on ottanut esille saksassa ilmenneen tapauksen, missä norjalaisella Myhrellä oli
roolinsa lsh-tapauksissa, missä hyväksikäyttöön yhdistyi saatananpalvontaas. Myhre oli
niitä, jonka tutkimuksiin Joki-Erkkilän väitöskirjassa viittattiin.

Toinen tutkija, mihin Joki-Erkkilä paljon viittaa, on amnerikkalainen lastenlääkäri Nancy
Kellog - esim. tässä lauseessa, mitä on täälläkin käsitelty:

Kellogg and colleagues (2004) found a definitive hymenal sign of penetration only in 5.6% (2/36) of pregnant or previously pregnant girls.

Pettymys tämäkin, että näinkin kuuluisa ja tunnettu tutkija, on sitten sekaantunut tähän 90-luvun euforiaan lasten hyväksikäytöstä kuin Nancy Kellogg. Tämä on tuore tapaus.
Tämä Nancy Kelloggin tapaus on selvästi tullut julkisuuteen vasta vuonna 2013.

Hänellä näyttäisi olleen lähes päärooli ainakin kahdessa tapauksessa, jotka nyt on siis selvitetty ja sitten tekijät ovat istuneet yli 10 vuotta kukin vankeudessa ja ovat nyt vapaana.
Toinen on tämä San Antonio four ja sitten tämä Frank Navarijo.

Mielenkiintoista on se, että hän on selvästi antanut lääkärintodistuksen ja todistanut myöskin oikeudessa nk. arvista genitaalialueella.

http://www.nytimes.com/2012/11/18/us/fi ... sault.html

On cross-examination, however, Dr. Kellogg said that there was no way to tell the age of the scars, and that they could have been accidental.
(Ristikuulustelusssa Dr. Kellogg kertoi, ettei arpien ikää voitu määritellä ja ne ovat voineet johtua onnettomuudesta.)

On her faculty page, Dr. Kellogg says she has testified in more than 800 cases in which children were said to have been abused. In at least one of her other cases — Frank Navarijo’s 1999 conviction for the sexual assault of his 5-year-old daughter — the victim has recanted the accusation. A San Antonio judge who is revisiting that case has not yet ruled on it.
(Dr Kelloggin omilta sivuilta käy ilmi, että hän on todistanut yli 800 tapauksessa syyttäjän toimeksiannosta. Yksi tapaus on Navarijo, jossa uhri myöhemmin kiisti hyväksikäytön.)

Dr. Kellogg declined a request to comment for this story.
(Dr Kellogg ei halunnut kommentoida asiaa.)

"Dr. Nancy Kellogg, who frequently testifies for prosecutors, lent them credence by first telling authorities deciding whether to prosecute, and then testifying in both trials, that a mark she observed on the hymen of one of the girls was a scar likely caused by painful penetration. "

(Dr. Kellogg säännöllisesti todistaa oikeudessa syyttäjän puolella, kun on ensin ollut päättämässä syytteen nostosta yhdessä viranomaisten kanssa, ja sitten hän on ollut todistajana molemmissa oikeudenkäynneissä, että lapsella oli immenkalvossa arpi, jonka olisi aiheuttanut tuskallinen penetraatio.)

"However, as the American Academy of Pediatrics explained in a 2007 report, "torn or injured hymens do not leave scars as a matter of scientific fact." Variations like the ones Dr. Kellogg claimed were evidence of traumatic injury are normal and she has since admitted her testimony was flawed. She suggested her methods were accepted science back then, but other experts say they had been discredited at the time."

(Kuitenkin Amerikan lastenlääkäreiden Akatemia selvitti raportissaan vuonna 2007 " revitty tai onnettomuuden kautta vahingoittunut immenkalvo ei jätä tieteellisenä tosiasiana arpia". Hän siis myöhemmin perui todistuksensa virheellisenä vedoten eri vammavariaatioihin. Hän selitti, että hänen näkemyksensä silloin olisi vastannut sen hetkistä näkemystä, mutta muut asiantuntijat väittivät niiden olleen jo silloin vanhentuneita.)

http://www.rollingstone.com/culture/fea ... ce-w444481

"But Dr. Kellogg may not be so unusual. The use of junk forensic science in criminal courts is rampant. Fortunately for the San Antonio Four, Texas is one of few states that has taken steps to address wrongful convictions based on bad scientific evidence. Its 2013 statute, informally known as the "junk science law," allows people to challenge their convictions where there is new or changed scientific evidence, even if they've exhausted their appeals."

(Tapaus Dr. Kellogg ei ole epätyypillinen. Pseudotiede rehottaa oikeusistuimissa. Onneksi Texas on tähän tapaukseen liittyen ottanut yhtenä harvana osavaltiona askeleen väärien tuomioiden purkuun tieteellisen näytön perusteella. Vuonna 2013 voimaan tullut laki epävirallisesti "pseudotiedelaki" antaisi mahollisuuden haastaa tuomioita, mikäli on olemassa uutta tai muuttunutta tiedettä, vaikka muutoksenhaku mahdollisuudet olisi muuten käytetty.")

http://www.nytimes.com/2015/04/27/opini ... .html?_r=3

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

sivulla 106 yhteenvetotaulukko.

Myyttinen väite:
Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen.

Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat:

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla.

Lähde:
Kellogg ym. 2004;
Anderst ym. 2009

Mielestäni kannattaisi nyt kuitenkin miettiä, että tällainen tutkimus on tehty sitten vuonna 2004 ja esim. tapaus Navarijo on tuomittu vuonna 1999, eli hyvin lähekkäin. Molemmissa on "väite", joista ainakin toinen on kumottu. Tapaus Najarijossa siis "arpi immenkalvolla" ja nyt tässä tutkimukessa väite, että 5.6 % raskaana olevista omaa immenkalvon, jossa ei ole merkkejä yhdynnästä, molemmat saattavat hyvinkin olla tällaista yllä kuvailtua "junk science law" -tapauksia.

Minun mielestäni kannattaa olla varovainen mitä sinne painettuun sanaan laittaa varsinkin, jos teos on tosiasiassa tarkoitettu opiskelijoille, jotka saattavat uskoa tällaiset väitteet tosiksi.

Tohtori Nancy Kelloggia vastaan on tekeillä ilmeisesti yritys aukaista niitä yli 800 tapausta, jotka ovat hänen todistustensa perusteella joutuneet vankilaan. Sen lisäksi hän joutuu ja on jo joutunut tekemisiin näiden nyt jo tiedossa olleiden väärien todistajanlausuntojen kanssa.

Vespa velutina kirjoitti:Mikä näitten lääkäreiden ulostulon tarkoitus on?

Onko takavuosina jätetty oikeudenkäynneissä suuret määrät pedofiilejä tuomitsematta, koska väitetyt uhrit ovat olleet neitsyitä?

Näistä vammoista löytyi mielenkiintoinen teksti.

http://fourliveslost.blogspot.fi/2008/0 ... imony.html

Darrell Otto:

"I'm going to show you what comes out of Nancy Kellogg, prosecution witness, testifies for them repeatedly, repeatedly, repeatedly. I'm going to show you that she can turn anything -- anything into sexual abuse. God, if you have a C grade and you drop from an A to a C .... that could be child abuse. That's how ridiculous. I'll show you through vicious cross-examination of her what this case is about."
Freddie Ruiz - Elizabeth's Defense Lawyer

Tekstin tuottaja on Otto Darrell -niminen mies, hän on opettaja, joka ilmeisesti lähti jostain henkilökohtaisesta syystä tutkimaan tapausta San Antonio Four. Hän lainaa tässä yllä Elizabethin puolustusasianajajan tekstiä, jossa kerrotaan pääpiirteissään niin, että tämä lääkäri Nancy Kellogg pystyy kääntämään kaiken lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

"At Elizabeth Ramirez' trial, and the trial of the other three women, no expert witnesses were called to testify for the defense. The only expert witness called by the prosecution was Dr. Nancy Kellogg, a pediatrician who had examined the girls on September 28, 1994, approximately 8 weeks after the alleged incidents."

Tästä käy ilmi, että Nancy Kellogg tutki lapset 8 viikkoa väitetyn hyväksikäytön jälkeen.

"The point of contention focused on during cross-examination by Freddie Ruiz was Dr. Kellogg's claim of finding a "scar" that was 2-3 millimeters in length at the 3 o'clock position on V.L.'s hymen. Kellogg claimed this was evidence of penetration, although she could not date the time that the alleged scar was formed, or the object that might have created it."

Tuloksena oli 2-3 millimetriä pitkä "arpi" immenkalvossa kohdalla 3 (kello), jonka Kellogg väitti johtuvan penetraatiosta tietämättä milloin tai millä tuotettuna arpi olisi syntynyt.

"Outside of those with scientific training or some aspects of the military, most Americans are completely unfamiliar with the metric system. Describing a scar as being 2 to 3 millimeters would have little or no meaning. To give that description a frame of reference using everyday objects; a quarter has a thickness of 2mm. and a pencil lead 3mm. This was a very small scar Kellogg claimed to have seen."

Tässä kerrotaan, että amerikkalaisilla on ongelmia ymmärtää metrisysteemiä. Tässä verrataan esim. lyijykynän lyijypäätä, jotta saataisiin kuva siitä miten pienestä löydöksestä olisi ollut kysymys.

"What no one bothered to question was whether the scar in fact actually existed. Dr. Kellogg claimed she took photos of the examination using a colposcope, but when requested, failed to produce copies of those photos for a defense' medical expert to verify her findings. "

Tässä mietitään sitä, että Kellogg kertoo tehneensä havainnon colcoscopialla, mutta ei olisi sitten pystynyt tuottamaan kopioita puolustuksen käyttöön.

"There are also questions as to whether a pediatrician is the most appropriately trained medical professional to make this type of diagnosis. A pathologist would be considered better trained for this type of analysis."

Tässä pohditaan sitä, että onko lastenlääkäri oikea henkilö tekemään tämän tyyppistä diagnoosia. Pitäisikö sen olla patologi?

"Dr. Kellogg herself must have had some doubts about the "scar" she claims to have seen, as during the actual examination she describes it as an "irregular white area" and only on the final page of her report does this finding morph into a "hymenal scar, consistent with vaginal penetration".

Sitten todetaan, että myös lääkäri Kelloggilla täytyy olla ollut jonkinlainen epäily tästä arvesta, jota hän kuvaa "epäsäännölliseksi valkoiseksi alueeksi" ja lopuksi sitten tekee raporttiinsa merkinnän, että "vaginaalisen penetraation aiheuttama immenkalvon arpi."

Minua ihmetyttää tässä asiassa monikin seikka, yksi on se, että en oikein ymmärrä mistä tämä värimuutos olisi colcoscopiassa ollut ylipäätään havaittavissa?

En myöskään ymmärrä miksei näissä väitteissä oteta toista mielipidettä esim. juuri patologilta? Eihän epämääräinen valkoinen alue missään ihmisen kehon osassa voi ilman jatkotutkimuksia kertoa mitään syntyhistoriaa, jossa siinä ei ole jotain rakenteellista nähtävissä?

Onko "arpi" siis tulkittavissa vain värimuutokseksi?

Miten tämän "arven" koko voi tosiasiallisesti edes olla näin pieni?

Onkohan näitä vaikutteita esim. tässä aika oudossa arpikeskustelussa koskien Anneli Auerin lapsia tullut juuri tällaisilta vaikutusvaltaisilta lääkäreiltä kuin Nancy Kellogg?

NS:n viestistä http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 20#p795321:

However, as the American Academy of Pediatrics explained in a 2007 report, "torn or injured hymens do not leave scars as a matter of scientific fact." Variations like the ones
Dr. Kellogg claimed were evidence of traumatic injury are normal and she has since admitted her testimony was flawed. She suggested her methods were accepted science back then, but other experts say they had been discredited at the time. (Alleviiv. Zem.)

(Lähde:http://www.nytimes.com/2012/11/18/us/fi ... sault.html

Auerin lsh-tapauksen hovikäsittelyn julkisen selosteen perusteella kuitenkin lääkärit ovat Joki-Erkkilän johdolla Kukka/Auer lsh-tapauksessa löytäneet hyväksikäytöstä kieliviä arpia ainakin kolmella lapsella:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali-ja anogenitaalialueilla ja muualla
kehossa (Hovin julkinen seloste 2013).

Miten tämä on sovitettavissa yhteen sen kanssa, että "on tieteellinen fakta, että revenneisiin tai vaurioituneisiin immenkalvoihin ei jää arpia".

"Genitaali- ja anogenitaalialue" tosin on laajempi käsite kuin immenkalvo, mutta mikäli repeämiä tulee, niitä tulee kai varmimmin immenkavon alueelle - ja jos nämä paranevat
"erinomaisen paranemiskyvyn (enomrmous healing capacity) ansiosta", luultavasti myös
muut (ano)genitaalialueen vammat paranevat arvettomiksi yhtä helposti.

Kuulusivatko sitten "kolmen kokeneen lääkärin" lsh:sta kertoneiksi tulkitsemat "arpi- ja vammalöydökset" vuonna 2011 siis "roskakoritieteen" piiriin, koska esim. Joki-Erkkilän
oma väitös kumoaa tällaisten arpien todennäköisyyden? Siis sen, että kolme vuotta
epäillyn lsh:n jälkeen kolmella lapsella löytyy penetraatiosta kertovia arpia (ano)genitaalialueella.

Vaikuttaa, että Auer/Kukka lsh-tapaus kuuluu myöhäsyntyisesti oletettujen lsh:öön yhdistyvien saatanapalvontariittien synnyttämän hysterian piiriin. Kertomukset riiteistä kuuluvat erottamattomasti tutkinta-aineistoon, vaikka ne sivuutettiinkin oikeudessa, koska
aiemmissa tapauksissa oli osoitettu kertomukset riiteistä aina perättömiksi - tällöin lsh-syytteistä ylipäätään oli pitänyt luopua.

Mutta Auer/Kukka -tapauksessa todistuksen lsh:sta antoi kristillisen vakaumuksen omaava lääkäri, jonka asenteellisuus osoitettiin jo käräjäoikeudessa niin, että tämä joutui muuttamaan todistustaan - lisäksi tämän todistus Lahden murha-asiassa lasten murhakertomusten luotettavuuden puolesta osoittautui erheellliseksi.

Ja nyt Joki-Erkkiklän oma väitöskirja on paljolti ristiriidassa lsh-tuomion perusteena olevien "löydösten" kanssa...

Se, että lääkäri tunnustaisi Nancy Kellogin tavoin lsh-diagnoosinsa virheellisyyden voisi
antaa perusteet tuomion muuttamiselle. Toinen peruste olisi se, että lapset aikuistuttuaan kertoisivat, minkälainen painostus sai heidät synnnyttämään mielikuvitukselliset
kertomuksensa - tämä ei näytä olevan ennenkuulumatonta, esim. Nancy Kelloggin uhriksi joutuneiden kohdalla näin on käynyt.

Tämä pohdinta olisi pitänyt tehdä ennen kuin Manner jätti anomuksen tuomion peruuttamisesta. Sellainen momentti oli, mutta se tulee uudelleen - jos jotain ratkaisevaa tapahtuu, MJE muuttaa lausuntonsa

zem kirjoitti:NS:n viestistä http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 20#p795321:

However, as the American Academy of Pediatrics explained in a 2007 report, "torn or injured hymens do not leave scars as a matter of scientific fact." Variations like the ones
Dr. Kellogg claimed were evidence of traumatic injury are normal and she has since admitted her testimony was flawed. She suggested her methods were accepted science back then, but other experts say they had been discredited at the time. (Alleviiv. Zem.)

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali-ja anogenitaalialueilla ja muualla
kehossa (Hovin julkinen seloste 2013).

Kuulusivatko sitten "kolmen kokeneen lääkärin" lsh:sta kertoneiksi tulkitsemat "arpi- ja vammalöydökset" vuonna 2011 siis "roskakoritieteen" piiriin?

Keräsin tähän Minna Joki-Erkkilän väitöskirjasta kohtia, joissa kerrotaan arvista. Yritän hahmottaa sitä, mitä hän tarkoittaa sanalla "scar".

Löysin tällaisia kohtia:

"Scar area of fibrous tissue that replaces normal skin after injury"
Eli kudosvaurion aiheuttama arpialue, joka korvaan normaalin ihon vahingon jälkeen.

"Residual findings objective findings of previous trauma; anatomic changes, scars"
Lopullinen objektiivinen löydös aiemmasta traumasta; anatomiset muutokset, arvet.

"The maturation of scars may take from 60-180 days or even longer (McCann 1998). "
Arpien muodostuminen veisi vähintään 60-180 päivää (McCann 1998)."

"The anogenital injuries detected were categorized into submucosal hemorrhages, petechiaes, ecchymosis, bruises, abrasions, fissures, lacerations, and scars."
Anogenitaalialueen vammat voidaan luokitella limakalvon alaisiin verenvuotoihin, petekkioihin, erilaisiin mustelmiin, hiertymiin, fissuroihin, repeämiin ja arpiin.

Näistä sivulla 51 on taulukko numero 9:

"Figure 9. List of previous adult studies with acute external genital findings following consensual vaginal intercourse, compared to our study "
Lista muista aikuisia koskeneista tutkimuksista yhdynnän jälkeisistä akuuteista vammoista, verrattuna meidän tutkimukseen.

Huomion arvoista on se, että tällä listalla mainitut akuutit vammat eivät sisällä arpia eli scars, mutta sisältävät kaikki muut edellä mainitut vammat.

Tällä perusteella voidaan sanoa, että väitöskirjan mukaan arvet eivät ole akuutteja vammoja.

Seuraavaksi otan tähän kohtia, joissa kerrotaan millaiselta arvet näyttävät tai muuta tietoa näistä arvista.

" Genital scars differed in color. Under white light in mucosal tissue inside the Hart’s line, scars were seen white, redder than mucosa with vascular changes or the same color as the mucosa. Outside the Hart's line, the skin tissue scars color varied from white, darker than, or the same color as the skin, to a combination of these in the genital area. Of all scars, 13 (36%) were white in color, 12 (33.3%) the same color as the mucosa, and 5 (13.9%) observed with vascular changes. (Väitöskirja sivu 52)"

Genitaaliarpien väri vaihteli. Näiden arpien väri vaihteli valkoisesta, tummempaan tai olivat saman värisiä kuin iho ym. 13 kappaletta oli valkoisia, 12 kpl saman värisiä kuin limakalvo, 5 kpl:ssa oli anatomisia muutoksia.

Tästä voidaan mielestäni vetää se johtopäätös, että arpi on pääasiassa havaittavissa värimuutoksena, jossa voi olla myös anatomisia muutoksia.

"In previous follow-up research in children, anogenital, non-hymenal scar tissue formation has been infrequently observed only after deep genital lacerations (tears) from various causes; medical procedure, accidental injury or sexual violence (Heppenstall-Heger et al. 2003, McCann et al. 2007a, Slaughter, Watkeys et al. 2008)."

Aiemmissa seurantatutkimuksissa lapsilla oli löydetty "ei immenkalvossa oleva arpi" vain syvän repeämien aiheuttamana, joiden alkuperä oli lääketieteellisissä prosesseissa, onnettomuuksissa tai seksuaalisessa väkivallassa.

Johtopäätös yllä olevista lainauksista väitöskirjasta on seuraava:

Arpi ei voi muodostua ilman edeltävää tapahtumaa, arpi on värimuutos joko iholla tai sitten limakalvolla, arvessa voi olla anatominen muutos, arpi on pysyvä ja muodostuu melko pitkän ajan kuluessa.

Mielenkiintoista on se, että MJE käyttää väitöksessään sanaa "genital scar" hyvin säästeliäästi. Oikeastaan täältä löytyy vain noin seitsemän kertaa tämä sana yhdistelmänä. Hän puhuu yleisesti sanalla "scar."

Tärkein johtopäätös on kuitenkin se, että tässä väitöksessä arpi voidaan tunnistaa pelkästään värin perusteella ilman anatomisia muutoksia.

Mikä sitten on erona tähän Nancy Kelloggin tekemään lääkärinlausuntoon, jossa hän havaitsi 2-3 millimetrin epäsäännöllisen valkoisen alueen 9-vuotiaan lapsen immenkalvossa ja jonka lausunnon hän myöhemmin peruutti ja myös tämän tapauksen innoittamana amerikkalainen lastenlääkärien akatemia antoi lausuntonsa, josta on vedettävissä johtopäätös, että arvet immenkalvolla ovat "roskakoritiedettä"?

ZEM kysyy
Kuulusivatko sitten "kolmen kokeneen lääkärin" lsh:sta kertoneiksi tulkitsemat "arpi- ja vammalöydökset" vuonna 2011 siis "roskakoritieteen" piiriin?
Puhuin asiasta MJEn kanssa kahvilla, väitöstilaisuuden jälkeen. Ensin hän puolusti kantaansa sillä, että tuomarit olivat sen hyväksyneet ja tuominneet lähes yksimielisesti hänen lausuntonsa mukaan.

Vastaukseni oli itsestään selvä, juuri päättyneen väitöksen jälkeen. MJE auktoriteettia ei kukaan, ei ainakaan tuomari oikeudessa, voi horjuttaa, varsinkaan kun vastapuoli ei tuo lainkaan vastatodistusta saliin.

MJE totesi, että paikalla oli myös kaksi muuta lääkäriä, taas toivoton lisäys kun MJE juuri juhlittiin ainoana asiantuntijana, eivät ne muut lääkärit osanneet vastaan sanoa. Siihen nyökkäsi MJE . Hänellä oli todella varaa keskustella omasta virheestä, jota olisiin Annelin kanssa halunnut työstää, mutta Anneli ei halunnut.

Ruotsissa keskustelu syyttömästi tuomitusta murhaajasta kehittyy lupaavasti. Kaj Linna tuomittiin 12 vuotta siten murhasta elinkautiseen vankeuteen. Nyt kolmannella yrityksellä KKO peruutti tuomion ja oikeastaan lupasi, että Linna vapautetaan. Tämä on seurausta siitä, että Stig Bergwallin kahdeksan murhatuomiota peruttiin.

Kaikki osapuolet ovat nyt julkaisseet kirjansa, kaksi TV-journalistia täyden aineiston varassa, syyttäjä ja poliisi. Viimeksi Bergwall itse. Hänen kirjastaan löytyy vertailu siihen mitä tapahtui Anneli Auerin asiassa. Ihmeellistä kuinka Auerin kolme lasta päättävästi syytti äitiä aivan mahdottomista rikoksista. Samalla tavalla Bergwall silloin kun hän tunnusti murhia suhtautui perheeseensä jäseniin. Tunnusten pohjana oli, että silloiselta nimeltään Thoma Quick, oli muka kohdeltu hirvittävän rumasti omassa kodissaan.

Terapeutti oli keksinyt teorian, että Quickin tunnustamat murhat olivat seurausta hänen kohtelusta lapsuudessa. Quick omaksui teorian. Siinä tilanteessa hänelle oli selvää, että vihaa omiaan. Perheen jäsenet eivät tästä säikähtäneet, vaan vaikuttivat rakkauttaan hulluun veljeen ja poikaan.

Anneli toimii aivan samoin. Hänen lapsensa ovat nyt vakuuttuneita siitä, että äiti on paha, valmis rikoksiin perheen sisällä ja vielä saatanan palvontaan. He saavat siinä täyden tuen terapeuteilta. Näin ovat tuomiot syntyneet. Anneli ei lapsiaan vihaa vaan yrittää ymmärtää minkä voi. Käänne tapahtuu kun jollakin tavalla osoitetaan, että äiti ei ole paha. Murhasta on jotenkin selvitty, mutta Seri-tuomio istuu vahvasti.

Opetus on, että oma perhe voi aivan hyvin olla pahin syyttäjä kun terapeutit pääsevät sotkemaan perheen sisäiset välit. Siitä on minulla omakohtainen kokemus