Taponen päästetty taas ääneen vanhaan malliin Hesarissa.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011110501.html
"Kirjoittaja on vieraileva esseisti.
HUOLI rikollisuuden lisääntymisestä ja turvattomuuden kasvusta valtasi suomalaiset äkillisesti 2000-luvun alussa. Muutos ajoittui Suomen kansainvälistymisen murroskohtaan. Erikoista oli, että rikollisuuden pelko kasvoi samaan aikaan, kun rikollisuus väheni. Tällainen ilmiö on tutkijoille tuttu. Sitä kutsutaan ”herkistymisen aikakaudeksi”.
Herkistymisen kausille tyypillistä on rikollisuuden alentunut sietoraja, aiempaa lievempien tekotapojen kriminalisointi sekä rangaistusten kiristäminen. Kun rikollisuus vähenee, uusia asioita määritellään rikoksiksi. Ilmiö kietoutuu tiiviisti politiikkaan.
Eduskunta päättää poliisin rahoituksesta, ja hallitusohjelma ja budjettiriihet määrittelevät poliisitoimen painopistealueet. Huolestuneet kansalaiset äänestävät puolueita, joiden arvioidaan kykenevän huolehtimaan turvallisuudesta parhaiten. Siten myös poliisin rahoitus on sidoksissa kansalaisten turvallisuudentunteeseen ja rikollisuutta koskeviin huoliin. Kasvavan rikollisuuden aikana rahoituksen ja toimivaltuuksien lisäämistä on helpompi perustella kuin laskevan rikollisuuden aikana.
IHMISTEN mielipiteitä muokataan julkisessa keskustelussa. Nykyään lähes kuka tahansa voi osallistua rikollisuuskeskusteluun oman arvomaailmansa pohjalta. Myös poliisi on aktiivinen keskustelija.
Vuoden 2023 eduskuntavaalien alla poliisi viesti julkisuudessa huoltaan siitä, riittääkö poliisin rahoitus pitämään suomalaiset turvassa rikollisuudelta. Poliisiammattikorkeakoulussa vuonna 2022 tehdyn selvityksen mukaan poliisipäälliköt näkivät poliisin vaikuttajaviestinnän olevan keskeinen osa ”poliittista vaikuttamista, kuten rikosilmiöitä ja poliisin rahoitusta koskevaa keskustelua”.
Erityisesti katujengit nousivat poliisin viestinnässä suomalaisten turvallisuuden keskeiseksi uhaksi, jonka torjuntaan haettiin rahoituslupauksia tulevilta hallituspuolueilta. Poliisin ja nykyisten hallituspuolueiden saavuttama yhteisymmärrys kietoi yhteen poliisin viestinnän katujengi- ja nuorisorikollisuudesta sekä lupauksen poliisin rahoituksen lisäämisestä. Syntyi hallitusohjelma, jossa päätettiin lisätä poliisien määrä 8 000:aan ja kiristää katujengirikollisuuteen liittyviä rangaistuksia.
HALLITUKSEN esityksessä katujengillä tarkoitetaan ”useasta henkilöstä muodostuvaa pysyväisluonteista ryhmää, johon kuuluvat henkilöt harjoittavat yhdessä ja toistuvasti rikollista toimintaa, jolla on olennaisia vaikutuksia yleisten paikkojen järjestykseen ja turvallisuuteen.”
Määritelmän epämääräisyys – esimerkiksi ryhmän rajaamaton koko ja mahdollisen rikollisen toiminnan laaja kirjo – jättää poliisille paljon tulkinnanvaraa päättää, mihin toimenpiteet kohdennetaan.
Yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset kattavat laajan kirjon päihde- ja vahingontekorikoksista aina vakaviin väkivaltarikoksiin. Katujengin määritelmän laveus tarjoaa mahdollisuuden ulottaa kontrollitoimenpiteet laajaan joukkoon ihmisiä.
KATUJENGIRIKOLLISUUTEEN liittyvän lainsäädännön tavoitteena ei ole suitsia mitä tahansa katurikollisuutta. Tämän vuoksi määritelmään on lisätty poliisin havaintoja siitä, millaisia yleisiä piirteitä katujengiin liitetään. Niitä ovat nuori ikä ja ulkomaalaistaustaisuus. Myös hallituksen esityksessä sanotaan, että ”katujengitoiminnassa tehtyjä rikoksia koskeva koventamisperuste sekä siitä seuraava rangaistusten ankaroituminen ja rangaistuksen kielteiset vaikutukset kohdistuisivat etupäässä ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin”.
Rikollisuustutkijat puhuvat turvallisuuden ”poliittisesta paradoksista”, jossa ihmiset jaetaan potentiaalisiin vihollisiin ja liittolaisiin. Turvallisuuden käsite kapenee, kun ”toiset” määritellään turvallisuusuhaksi. Maahanmuuton torjumisen on myös nähty liittyvän tarinaan kansallisten rajojen puolustamisesta, jossa korostetaan ulkomaalaistaustaisuutta suhteessa muuhun yhteiskuntaan.
Katujengejä koskeva keskustelu keskittyy ulkomaalaistaustaisten nuorten suomalaisnuoriin kohdistamaan väkivaltaan. Se on johtanut siihen, että ryhmissä aikaa viettävät ulkomaalaistaustaiset nuoret leimataan katu- tai nuorisojengeiksi. Poliisin työssä tämä näkyy siinä, että poliisin ja nuorten kohtaamisiin on tullut lisää jännitteitä ja ulkomaalaisnuoria eristetään vankiloissa ilman perusteita.
HUOLI nuorisorikollisuudesta nousee tyypillisesti aaltoina. Katujengejä on etsitty Suomesta ennenkin. Aikaisemmin poliisi on nojannut asian selvittämisessä eurooppalaiseen viisikohtaiseen määritelmään. Yksi tärkeä kriteeri määritelmässä on, onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan. Suomessa sellaisia ei todellisuudessa ole.
Poliisin katujengialueeksi määrittelemän alueen koulujen oppilaat eivät vuonna 2023 edes tunnistaneet jengejä omalla asuinalueellaan. Sen sijaan 91 prosenttia 922 oppilaasta koki asuinalueensa turvalliseksi.
KADUILLA tapahtuu väkivaltaa, josta kuuluu saada rangaistus. Etenkin suurten kaupunkien kaduilla nuoret saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti, käydä huumekauppaa ja varastaa kaupoista. Jopa ala-asteikäiset lapset jäävät aika-ajoin kiinni huumausaineiden myynnistä. Tällöin heräävät helposti vaatimukset kurin ja järjestyksen palauttamisesta kaduille.
Vaatimusten keskiössä on usko kontrollin ja rangaistusten rikoksia vähentävään voimaan. Rikosten taustalla olevat syyt tulisi kuitenkin huomioida, sillä sama lääke ei sovi kaikkiin oireisiin. Esimerkiksi nuorten väkivaltaan on voitu vaikuttaa poliisin, muiden viranomaisten, järjestöjen ja kaupunkilaisten ennaltaehkäisevillä yhteistyörakenteilla.
Helsinki tunnettiin aiemmin nuorisoväkivallan osalta maan väkivaltaisimpana kaupunkina, mutta vuosien 2012–2023 vahvan yhteistyön kaudella Helsingin sijoitus romahti alle kansallisen keskiarvon.
Nyt tämä hyvä kehitys on uhattuna. Syksyllä 2024 Helsingin poliisi jätti yhteistyörakenteet, lopetti ennaltaehkäisevän toiminnan ja siirsi toimintansa painopisteen valvontaan ja rikosten tutkintaan. Poliisihallituksen mukaan taustalla oli ”poliittinen päätöksenteko ja siihen liittyvä tahto”.
POLIISIN toiminta, vaikuttajaviestintä ja rahoitus ovat vahvasti sidoksissa poliittisiin päätöksiin ja julkiseen mielipiteeseen. Rikollisuus on vähentynyt, mutta puhe rikollisuudesta on lisääntynyt. Samalla rikollisuuden käsitteitä on laajennettu. Katujengirikollisuuden käsitteen epämääräisyys, sen laaja tulkinnanvaraisuus ja vallalla oleva maahanmuuttopolitiikka altistavat ulkomaalaistaustaiset nuoret muita tiukemmalle kontrollille.
Poliisin tekemä ennaltaehkäisevä yhteistyö on ollut keskeistä nuorisoväkivallan torjunnassa. Poliittisten päätösten vaikutukset poliisin toimintaan ja painopisteisiin voivat kuitenkin muuttaa tilannetta nopeasti.
Se on huolestuttava kehityssuunta, sillä poliisin toiminnan ja yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisen tulee perustua perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä kaikkien väestöryhmien oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun.
Kirjoittaja on entinen ylikomisario,joka toimii nykyään turvallisuusalan asiantuntijana."