Sodan koko totuus valkeni 26-vuotiaalle Topille ukrainalaisessa kylätalossa – nyt hän pelkää, että venäläiset ovat ottaneet opiksi virheistään
Suomessa Topi Huhtala asensi kattoja. Nyt hän johtaa pohjoismaalaista taistelijajoukkuetta Venäjää vastaan Ukrainassa.
- Topi Huhtala jätti elämän Suomessa ja lähti sotilaaksi Ukrainaan. KUVA: TOPI HUHTALAN ALBUMI
- ukrainassa.jpg (89.61 KiB) Katsottu 5908 kertaa
Joukko suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita selviää Etelä-Ukrainassa Zaporizzjan seudulla sijaitsevaan kylätaloon toukokuisena aamupäivänä. Kylätalo on muutettu joukkosidontapaikaksi ja nyt sen sisätiloissa käy kova kuhina.
Pellon maaperästä tarttunut lieju on tahrinut suomalaisten univormut. Osan varusteisiin ja ihon läpi on nirhautunut kranaatinsirpaleita.
Ukrainan asejoukot sekä kansainväliset vapaaehtoiset ovat yrittäneet vallata takaisin Venäjän miehittämän kylän. Miehitetylle alueelle tehty vastahyökkäys on kuitenkin epäonnistunut täysin.
Takana on miltei kaksi vuorokautta yhtäjaksoista valvomista ja lähes epäonnistunut vetäytyminen venäläisten kranaattikeskittymän alta.
Ukrainan puolesta taistelleiden sotilaiden ruumiita kannetaan solkenaan kylätaloon. Suomalainen vapaaehtoistaistelija
Topi Huhtala katsoo heidän kasvojaan. Kuolleet taistelijat ovat nuoria, vanhoja, kaikkea siltä väliltä. Näyttää siltä, että jokainen kynnelle kyennyt ukrainalaismies on tarttunut aseeseen.
Kaatuneiden sotilaiden kuolinajat kirjataan ja heidät riisutaan taisteluvarusteista. Heidät asetetaan ruumispusseihin odottamaan kuljetusta.
Suomalaistaistelijat seuraavat vainajien siirtoa, eikä kukaan sano sanaakaan. Taustalla eivät räisky kranaatit eikä maankamara tärise pommituksen voimasta. Sotilaita kuolee rintamalla yhtenään, mutta nyt hiljaisuudessa Huhtala näkee sodan tuhon ensi kertaa selkeästi.
Miksi se menee tapattamaan itsensä toisten sotaan?
Kauhavalainen Topi Huhtala, 26, on nähnyt tällaisen kysymyksen kommenttipalstoilla ja kuullut sen monelta tutulta. Venäjän aloittamaa laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa on kestänyt 117 päivää. Seinäjoen seutukunnasta ponnistanut Huhtala on ollut Ukrainassa niistä 91.
– Mulla oli Suomessa päällisin puolin kaikki hyvin. Hyvä työpaikka, ystäviä, kavereita ja hyvän päivän tuttuja sekä hyvä suhde perheeseen. Mutta olen kunnianhimoinen ja halusin jotain merkityksellisempää sisältöä elämään. Oon aina haaveillut sotilaan urasta. Se ajoi mut sitten tälle tielle, Huhtala sanoo Ilta-Sanomille puhelimessa.
– En koe, että puolustan täällä Eurooppaa tai länsimaista demokratiaa vaan sorrettuja ihmisiä.
...
Huhtala on pohjoismaalaisista, pääosin suomalaisista, koostuvan taisteluryhmän joukkueenjohtaja. He taistelevat osana Ukrainan asevoimien alaista kansainvälistä legioonaa.
Haastatteluhetkellä joukkue on pitänyt parin viikon taukoa rintamalta. Päivät Kiovassa ovat silti kiireisiä. Taukojen aikana suomalaiset kouluttavat ukrainalaisista upseereja. Suomalaisia taisteluoppeja arvostetaan maassa suuresti.
Tauko ei kestä enää pitkään. Seuraava tehtävä on jo tiedossa, mutta sen sisältö tai toiminta-alue eivät ole julkista tietoa. Suomalaiset vapaaehtoistaistelijat kuitenkin viedään Huhtalan mukaan kriittisiin taisteluihin eturintamalle, eikä esimerkiksi tukitehtäviin.
Kattorakentajasta joukkuejohtajaksi
Jo helmikuussa Huhtalan äiti lähetti pojalleen tekstiviestin, johon hän oli liittänyt uutisen Ukrainan presidentin
Volodymyr Zelenskyin avoimesta kutsusta ulkomaalaisille taistelijoille.
– Koska meinaat lähteä, äiti kirjoitti.
Huhtala rauhoitteli äitiään, vaikka oli jo tehnyt päätöksensä. Kun hän kertoi lähdöstä läheisilleen, ymmärtäväisimpiä olivat äiti ja vanhin pikkusisko.
– He tuntuivat arvaavan jo etukäteen aikeista. Äidin huoli välittyy joskus puheluissa. Mutta mieluummin olen täällä kuin miettisin kotona koko ajan Ukrainassa olemista. Se tekisi levottomaksi, ja se ei ole mun persoonalle hyvä juttu.
...
Huhtala saapui Ukrainaan maaliskuun puolivälin tienoilla. Ennen lähtöään hän rakensi työkseen Suomessa kattoja, valoi asfalttia ja teki ”teollisuushommia”. Hän luonnehtii itseään ”pohjanmaalaiseksi työukoksi”, jota on aina kiinnostanut historia: erityisesti Karibianmeren kauppaliikennettä häiriköineet merirosvot, skandinaavinen esihistoria sekä sotahistoria.
...
Huhtala suoritti asepalveluksensa Kajaanissa, mutta korostaa, ettei ollut armeijassa ”särmin jätkä”. Taistelukokemusta hänellä ei ollut ennen siirtymistä Ukrainaan. Siksi hän oletti, että hänelle vain sysätään kivääri käteen ja potkaistaan eturintamalle.
Huhtalan mukaan hän kuitenkin erottui edukseen jo varhain, kun kansainvälinen vapaaehtoisista muodostettu niin kutsuttu muukalaislegioona ryhmäytyi ensimmäisiä kertoja Länsi-Ukrainassa.
– Jos näin puutoksia, niin puutuin. Nopeasti mulle syntyi muukalaislegioonassa auktoriteetti ja nousin varajohtajaksi. Suomalaisryhmässä äijät näki, että musta olisi joukkueenjohtajan tehtävään ja siihen sitten asetuin. Asemaan ei huutoäänestyksellä pääse.
...
Huhtala ei usko palaavansa Suomeen asumaan. Hän haaveilee saavansa sodan jälkeen töitä Ukrainasta tai jatkavansa muuten uraa palkkasotilaana tai henkilösuojaukseen liittyvällä alalla.
– Pitää katsoa, pääseekö siihen tienhaaraan hengissä. En kyllä näe, että lähtisin purkamaan konesaumakattoa enää koskaan.