Suokaa anteeksi pitkä lainaus, mutta löysin tällaisen perhesurmien taustaa käsittelevän, silmiä avaavan Ylen artikkelin.
"Suomessa kuolee vuosittain keskimäärin 15 naista parisuhdeväkivallan uhrina. Luku on vuosilta 2010–2017.
Surmaaja on useimmiten oma puoliso...
Pääosa lasten surmaajista on äitejä ja useimmiten surmatut lapset vastasyntyneitä.
Mitä isommaksi lapsi kasvaa, kasvaa myös isien osuus surmaajina.
Isä surmaa 46 prosentissa tapauksista. Lehti muistuttaa, että lukuihin vaikuttavat poikkeukselliset vuodet 2011 ja 2012. Silloin Suomessa tapahtui useita perhesurmia, joissa tekijänä oli nimenomaan isä...
Vuoden 2018 luvut ovat vasta alustavia, mutta niiden mukaan myös Suomessa henkirikoksia tapahtui selkeästi enemmän kuin parina aiempana vuonna...
Mitä yhteistä läheisten tekemillä henkirikoksilla sitten on?
Tutkimuksissa on havaittu useita taustatekijöitä kuten erokriisi, parisuhteen ongelmat, tekijän ennalta muuttunut käytös, eron jälkeinen vaino, kontrolloiva käytös, aiempi väkivalta, taloudelliset vaikeudet sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat...
Pitkään poliisina toiminut tutkinnanjohtaja Miska Sillanpää Lapin poliisista kertoo, että taustavaikuttimet näissä tapauksissa ovat liiankin tuttuja.
– Olen tehnyt väkivaltatutkintaa viimeiset 10 vuotta ja täytyy todeta, että jos tällainen
perhesurma on, siihen pääsääntöisesti liittyy aina mustasukkaisuus ja ero. Hyvin harvassa tapauksessa joku tällainen vakavanlaatuinen mielenhäiriö, Sillanpää toteaa...
Pitkän linjan poliisin havainto on todettu myös THL:n perhesurmia käsittelevässä tutkimuksessa:
erotilanteeseen liittyvä kriisi tai eroaikeet olivat yksi tyypillisistä taustetekijöistä perhesurmissa...
Epäillyn kontrolloiva käytös on varoitusmerkki
Yksi näistä uhkaavista piirteistä oli väkivallan pakottava ja kontrolloiva luonne. Se voi ilmetä esimerkiksi
tekijän haluna hallita perheenjäseniään. Kyse saattoi olla tunkeilusta, tarkkailusta, pelottelusta, uhkailusta tai eristämisestä. Perhesurmakin saattoi olla viimeinen keino yrittää kontrolloida tulevaisuutta – esimerkiksi niin, ettei puoliso jätä.
Toinen varoitusmerkki oli väkivaltaisen suhteen kiinnipitävyys. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jätetyt miehet eivät sopeutuneet eroon....
Kolmanneksi uhkaavaksi piirteeksi tutkijatiimi listasi tappavan teon uhkan. Se tarkoittaa esimerkiksi
uhrin aiempaa pahoinpitelyä...
Miksi uhri ei sitten lähde väkivaltaisesta suhteesta? Naisuhritutkimuksen mukaan ero ei läheskään aina lopeta väkivaltaa: jopa puolet väkivaltaisista miehistä jatkoi väkivaltaista käytöstään kumppaniaan kohtaan eron jälkeen.
Myös perhesurmaselvityksessä yli 70 prosenttia tekijöistä oli käyttänyt väkivaltaa kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan...
Riita toimi jossain määrin henkirikoksen laukaisevana tekijänä, kun 44-vuotias mies surmasi 34-vuotiaan avovaimonsa marraskuussa Siikalatvalla. Lapin yliopiston tutkijoiden mukaan
surman laukaisevia tekijöitä voi olla vaikea ennustaa.
– Yhtäkkiä toisella paloi päreet ja meni vintti pimeäksi, tutkinnanjohtaja Simo Alanko luonnehtii...
Yhdessä tutkijoiden tarkastelemassa tapauksessa laukaiseva tekijä oli se, että nainen löysi miehen asentaman vakoiluohjelman koneelta. Noin vuorokauden kuluttua nainen surmasi lapset, sillä hän ajatteli, etteivät nämä pärjää ilman häntä.
Periaatteessa kyse voi olla mistä tahansa riittävästä ärsykkeestä, joka uhkaa tekijän kontrollin menettämistä kumppanistaan...
Juurikin perhesurmiin liittyy usein suunnitelmallisuutta. THL:n selvityksen mukaan lähes kaikki tekijät olivat miettineet tekoa pidempään. Heidän käytöksessään oli havaittavissa merkkejä, jotka viittasivat surmaan:
tekijä oli esimerkiksi etsinyt tietoa perhesurmista, esitellyt ammuksia tai jättänyt itsemurhaviestejä näkyville. Puolet perhesurmaajista oli uhannut itsemurhalla ennen tekoa....
Tutkinnanjohtaja Jari Kiiskinen kertoo, että pariskunnalla oli ollut jonkin aikaa ennen surmaa riitaisat välit ja myös perheväkivaltaa oli mahdollisesti esiintynyt jo ennen tekoa.
Ilmassa oli myös eroaikeita. Mielenterveysongelmia. Taloudellisia vaikeuksia.
– Samoja taustatekijöitä kuin tutkimuksissa on noussut esiin...
Teoriassa varoitusmerkit näyttävät suhteellisen selkeiltä.
Miksi lähisuhdesurmien ennaltaehkäisy tai varoitusmerkkeihin puuttuminen on kuitenkin niin vaikeaa?
Usein läheiset eivätkä ammattilaiset tunnistaneet eron uhkaavuutta, totesivat Lapin yliopiston tutkijat vuonna 2017.
Läheiset saattoivat esimerkiksi pitää parisuhteen väkivaltaisuutta tavanomaisena riitelynä. Viranomaiset puolestaan olivat voineet tulkita uhkaavia piirteitä väärin tai niitä oli vähätelty...
Mies myös saattoi olla sosiaalisesti erittäin lahjakas. Parisuhteessa vallitseva kontrollointi oli tutkijoiden mukaan usein näkymätöntä ammattilaistenkin silmään.
Yli 20 vuotta lähisuhdeväkivallan parissa työskennellyt THL:n kehittämispäällikkö Helena Ewaldsin mukaan
yksi tärkeimmistä keinoista lähisuhdesurmien ennaltaehkäisyssä on tilanteen tunnistaminen. Hänen mukaansa usein asian kanssa tekemisissä olevat ammattilaiset eivät kysy asiasta suoraan.
–
Lähisuhdeväkivallasta pitäisi kysyä yhtä systemaattisesti kuin tupakasta ja alkoholista, Ewalds toteaa.
Ewaldsin mielestä
lähisuhdeväkivallasta kouluttaminen pitäisi myös sisällyttää pakollisena perusopintoihin, kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilökunnasta – näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa.
Suomalaisten asenteet ovat EU-barometrien mukaan parantuneet hieman vuosikymmenten varrella: enää lähisuhdeväkivaltaa ei hyväksytä, mutta toisaalta moni ei pidä sitä rangaistavana tekona...
Nikupeterin mukaan myös hänen haastattelemansa vainon kohteeksi joutuneet naiset syyllistivät usein itseään.
– Monet kuitenkin toivoivat, että
kunpa joka ammattilainen olisi kysynyt edes sen yhden kysymyksen tai joku läheinen hoksannut, Nikupeteri sanoo...
Vuodesta 2010 Suomessa on alettu pitää
moniammatillisia riskiarviointikokouksia (MARAK), jossa arvioidaan uhrin riskiä joutua uudelleen parisuhdeväkivallan kohteeksi.
Tällä menetelmällä on tarkoitus puuttua siihen ongelmaan, joka havaittiin THL:n perhesurmatutkimuksessa:
lähes kaikkien perheiden ongelmat olivat jonkun viranomaisen tiedossa, vaikka niiden todellista syytä tai vakavuutta ei ehkä tiedetty.
Voivatko läheiset tehdä jotain?
Puolison surmaa enteilee useimmiten tekijän muuttunut käytös, käy ilmi yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta.
Myös suomalaisen perhesurmatutkimuksen mukaan lähipiiri on useimmiten jollain tapaa ollut tietoinen tekijän tai perheen ongelmista...
18 vuotta väkivallan ehkäisevää työtä tehnyt Kupila on kuitenkin ilokseen saanut huomata, että
yhä nuoremmat miehet hakevat apua aggression hallintaan ja ovat yhä valmiimpia puhumaan ongelmistaan...
Perheväkivallasta on puhuttu Suomessa jopa kansanterveydellisenä ongelmana. Lukuisia muutoksia parempaan on kuitenkin tehty viimeisten 10 vuoden aikana.
Vuonna 2015 turvakotien epävarma rahoitus muutettiin lakimuutoksella täysin valtion vastuulle. Sen jälkeen turvakotipaikkojen määrä on lähes kaksinkertaistunut; tänä vuonna turvakoteja on yhteensä 28. Perhepaikkoja on hieman yli 200 ja jokaisessa maakunnassa on turvakoti...
Ewalds pitää huolestuttavana, että lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Suomessa silti yhä runsaasti. Hänen mukaansa Ruotsissa kuolee vuosittain lähes saman verran ihmisiä lähisuhdeväkivallan uhrina, mutta asukasluku on lähes kaksinkertainen. Vieläkään ei tiedetä, kuinka suuri osa lähisuhdeväkivallasta pysyy piilossa..."
https://yle.fi/a/3-10609493
Olisiko ollut eroaikeet uhrilla tai mielenterveys pimentynyt epäillyllä? Epäillyllä oli ammattinsa vuoksi kyllä tiedossa kaikki avunsaantireitit itselleen. Vai kävikö ylpeyden päälle pyytää itselle apua.