Ken jaksaa lukea, niin tässä olisi vähän annelinvastaista häkepuheluteoriaa. Lähtöoletuksena on, että Jukka todella poistui takkahuoneesta olohuoneen puolelle. Vetoan siis äänitutkijan lausuntoon Jukan
joko nauhalta tai takkahuoneen ulkopuolelta kuuluneesta äänestä. Jos lausunto unohdetaan, allaoleva teoria toimii kyllä niinkin. Jukka on siinä tapauksessa ollut lähimmillään puhelinta siellä takkahuoneen ovensuussa.
0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla.
Uhri: Auuu.
0:24 Epäilty: Kyllä.Heti.
Uhri: Auuu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)
0:26 Häke: Kuka siel hakkaa puukolla, tunneksä sitä?
Uhri: Auu.
Ensinnäkin nämä ^ kolme peräperään huudettua auuu:ta ovat minusta kaikki Annu-huutoja. Kukaan ei huuda todellisesta tuskasta au - paitsi ehkä sarjakuvissa. Lapsetkin sanoivat, että iskä huusi Annua. Ja Annelikin vielä selittelemään, että Hannua taisi huutaa. Tyypillinen syyllisen yliselitys tuo Hannu-heitto; Anneli kun ei tullut heti huomanneeksi, että hyvinhän tuo Annu huppumiesselitykseenkin sopii.
0:30 Epäilty: Ei se o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsin. Löi muaki, tulee näköjää verta.
0:35 Häke: Joo.
Epäilty: Hei nopeesti.
0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?
0:39 Epäilty: Meil o myös neljä lasta täällä.
0:41 Häke: Neljä lasta.
0:42 Epäilty: Kyllä.
0:43 Häke: Jaaha, odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.
Uhri: Aihh (yninää, valitusta).
0:47 Epäilty: En.
0:50 Uhri: Aiii (laahaava ääni).
Jukka on vironnut sängyllä ja raahautuu kohti olohuonetta, aikomuksenaan mennä puhelimeen tai Annun luokse tai ensiaputarvikkeiden luokse. (Huom. Oven ja takan välissä oleva verrattain lasivapaa väylä tukee Jukan raahautumista olohuonetta kohti.) Lasinsirut miehen ja klinkkerin välissä kirskuvat.
Välikysymys: Oliko jommassakummassa oikeudenpäätöksessä tai jossakin maininta laahaavasta äänestä, joka ei ainoastaan kuulu kohdasssa 0:50 ja 1:06, vaan ääntä kuuluu enemmänkin (tällä välillä?) taustalla?
0:52 Epäilty: Nopeesti.
0:53 Uhri: (Sanoo joko "tuu jo" tai "huijaa")
0:54 Epäilty: Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?
0:56 Uhri: (napsahdus) Öhh (kolahdus) Ähh.
0:59 Epäilty: Meni, lähtikse mies jo?
Osoittaako Anneli tämän olohuoneen puolelle saapuneelle Jukalle? Vaiko olohuoneessa olevalle tytölle? Oli miten oli, se on tytön hämäys –kysymys. Sen sijaan, että Anneli sanoisi ”lähtikse jo”, hän käyttää ilmaisua ”se mies” , mikä saa kysymyksen kuulostamaan huppiksen ensiesittelyltä; ensimmäiseltä suoralta manipulaatiolta saada tyttö uskomaan vieraaseen tunkeutujaan. Tyttö ei vastaa, kun ei kysymystä ymmärrä tai tajua olevan itselleen osoitettu.
1:01 Uhri: Aargh (erittäin voimakas karjaisu).
Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)
1:06 Uhri: (Sanoo joko "äihh" tai "häivy") (käheä rääkäisy) (laahaava ääni). Äähh, auuh (voimakkaita valitushuutoja).
Joskus aiemmin ehdotin, että Jukka sanoisi paikalle ilmaantuneelle tytölle ”häivy”. Siitäkös tuli noottia: ikimaailmassa ei herttainen perheenisä niin kurjasti tytölle sanoisi!! Miksei? Eipä ollut Jukka varmasti herttaisimmillaan tuona yönä. Olen edelleen varma, että jos sana on ”häivy”, se on silloin tytölle osoitettu. (Keittiöpsykkaa: ”häivy” on voinut kääntyä tytön mielessä todellisuutta kultaisemmaksi muistoksi; että käskettiin menemään takaisin huoneeseen, kun on aikainen kouluaamukin…)
1:12 Epäilty: Onks joku tulossa jo?
Saatuaan käskyn häipyä, tyttö poistuu olohuoneesta etuovelle. Anneli kysyy tytöltä, näkyykö ketään. Tyttö ei vastaa, koska luulee, että äiti puhuu häkeen.
1:15 Uhri: Öh.
Uhri: ...auto.
Jukkakin tässä reagoi siihen, että ambulanssia tms. kuikuillaan ovella. Jukka siis on edelleen olohuoneen puolella ja siksi tietoinen eteisen tapahtumista.
Uhri: Oh. Eih.
(= Onko ambulanssi tulossa? Eikö ole?)
1:25 Uhri: Hälytyys… tule(e) tänne apuun.
1:34 (Tallennuksessa tyhjä kohta kahden sekunnin ajan)
Anneli yrittää katkaista puhelun, joka ei kuitenkaan katkea. Voisin melkein pistää pääni pantiksi, että näin kävi. (Puhelu ei katkea, jos Annelin päässä yrittää sen sulkea. Eli tästä ei enää jaksaisi tämän enempää vääntää, käyty läpi joskus kauan aikaa sitten.)
1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.
1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?
1:40 Uhri: Agh (valittaa)
1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
1:43 Epäilty: Mä soitan poliisil, siel pyydettii et...
1:46 Uhri: (pyyjääpää)
1:46 Tuntematon: (Mite mä pääse linjoi) (Tämä repliikki ei kuulosta naisen eikä lapsen sanomalta, kuuluuko Häkestä?)
1:48 Uhri: No vähä voit auttaakii.
Tässä Anneli porhaltaa olohuoneessa olevan Jukan ohi takkahuoneeseen.
Uhri: Kylhä nous (keskellä sanaa kuuluu napsahdus)
Jukka juhlistaa tilannetta saatuaan kammettua itsensä omin avuin tolpilleen. Lasinpala mahdollisesti napsahtaa Jukan jalkojen/polvien alla, tai takkahuoneessa astaloa hakevan Annelin alla. Jukka lähtee vaivoin kävelemään kohti takkahuonetta Annelin perään. (Huom. On otettava sekin ihan looginen vaihtoehto huomioon, että – aivan kuten veitsikin – myös ikkunanrikkomisväline on jätetty puhdistettuna lojumaan takkahuoneeseen. Siten se on ollut helposti saatavilla yllättävää kakkostehtävää varten.)
1:51 Epäilty: Lähtisekse jo? (kuuluu hiljempana kuin uhrin ääni)
Ääniero johtuu siitä, että Jukka on olohuoneessa, Anneli takkahuoneessa. Lisävaimeutta Annelin ääneen toisi se, että hän olisi vaatekaapilla hakemassa sinne aiemmin sysäämiään, lavastus- ja puukotuspuuhista ylijääneitä näppylähanskoja. Yksi putoaa kiireessä Annelin huomaamatta sängylle. (Huom. Annelin on tässä vaiheessa järkevää käyttää hanskoja, sillä poliisit saapuvat sekuntina minä hyvänsä, ja astalo saattaa vääjäämättä jäädä pesemättömänä heidän löydettäväkseen. )
1:52 Uhri: Tu(l)e auttaa.
Jukka saapuu takkahuoneen ovensuuhun / terassinoven eteen.
1:54 Epäilty: (Sanoo joko "mitäkö" tai "pitääkö") (huutaa raivokkaasti)
Tässä kohtaa on tapahduttava jotakin dramaattista, koska Jukka ei tämän jälkeen puhu enää järkeviä. Isku tylpällä esineellä päähän? Leukaluut, poski ja nenä murtuvat, ja hammassilta lentää suusta ja putoaa löytöpaikalleen oven eteen.
1:55 Uhri: Yöh (yökkäilee, ähkäisy)
1:55 Epäilty: Vittikö (juoksuaskelia, oven aukaisu).
Anneli juoksee talon etuosaan hakemaan jo piilottamiaan kenkiä – niitä tarvitaan nyt uudestaan sekä suojaksi lasinsiruilta että omien jalanjälkien minimoimiseksi/peittämiseksi. Anneli avaa jonkun oven, ehkä ulko-oven, hakeakseen kengät kuistilta tai etupihalta ja/tai tsekatakseen onko joku jo tulossa. Kengät voivat tietysti olla piilossa sisälläkin.
Tuo vittikö voisi puolivitsillä olla vitt*ko noi lasinsirut pistelee / vitt*ko tää meni vaikeeks tms.
2:00 Uhri: Aagh (valittaa)
2:02 Uhri: A-laalalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä)
2:03 Epäilty: (_uole) (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa)
2:05 (vaimea kopsahdus)
Uhri: Lala.
Epäilty: Öh (voimakkaan ponnistuksen aiheuttama äännähdys)
2:07 Epäilty: …
Ylläolevien 12 sekunnin aikana Anneli ääntelee ja puuhastelee etukuistilla, eteisessä tai jossakin muussa talon etuosan huoneessa - ja Jukka kompuroi yksinään takkahuoneessa ja lysähtää (kopsahtaen?) lattialle pesuhuoneen oven eteen.
2:08 Epäilty: (vaimeita askelia) Tuleeksielt kettää?
Anneli kulkee tytön ohi takaisin takkahuoneeseen. Hänellä on nyt jalassaan jo kertaalleen piilottamansa kengät (koska askelten ääni kerran kuuluu. Kävely paljain jaloinhan ei häkeen kuulunut, juoksu kylläkin - ainakin oman tieteellisesti pätevän tutkimukseni mukaan http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 15#p436676
.)
2:10 Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti. Tulkaa äkkii. (taustalla uhrin valitusta)
2:17 Tuntematon: ...(n)ui vaa (erittäin vaimea ääni).
2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole.
2:22 Uhri: Aiih.
Jukka näkee astalon kohoavan Annelin käsissä.
2:23 Epäilty: Hei, lopeta (huutaa todella raivokkaasti).
Anneli iskee astalon terä/sorkkapäällä.
2:25 (askelien ääniä) (ETP-papereissa tämä on tuntematon)
Tuntematon: (Aja).
2:26 Häke: Joo haloo.
2:27 Uhri: (Se jäi).
Viimeisen iskun jälkeen Annelilla on vielä 19 sekuntia aikaa puuhastella omiaan, ennen kuin on pakko palata puhelimeen.
Viimeisellä iskukerralla hanskat ehkä unohtuivat, tai ehkä astaloon suttaantui Annelin omaa verta rintahaavasta. Joka tapauksessa astalon pesuun ei ole aikaa, joten Annelin täytyy sysätä astalo hyvään piiloon, kenkien kanssa luultavasti samaan jemmaan sinne jonnekin talon etuosaan/etupihalle. Piilotus on voinut tapahtua ennen Annelin puhelimeen paluuta tai häkepuhelun jälkeen, ehkä vasta ”poliiseja pihalla odotellessa”. (Keittiöpsykkaa: Viittaa vahvasti guilty calleriin tuo jatkuva poliiseista - eikä siis ambulansseista - puhuminen. Annelin näkökulmasta tässä oli kysymys rikoksesta, ei hengenvaarasta. Viimeisillä sekunneilla kysytty ”onks tänne joku ambulanssi tulossa kans” kuulostaa pelokkaalta: etteivät nyt vaan saisi ukkoa elvytettyä!)
Vaikka näppäimistö paukkuukin näin kirjallisesti teorisoitaessa, käytännössä ylläolevat tapahtumat olisivat järkeenkäypiä ja sopisivat sutjakkaasti spontaaniin murhaan. Ne eivät myöskään vaadi Annelilta mitään kummempia kommervenkkejä tai absoluuttisten minimiaikayksiköiden alittamisia. Annelilla ei ollut päälläänkään välttämättä muuta kuin joku T-paita ja alushousut, joten paidanvaihto ja siistiytyminen (vaikka sitten keittiörätillä, samalla jolla lattiaakin saattoi tarpeen vaatiessa pyyhkiä) ei ole kauaa vienyt. Missään luminol-kuvauksessahan häntä ei käytetty.
Tein joskus kaikessa hiljaisuudessa veritestin, vedellä. Huomasin, että T-paitakankaalle ei tarvinnut kaataa kuin teelusikallinen (5 ml) vettä ja tuloksena oli 15 x 17 cm läiskä. Minä, eikä kukaan muukaan täällä tiedä, kuinka paljon Annelin haava vuosi verta. (Tätäkään aihetta ei jaksaisi enää…) Mielestäni on kuitenkin aivan uskottavaa, että teelusikallinen tai kaksi ehti haavasta vuotaa punaiseen T.paitaan häkepuhelun lopun ja paidanriisumisen välillä. Siinähän saattoi mennä kymmenenkin minuuttia. Miksi siis 10 minuutissa verijälki ei syntyisi, mutta 14 minuutissa syntyisi? Tai 5 minuutissa ei synny, mutta 9 minuutissa syntyy? Taas siihen lausuntoon, jossa sanottiin, että paidan verijäljistä huomaisi, jos se olisi puettu uudestaan päälle tai kokonaan vaihdettu, en usko alkuunkaan.
On toki muistettava ne kaksi jukanverijälkeä T-paidan hihoissa. Ne voisivat jotenkin liittyä kenkien ja astalon piilotukseen puhelun jälkeen; ehkä Anneli on kurotellut ylöspäin, ja esineistä on pudonnut verta paidalle. Tai takkahuoneessa on pitänyt vielä paidanvaihdon jälkeenkin käydä, ja seinästä on tarttunut verta hihojen taakse. Tai Anneli on pessyt käsiään tms. pesualtaalla, siinä olisi voinut vahingossa roiskahtaa verta/veristä vettä hihoihin. Tai kun Anneli sieppasi siitä punaisten paitojen pinosta itselleen vaihtopaidan, se on vahingossa roikahtanut niin että hihat ovat osuneet esim. Annelin verisiin sääriin.
Yksi epätodennäköinen vaihtoehto on sekin, että T-paita oli jo vaihdettu ennen häkepuhelua, ja verta ei vain yksinkertaisesti roiskunut sen päälle, kahta tippaa enempää.
No, vaihtoehtoja hihatahroihin jokatapauksessa löytyy. Ne eivät ole antianneleille ongelma. Pulssinkokeilumatka sitä vastoin kuulostaa kyllä niin niin fiktiolta. Jukan pulssia on kyllä mahdollisesti kokeiltu - ennen häkepuhelua, ja todettu olemattomaksi, tiedetyin seurauksin. Jostainhan Anneli sen idiksen sai.
P.S. Uskon, että tyttö tietää paljon enemmän kuin on antanut ymmärtää.
”Miks sä sen ikkunan rikkosit?” Aika laiha ensireaktio tietoon, että äiti tappoi iskän. Ikkuna tuli mieleen, eipä muuta.