EmmaSofia kirjoitti: To Heinä 24, 2025 3:27 pm
Muutama kohta sun pohdinnassa särähti omaan korvaan. Musta on kyllä kiva lukea pohdintoja perheestä puolin ja toisin, siksi en pidä siitä, että pohdinnat suoraan teilataan. Mutta näihin muutamaan kohtaan haluan tehdä oman pohdinnan.
Perhe ei ole omavarainen, vielä vähemmän vakavarainen. Se mua häiritsee, että kun on irrottauduttu yhteiskunnan tukijärjestelmästä, on tilalle tullut jonkinlainen tukikoukko. Jollain rahalla perhe elänyt, mistä raha tullut ja millä vastineella. En ihan täysin usko apuun, joka tullut täysin vain kristillisin ja humataarisin perustein muilta ihmisiltä, jotka kuitenkin elävät suurimmaksi osaksi yhteiskunnan normien mukaan (käyvät töissä ja maksavat verot jne). Tosin tässä voi olla myös niin, että perhe osannut vetää oikeista naruista ja saanut elatuksen "hyväuskoisilta hölmöiltä".
Raha tuo kuitenkin valtaa, näin oon jo todennut aiemmin. Näin perhe on ollut tietyllä tavalla tukijoukkojen armoilla. Miksi tukijoukot eivät auttaneet perhettä jo silloin, kun talvella 23-24 talo muuttui asuinkelvottomaksi? Tajusiko tukijoukot miten paha tilanne oli?
Nykyään pärjätäkseen yhteiskunnassa itsenäisenä nuorena aikuisena, sulla pitää olla tietämys ainakin tietotekniikasta. Näillä lapsilla varmaankin oli, jos itkivät laitteiden perään sijoituspaikassa. Mutta sitten lasten olisi hyvä elää niin että ovat vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan. Oppivat tietynlaista ihmistuntemusta, eivät kasva liian sinisilmäisiksi tai liian epäluuloiseksi tuntemattomia kohtaan. Lapsella ja nuorella tulisi olla vapaus päättää omasta tulevaisuudesta. Mitä jos joku lapsista haluaa lääkäriksi tms? Onko kaikki lapset sellaisia, että haluavat elää yhteiskunnasta irrottautuneina? Jos heille annetaan vapaus 18- vuotiaana elää miten haluavat, ovatko he siihen kykeneviä?
"Kylän ainoa lapsi" oli huono vertaus - hän käy normaalia koulua.
Kiva se vaan on, että kommentoit kriittisesti mun pohdintoja.
En siis ajatellutkaan heidän olevan omavaraisia, mutta tavoittelevan sellaista elämäntyyliä. On jenkkisomekanavilla hyvin suosittua. Ääriesimerkkinä nyt vaikkapa amissit, jotka käsittääkseni saavat elellä uskontonsa sekä kulttuurinsa määrittämää elämää melko rauhassa. Maatalaoustöitä tehden, uskontoa harjoittaen ja dataverkon ulottumattomissa. Ompelevat itse vaatteensa ja takuulla lapset osallistuvat yhteisön töihin sekä pienemmistä sisaruksistaan huolehtimiseen heti kun kestovaipoistaan pääsevät. Tällä haen siis sitä suhteellisuudentajua, eli mihin raja vedetään.
Itse uskon, että Karfit he ovat alkaneet saada apua vasta koettuaan vääryttä yhteiskunnan taholta. Monissa tiiviissä yhteisöissä se koetaan hyökkäykseksi koko klaania vastaan, esimerkiksi kritiikkinä uskontoa, perhearvoja tai muita vastaavia kohtaan. Tämä on varmasti aktivoinut nämä tukijoukot, siis tapauksen saama julkisuus. Heidän joukossaa on varmasti eri yhteisöjen jäseniä, kuten on käynyt ilmikin. Kotikouluyhtdistystä, uskonnollista yhteisöä, rokotekriittistä potukkaa sekä heitä, jotka ovat itse kokeneet vääryyttä lastensuojelun tai muiden viranomaisten taholta. Jokainen tukija tavallaan pöyristyy ja siten omista lähtökohdistaan.
Enkä väitä vastaan siinäkään, etteivätkö lapset tarvitsisi yhteyksiä ulkomaailmaan, sähköisiä laitteita ja perheen ulkopuolisia,sosiaalisia suhteita (vrt.ikäpolvikokemukset kuten esiopetuksen ryhmädynamiikan ja kaverisuhteiden opettelu, peruskoulu, yökyläilyt, synttärijuhlat, rippikoulu, ajokortti, ylioppilas- tai muu valmistujaisjuhla, armeija jne). Sen sijaan puutuin siihen ajatukseen, että kuka miestä lopulta saa määritellä mitä näistä lapsi tarvitsee kasvaakseen normaaliksi vai tarvitseeko hän mitään? Ja mitä suojaavia tekijöitä perheessä on?
Ja kyllä, kylän ainoa lapsi ei vertaudu Karfien lapsiin. Muistan vaan jutusta sen, miten se oli kirjoitettu tavallaan ylistävään sävyyn, miten poika keksii maalaismaisemissa itselleen tekemistä, viihtyy itsekseen ja niin edelleen. Tämä asia oli esitetty positiiviseen sävyyn. Ymmärrätkö mitä haen? Karfien kohdalla vastaavat asiat ovat negatiivisia. Kyse on siis niin paljon tulkinnasta ja siitä, että etsitäänkö virheitä kuvasta vai ajatellaanko, että tämä lapsi voi ihan hyvin, vaikka ei eläkään ns. normiteinin elämää.
En väitä olevaqni oikeassa, siis yhtään missään asiassa tähän caseen liittyen, kunhan spekuloin ääneen.
.