Juniorihölkkääjä kirjoitti:28-vuotias kokoomusnuorten toiminnanjohtaja on ollut uutisten mukaan ilmeisen hyvä puhumaan, ulosanniltaan selkeä, sekä osannut kieliä ja omannut hyvän yleissivistyksen. 28-vuotiaana vain alkaa nopeasti tuntua siltä, että uudet kokoomusnuoret ovat kymmenen vuotta itseä nuorempia ja ura tyssää pian johonkin puolueosaston tusinapaikalle, kun ei enää vanhana ukkona kehtaa nuorten parissa olla. Jotta pääsisi eteenpäin tuon puolueen riveissä pitäisi olla korkeakoulututkinto.
Juniorihölkkääjä kirjoitti:On maalattu itse itsensä vahingossa nurkkaan, niin ei ihme, jos tuossa vaiheessa alkaa mielenterveys rakoilla, kun ei olekaan tullut kaikki niin kuin oli ehkä aiemmin suunnitellut.
Kun Romppaisen blogitekstejä luin, niin heti ensimmäisenä ihmettelin, miten tuontasoinen kirjoittaja on voitu palkata joksikin viestintäpäälliköksi. Sitten osoittautui, että onkin ollut sitä vain Kokoomusnuorten parissa. Nuoriin tuollainen teksti vielä uppoaa, aikuisten parissa ei. Minusta tekstit antavat tasapainottoman ja keskenkasvuisen vaikutelman.
Reservinupseerit tapaavat olla ylpeitä sotilaskoulutuksestaan, sitä taustaa vasten Romppaisen "runo" vaikutti vähintäänkin omituiselta.
Voi tosiaan olla, että Romppainen on tuntenut urallaan - joko ammatillisella tai poliittisella tai kummallakin - joutuneensa umpikujaan. Jotkut siinä tilanteessa löytävät ulospääsyn, ehkä miettivät tavoitteensa uusiksi, ehkä hakevat ulkopuolista apua. Toiset alkavat tuntea, ettei millään ole enää väliä, syyttävät ulkopuolisia tahoja (vaikkapa juuri valtiota), alkavat kehitellä väkivaltaisia fantasioita, jotka voivat pienestäkin syystä päästä purkautumaan. Silloin on sama, kuka osuu uhriksi - jos koe itse saaneensa oikeudenmukaista kohtelua, ei sitä ansaitse kukaan muukaan.
Ehkä Romppainen on Kokoomusnuorista aikoinaan löytänyt samanhenkisen porukan, jonka parissa on myös saanut ilmeistä suosiota. On olettanut koko Kokoomuksen olleen yhtä mukavaa sakkia (viehättyi Kataisen gasellilaumavertaukseen), mutta joutunutkin pettymään. Kokoomusnuorten räväköitä irtiottoja ei puolueen vanhempi siipi ole aiemminkaan katsonut hyvällä, nyt oli tullut tyrmays toimintaohjelmalle. Oman uran kannalta olisi ollut aika ruveta siirtymään sinne aikuisten toiminnan puolelle, josta ehkä ei löytynytkään samaa lämmintä henkeä mihin oli nuorissa tottunut. Kokoomus pettikin.
Ja sitten ura - edelleen kiinnostaisi, oliko se "melkein valmis" MBA-tutkinto valmistunut vai ei? Mikä oli motiivi lähteä Rovaniemelle asti opiskelemaan toista tutkintoa? 28-vuotiaana olisi jo (ainakin kokoomuslaisittain) pitänyt ruveta luomaan uraa työelämässä eikä opiskella tutkintoa tutkinnon päälle. Myös poliittisen uran kannalta olisi pitänyt juurtua yhdelle paikkakunnalle, pyrkiä siellä kunnallispolitiikan kautta eteenpäin. Enpä löytänyt Romppaisen nimeä viime kunnallisvaalien ehdokaslistalta sen kummemmin Helsingistä kuin Oulusta. -Tulee mieleen se letkaus, ettei ehtinyt liittyä 27-kerhoon - oliko se enemmän kuin vain letkaus, kokiko itsensä siis tosiaan vanhaksi; että ei sen ikäisenä pitäisi enää olla siinä elämäntilanteessa kuin oli?
Vaikka en itse usko, että korkeakoulututkinto Kokoomuksen riveissä mikään välttämättömyys on, niin onhan Romppainen itse voinut ajatella niin. Ei näköjään ihan tavaton se ajattelutapa. (Etenkin kun tyttöystävällä, joka tuolloin saattoi kyllä jo olla ex, sellainen oli ja jatko-opinnotkin meneillään.) Ei ehkä ole osannut nähdä arvokkaana AMK-tutkinnon pohjalta puurtavaa duunaria tai yrittäjää, eikä näin ollen itseäänkään. Oliko lastattu liioilla odotuksilla esim. koulumenestyksen tai vanhempien koulutustaustan takia? Suorittiko RUK:n, koska halusi työelämässä johtajanpaikoille? Ei sitten saanutkaan sitä mitä odotettiin ja luvatiin. Valtiokin petti.
En väitä, että juuri noin olisi ollut, mutta jotain tuontapaista päänsisältöä pitäisin kuitenkin mahdollisena. Nykyään on muotia väittää narsistiksi, mutta siltä Romppainen ei minusta vaikuta. Pikemmin aika eksyksissä olevalta.