Minä ymmärrän kyllä isän hermostumisen. Miltä teistä tuntuisi se, että olisitte juuri kohdanneet teidän toiminnastanne riippumatta suuren tragedian ja saman tien kuulisitte, että teitä jo syytetään siitä, haukutaan huumekuriireiksi ja pedofiileiksi? Entä nuo kummat väitteet, että isä olisi juuri pannut lastaan siinä vaimon ja naispuolisen sukulaisen lähistöllä ollessa ja sitten päättänyt jälkien peittelemiseksi käydä tappamassa pojan siinä muiden silmien alla
Sitten vaimon lapsentappajailmeet lehtiväen edessä, monikohan meistä osaisi olla luonteva siinä tilanteessa, oikealla tavalla surullisen näköinen, ei vihaisen näköinen (siitä huolimatta, että saattaa syystä tai toisesta olla hyvin vihainen tilanteen takia) vaan sopivasti kärsivä, vaikka kyyneleet olisivat jo kuivuneet monen vuorokauden itkemisestä ja valvomisesta tai tunteet olisi turrutettu rauhoittavilla?Minusta tuntuu, että monikaan täällä ei ymmärrä ihmisen psyykestä ja toiminnasta mitään.
Se on täysin mahdollista, että tuolla perheellä on jotain huumebisneksiä tai muuta hämärää elämässään ja ovat jopa voineet joskus kohdella lastaan huonosti tai laiminlyöneen valvonnan, mutta tässä ei minusta ole ainakaan vielä tullut esille mitään sellaista, että olisi aihetta syyttää isää pedofiiliksi, lapsensa tappajaksi tai hautaajaksi. Peittelyn makua lapsen valvonnan suhteen kyllä on, JOS nuo lehdissä olleet selitykset on oikeasti saatu paikallaolijoilta.
