Käräjäoikeuden TUOMIO

[MissHolmes]

Mä palaan vielä näihin mielen puolustusmekanismeihin.

Mitä enemmän luen lapsen juttuja, sen vakuuttuneempi olen siitä, että hän on nähnyt t-o-d-e-l-l-i-s-i-a tapahtumia tuona yönä.

Usein defenssimekanismien käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa muun muassa superegon pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), idin eli viettipohjan tarpeiden voimakkuuden pelko ja egon synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minäkuvaan ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot (kognitiivis-konstruktiivinen teoria) tai ylipäänsä kognitiivisesti ristiriitaiset ja emotionaalisesti epämieluisat kokemukset.

Defenssimekanismeja ovat muun muassa kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, torjunta (repressio) sekä projektio (sijoittaminen). Alun perin Anna Freud esitti listan 10 erillisestä defenssimekanismista, mutta tällä hetkellä defenssimekanismien lukumäärästä ei vallitse yksimielisyyttä. Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta lähestymistavasta ja tutkimusmenetelmistä. Erilaisia defenssimekanismien mittaamiseksi tarkoitettuja menetelmiä (esimerkiksi kyselyitä, projektiivisia testejä) on kirjallisuudessa mainittu yli 50.

Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (George Eman Vaillantin esittämä luokitus). Luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.

* Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.
* Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.
* Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi.

[Valhalla]

En minä noista lapsen aiemmista haastatteluista tuollaista aikajanaa selkeänä näe. Ja myöhempiä ei voitu käyttää.

[MissHolmes]

Lapsi käy vanhempiensa makuuhuoneessa kolme kertaa, muttei kertaakaan näe ulkopuolista.

Omien sanojensa mukaan äiti on koko tuon ajan joko makuuhuoneessa tai lapsen huoneen oven vieressä puhelimessa, muttei näe lasta kuin kerran.

Mitä lapsi todellisuudessa noilla kahdella kerralla makuuhuoneessa näkee?

Minä olen sitä mieltä, että se mitä lapsi näkee saa hänet myös näkemään paikalta poistuvan ulkopuolisen.

Lapsi ei keksi tuota ulkopuolista itse. Hetkeä ennen hän kuulee puhelimessa äidin puhuvan ulkopuolisesta ja selvitäkseen henkisesti näkemästään, hän sulkee pois todellisen kuvan verkkokalvoiltaan ja asettaa tilalle helpomman ja turvallisemman vaihtoehdon. vaihtoehdon, jonka äiti itse hänelle tarjoili.

Eikä kyse ole todellakaan valehtelusta. Kyse on ihmisen suojamekanismeistä. Me kaikki käytämme niitä tiedostamattamme.

[pikasso]

Ei mulla ole todettu mitään lukihäiriötä, mutta miten sää tm saa melkein kaikki kommenttisi muotoiltua niin, ettei itse asiasta saa mitään selvää.

Peesaan kyllä tässä Valhallaa. Tuo kuulustelukopsaus...mikä helevetin sekasotku. Saako kukaan siitä selvää?
Laitan kun löydän sen tänne.

[pikasso]

Joskus se aurinko pakenee mailleen liian nopeasti.Etsin yhtä tärkeää yksityiskohtaa en löytänyt

[Valhalla]

Joskus se aurinko pakenee mailleen liian nopeasti.Etsin yhtä tärkeää yksityiskohtaa en löytänyt

no vähän leveysasteista riippuen - hyvä kun edes näyttäytyy. Kiitos kumminkin yrityksestä.

[turumurre]

Lapsi käy vanhempiensa makuuhuoneessa kolme kertaa, muttei kertaakaan näe ulkopuolista.

Omien sanojensa mukaan äiti on koko tuon ajan joko makuuhuoneessa tai lapsen huoneen oven vieressä puhelimessa, muttei näe lasta kuin kerran.

Jassoo..
Nyt Lapsi on käyny jo makuuhuoneessa, justjust
Eikä ole nähny ulkopuolistakaan kertaakaan, justjust
Äiti on ollu omien sanojensa mukaan makuuhuoneessa, justjust
tai äiti on lapsen huoneen vieressä puhelimessa, justjust
Äiti ei näe lasta kuin kerran, justjust

Mitähän opetuslapset jossain vaiheessa mestarista ajattelevat...

[Valhalla]

Jasso tm, sitä on kesällä oltu sienimetsässä yhtä itsevarmana kuin täälläkin

[MissHolmes]

A) minulla ei ole, eikä ole tarvetta opetuslapsiin.

B) kaikki (muut paitsi sinä) ymmärtävät tämän kolmen vuoden jauhannan jälkeen, että puhutaan makuuhuoneen oviaukosta.
Ja kaikki tietävät, että Anneli on kertonut olleensa surmaajan sisään tuloon asti makuuhuoneessa.
Eli käynti 1. Anneli ei kuitenkaa näe lastaan.

Lapsen käynti 2: Anneli ei näe lastaan, eikä lapsi Annelia.

Lapsen käynti 3: äiti on puhelimessa, lapsi näkee isän.

Ja hetkeä myöhemmin etäämmältä surmaajan poistuvan. Kysyttäessä.
Lapsi ei kerro siitä oma-aloitteisesti.

[turumurre]

kaikki (mmut paitsi sinä) ymmärtävät tämän kolmen vuoden jauhannan jälkeen

Kysyttäessä.
Lapsi ei kerro siitä oma-aloitteisesti.

Mull on juu, tämmönen ongelma nyt ymmärrettävänä:
On Miss'in tulkinta ja oikeasti tapahtunut vastakkain.
Toki soisin MissHolmesille pitkästä uurastamisesta hyvää mieltä onnistumisesta,
mutta kun on kuitenkin ihan oikeasti tapahtumat menneet toisin...

Niin ...

Taidan kuitenkin enempi uskoa johdonmukaisemmin kertoavaa lasta kuin MissHolmesia.

[MissHolmes]

Taas jäät likaa jumiin papereihin, että osaa mennä tilanteesen. Lapsi näkee muka surmaajan lähtevän, mutta ei sano mitään oma-aloitteisesti, vaan vasta kun äiti kysyy, hän vastaa 'joo, se lähti'.

Tyttö ei todellisuudessa nähnyt kenenkään poistuvan. Hän poistui äidin luota ''murhaaja huoneen'' suuntaan, koska halusi nähdä mitä isälle oli tapahtunut. Hän ei halunnut uskoa äitiään tekijäksi, vaan muodosti tiedottomasti sijaisen. Sen jonka äiti oli hänelle jo hetkeä ennen luonut. Tummat vaatteet, iso-kokoinen. Ja laittoi hahmon poistumaan siitä mistä äiti oli kertonut sen tulleen.

Lue Turre lapsen satu piilevästä pahasta. En muista mistä se löytyy, ehkä Ulvila kakkosesta tai perhekerhon sivulta ainakin. Mutta jo tuolloin lapsi yrittää purkaa itsestään pois sitä mikä tuosta on jäänyt. Hyvä, jonka sisällä onkin paha.

Minäpä etsin sen sinulle.

[Teleksi]

Minun kokemukseni lapsista on, että he - kuten aikuisetkin - pyrkivät luomaan asioista johdonmukaiset "tarinat" niiden tietojen nojalla joita käytettävissä on. Lasten käsityksiin vaikuttaa erityisesti (oman kokemukseni mukaan)

- lapsille ei yleensä kerrota kaikkea aikuisten maailmaan liittyvää - joten näistä asioista heillä on kovin hatara kuva (esim. seksi) Näihin asioihin liittyen he selittävät havaintojaan siten miten se olisi tapahtunut heidän maailmankuvassaan. Siis jos esim. nainen raiskataan ja lapsi näkee sen, niin lapsi ei välttämättä hahmota sitä raiskaukseksi vaan ryöstöksi.

- aikuiset kriisitilanteessa yrittävät puhua lapsille "kukkaiskieltä" mutta sitten puhuvat huomaamattaan totuuksia esim. puhelimessa toisille aikuisille. Eli naiivi esim. aikuinen voi selittää lapselle, että raiskaaja vain yritti halata naista, kun lapsi sitten kuulee pätkiä siitä kun aikuinen kertoo puhelimessa verisiä yksityiskohtia jollekulle tutulleen. Lapsi sitten yhdistää näistä ihan oman totuutensa.

- hädän hetkellä aikuisilta menee niin paljon resursseja, että he eivät pysty hyppäämään lasten maailmaan ja kärsivällisesti selittämään ja selventämään asioita lapselle. Eli aikuisille ei tule selväksi miten lapsi asian itse asiassa ymmärtää.

- lapset eivät ymmärrä kielen monimerkityksellisyyttä samalla tavalla kuin aikuiset. Osin siksi kun eivät osaa vielä käyttää kielikuvia ja äänensävyjä ja osin siksi että he joutuvat tekemään tulkintoja tilanteessa, jota he eivät täysin hahmota. Lapsi ymmärtää monet asiat kovin kirjaimellisesti. Jos lapsi kuulee vanhempansa kertova jollekulle (luullen ettei lapsi kuule) että raiskaaja nai uhriltaan aivot pellolle, niin lapsi saattaa oikeasti uskoa, että uhrilta lähti aivot päästä (anteeksi mauttomuus).

Tämän kaiken kun yhdistää, niin usein lasten kertomukset ovat ihan kummallisia. Sitä kummallisempia mitä pienempi lapsi ja mitä vieraampi asia. Itselläni on 9-vuotias lapsi ja kun hänen juttujaan kuuntelee niin monesti asiat menevät ihan eri tavalla kun lapsi selittää. Vaikka hän on terävä kaveri ja havaitsee pieniäkin yksityiskohtia.

Omakohtainen muisto on, kun olin tuota ikäluokkaa, niin enoni "joutui sairaalaan sairauden takia, joka ei kuitenkaan ole kovin vakava". No ihmettelin kovasti kun äiti itki kuitenkin niin paljon. Miksi kun sairaus ei ole vakava? Kuulin kun äiti kertoi siskolleen puukosta ja verisen asunnon siivoamisesta ja kuulin sänkyyni kun toinen enoni sanoi "eikö se mulkku ymmärrä miten paljon hän minua satutti". Lapsen viitekehyksessä väänsin tarinan muotoon, että veljeksille oli tullut riita ja toinen enoni oli puukottanut toista.

Koska aikuiset eivät ymmärtäneet miten paljon kuulin, he uskoivat että "sairas eno" tarina pätee. Koska en ollut koskaan kuullutkaan itsemurhasta, niin en hetkeäkään osannut ajatella, että enoni oisi voinut satuttaa itse itseään - kun kuitenkin puhuttiin verestä ja puukosta, niin logiikkani mukaan paikalla piti olla joku muukin. Koska otin toisen enoni sanat kovin kirjaimellisti, kuvittelin sairaalassa makaavan enoni satuttaneen tätä toista enoa. Ja koska toinen eno sanoi toista mulkuksi, niin heidän piti olla riidoissa. Omalla logiikallani päädyin siihen, että enoni olivat tapelleet ja toinen oli huitaissut toista puukolla. Vaikka siis kyseessä oli itsemurhan yritys. Vasta aikuisena sattumalta minulle selvisi mistä todellisuudessa oli kysymys.

[turumurre]

Taas jäät likaa jumiin papereihin,
Tyttö ei todellisuudessa nähnyt kenenkään poistuvan.

Lue Turre lapsen satu piilevästä pahasta.

Hyvää tässä on se, ettei monikaan tohdi enää kinata ulkopuolisen poistumisajankohdasta. Pointtini postaamassani osa1:ssä olikin tuoda tämä ajankohta esiin, vaikka se sulle Miss onkin vain pelkkää näkyä, ei sillä väliä. Mutta nyt kun tämän näyn ajankohta on osoitettu, mennään tästä taaksepäin, eli siihen kun isä oli maassa (sekin tosin jo postaamastani tuli esille). Tästä taas siihen vaiheeseen kun isä oli seisomassa / lasi oli rikki. Näihin päästään lapsen kuulusteluiden pohjalta. Ja kun kuulusteluista pystytään osoittamaan että näiden kahden tärkeimmän käynnin väli on vain tietty, niin se tarkoittaa sitä että, verijälkien syntymisetkin on arvioitava sen mukaan.
Kuulustelut olivat rankkoja, samoja kysymyksiä esitettiin usein ja eritavoilla joten tapahtumien kuvauksiin voinee luottaa.

Kun todetaan että lapsi on kuulusteluissaan pysynyt tarinassaan, sulkee tämä pois epäilyt ulkopuolisesta.

Joku tähän taas heittää vakiovastauksen että: 'lapsen kuulustelut otetaan hoviin vain jos niistä valitetaan'. Toki otetaan, onhan nämä olleet puolustuksen listalla muutenkin ja syyttäjä/oikeus ovat nämä itse perusteluissaan esille nostaneet.
Lapsen kuulustelut ovat tärkeitä puolustukselle; Tapahtumien ajalliseen määrittelyyn, ja kuulusteluista selviäviin asioihin: ’ettei riitaa vanhempien kesken ole ollut’ ja että ’lapsi näki ulkopuolisen poistuvan’.

[Arska]

Olemme samoilla jäljillä. Eli siis sinäkin olet sitä mieltä, että huppumies poistui ennen kuin lapsi meni puhelimeen.

Mikä logiikka sulla Arska?

Ensimmäisessä kuulemisessa lapsi ei osannut sanoa, missä äiti oli kun lapsi oli tullut toisen kerran huoneestaan vanhempiaan katsomaan. Lapsi meni takaisin huoneeseensa, ja kun tuli kolmannen kerran huoneesta, hän kertoi olleensa siinä olohuoneen ja takkahuoneen oviaukon kohdalla kun näki huppumiehen poistuvan.

Jos äiti oli käskenyt lapsen tämän toisella poistumiskerralla puhelimeen, miksi lapsi ei osannut sanoa, missä äiti oli ollut? Äidin olinpaikkaan palattiin useampi kerta, ja aina lapsi oli epävarma.

Lapsi kertoi myös:

Joo, vähä aja siit kysyttii, et et sanottii, et apua on tulos. Muistaakseni ja sit siel sanotti, et pyydettii vielä äitii puhelimee. Ni sit mä sanoi äitil, et sua tarvitaa puhelimee. Ni sit mä meni katto sine ulos, ni mä en nähny siel mitää.

Tämä on se "Joo, se lähti" -kohta, hätäpuhelun repliikki numero 99 ajassa 3:41.

[Valhalla]

Hyvää tässä on se, ettei monikaan tohdi enää kinata ulkopuolisen poistumisajankohdasta. .

Niin, tai sitten on käynyt kuin rautatiekiskolle, jota tm vääntää paljain käsin mutkalle = fiksumpi taipuu. Eli välttämättä ei olla samaa mieltä, vaikka vänkäämiseen väsyisikin.