Arska kirjoitti: HILMO-tilastoinnin mukaan sairaalahoitoa vaatineista parisuhdeväkivallan uhreista 2/3 on miehiä. Poliisin tilastojen mukaan 40 % törkeän parisuhdeväkivallan uhreista on miehiä..
…
CJS kirjoitti: On kuitenkin huomattavasti yleisempää, että mies surmaa naispuolisen kumppaninsa (18% kaikista henkirikoksista) kuin että nainen surmaa miespuolisen kumppaninsa (4% kaikista rikoksista).
Kuolemaan johtavat tapaukset ovat tosiaan asia erikseen. …
Taisin vähän turhan hätäisesti hutkia edellisen kirjoitukseni. On todellakin suorastaan harhaanjohtavaa tarkastella vain henkirikoksia.
Tosiaan törkeistä parisuhteessa (yhteisessä taloudessa asuvat mies ja nainen) tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä noin 40 % kohdistuu mieheen (vuonna 2007: 38 %; yhteensä 167 tapausta, joista 103 tapauksessa uhri oli nainen ja 64 tapauksessa mies; ja kyseessä siis poliisin tietoon tullut rikollisuus).
Parisuhteessa tapahtuneista lievistä pahoinpitelyistä tai pahoinpitelyistä puolestaan yli 4/5 kohdistui naisiin eli alle 1/5 osa miehiin (lieviä pahoinpitelyjä oli yhteensä 827, joista 715 tapauksessa uhri oli nainen ja 112 tapauksessa mies; pahoinpitelyjä oli 1747, joista 1545 tapauksessa uhri oli nainen ja 202 tapauksessa mies).
Miesten suhteellinen osuus uhrina on siis törkeissä tapauksissa huomattavasti suurempi kuin lievemmissä. Mistä ero voi johtua? Ensinnäkin on mahdollista, että miehiin kohdistettaisiin suhteellisesti enemmän vakavaa väkivaltaa kuin naisiin. Mutta on myös mahdollista, että miehet ilmoittavat lievemmästä väkivallasta naisia harvemmin poliisille (eivät pidä tekoa rikoksena; machomies ei kehtaa myöntää saaneensa naiselta turpiin niin että se häntä suuremmin haittaisi).
Arska kirjoitti:Pahoinpitely luokitellaan törkeäksi joko raa'an tekotavan, aseenkäytön tai siitä aiheutuneen vakavan ruumiinvamman takia. Jos uhri on nainen, poliisi kirjaa pahoinpitelyn törkeäksi yleensä raaan tekotavan tai aseenkäytön vuoksi. Jos uhri on mies, syynä on yleensä taas vakava ruumiinvamma.
Voi olla myös toisinpäin (tai molemmat luokittelukäytännöt ovat olemassa samanaikaisesti!). Voi olla, että naiset saattavat fyysisesti miestä heikompina turvautua useammin jonkin aseen käyttöön, jolloin teko luokitellaan helpommin törkeäksi kun taas miesten aseetta tehdyt vakavammatkin teot voidaan luokitella vain pahoinpitelyiksi (esim. kuristaminen ja potkiminen).
Miesten osuus ei-törkeän väkivallan uhreina on siis oletettavasti suurempi kuin mitä poliisin tietoon tekoja tulee. Toisaalta voi olla, että miesten osuus törkeiden tekojen uhreista on jonkin verran suurempi kuin mitä se olisi, jos aseetonta väkivaltaa tulkittaisiin useammin törkeämmän mukaan. Jos tarkasteluun otetaan mukaan henkirikokset, miesten osuus törkeän väkivallan uhrina (törkeä pahoinpitely, henkirikosten yritykset, henkirikokset) pienenisi hieman (mutta todellakin vain hieman: 2007 miesuhrien osuus noin 35 %). Tai sitten voi olla niin, kuten todettu, että naisten tekemä väkivalta olisi rajumpaa, mutta silti johtaa harvemmin henkirikokseen. Toisaalta, jos 2/3 sairaalahoitoa vaatineista kotiväkivallan uhreista on miehiä, niin osuus voisi olla suurempikin (vielä kun vähän mutkistetaan, niin voi myös olla, että miehet joutuvat menemään useammin sairaalaan pystyäkseen todentamaan vammansa. Ts. naisilta vaaditaan vammasta pienempi todiste kuin miehiltä…).
Mikä onkaan kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutus..?
Arska kirjoitti:Lemppariselityksenä mulla on tietty nämä Claudian hellimät tilastot, eli vaikka kyselytutkimusten mukaan naiset vastaavat 70-90 % parisuhdeväkivallasta (siis nämä läpsimiset, lyömiset, pikku puukottelut yms.), niin niissä tapauksissa, jotka poliisi on suostunut kirjaamaan, 90 % asianomistajajista on naisia. Miehille ei perheväkivallan suhteen ole haluttu tarjota muuta kuin omaa apua tai korkeintaan terästä Taalainmaalta, ja jälki on sen mukaista.
Kysymys ei välttämättä ole vain poliisin toiminnasta (voi olla osittain siitäkin), vaan myös uhrien ilmoitusalttiudesta. Varsinkaan lievemmät teot eivät tule poliisin tutkaan juuri millään muulla tavoin kuin uhrin itse ilmiottamalla ja naiset tekevät tämän useammin kuin miehet. En tiedä onko siitä näyttöä, että poliisi kieltäytyisi laajemmissa määrin käsittelemästä miehen tekemää ilmoitusta. On silti mahdollista, että mm. vammojen ja tapahtumien tulkinnoissa on eroja nais- ja miesuhrien suhteen.
Naisten tekemän kotiväkivallan (ja miesten uhriutumisen) selvittämisessä – eli täten koko kotiväkivaltakokonaisuuden tutkimuksessa – on vielä huomattavia puutteita. Samoin miesuhrien avustamisessa yms. (muu kuin ilmoituksen kirjaaminen) lienee kaikenlaista puutetta. Väkivallan vähentäminen vastaisuudessa voi olla vaikeaa, mikäli kuva kokonaistilanteesta on epäselvä.
Kansallisen uhritutkimuksen mukaan 0,5 % naisista ja 0,2 % miehistä on joutunut puolisonsa aiheuttaman fyysisen väkivallan uhriksi vuonna 2006. Lapsista 5 % on nähnyt edellisen vuoden aikana äitiinsä kohdistuvaa lievää väkivaltaa ja 4 % vakavaa ja 3 % isään kohdistunutta lievää väkivaltaa ja 3 % isään kohdistunutta vakavaa väkivaltaa (kysytty v. 2008). On siis myös uhri/kyselytutkimuksia, jotka näyttäisivät osoittavan, että naiset joutuvat jonkin verran useammin puolisonsa väkivallan uhriksi.
Asia ei ole siis kovin yksioikoinen tai tällä hetkellä kovinkaan selkeä. Alkaa olla erittäin hyvää näyttöä siitä, että naiset ovat kotona väkivaltaisempia kuin mitä ehkä yleisesti ajatellaan ja mitä esim. tilastot ilmitulleesta rikollisuudesta suoraan kertovat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä asian kääntymistä täysin päälaelleen.
Arska kirjoitti:Tästä voisi siis päätellä, että naiset tarttuvat puukkoon tai veitseen miehiä useammin pariskunnan sisäisiä välejä selvitettäessä.
Itse taidankin päätyä odottelemaan lisätutkimuksia riitatilanteista. Uhrin ollessa kuollut tämä on todennäköisemmin nainen ja veitsi on ollut viimeiseksi miehen kädessä, mutta sepä tieto ei oikein riitäkään kuin hätäisiin johtopäätöksiin…
Ja tietysti minkään tilaston pohjalta ei voida päätellä miten tässä tapauksessa asiat ovat lopulta tapahtuneet (siis vaikka veitsi olisi leikisti 90 prosentissa tapauksissa miehen/naisen kädessä, niin tapaus voi hyvin kuulua siihen leikisti 10 prosenttiin jossa veitsi onkin naisen/miehen kädessä).