MURHA.INFO

^ Tiettävästi hän muutti nimensä ennen vankilasta vapautumistaan, joten kaiketi hänet haudattiin uudella nimellään (mikä se sitten mahtoikaan olla).

Missä siitä nimenvaihtamisesta mainitaan?

Muistan lukeneeni eräästä rikoslehdestä joskus parikymmentä vuotta sitten, että "murhamies sai teostaan kymmenen vuotta vankeutta ja on taas vapaalla jalalla. Hän on muuttanut nimensä." Ei minulla tämän tarkempaa tietoa ole.

Päivitystä vanhaan ketjuun noiden hautausmaajuttujen osalta. Vierailin viime viikonloppuna (yhdessä kahden muun rikosharrastajan kanssa) Hietaniemen hautausmaalla ja vein kukkasen Helena Korlinin haudalle. Toivottavasti nimimerkki kidius ei pane pahakseen, vaikka laitankin tähän kuvan haudalta. Rajasin kuvasta pois muiden sukulaisten nimet, jotka olivat kiven yläosassa.

http://img63.imageshack.us/img63/8923/heleenakorlin.jpg

Samaisella hautausmaalla lepää myös murhaajansa, tosin häntä ovat nuo rikkaat sukulaiset sen verran hävenneet, että nimeänsä ei ole sukuhaudan kivessä. Haudanhoitolappu kiven juuressa paljastaa kuitenkin, että kyseessä on hänen viimeinen leposijansa. Minfolaisten puolesta veimme haudalle "risuja"...

http://img704.imageshack.us/img704/7003/ceeli.jpg

Googlettamalla löysin Tom Sjöbergin, Rööperi-kirjan toisen tekijän, haastattelun. Sjöberg kertoo HBL:n haastattelussa myös Carl-Erik Björkqvistin myöhemmistä vaiheista:

Vid liv är däremot en annan färgstark finlandssvensk - Carl Erik Björkqvist alias Ceeli.

I gänget runt Tom Sjöberg var Björkqvist udda eftersom han kom från välbärgade förhållanden.

När Björkqvist en sen natt dräpte en kvinna och i panik försökte gömma kroppen och röja undan bevisen ändrades hans liv. Han dömdes till tio års tukthus men var även i fängelset populär bland kvinnorna.

– Ceeli fick över 300 giftermålsanbud, berättar Tom Sjöberg.

En av de kvinnor som kontaktade Björkqvist i fängelset var änkan till en engelsk professor. Efter frigivandet gifte de sig och driver numera ett hotell norr om London.

Eli Ceeli oli Sjöbergin mukaan saanut vankila-aikanaan yli 300 naimatarjousta (?). Yksi yhteyttä ottaneista naisista oli englantilaisen professorin leski. Kun Ceeli vapautui, menivät he avioliittoon, ja pitivät vielä haastattelun aikaan hotellia Lontoon pohjoispuolella.

Liekö tyypistä tullut sitten kaidan tien kulkija vankilavuosiensa jälkeen?


Linkki unohtui: http://www.hbl.fi/text/kultur/2008/12/31/d21683.php

Muistan Ceelin Hämeenlinnan Keskusvankilasta vuodelta 1985.
Nostelimme puntteja jossain salissa, jossa oli myös lentopallokenttä.
Ceeli saapui paikalle paksu kultakoru kaulassaan ja näytti huolestuneelta.
Ceeli ilmaisi huolensa syyn paikalla olleille vanginvartijoille ja vangeille:
Jos lentopallon pelaajien lyömä pallo osuisi jalkakyykkyä tekevään vankiin,
niin "se on henki pois", sanoi Ceeli. Sitä en tiedä, saiko Ceelin huoli aikaan muutoksia,
koska olin vain saunareissulla ja lähettivät minut muutamassa viikossa avovankilaan.

Tarkentaisitko hieman; miten se pallo jalkakyykkyä tekevään vankiin osuessaan hänet tappaisi? Vai oliko kyseessä ns. Ceelin omat jutut?

Tämän "Ceelin" tai "Keelin" - miten vain - siis Carl-Eric Björkqvistin rikoshistoria on mielenkiintoinen ja se ikään kuin pakottaa ajattelemaan osallisuuttaan selvittämättömiin raiskauksiin ja henkirikoksiin.

"Punavuoren pukkina" ja "Porno-Topina" tunnettu Björkqvist on mm. 22.7.1971 törkeästi pahoinpidellyt ja raiskannut 17-vuotiaan seuralaisensa Helsingissä, osoitteessa Runeberginkatu 6 b.

16.2.1974 Kärkölän kunnan Järvelän taajamassa väkivaltaa käyttäen yrittänyt raiskata ravintolassa tapaamansa naisen. Björkqvist asui tuolloin Järvelässä ja oli töissä Koskisen Oy:llä sahurina.

Näistä kahdesta erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaneista teoista hänet tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa 11.2.1975 täyttä ymmärrystä vailla olevana 3 vuodeksi yhdeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Tuomiot yhdistettiin, ts. niistä sai tukkualennuksen.
- Lisäksi tuli siivouskulukorvauksia, sillä Björkqvist oli rikkonut Koskisen Oy:n asuntoparakin ikkunan.

Jostain kumman syystä Björkqvistin oman asianajajan palkkiot jäivät valtion vahingoksi, joten omaa rahaa ei "rikkaan suvun vesalla", tuolloin 30-vuotiaalla Björkqvistillä ollut. Korvausvelvollisuus hänelle tietysti määrättiin asianomistajien vahinkojen sekä kivun että säryn suhteen.

Björkqvist oli tuotu oikeuteen vankilasta ja sinne - Helsingin lääninvankilaan - hänet passitettiin heti oikeudenkäynnin jälkeen.

Nyt lukijoita tietysti hämmentää suuresti se seikka, että miksi nämä kaksi tapausta käsiteltiin yhdessä, vaikka siinä on ollut välissä liki kolme pitkää vuotta! Björkqvist oli tuon ajan teillä tietymättömillä, kuten alla oleva uutinenkin kertoo:

HS 14.2.1975.

Björkqvist lusi tuomionsa, mutta eipä päässyt koira karvoistaan ja pukki haluistaan...

Helena Korlinin surmaoikeudenkäynnin tuomiossa Björkqvist tuomittiin maksamaan korvauksia mm. Helsingin kaupungille (kaatopaikan mylläämiskulut), sekä niin ikään korvauksia uhrin äidille, sisarelle ja elatusta pojalle. Björkqvistin asianajokulut jäivät valtion vahingoksi.

Koska Björkqvist oli tuomittu kuritushuonerangaistukseen vain runsaat neljä vuotta aiemmin, niin häneen sovellettiin ns. kovennettua Korlinin tuomion yhteydessä; "...ilmenevien seikkojen ja muun hänen henkilöllisyydestään saadun selvityksen perusteella ilmeisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle, raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi päättää, että Björkqvist voidaan eristää pakkolaitokseen vaarallisten rikoksen uusijain eristämisestä annetun lain säädösten mukaisesti."

Björkqvist valitti tuomiosta, joka oli
a) murha täyttä ymmärrystä vailla = 10 vuotta
b) hautaamattoman ruumiin hävittäminen = 6 kk
c) kortitta ajo ja rattijuopumus = 2 kk

Yhteensä 10 v 2 kk 20 pv.

"Maaliskuun 31 päivänä 1979 Ilmarinkadun talossa N:o 12 sijaitsevassa asunnossaan A 13, jonne hän oli suostutellut Eeva Helena Korlinin tulemaan ravintolaillan päätteeksi, tahallaan surmannut Korlinin pistämällä tätä kolme kertaa metsästyspuukolla kaulan vasemmalle puolelle ja leikaten Korlinin vartalon kahtia lannerangan korkeudelta seurauksin, että Korlinin kuolinsyyksi on todettu kaulavaltimon katkaissut kaulan pistohaava ja vatsa-aortan katkaissut vatsanseudun viiltohaava."

"Samana maaliskuun 31 päivänä asunnossaan laittanut Korlinin ruumiin osat kahteen muoviseen jätesäkkiin ja kuljettanut säkit henkilöautollaan Länsisatamassa olevaan jätekonttiin, josta ne ovat kulkeutuneet kontin jätetyhjennyksen yhteydessä Huopalahden kaatopaikalle, mistä Korlinin ruumis on sittemmin Helsingin kaupungin puhtaanpitolaitoksen henkilökunnan avulla löydetty."

Lähde R 79/4240

Selkäranka katkaistiin työntämällä puukko nivelien väliin.

Carl-Eric Björkqvist. Kuva Poliisi / Nykyposti 9/1979
Kuvateksti puhukoot puolestaan.

Korlinin katoamisen jälkeen Suur-Seurana jonkin aikaa tunnettu Seura -lehti palkkasi yksityisetsivän tutkimaan katoamista.


Marita ja Heino Jurva aloittivat työnsä 16.5.1979. "Heino ja hänen enkelinsä panivat tuulemaan". He selvittivät pääepäillyn Ceeli Björkqvistin menemisiä. Ensin Ceeli ja Korlin olivat pyrkimässä Zillertal -ravintolaan ja sen jälkeen etsivien mielestä on todennäköistä, että sieltä he menivät Korlinin tuttavan tyhjillään olevaan asuntoon Helsingin Pihlajistoon, mutta sieltä samantien yksityisautolla Kannu-nimiseen ravintolaan Helsingin Punavuoreen. Siellä oli nautittu alkkoholia parin oluen verran, josta taksilla Ilmarinkadulle.
- Todistajana oikeudessa kuullun taksinkuljettajan mukaan Korlin empi tovin jos toisenkin Björkqvistin asunnolle lähtemistä, mutta viimein suostui. Se suostuminen maksoi hänen henkenä.

Yksityisetsivät haastattelivat mm. Helsingin seksikuninkaana tunnettua miestä, joka oli tuolloin Björkqvistin työnantaja. Entä mies, jonka Korlin tunsi ennestään ja joka taasen tunsi Ceelin? Kupru, isokokoinen mies, joka sanoi etsiville; "Jahdatkaa tekijää". Kun etsivät kysyivät kuka se tekijä sitten on, hän vastasi, "Kyllä te tiedätte. Keelihän se on!".
- Samainen Kupru sanoi, että hän henkilökohtaisesti voi kyllä puukottaa miehiä, mutta naiset ovat muuhun tarkoitukseen. Hän väitti, että Keelin suhde puukkoon ja naisiin on päinvastainen. Kupru tunsi jonkinlaista ystävyyttä Korlinia kohtaan.

Seura päätti tuon nrossa 27/79 olleen artikkelin tekstiin:

Äidin synkkä elämä
Helenan tapaukseen liittyy kaksi onnetonta äitiä ja kaksi onnetonta poikaa.

Keelin äidillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tarjota pojalleen hyvät lähtökohdat; varallisuus takasi sen, mutta jotain jäi puuttumaan.
Jokainen arvaa, että vammoitta ei tästä voi selvitä pieni Joni-poika, joka näin kauhealla tavalla menetti äitinsä.

Entä sitten Helenan äiti. Hän asuu nyt yksin menetettyään ensin tyttärensä rikoksen kautta. Samalla hän menetti tyttärenpoikansa, jonka parhaaksi varmasti on se, että hän siirtyi isänsä hoiviin.

Helenan äidin Ida Kytövuon tilanne on synkkä. Yksinäisyys ja suru ovat saaneet seurakseen taloudellisen hädän, kun perheen huoltaja tapettiin.

Eläkkeellä olevan entisen mankeloijan Ida Kytövuon ja tyttärenpojan kohtalo järkytti monia ja ihmiset halusivat auttaa. Nykyposti-lehden nrossa 1/1980 julkaistiin seuraavanlainen kirje:

Poliisi tuohtui Seura-lehdelle siitä, että Korlinin katoamisen ja murhan selviäminen olisivat olleet yksityisetsivien ansiota. Tutkimusta johtanut Väinö Rantio antoi lehdelle myöhemmin tiukan palautteen, jossa hän kertoi siitä valtavasta työmäärästä minkä mm. ruumiin etsiminen aiheutti. Etsinnät oltiin jo vähällä lopettaa kunnes eräs poliisi huomasi että aivan kuin ihmispolvet näkyisivät tuossa kohtaa jätekasaa. Ja niinhän se oli, Korlinin alaruumis löytyi ja yläruumis samantien, sillä ne olivat lähestulkoot vierekkäin.
- Seura-lehti myönsi erheensä ja antoi kunnian poliisille

Mutta miten kaikki meni?
21.3. Keelin avoliitto Leena L:n kanssa päättyy
30.3. iltapäivällä/illala Kupru (Ilpo N), Keeli menevät Korlinin asunnolle, jossa nautitaan väkijuomia ja Keeli pelaa shakki Korlinin pojan kanssa. Kupru poistuu illan aikana
30.3. klo 22:30 Keeli ja Korlin lähtevät huvielämän pyörteisiin
31.3.-1.4. yön ja aamuyön tunteina Keeli surmaa Korlinin, vie ruumiinosat säkeissä sekä käyttämänsä teräaseet Länsisatamassa sijaitsevaan jätekonttiin. Ensin ne (ainakin säkit) oli tarkoitus viedä metsään Espoon Kauklahteen
1.4. 08:00 Keeli vie Korlinin turkin ja saappaat tuttavalleen, joka ottaa ne vastaan kyselemättä
2.4. 12:30 Korlinin sisko tekee katoamisilmoituksen
2.4. Keelin on tarkoitus kertoa teostaan äidilleen, mutta rohkeus ei riitä
3.4. Jätekontti tyhjennetään
4.4. Keelin asunto tutkitaan laillisesti, mutta Keelin tietämättä. Mikään ei viittaa henkirikokseen.
5.4. Keeli myy ruumiinkuljetuksessa käyttämänsä auton
8.4. Korlinin piti matkustaa Kreikkaan, tutkijoiden epäilyt henkirikoksesta vahvistuvat
9.4. Keeliä kuulustellaan. "Helena kävi asunnollani, joimme kahvit, jonka jälkeen hän poistui asunnosta"
Huhtikuun lopulla jäljitetään Keelin myymä auto ja siitä löytyy veritahroja
11.5. laboratoriotulokset vahvistavat epäilyn; veritahrat ovat Korlinin
30.5. Keeli pidätetään
1.6. Keeli tunnustaa ja kertoo mihin hän vei ruumiin. Etsinnät alkavat saman tien
26.6. Korlinin ruumis löytyy klo 12:30. Ruumis oli jätteiden alla noin kahden metrin syvyydessä
Heinäkuun alussa Korlin siunataan Malmin kappelissa ja ruumis tuhkataan
9.8. Korlinin pojan huoltajuus määrätään isälle
21.8. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsee Keelin murhasta

Ex-avokas kertoi, että selvinpäin Björkqvist oli mukava ja seurallinen, mutta nautittuaan väkijuomia hän muuttui pahasuiseksi ja väkivaltaiseksi riidan haastajaksi; "tulkaa tänne vaan, tapan teidät kaikki."

17.11.1944 syntynyt Björkqvist kuoli ulkomailla 3.5.2008, 63 vuotiaana.

Lähteenä Seurat, Alibit, Nykypostit, oikeudenpäätökset, HS yms.

Kuvat olivat pudonneet. Kaksi kuvaa palautettu. Kolmaskin kuva löytyi.
-NILS-

Doctor Lecter kirjoitti: Äidin synkkä elämä
Helenan tapaukseen liittyy kaksi onnetonta äitiä ja kaksi onnetonta poikaa.

Keelin äidillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tarjota pojalleen hyvät lähtökohdat; varallisuus takasi sen, mutta jotain jäi puuttumaan.
Jokainen arvaa, että vammoitta ei tästä voi selvitä pieni Joni-poika, joka näin kauhealla tavalla menetti äitinsä.

Entä sitten Helenan äiti. Hän asuu nyt yksin menetettyään ensin tyttärensä rikoksen kautta. Samalla hän menetti tyttärenpoikansa, jonka parhaaksi varmasti on se, että hän siirtyi isänsä hoiviin.

Helenan äidin Ida Kytövuon tilanne on synkkä. Yksinäisyys ja suru ovat saaneet seurakseen taloudellisen hädän, kun perheen huoltaja tapettiin.

Eläkkeellä olevan entisen mankeloijan Ida Kytövuon ja tyttärenpojan kohtalo järkytti monia ja ihmiset halusivat auttaa. Nykyposti-lehden nrossa 1/1980 julkaistiin seuraavanlainen kirje:

Joni Korlin muutti asumaan isänsä kanssa ja asuivat 80-luvun alkuvuosina Nurmijärven Klaukkalassa. Jonkin verran villimpi Joni oli kuin ikäisensä nuoret, mutta varsinainen rikollisuus tai päihteiden huomattava käyttö ei ole tiedossa. Tosin oli aika nuori tuolloin, vähän toisella kymmenellä.

Solistiyhtye Suomi ratsasti tuolloin suosionsa huipulla eli ei ehtinyt Randykään (Kalervo Korlin) paljon poikansa kanssa olla.

Uskoisin, että Ceelin tekemiset ja menemiset esimerkiksi kellarisurmien aikoihin on selvitetty. Mutta kyllähän Ceeli olisi sopinut mainiosti sellaisten tekojen tekijäksi. Ensin Helena Korlin (ja ehkä Pirjo Jauhiainen?), sitten linnaan, vapautuminen, ja hiekkakuoppamurhat alkavat. Ei mitenkään mahdoton ajatus. Ceelin silloinen tuntomerkistö näyttäisi täsmäävän hyvin Järvenpään mieheen, vaikka ikää olikin tuolloin enemmän. Korlinin murhatapa vaikuttaa poikkeukselliselta ja samaa on sanottu Tuula Lukkarisesta.

strangelove kirjoitti:Uskoisin, että Ceelin tekemiset ja menemiset esimerkiksi kellarisurmien aikoihin on selvitetty. Mutta kyllähän Ceeli olisi sopinut mainiosti sellaisten tekojen tekijäksi. Ensin Helena Korlin (ja ehkä Pirjo Jauhiainen?), sitten linnaan, vapautuminen, ja hiekkakuoppamurhat alkavat. Ei mitenkään mahdoton ajatus. Ceelin silloinen tuntomerkistö näyttäisi täsmäävän hyvin Järvenpään mieheen, vaikka ikää olikin tuolloin enemmän. Korlinin murhatapa vaikuttaa poikkeukselliselta ja samaa on sanottu Tuula Lukkarisesta.

Strangelove, tiedätkö kuinka nopeasti (ja minä vuonna) Ceeli siirtyi Englantiin vapautumisensa jälkeen?

Eikös hän päässyt viettämään avioelämää jonkun rikkaan englantilaisladyn kanssa (joka oli kirjoitellut Ceelille vankilaan)?

Paze kirjoitti:Strangelove, tiedätkö kuinka nopeasti (ja minä vuonna) Ceeli siirtyi Englantiin vapautumisensa jälkeen?

Eikös hän päässyt viettämään avioelämää jonkun rikkaan englantilaisladyn kanssa (joka oli kirjoitellut Ceelille vankilaan)?

Saamani tiedon mukaan 1993-1994 taitteessa.

Doctor Lecter kirjoitti:
Carl-Eric Björkqvist. Kuva Poliisi / Nykyposti 9/1979
Kuvateksti puhukoot puolestaan.

Noin ruma jätkä - lihava ja naismainen nenä - ei naista saa ns. omilla avuillaan, vaan suhteilla, rahalla tai väkivallalla. Meillä on duunissa samanlainen surullisen hahmon ritari, jossa on kuitenkin sen verran miestä, että ei yritä väkisin sitä, mitä ei vapaaehtoisesti hänelle anneta.

poikani kirjoitti:Noin ruma jätkä - lihava ja naismainen nenä - ei naista saa ns. omilla avuillaan, vaan suhteilla, rahalla tai väkivallalla. Meillä on duunissa samanlainen surullisen hahmon ritari, jossa on kuitenkin sen verran miestä, että ei yritä väkisin sitä, mitä ei vapaaehtoisesti hänelle anneta.

No en nyt lähtisi ihan tuolle linjalle, että ryhdytään pelkän ulkonäön perusteella murhaajaakaan arvostelemaan. Naisia hällä tiettävästi oli ja sen mitä olen kuullut, niin supliikkimies oli - joskin käytti usein väkivaltaisiakin metodeja.

Ulkonäköönsä harva on tyytyväinen ja ehkä eniten arvostelen sen ihmisen ulkonäköä, joka minua katsoo peilistä; lievästi ylipainoinen, aikoinaan vahvasti alipalkattu. Nyt ikääntynyt ja jo harmaantunut mies.

Mutta mitä tulee Helena Korlinin murhan yksityiskohtiin, niin ruumiinsa kuljetettiin Renault 8 -merkkisellä henkilöautolla. Tuohon pieneen nelioviseen sedaniin on mahtunut pari säkkiä vaivatta - mutta vain matkustamoon, sillä tavaratila oli tuossa mallissa takamoottoriautolle tyypilliseen tapaan sangen pieni. Onnettomuudekseen Björkqvist oli unohtanut suojata autonsa istuimet, sillä niihin oli imeytynyt verta. Auton osti Björkqvistiltä hänet tunteva vahtimestari.

Korlinin saappaat ja turkis löydettiin Kööpenhaminasta, jonne ne saanut nainen - Anneli A - oli muuttanut. Hänet Keeli tapasi 1.4. heti aamusta baari Kujakatissa Helsingin Lauttasaaressa.

Korlin yritti soittaa jollekulle, kun ilta ei ollut vastannutkaan odotuksiaan ja tästä soittelusta sekä sanan Ei! sanomisesta Björkqvist oli menettänyt malttinsa. Hän kuristi Korlinia niin kauan, että tämä "tuntui kuolleelta", mutta ei voida myöskään sulkea pois sitä seikkaa, että Korlin on ollut elossa, kun Björkqvist on aloittanut hänen paloittelun. Hän raahasi elottoman oloisen Korlinin matalan suihku-altaan päälle - "tartuin kainaloista kiinni ja vedin hänet vessaan, raahatessani häntä hän kääntyi selälleen" - ja aloitti katkaisemisella vatsapuolen poikki jommalta kummalta sivulta ja päättäen urakkansa selkärangan katkaisuun.

Alaruumis mahtui toiseen säkkiin, mutta ylävartalon kanssa oli ongelmia - se ei meinnanut mahtua, joten Björkqvist yritti irrottaa pään, siinä kuitenkaan onnistumatta.
- Tuosta pään yrittämisirroituksesta on ymmärtääkseni olemassa ristiriitaa Björkqvistin puheiden sekä oikeuslääkärin lausunnon kanssa.
- Lopulta koko yläruumis kuitenkin mahtui yhteen säkkiin. "Tämän tein niin, että tartuin kummallakin kädellä kiinni ruumiin tukasta, jolloin sain yläruumiin alaosan ensin säkkiin ja pään lopulta painamalla mahtumaan mukaan".

Kuulusteluissa Björkqvist kielsi ensin syyllisyytensä, toistaen kertomustaan siitä, että Korlin poistui asunnolta kun kahvit oli juotu. Kun kolmatta kuulustelua oli käyty kuusi tuntia, niin Björkqvist viimein tunnusti. Hän kertoi suuttuneensa silmittömästi siitä, ettei Helena ollut halukas sänkyyn hänen kanssaan, vaan soitettuaan jonnekin teki pois lähtöä asunnosta. "Sitten tapoin hänet".

Aivan ensimmäisessä Alibin numerossa (1/1979) oli varsin kattava artikkeli tästä surmasta.

Se, että Björkqvist tuomittiin varttihulluna oli suuri onnettomuus. Hänen, jos kenen, kohdalla olisi elinkautinen ollut parempi vaihtoehto. Mutta elettiinhän aikaa, jolloin alentuneesti syyntakeisia oli jostain syystä enemmän kuin nykyään...

hellämustapääfinnilä kirjoitti:Kun Ceeli vapautui, menivät he avioliittoon, ja pitivät vielä haastattelun aikaan hotellia Lontoon pohjoispuolella. Liekö tyypistä tullut sitten kaidan tien kulkija vankilavuosiensa jälkeen?

Tuolta löytyy ratkaisemattomia henkirikoksia Britanniassa 1990-luvulla:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_un ... gdom#1990s

Maantieteellisesti aika laajalla alueella, toisin kuin Keski-Uudenmaan uhrit.

Naisuhreista monet tapettu teräaseella. Erityisesti nousi esiin vuosilta
1997-98 kolme tapausta, joissa uhri on ollut kävelyttämässä koiraa.