MURHA.INFO

Käyty 86-87.
Kertausharjoitukset olisi olleet jo '92, mutta sairauden perusteella sain vapautuksen ja kassan kautta pois.

joey kirjoitti:Ja monella palvelukseen astuvalla on nytkin jo lapsia, joko valmiina, tulossa tai suunnitteilla (huom lykkäyksensaamisen helppous nykyään), joten tuskin tuo perheen olemassaolo vanhempanakaan olisi esteenä.

Parasta olisi jos armeija olisi vapaaehtoinen / palkka-armeija. Ne menee jotka ehtivät tai haluavat sinne.

Parasta olisi jos armeijan voisi käydä kirjekurssina kotoa käsin mukana olisi tietysti komento marssi simputus sotaharjoitus dvd -paketti ym tarvittava rekvisiitta. Jatkossa olisi alokas kurssin suorittaneille mahdollisuus saada ylennys paketti jossa olisi sisältönä arvo merkkejä mitalleja kaikkiin mahdollisiin sotilas arvoihin ali- kessusta kenraaliin

tri Dee kirjoitti:Parasta olisi jos armeijan voisi käydä kirjekurssina kotoa käsin mukana olisi tietysti komento marssi simputus sotaharjoitus dvd -paketti ym tarvittava rekvisiitta. Jatkossa olisi alokas kurssin suorittaneille mahdollisuus saada ylennys paketti jossa olisi sisältönä arvo merkkejä mitalleja kaikkiin mahdollisiin sotilas arvoihin ali- kessusta kenraaliin

Ainakin Rerserviupseerikoulun on tiettävästi voinut joissain tapauksissa käydä kirjekurssina

Sodankylä JPr vuosina 95-96, tuli hoidettua vissiin niin hyvin, ettei ole ainakaan vielä kertauskutsua tullut.

3ErVk 3/89 Mikkelissä ja kertausvuorokausia n.30.

Sivareille ja sen sivaripalveluksen pituudesta itkijöille sen verran, että oon samaa mieltä siitä, että sivaripalveluksen pituutta pitäisi lyhentää vastaamaan varusmiespalvelusta.

Sivarit vaan sinne varuskuntaan hoitamaan niitä tehtäviä, joita siviilit hoitaa siellä nytkin.

Lomat ja kiinniolovuorot samalla lailla, kuin varusmiehillä.

Palvelus tulisi suorittaa siellä varuskunnassa ja varusmiesten komppaniassa yöpyminen.

Nyt mennään johkin päiväkotiin aamulla klo 8 ja aloitetaan kahvittelulla.
Klo 11 lähtään kaupungille syömään ja klo 14 taas kahville.

Klo 16 kotiin mamman viereen, pari kaljaa ja aamulla taas päiväkotiin kahville.

Sitten valitetaan ku pitää "palvella" pitempään kuin varusmiehenä.

Ristus sentään

Minä olisin halunnut inttiin, mutta minut vapautettiin synnynnäisen kuulovamman perusteella.

Olisin varmaan mennyt suoraan lukiosta, jos tuohon aikaan naisia olisi sinne päästetty. Olisihan siitä voinut hyvä ura tulla ja varma työ. Sitten kun naisille tuli mahdolliseksi mennä armeijaan, oli jo muita kuvioita menossa.

^ Sama juttu täälläkin.

Vaikka minulle muuten on sama olenko mies vai nainen, ne harvat kerrat kun olen ollut tyytyväinen naisena oloon, liittyvät juuri tällaisiin itseni ulkopuolelta tulleisiin ruotuihin.

Ja se, ettei minun ole tarvinnut harkita armeijaan menoa siksi, että olen nainen, saa minut todella nauramaan partaani. Jos asuisin esim. Israelissa, olisi tilanne toinen. Täytyy osata käyttää hyväksi yhteiskunnan suomia etuisuuksia, jotka liittyvät "heikompaan" sukupuoleen.

... Sanottakoon vielä tähän, että itselläni on menossa sellainen vaihe elämässä, etten tiedä yhtään, mihin suuntaan lähtisi. Armeija ei siis sinänsä olisi lainkaan pöllömpi idea, aihealue kun kiinnostaa kovasti ja isänmaan puolustaminen olisi suuri kunnia. Työnä ei ehkä kuitenkaan olisi se kaikista fiksuin valinta sinänsä, että saattaa joutua muuttamaan usein ympäri Suomea.

Koitan juuri kuumeisesti keksiä, miksi ei armeijaan kannattaisi suunnata. Mahdollinen B-mieheksi joutuminen kummittelee takaraivossa.

joey kirjoitti: isänmaan puolustaminen olisi suuri kunnia.

Miksi sotiminen olisi suuri kunnia? Eikö huomattavasti kunniakkaampaa ole elää rauhassa ja sovussa?

katupoika kirjoitti:Miksi sotiminen olisi suuri kunnia? Eikö huomattavasti kunniakkaampaa ole elää rauhassa ja sovussa?

On, ehdottomasti. Mutta jos vihollinen hyökkää, eivätkä rauhanneuvottelut tehoa, niin mitä muita vaihtoehtoja on kuin puolustaa maataan, karata muualle tai pelata taskubiljardia?

ShipWreck kirjoitti:

katupoika kirjoitti:Miksi sotiminen olisi suuri kunnia? Eikö huomattavasti kunniakkaampaa ole elää rauhassa ja sovussa?

On, ehdottomasti. Mutta jos vihollinen hyökkää, eivätkä rauhanneuvottelut tehoa, niin mitä muita vaihtoehtoja on kuin puolustaa maataan, karata muualle tai pelata taskubiljardia?

Seuraava kysymys onkin sitten luonnollisesti se, että kuka tänne voisi olla hyökkäämässä? Ja toi kysymys on mun mielestä aika perkeleen oleellinen, kun pohditaan sitä pitäisikö Suomessa ylipäänsä olla yleistä asevelvollisuutta.

Ja rajoittuuko se kunniakas isänmaanpuolustus vain sotimiseen, tai sen sotimisen odotteluun? Kun suomalaisista yrityksiä on viimeisen 10 vuoden aikana kaupattu jo yli 2/3 ulkomaille, niin eikö siinä olisi todella hyvä syy ryhtyä puolustamaan isänmaataan? Eikä tarvitsisi vain istua kotona ja odottaa, että josko jokin sota alkaisi, jotta voisi ryhtyä maata puolustamaan.

katupoika kirjoitti:

joey kirjoitti: isänmaan puolustaminen olisi suuri kunnia.

Miksi sotiminen olisi suuri kunnia? Eikö huomattavasti kunniakkaampaa ole elää rauhassa ja sovussa?

Eh... en mä kyllä mitään sotimisesta puhunut, vaan isänmaan puolustamisesta. Intti käydään siksi, ettei sotia tarvitsisi koskaan. Ei se isänmaanpuolustus vasta siitä hetkestä ala, kun rintamalla ammutaan ensimmäiset laukaukset. Et voi tulkita niin, että koska haluan puolustaa isänmaatani, en kannata rauhassa ja sovussa elämistä, vaan lähden mielelläni sotimaan? En kannata turhanpäiväistä riitelyäkään, mutta pidän silti omia ja omieni puolia jos tarve tulee.