Koulukiusaaminen

[Harriet Makepeace]

Itse olen opiskellut myös Suomessa useassakin koulussa, alussa kielitaitoni oli aika heikko. En kuitenkaan ole kokenut mitään kiusaamista, päinvastoin - ajan myötä suhtautuminen muuttui aina vaan positiivisemmaksi, vaikka olinkin ulkomaalainen.
Suomenruotsalainen ruotsin kielen naispuolinen opettaja kylläkin heitti tunnilla sen verran ilkeitä ja alatyylisiä kommentteja mun suuntaan, että jouduin lopettamaan opiskelut hänen luokalla, mutta tämä oli yksittäinen tapaus.

[PaulaDrew]

Pikagallupilla otettaessa koulukiusattuja löytyy noin 9/10. Tuntuu jo siltä, että tässä on kohta koko kansakunta koulukiusannut toisiaan.

Kiusattuja löytyy oikeasti valtavasti, koska kiusaajalla on harvemmin vain yksi uhri. Ehkä on joku, johon pääasiallinen huomio kiinnitetään ja lisäksi niitä joita kiusataan kuin välipalaksi. Jos koulussa on muutamakin kiusaaja, syntyy kiusattuja todella paljon. Lisäksi myös roolit vaihtelevat ikäkausittain ja porukoittain, osa niistä joita muut pitävät kiusaajina, kokevatkin itse olleensa kiusattuja.

Olen viime aikoina itsekin ajatellut nostaa tämän ketjun ylös, koska onhan tämä aika ajankohtainen. Itse kävin kouluni erään aivan psykopaattisen koulukiusaajan luokalla, jota koko luokka pelkäsi ja vihasi mutta useimmat näkivät perseennuolennan parhaaksi keinoksi välttyä itse kiusaamiselta. Vaikka en itse ollutkaan hänen pääasiallisia uhrejaan, oli koko kouluaika todella painostavaa, ahdistavaa ja ikävää. Olin varsin herkkä tuohon aikaan ja koin koko koulun ilmapiirin aika sietämättömänä. Saati mitä se sitten oli niille, jotka joutuivat kestämään sitä päivästä toiseen ja jokaisella tunnilla.

Minusta suuri syy on opettajissa. Omassa koulussani tuntui että opettajatkin pelkäsivät tätä luokan tyrannia. Aina, kun jotain tapahtui tunnilla, opettajat syventyivät tutkimaan papereitaan ja välttivät nostamasta katsettaan luokkaan. Osa opettajista oli itsekin hirveän lapsellisia, jotkut tuntuivat jopa pitävän tiettyjen oppilaiden kiusaamista suotavana ja harrastivat sitä itsekin, syynä vaikkapa se että oppilaan vanhemmat edustivat eri poliittista kantaa kuin opettaja itse! Viimeisenä vuonna tehtiin jonkinlainen suursiivous koulussa ja tuloksena oli tarkkailuluokka, johon siirrettiin pahimmat kiusaajat sekä pahimmin kiusatut (opettajien mukaan oppimishäiriöiset! Kuka voi opiskella luokassa, jossa pitää koko ajan pelätä?) Opettajaksi hermoheikko ja itkualtis villatakkitäti. Siinäpä oli sitten oppilailla riemua luokassa kun opettaja ryntäsi ties minne eikä välttämättä palannut koko lopputuntina. (En siis itse ollut tässä tarkkailuluokassa vaan kuulin sen toimivuudesta sen oppilailta etenkin myöhemmin.)

Olen itsekin opiskellut yliopistoaikanani pedagogiikkaa, koska ajattelin että ellei muuta työtä saa, siinä on aina hommia. En kestänyt kuitenkaan katsoa harjoittelukouluissa niitä kiusaamistapoja ja opettajien sokeutta ja tajusin etten kykene siihen. Olin aivan äimistynyt eräänkin opettajan tavasta teettää joka tunnilla parityötä, luokassa jossa oli pariton määrä oppilaita ja yksi suurkiusattu. Ja joka tunnin alusta oli käytettävä ensin vartti sen äimistelyyn, että kenen ryhmään nyt Pekka laitetaan ja kuka huolisi hänet. Minusta se oli sadistista.

Ensisijaista kiusaamisen estämisessä olisi opettajien koulutus, vaatimus puuttua kiusaamiseen ja vaihtoehtoisten opetusmetodien kehittely. Opettaja ei voi pakottaa ketään kenenkään kaveriksi, mutta hän voi pitää huolen siitä, ettei hänen tunnillaan kiusata. Ja minusta hänellä on siihen velvollisuus. Suuri ongelma on se, että nykyään katsotaan papereita ennemmin kuin luonnetta opettajia valitessa. Opettajankoulutus on aivan yhtä tyhjän kanssa opettamisessa ensinnäkin siksi, että useimmiten sinne hakeutuu aivan vääränlaista väkeä ja toiseksi siksi, ettei siellä opeteta ongelmatilanteita tai oikeastaan mitään muutakaan järkevää. Harjoittelukoulut eivät myöskään ole niitä kaikkein pahimpia paikkoja vaan ryhmäkoot ovat pieniä ja lukiot ns. eliittilukioita. Tulevalla opettajalla ei ole oikeastaan mitään eväitä mennä opettamaan minnekään syrjäkyliin tai lähiöihin. Tuota opettajan koulutustaustaan tuijottamista kritisoin vielä siksikin, että oikeasti ylä-asteaikana, joka kai on kiusaamisen huippuaikaa, ei minusta opettajan alakohtaisilla tiedoilla ole juuri hevonpaskan merkitystä. Innokkaille oppilaille on kirjastot ja netti, muuten ylä-aste on oikeasti vain säilö, paikka jossa pitää nuoret siihen asti että he hieman aikuistuisivat eivätkä kerkiä sitä ennen kadota kaduille tai tappaa ketään. Tiedollinen oppi saadaan myöhemmin sitten kun siihen kykenee perehtymään.

[vilja]

Ulkonäkö(pieni koko, ruskeat silmät(!), myöhemmin isot rinnat). Vaatteet. Köyhyys. Vanhemmat. heikot urheilutulokset. aikainen Jne. Kimppuun ei käyty.
Yksi kiusattu tyttö sairastui skitsofreniaan kuutos- ja seiskaluokan välissä.

Aikalailla sama homma (paitsi silmät, ne on vihreät ), tuota kaikkea scheissea sai kuunnella koko ala-asteen ajan. Yläasteelle mentäessä koulu vaihtui ja tuli uusi luokka ympärille, ajattelin että loppuihan se viimeinkin.
No, ala-asteen kiusaajahan päätti sitten jatkaa kiusaamistaan, koska ei ollut vielä löytänyt uutta silmätikkua.
Eräs iltapäivä välituntien loppuessa tämä poika seurasi minua käytävässä ja sanalla sanoen vain vittuili koko ajan, mahdollisimman kovalla äänellä tietenkin. No, päässähän sitä naksahti ja annoin siinä keskellä käytävää ison väkijoukon keskellä 30 kiloa raskaammalle ja 15 senttiä pidemmälle pojalle ympäri korvia.
Yritti se vielä senkin jälkeen jotain v***uilla, mutta päätinpähän, ettei tuollaiset ääliöt hypi meikätytön silmille. Annoin takas, kovemmin. "Pitäiskö sun kuule huora mennä tissien kanssa rasvaimuun?" "Vielä mitä, pienemmäthän nämä mun tissit on kuin sun.."

Ja nykyään näistä aivan huikeen ylisuurista rinnoista on vain iloa, tytöt ovat ainakin kateellisia ihka aidosta luomusta. Ja avokin kavereista puhumattakaan...

[loneliness]

Juuh vilja, puolustautuminen on hyvä keino, vaikka ei väkivalta ole mikään itsestäänselvä ratkaisu tai aina oikein puolustautumisessa kiusaamistapauksissa. Kiusaaja voi peittää omaa epävarmuuttaan toiseen ja menee lukkoon, jos iskee takaisin. Varmasti oli hieno tunne, kun asetelmat kääntyivät, eikä kiusaamisella enää ollut tehoa.

Itselleni aina opetettiin, että jos joku käy kimppuun, niin takaisin saa ja pitää antaa, eikä turpaan tarvitse tyhjän takia ottaa. Kuitenkin korostettiin, että ketään ei saa kiusata, eikä aloittaa tappeluita itse.

[IhmeTyyppi]

Kiusaajalle on hyvä antaa takaisinpäin niin, ettei kukaan muu ole näkemässä sitä. Laittaa juipin miettimään sitten väkijoukon keskellä, kannattaako kiusata, voi tulla uudestaan osumia.
Jos esim. koulussa rupeaa tappelemaan, saa helposti tämän kiusaajan kaverit niskaansa, kun he syöksyvät pelastamaan kaveriaan julkiselta nöyryytykseltä.
Eli itse tekisin niin, että ottaisin esim. pesismailan mukaan ja kyttäisin sopivaa tilaisuutta yllättää tämä kiusaaja. Sitten pikkuinen puhuttelu kyseiselle heebolle ja jos tuntuu tarpeelliselta, napakka isku käteen tai jalkaan.
Sen jälkeen on hyvä kertoa, että lisää on tulossa jos kiusaaminen jatkuu.
Voi tosin olla, että sieltä tulee jonkinlainen kostoisku, mutta yleensä nämä kiusaajat ovat jonkin asteisia luusereita, jotka purkavat heikkoa itsetuntoaan muihin oppilaisiin.

[Malleri]

Kiusaajia on monta eri tyyppiä. Joku on sellainen, ettei edes "ymmärrä" kiusaavansa toisia, sosiaalisesti lahjaton, joka päästää suustaan loukkaavia kommentteja eikä tajua että ne todella satuttavat jotakuta.

Sitten on nämä "laskelmoivat luokan kingit", jotka kiusaavat käyttämällä koko luokkaa hyväkseen. Uhriksi otetaan joku/jotkut ja yllytetään toisia kiusaamaan/nimittelemään heitä, välttämättä itse ei siihen aina osallistuta vaan "kingin" pienikin ele laittaa toiset aloittamaan nimittelyn yms. Nämä ovat vaikeita tapauksia!

Sitten on ne "mammanpojat", siis siinä mielessä mammanpojat että saavat tehdä kotonakin ihan mitä tahtovat, haukkua vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja päähän vaan taputellaan. Kun sitten tämä "mammanpoika" koulussa toimii samalla tavalla kuin kotonakin eli haukkuu ja nimittelee, tönii yms. ja siitä "ope tai avustajaparka" ojentaa ja laittaa rajoja (joita kotona ei laiteta), sen jälkeen soitetaan sille mammalle, joka ottaa ja haukkuu koko koulun henkilökunnan ja uhkaa vaikka millä...

Tässä vain muutama "kiusaajalajike", toki löytyy monenlaisia muitakin.

Nimim. kokemusta on...

[IhmeTyyppi]

Juuri tuohon "laskelmoivat luokan kingit"-kategoriaan kuuluville tepsii kahdenkeskeinen väkivallalla uhkaaminen.

[loneliness]

"Kiusaajajengit" ovat astetta pahempi ongelma. Jos vedät yhtä turpaan, niin luultavasti hetken päästä on koko poppoo kasassa mätkimässä yhtä turpaan. Omana kouluaikanani tapahtui sellaista, että kiusatulla meni totaalisesti hermot ja hakkasi yhden kiusaajansa. Seuraavalla välitunnilla seurasi kosto viisi vastaan yksi. Todella reilua toimintaa

[Howler]

^ Lisäksi sitten saattaa käydä niin, että joku tuosta kiusaajajengistä saattaa matkata samalla luokalla läpi peruskoulun, mahdollisesti myös jatkokoulun jne... Ja jos näin käy, kiusaajajengin jäsen kasaa ympärilleen uuden jengin mahdollisesti ja sama jatkuu uudelleen ja uudelleen.

[mardy]

Lisäksi sitten saattaa käydä niin, että joku tuosta kiusaajajengistä saattaa matkata samalla luokalla läpi peruskoulun, mahdollisesti myös jatkokoulun jne... Ja jos näin käy, kiusaajajengin jäsen kasaa ympärilleen uuden jengin mahdollisesti ja sama jatkuu uudelleen ja uudelleen.

Tuttua.
Mulla ei auttanut edes muutto ~10 km päähän, koska tyyppi muutti samaan taloyhtiöön ja tuli samalle luokalle Kiusaamista jatkui kokonaisuudessaan 9 pitkän pitkää vuotta.

Kiusatun tulisi pystyä kertomaan kiusaamisesta omille vanhemmille, opettajalle, rehtorille, kouluterveydenhoitajalle.

Mulla ei ole tästä hyviä kokemuksia, ei ollenkaan. Kun erehdyin kertomaan, kiusaaminen vain paheni. Kaksi viimeistä vuotta lintsasin, koska pelkäsin ihan *piip* kouluunmenoa. En välittänyt, vaikka jäin lintsaamisesta kiinni, koska vanhempien huudot oli pienempi paha kuin olla 8 tuntia vuorokaudesta syrjittynä, haukuttuna ja tönittynä.

Mitkä johtivat kiusaamiseen? En tiedä. Veikkauksia on paljon. Pieni koko, vaatteet/köyhyys, vanhemmat, silmälasit. Jossain vaiheessa ala-astetta sairastuinkin sitten bulimiaan. Tästä ajasta ei ole hirveästi muistoja, kuljin kai jotenkin sumussa?, mutta satunnaisia välähdyksiä siitä, että oksennan juuri syötyäni, minulla on. Ja ihmisten kommentteja laihuudestani...

Kiusaaminen alkoi jo eskarissa lähinnä tönimisellä ja huutelulla. Ala-asteella kuvioihin tuli tavaroiden piilottelu, töiden tuhoaminen ("oho,
tohon kaatu maalia, hupsista!"), huorittelu. Yläasteella kehoitti mua tappaamaan itseni, koska olen tyhmä ruma huora, joka ei ikinä tule saamaan ketään/mitään. Mut "eristettiin" luokasta "luokan kingin" toimesta. Olin hylkiö, jonka kanssa ei ollut kukaan. Jos erehdyin ihastumaan, se kyllä saatiin selville ja sitten pilkattiin siitä. Kun sain silmälasit, olin rillimato jne.

Tästä jäi traumoja, joita taidan käsitellä vielä tänäpäivänäkin. En uskalla mennä opiskelemaan, vaikka saisin opiskelupaikan, koska pelkään tulevani taas hylkiöksi - enkä edes uskalla mennä tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa, enää.

[Rattus]

...ei mitään...

[loneliness]

Tuttua.
Mulla ei auttanut edes muutto ~10 km päähän, koska tyyppi muutti samaan taloyhtiöön ja tuli samalle luokalle Kiusaamista jatkui kokonaisuudessaan 9 pitkän pitkää vuotta.

Kiusatun tulisi pystyä kertomaan kiusaamisesta omille vanhemmille, opettajalle, rehtorille, kouluterveydenhoitajalle.

Tuntuu, että sulla on käynyt todella huonoa onneakin. Ikävä sattuma, että osui samalle luokalle ja samaan taloyhtiöön. Varmasti ollut moni päivä todella hankala, kun kiusaaja on lähellä lähes jatkuvasti.

Tuo kertominen tosiaan joskus voi jopa pahentaa asiaa. Pääsääntöisesti pitäisi kuitenkin kertoa, koska pitäisi voida luottaa siihen, että koulun henkilökunta puuttuu asiaan ja pystyisi puhumaan ja ehkäisemään kiusaamisesta. Valitettavan usein he ovat kuitenkin laiskoja tai välinpitämättömiä puuttumaan asiaan. Pääsevät ehkä työssään sitten helpommalla, jos sulkevat silmänsä. Luulisi kuitenkin, että oppilaiden hyvinvointi kiinnostaisi

[IhmeTyyppi]

Mardy, muista, että isoa miestä / naista ei enää kiusata
Aika kovia olet kokenut, jos omaa tytärtäni aletaan kiusaamaan, en välttämättä vastaa teoistani kiusaajia kohtaan, vaikka lapsia ovatkin.
Saa nähdä miten päässä kilahtaa, jos näin tapahtuu.
Yksi asia on ainakin varma. Jos joku kiusaa lastani, menen heti hänen kotiinsa vierailemaan ja ensiksi tietysti keskustelemaan kiusaajan / hänen vanhempiensa kanssa.
Jos vastaukseksi tulee "haistavittua" niin sitten tietysti toimitaan tilanteen mukaan...
Usein kiusaaja on meidän pikku Matti-Petteri, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta kyllä vanhempien tulisi uskoa toisia vanhempia.
Jos oma tyttäreni kiusaa jotakuta, hän joutuu luonnollisesti vastaamaan teoistaan.

[Pinkkis]

Itse olen koulukiusattu, vain sen vuoksi että kertasin kakkosluokan ja nimeni sattui olemaan sellainen josta keksittiin hyvin haukkumanimiä. Olin vielä kaikkia muita luokkalaisiani kehittyneempi fyysisesti.

Itse en koskaan käyttänyt väkivaltaa enkä kiusannut ketään, tulin toimeen kaikkien kanssa jotka halus olla mun kavereita. Mutta näin vanhemmalla iällä olen ruennut vihaamaan ihmisiä ja niiden kyynisyyttä. Enkä todellakaan arvosta ketään joka on kiusannut tai että jos jonkun lapset kiusaa. Ja jos tytärtäni kiusataan niin olen 100 varma siitä että se asia ei jää siihen. Ja sama jos tyttäreni kiusaa muita pidän huolen että rangaistuksen saa.

[Bombay]

Kiusaajan naaman leipominen yläasteen jälkeen oli yksi elämäni herkullisimpia hetkiä, lapsellista toki.