Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Todella vastenmielistä sanoa, mutta toivoisin ainakin tuon pienen pojan kuolevan. MITÄ NYT OLEN UUTISISTA LUKENUT niin jos poika jää henkiin on hän pahasti vammautunut, enkä tiedä onko sekään nyt niin hääviä elämää.- Molemmat ovat vaikeasti loukkaantuneet ja vammaantuneet, Pajarinen sanoo.
Länsi-Vantaata. Ei sillä asuinalueena minun tietääkseni mitään epämääräistä mainetta ole.Kyllikki S kirjoitti: Minkälaista asuinaluetta tuo radanvarsi on?
Mitenkä olis ollu asiat jos se oliskin ollut äiti tämän lapsen kans junan alla? Oletat nyt että isoisä on käyttänyt lasta hyväksi ja julkistit oletuksesi siitä! Millä perusteella?? Kerro!kettulainen kirjoitti:Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen, että isosisä on käyttänyt lasta hyväksi tms, minkä vuoksi haluaa viedä sekä itseltään että lapselta hengen. Tai sitten oli niin katkera jostain, että halusi kunnolla kostaa jollekulle tällä tavoin. Tai sitten todellakin henkisesti niin loppu tai sairas, että päätyi tekemään jotain noin järjetöntä.
Niin.. Tavallaan olen jopa samaa mieltä. Riippuu toki vammojen laajuudesta mutta kun tuossa uutisessa todetaan että molemmat on vammautuneet niin kyllähän se viittaa pysyviin vammoihin kaiketi eli raajan puuttumista tms. Mahdollsten aivovammojen laajuudesta ei tietenkään voi olla vielä tietoa.Nooruska kirjoitti:Todella vastenmielistä sanoa, mutta toivoisin ainakin tuon pienen pojan kuolevan. MITÄ NYT OLEN UUTISISTA LUKENUT niin jos poika jää henkiin on hän pahasti vammautunut, enkä tiedä onko sekään nyt niin hääviä elämää.- Molemmat ovat vaikeasti loukkaantuneet ja vammaantuneet, Pajarinen sanoo.
Tuolla aikaisemmin kirjoittelin, että saadaankohan koskaan tietää taustoista. Eihän poliisilla ole mitään velvollisuutta tiedottaa, mitä on omaisilta kuullut. Tiedonjanoinen suuri yleisö haluaisi (itseni mukaan lukien) tietää, mutta voi olla että jää arvailujen varaan. Toivoisin että julkisuuteen kerrottaisiin joku selitys, syy, motiivi tms. mutta näin ei välttämättä käy.cicero kirjoitti:Käsittääkseni poliisi tietää jo mitä tässä on ollut takana ja on siis jo kuullut omaisia.
Edellisen sivun puolitoista tuntia sitten postattu uutinen ainakin väittää ihan muuta.cicero kirjoitti:Käsittääkseni poliisi tietää jo mitä tässä on ollut takana ja on siis jo kuullut omaisia.
Mutta, eihän sitä tosiaan välttämättä edes kerrota julkisuuteen vaikka syy olisikin selvillä.Poliisilla ei ole vielä tietoa, miksi isoisä vei lapsen raiteille.
Ei pysty käsittämään mikä on voinut johtaa tuollaiseen ratkaisuun. Ja tosiaan tuonne kyseiseen kohtaan juna-rataa ei kyllä kovin vahingossa voi joutua.
Tuo viimeinen kappale on vähän outo, onkohan toimittaja kysynyt, että ottaako hoitohenkilökunta tapauksen raskaasti? Myös isoisän ikä näyttäisi olevan väärin.Poika ja isoisä hengityskoneessa – ”Erittäin traaginen tapaus”
Paikalliset
27.6.2012 10:37, Päivitetty: 27.6.2012 11:43
Vantaan Myyrmäessä eilen junan alle jääneet 2,5-vuotias poika ja hänen 55-vuotias isoisä makaavat tällä hetkellä hengityskoneessa Töölön sairaalassa. Molempien tila on vakiintunut.
– Heidät pidetään tarkoituksella unessa ja hengityskoneella taataan riittävä hapensaanti. Tämän kaltaisten vammojen hoidossa tämä on normaali toimenpide, sanoo ylilääkäri Jarkko Pajarinen.
– Molempien tila on stabiili, mutta ennusteesta on vaikea sanoa mitään. Seuranta jatkuu ja hoitoja on tulossa, hän jatkaa.
Myyrmäessä annetun ensihoidon jälkeen molemmat uhrit tuotiin suoraan Töölön sairaalaan. Sen jälkeen potilaat olivat Pajarisen mukaan muutaman tunnin leikkauksessa, joiden aikana tehtiin useita eri toimenpiteitä.
Näitä hoitoja Pajarinen ei halua yksilöidä, eikä kertoa vammoista sen tarkemmin.
– Nyt jatketaan kaikkia niitä hoitoja, jotka eivät ole kirurgisia.
– Vaikka tapaus on erittäin traaginen ja ikävä, niin meidän organisaatiomme osalta sekä lääketieteellisesti tämä tapaus ei ole aiheuttanut meille ylimääräistä kuormaa, ylilääkäri Pajarinen vakuuttaa.
Minä olisin toiveikas siksi, että kyseessä on niin pieni poika (2,5-vuotias) vasta. Mikäli hän toipuu, hän ei tule muistamaan, millaista elämä oli ennen tapahtumaa. Katkeruus voi tietysti tulla kuvaan myöhemmin, mutta lapset kyllä sopeutuvat aikuisia paremmin.MissHolmes kirjoitti:Voi suru.
Olen reilut kymmenen vuotta seurannut vierestä onnettomuudessa vaikeasti vammautuneen elämää.
Väkisin tulee aina välillä mieleen, että omalla kohdallani olisin toivonut ehkä kuolemaa mieluummin.
Nämä on niin vaikeita asioita.
Ja varsinkin silloin, kun vammautumiseen liittyy tällainen katkera tapahtuma, eikä vamma ole seurausta inhimillisestä onnettomuudesta.
Pystyykö ihminen elämään tasapainoista ja onnellista elämää sellaisen vamman kanssa, jonka tietää toisen tarkoituksella aiheuttaneeksi?