Yleisellä tasolla on kai useimmille selvää, että jokainen täysi-ikäinen, ei holhouksen alainen ihminen (luonnollinen henkilö) on paitsi oikeustoimikelpoinen (täysivaltainen) myös itse sekä oikeudellisessa, taloudellisessa että yhteiskunnallisessa vastuussa omista teoistaan ja kantaa vastaavasti tekojensa seuraukset. Tämä koskee sekä työ- että yksityistä elämää.
Yhteiskunnassa on joitain ammattiryhmiä, joiden edustajilla on työnsä luonteen ja sisällön vuoksi eräänlainen erityisasema, jolloin heiltä vaaditaan keskimääräistä parempia valmiuksia arvioimaan tekojensa ja toimenpiteidensä seurauksia paljon laajemmalla skaalalla kuin muilta ammattiryhmiltä. Esimerkkeinä näistä erityisryhmistä ovat luonnollisesti terveydenhoitoala, pelastustoimi ja poliisi. Näiden ammattiryhmien edustajat joutuvat toisinaan tekemään, joskus nopeitakin ja puutteellisin tiedoin päätöksiä, joilla voi olla suuri merkitys päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle.
Päätökset saattavat tulla ns. selkärangasta (kokemuksesta); näin on toimittu ennenkin vastaavissa olosuhteissa ja hyvin on mennyt, ilman että olisi koskaan varsinaisesti pysähdytty ajattelemaan, millaisia (toistaiseksi toteutumattomia) riskejä päätös mahdollisesti on sisältänyt, ts. riskianalyysi puuttuu. Tällaisissa tapauksissa päätöksenteon kohteen oletetaan käyttäytyvän jollain ennakkoon (tiedostamatta) mallinnetulla tavalla (käyttäytymismalli), kenties jopa rationaalisen järkevästi.
Ongelmana on tietenkin se, että ihminen ei aina (vai kovin harvoin?) toimi loogisesti, rationaalisesti tai oman parhaansa mukaisesti. En tässä käy sen tarkemmin erittelemään mahdollisia syitä em. käyttäytymiseen. Totean vain, että hyvinkin järkeväksi koettu ihminen voi toimia käsittämättömän tyhmästi jossain elämäntilanteessa tai olosuhteissa. Siis täysin vastoin oletettua ja käypää käyttäytymismallia.
Jos oletettu käyttäymismalli ja toteutunut käyttäytyminen eivät kohtaa, seuraukset voivat olla vakavat, kenties jopa hengen menetys. Tapahtunutta ei saada enää peruutetuksi, mutta on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä selvittämään, miksi kävi niin kuin kävi. Tämä siksi, että kyettäisiin löytämään tapahtumaketjusta se yksittäinen lenkki tai tekijä, josta lopputulos johtui, ja näin vastaisuudessa voitaisiin välttyä samalta kohtalolta. Tämä on vakiintunutta toimintaa mm. erilaisten onnettomuuslautakuntien osalta.
Ketjun tapauksessa ydinkysymys on siis se, että oliko sillan avaus sellainen toimenpide, jossa oli otettu huomioon erilaiset vaihtoehdot siitä, miten tilanne voisi kokonaisuudessaan päättyä? Kukaan ei kai voi tosissaan olettaa, että poliisi olisi määrännyt sillan avattavaksi, jotta pitkillä valoilla ja mahdollisesti ylinopeutta ajava auto kuskeineen ja matkustajineen päätyisi veteen surmaten autossa olevat (polttoainevarkaudesta ei tässä vaiheessa vielä edes tiedetty)? Ei, vaan poliisin tarkoitus on luonnollisesti ollut pysäyttää auto pystyttämällä ajoesteen, siis aukaisemalla sillan. Näin on toimittu aikaisemmin, ja tuolloin esteen pystyttäminen toimi, eli pakeneva auto pysähtyi puomien eteen. Koska poliisilla oli aikaisemmin ollut positiivisia kokemuksia kikan toimivuudesta, päätettiin tälläkin kertaa toimia samoin. Seuraukset olivat vaan täysin toiset. Pakenevat (tai ainakin auton kuljettaja) eivät toimineet kuten heidän odotettiin toimivan, siis pysähtyvän puomien eteen, vaan ajoivat niiden läpi tunnetuin seurauksin.
On päivänselvää, että komentava poliisi ei ottanut lainkaan huomioon tällaista vaihtoehtoa määrätessään sillan avaamisen. Onkin siis yksinkertaisesti kysyttävä, miksi ei? Suurin syy lienee se, että näin oli menetelty myös aikaisemmin, ja tuolloin takaa-ajettava toimi odotetun käyttäytymismallin mukaisesti, eikä poliisin päähän edes pälkähtänyt, että joku voisi jättää sekä hälytysvalot huomioimatta että ajaa puomien läpi. Tällaiseen toimintamalliin ei ollut yksinkertaisesti varauduttu, koska ei ollut oletettu, että kukaan järkevästi käyttäytyvä voisi ylipäänsä näin toimia.
Sinänsä poliisin toimintaa voi tietenkin hyvin ymmärtää ja kenties myös hyväksyä, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä tosiasiaa, että komennon mahdollisia seurauksia tai oikeutusta ei ollut ajateltu loppuun asti, varsinkaan suhteutettuna sen hetkisiin epäilyihin.
Onko kyseessä työtehtävien laiminlyönti, virkavirhe tai joku muu (ei mitään huomautettavaa), siihen oikeus ottaa kantaa.
Tämä ei siis mitenkään sulje pois kuljettajan osuutta tai vastuuta tapahtuneesta. Onhan päivänselvää, että pysäyttämällä auton puomien eteen (tai oikeastaan siellä jo olleen auton taakse), olisi onnettomuus vältetty, ei kai sitä kukaan kiistä. En minä ainakaan, jos se pitää tässä erikseen selvyyden vuoksi mainita. Vastuu puomien läpi ajamisesta on vain ja ainoastaan auton kuljettajalla (matkustajahan tässä vaiheessa puhui puhelimessa ex-tyttöystävänsä kanssa, eli tämä ei todennäköisesti yllyttänyt kuljettajaa mitenkään, vaan päätös oli yksin kuljettajan).
Miksi ylipäänsä asetetaan vastakkain sekä poliisin että kuljettajan vastuu siten, että vain toinen olisi mahdollista olla voimassa kerrallaan? Lopputulos on kuitenkin juuri kummankin osapuolen tekemien päätösten aiheuttama. Kumpikaan osapuoli ei todennäköisesti omia päätöksiä tehdessään ollut varautunut toteutuneeseen vaihtoehtoon.
Kuljettajan osalta väärä päätös oli viimeinen, poliisi saattaa saada uusia mahdollisuuksia toimia toisin.
On aivan eri asia, mihin rikkomuksiin kuolleet syyllistyivät tai epäiltiin syyllistyneen. Toisaalta voisi kysyä, mihin Rasmus Björk tapauksessa syyllistyi? Hän ei ajanut autoa, sillä Dennis Olsson oli kuljettajana. On varsin todennäköistä, että myös Olsson tankkasi auton. Mitä sellaista Björk teki, että hän ”ansaitsi” kuolla?
Mielestäni on kovin kieroa ilakoida tapahtuneesta kyynisesti kommentoiden, että luonto korjasi/evoluutio toimii.
En voi sille mitään, jos joku ei kykene erottamaan osapuolien vastuita toisistaan, ja tulkitsee kaiken vain yksipuoliseksi ja kieroutuneeksi rikollisten puolusteluksi.
On pakko lopuksi kommentoida seuraavaa:
Joku toinen kirjoitti:Eli mielestäsi poliisin ei pidä sakottaa pienestä (8-10km) ylinopeudesta vaan katsoa läpi sormien\
En tiedä, mistä repäisit tuon pienen (8 – 10 km/h) ylinopeuden, mutta kun asiaa kerran kysyit, niin valistettakoon sinua, että poliisi nimenomaan katsoo läpi sormien tuollaisen ylinopeuden.
En vastusta moista käytäntöä, vastustatko sinä?
Poliisin
sivuilta:
Huomautusmenettelyä käytetään, mikäli valvontalaitteen näyttämä nopeuden ylitys on 6-10 km/t. Pieniin ylinopeuksiin puututaan ensisijaisesti kirjallisella huomautuksella. Kuitenkin esimerkiksi nopeusvalvonnan pysäytyspaikan ruuhkautuessa voidaan huomautus antaa myös suullisesti,
