Arlene, en puhunut pelkästään Uudenmaan työpaikoista kirjoittaessani, että työpaikat valuvat halpamaihin. Mm. it-alan, teollisuuden, taloushallinnon jopa pankkien työpaikkoja on siirretty pois Suomesta. Eikä tällaisia uusia paikkoja kannata Suomeen perustaakaan.
holmesin haamu kirjoitti:
Oikeasti en usko että sillä on juurikaan väliä mitä maahanmuuttajat tekevät, jos asenne on jo valmiiksi negatiivinen. Kyse on ennen kaikkea asenneongelmasta
----
Luulempa että jos oikeasti näkisi ne olot mistä nämä maahanmuuttajat Suomeen tulevat, niin sanoisit maahanmuuttajalle että "Tajuun sua paljon paremmin miksi lähdit pois sieltä maasta". Suurin ongelma onkin siinä että suomalainen ei ole koskaan nähnyt sitä puolta että täytyy taistella yhdestä ruoan murusestakin ja hygieniaolot ovat sellaiset, että voit kuolla joka päivänä johonkin sairauteen.
Totuus on myös ettei kustannusten nouseminen johdu ulkomaalaisista tai maahanmuuttajista, vaan pikemminkin suomalaisesta järjestelmästä. Esim. asuntotukipolitiikka itsessään nostaa hintoja, koska tietty osa suomalaisista näkee tämän rahastamisen keinona. Pikavippi & perintätoimistot elävät lähinnä köyhien suomalaisten kustannuksella.
Nyt ei ole kysymys siitä, olenko nähnyt näitä olosuhteita vaiko en. Kyse ei ole minusta, kirjoitin ylipäätään siitä negatiivisesta asenteesta joka maahanmuuttajia kohtaan Suomessa ilmenee.
Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että hintojen nousu olisi lähtöisin maahanmuuttajista. Mutta jos oman maan kansalaisilla on tekemistä jokapäiväisen leivän hankinnassa, ei mieli mettä keitä katsellessa kuinka muualta tulleille tarjotaan kaikki ilmaiseksi.
holmesin haamu kirjoitti:
Kulttuurierot ovat isoja, mutta kyse ei ole niinkään työnteon oppimisesta, vaan vaikkapa kielitaidon ja ammattitaidon puutteesta. Onhan tämä ns. "moniosaaja" nimitys tullut yleiseksi haukkumanimeksi ja kieltämättä voi se olla monille haastavaa tehdä hommia, jos ei kielitaitokaan ole hallussa. Ei kyse ole välttämättä edes halusta.
Tottakai tarvitaan kielitaitoa ja ammattitaitoa, mutta kyllä iso osa työntekoa on myös halu tehdä ylipäätään mitään. Jos kaikki tarjotaan ilmaiseksi eteen, miksi nähdä vaivaa? On mukavampaa hengailla maanmiestensä kanssa ja antaa periksi helpolle elämälle.
holmesin haamu kirjoitti:
Eivät maahanmuuttajat taida olla niitä, jotka näitä asioita vaativat. Vaan pikemminkin suomalaiset itse.
Milloin maamme-laulun sanat ovat vihapuhetta ja milloin taas suvivirsiä ei voisi laulaa, koska se saattaa rikkoa joidenkin uskonnollisuutta yms. Nuo kaikki vaatimukset lähtevät toisilta suomalaisilta.
Tästä en voi olla samaa mieltä. Kun maahanmuutto ei vielä ollut kuuma peruna, en muista ainakaan, että kukaan olisi kieltänyt Suomalaisilta heidän omia perinteitään.
Sitten omasta auttamisesta kokemuksia:
Muistan kouluajoilta kun myimme innolla elokuvalippuja ja keräsimme rahaa, jotta köyhiin maihin saataisiin kaivoja. Meille esitettiin tietoiskuja tuon tuosta, mitkä innostivat meitä tähän hommaan. Kun keräysaika umpeutui, tuntui kurjalta, kun emme saaneet mitään tietoa siitä, oliko rahamme menneet perille, olivatko lapsiperheet saaneet vettä, olivatko he veden avulla pystyneet hankkimaan itselleen ruokaa kasvattamalla sitä itse. Tietoiskut loppuivat kuin seinään. Mutta kyllä samalla loppui meidän innostuskin auttaa.
Emme odottaneetkaan, että joku tulisi kiittämään erityisesti, odotimme viestiä siitä, että nyt edes jonkun perheen elämä on helpottunut avullamme. Meidät unohdettiin. Olimme tehneet työmme, eikä ketään kiinnostanut.
Vertaan tätä siihen, että autoin taloudellisesti erästä sukulaisnaista, koska eräs heepo teki hänen nimissään mahtavat velat ja anasti tämän omaisuuden. Naisella oli jo aiemmin ollut mielenterveysongelmia, joten hän oli helppo saalis siltäkin osin. Nainen joutui holhouksen alle, eikä hänelle annettu kuin pieni käyttöraha. Kyllä hän aina kiitti saamastaan avusta, mutta en minä kiitosta odottanut. Paras kiitos tuli siinä, että hän hiljattain ilmoitti saaneensa maksettua kaikki velat ja pääsi holhouksen alta pois.
Ehkä jotain tällaista odottaisi maahanmuuttajiltakin; että tulisi aika, jolloin he ilmoittaisivat: Kiitos saamastamme tuesta, nyt pärjäämme jo omillamme ja maksamme itse kustannuksemme.