Nainen surmasi miehen Jyväskylässä -06

[sivusta_seuraaja]

Jos tässä on kyse ekasta taposta,
eikun tokasta,

onko jossakin siitä ekasta?

Mikä johti siihen tyynyllä surmaamiseen?
Ihmiseen, joka nukkuu??

[DollariExpress]

https://www.facebook.com/ronja.rekonen

[sivusta_seuraaja]

Tarviiko tuota tietoa?

[July]

Mä mietin kans, että miten tuo nyt liittyy mihinkään?

[sivusta_seuraaja]

oisko ajatellut, että voi suoraan Rekoselta kysyä, miksi tappo kaverini...

[July]

Ei ku oho, sekotin Taijan siskoonsa, eipä siis mitään.

[Taija]

Suoraan voi tosiaan halutessaan kysyä.

[devil_doll]

Kyllä on Suomessa todella lyhyet tuomiot. Itse en kuulu sen koulukunnan kannattajiin, jonka mukaan rikos on sairaus ja rikollinen tarvitsee kuntoutusta parantuakseen "sairaudesta".

Toivottavasti Taija osaat arvostaa lyhyttä tuomiotasi, etkä ota alkoa enää ikinä.

[Taija]

Pyrin kaikin keinoin siihen, ettei minusta tarvitse enää tällaisia otsikoita lukea. Tuomiot on Suomessa lyhyet, jos verrataan vaikka jenkkeihin. Tietyllä tapaa, jos yhtään on järjissään, jatkuu se "tuomio" läpi elämän, se vaikuttaa niin moneen asiaan vielä vuosien päästä siitä kun olet vapautunut. En halua puolustella mitään mutta ei se tuomio, ainakaan omalla kohdallani, siihen loppunut kun linnasta ulos astuin.

[kakkosurpo]

Taija, olet Lain silmissä tuomiosi suorittanut. Mutta se ei ole tuonut tappamiasi ihmisiä takaisin, vai onko tuonut? Onko sillä merkitystä että sinä kadut?
Kaduithan sinä ensimmäisenkin tapon jälkeen, eikö niin? Mitä se katuminen muutti sinussa? Ei yhtään mitään. Tapoit uudelleen.
Haluat siirtää keskustelun teoistasi julkiselta tasolta yksityisviestintää, miksi? Todennäköisesti siksi koska sinua jollakin tasolla hävettää, ei kaduta. Niillä on aika iso ero.
Tossa käsitellään 8 vuotiaan tytön murhaa, sekin on henkirikos jossa on tehty lopullinen päätös toisen elämästä. Sinulta varmaan löytyy ymmärrystä tekijöille koska hehän pääsivät myöskin mielentilatutkimukseen minkä sinäkin kävit menestyksekkäästi jotta tuomiot alenivat. Eikö sinunkin mielestä yllämainitussa tapauksessa ole ihan hyvä alentaa tuomioita? Voivathan hekin sitten vapauduttuaan tulla tälle sivustolle "katumaan".
Henkilökohtaisella tasolla olen todella harmistunut että sinä yleensä ottaen koskaan pääsit linnasta. Sait aikanaan jo yhden mahdollisuuden tapettuasi. Mitä teit sille mahdollisuudelle?

[Sikkis]

^^ kakkosurpo puhut suullani. Tartun tuohon toiseen mahdollisuuteen, sen kun tuhlaa niin silmissäni on sian ruokaa. Ihmisten pitäisi oppia virheistään, täytyy oppia.

[Taija]

Tiedostan oikein hyvin sen, ettei katuminen tuo ketään takaisin. Tässä siitä, kadunko vai hävettääkö, on minun turha puhua, koska ilmaisit asian jo, ettei se kiinnosta sinua ja miksi sen pitäisikään kiinnostaa?
Se, että rinnastat minut näihin kahteen ihmiseen, jotka kiduttamalla ovat murhanneet pienen lapsen, ei nyt minun mielestäni ole kovinkaan miellyttävä asia. Ymmärrät varmaan sen itsekin ilman, että sitä täytyy sen paremmin perustella. Minulta, kuten ei varmasti keneltäkään muultakaan, löydy minkäänlaista ymmärrystä ihmiselle, joka kiduttamalla tappaa lapsen. Tämä Eerikan tapaus on niin surullinen ja pöyristyttävä todiste siitä, että jotain on pielessä ja se jokin on saatava selville ja asialle tehtävä jotain.
Todellakaan en tunne minkäänlaista sympatiaa saati empatiaa noita kahta ihmistä kohtaan. Toivottavasti heidät tuomitaan murhista.
Se, että olen käynyt läpi mielentilatutkimuksen kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla minun on todettu olleen täydessä ymmärryksessä, ei ole tuonut minkäänlaisia "alennuksia" tuomioihini. Jos olet lukenut läpi jutut, olisi luullut sinun tietävän sen asian.
Se, etä olet henkilökohtaisesti jotain mieltä, on minulle aivan sama, sehän on sinun mielipiteesi ja sinulla on siihen oikeus.
Sain aikanani toisen mahdollisuuden ja mokasin sen. Riittääkö vastaus vai haluatko jotain vielä tarkennettavan?

[Taija]

Sikkis, oikeus se on myös sinulla mielipiteeseesi. Virheistään pitäisi, nimenomaan pitäisi oppia, omalla kohdallani näin ei käynyt. Mitä minun nyt teidän virheettömien ihmisten mielestä pitäisi tehdä? Tappaa itseni? Murtautua takaisin vankilaan? Alkaa ryyppäämään jotta josko vielä kolmannen kerran jälkeen en vapautuisikaan? Kertokaa te, kun sen varmaan paremmin tiedätte.

[Tampereen Tyttö]

No kun Taija kerran itse asian puheeksi otat..

Minkälaiset ovat ns tunnontuskat kun tietää surmanneensa yhden tai useamman ihmisen? Mistään vahinkokuolemista kun ei kuitenkaan ollut kyse.

Miten asioita mielessäsi nyt jälkeenpäin käsittelet, saatko tai oletko saanut mitään terapiaa tms. ?

Onko mielestäsi raittius tae sille että vastaavanlainen ei uusiudu? Nämä ovat kuitenkin olleet aivan äärimmäisiä tekoja, monihan päihteissä tekee suurimmat tyhmyytensä, mutta todella harva päätyy henkirikokseen.

Olen miettinyt uhrien ja heidän omaistensa ajatuksia. Miten tästä eteenpäin. Lakonisesti toteat, että mitä ihmisten mielestä sinun pitäisi nyt sitten tehdä. Äärimmäisen hankala kysymys vastattavaksi. Jos olet nyt siinä kunnossa ,että olet vapautesi ansainnut, niin ensimmäiseksi sinun kai pitää huolehtia itsestäsi. Sinulle lienee selvinnyt asiat jotka ovat johtaneet näihin äärimmäisiin tekoihin. Lopun elämääsi kyennet huomioimaan ne ja toimimaan niin ettei sellaista osaltasi koskaan enää tapahdu. Kun olet itsesi kanssa vakaalla pohjalla pystyt auttamaan muita. Näin naivisti ajatellen henkirikoksen tehnyt on kyllä vankeustuomionsa lusinut, mutta vastuu tehdystä säilyy koko loppuelämän. Siksi hänellä on muita suurempi velvollisuus antaa itsestään jotakin hyvää tarvitseville.

[Taija]

Tampereen Tyttö, olen samaa mieltä asiasta. Siitä, että nyt on pyrittävä tekemään hyvää. Ei se korvaa menneitä eikä puhdista minun omatuntoa asioista mutta parempi hyvä kuin paha.
Kysyit tunnontuskista, tottakai niitä on, vaikka moni ilmeisesti kuvittelee ettei näin olisi. Ei ole vielä tullut sellaista päivää vastaan, ettenkö tiedostaisi mitä olen tehnyt ja etteikö se minua vaivaisi. Korvata noita äärimmäisiä tekoja ei voi millän. Joku joskus toivoi että näkisin painajaisia, voin kertoa että olen nähnyt enkä voi tietää milloin ne loppuvat.
En ole saanut mitään pidempiaikaista terapiaa vielä ja tällä en tarkoita sitä, että minun tulisi saada terapiaa koska olen nyt niin kamalia kokenut. Ei, vaan ihan muiden syiden takia. Elämässä kun kaikki johtuu mielestäni jostakin, mikään asia tai tapahtuma ei ole irrallinen osio. Saisin kyllä psykoterapiaa käsitelläkseni siellä kokonaisvaltaisesti elämääni ja asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet. Nyt vaan ei siihen ole henkisesti eikä rahallisesti varaa. Vankeusaikana puhuin psykologin kanssa säännöllisesti niin kauan, kunnes psykologia ei ollut enää varaa palkata vankilaan. Vai kaikkein akuuteimmat tapaukset pääsivät sen jälkeen vastaanotolle toisaalle.
Olen kyllä hyvin paljon miettinyt asioita ja sitä, miten ja miksi kaikki meni niin kuin meni. Mietin niitä juuri sen takia, etten enää olisi riski yhteiskunnassa, en märehtiäkseni itseäni. Olen jotain kuitenkin oppinutkin ja käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluita.
Olen myös miettinyt uhrien omaisia, useammin kuin kerran, miettinyt että mitä tekisin jos joku heistä kävelisi vastaan? Luulen että jäätyisin tilanteessa siihen paikkaan enkä osaisi sanoa mitään. Se, mitä tilanteessa edes voisi sanoa, en tiedä. Anteeksi ei tällaisessa tilanteessa mielestäni voi edes pyytää, sillä kuka antaisi anteeksi? Minä en varmaan voisi.