Sajaki kirjoitti:
Ah, noh... Asimovin tuotantoon en koskaan ole päässyt oikein sisälle... Yritystä on ollut
Asimov on ehkä omimmillaan paremminkin tulevaisuuden ja teknologian pohtijana kuin perinteisenä tarinankertojana, mutta kiistattoman vaikutusvaltainen hän on kyllä koko scifi-kentässä ja varsinkin ns. "rautapuolella" eli hardwaren ja teknologian kehityksen pohdiskelijana, ja minkä takia vielä tänäänkin ihan tutkimustasonkin AI-kirjoissa ja -artikkeleissa viitataan tavalla tai toisella häneen. Suosittelen kyllä ihan kjo yleissivistyksenkin kannalta!
Bradburylta olen lukenut sen legendaarisen (tiedät minkä), en muita koska en ole saanut käsiini.
Fahrenheit 451:n oletan. Klassikko tosiaan, ja muutakin tuotantoa löytyy niin alkukielellä kuin käännettynäkin:
Suomennetut teokset
Tieteis- ja fantasiakirjat
* Marsin aikakirjat, 1953 (The Martian Chronicles, 1950) Suom. Eero Tenhosaari, 1953, Otava.
* Painajainen, 1964 (Something Wicked This Way Comes, 1963) Suom. Jertta Roos, 1964, Tajo. 2. painos nimellä Paha saapuu portin taa. 1990, Nostromo.
* Fahrenheit 451. (Fahrenheit 451, 1953.) Suomentanut Juhani Koskinen. Kirjayhtymä, 1966.
* Kuvitettu mies, 1971 (The Illustrated Man, 1951) Suom. Aarne Valpola, 1971, Kirjayhtymä.
* Lokakuun maa. (The October country, 1955.) Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2705-1.
* Varhaiset varjot, 1992 (Early Shadows) toim. Markku Sadelehto Suom. Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen, 1992, WSOY. Kirjan nimi on Bradburyn itsensä ehdottama.
* Toiset taivaat, 1993 toim. Markku Sadelehto. Suom. Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen, 1993, WSOY.
* Huhtikuun noita. Toimittanut Markku Sadelehto. Suomentanut Anita Puumalainen. Portti-kirjat. Tampereen Science Fiction seura, 1998. ISBN 952-5211-02-9.
Rikosromaanit
* Kuolema on yksinäinen juttu, 1986 (Death is a Lonely Business, 1985) Suom. Matti Kannosto , 1986, Kirjayhtymä.
* Hullujen hautausmaa. Toisenlainen kertomus kahdesta kaupungista, 1991 (A Graveyard for Lunatics, 1990) Suom. Matti Kannosto, 1991, Kirjayhtymä.
Lastenkirjat
* Poika josta tuli pimeän ystävä (A Switch on the Night, 1955.) Suom. Arja Kanerva, 1988, Kustannus-Mäkelä.
Muut
* Zen sanataiteessa - Esseitä luovuudesta, 2008 (Zen in the Art of Writing - Releasing the Creative Genius within You, 1990) Suom. Elina Seppänen, 2008, Kansanvalistusseura.
Suomentamattomia teoksia
* Tieteis- ja fantasiakirjoja:
o The Day It Rained Forever, 1959.
o R Is For Rocket, 1962.
o The Machineries of Joy, 1964.
o S. is for Space, 1966.
o Long After Midnight, 1969.
o I Sing the Body Electric!, 1969.
o To Sing Strange Songs, 1979.
o Dinosaur Tales, 1983.
o The Toynbee Convector, 1988.
o Quicker Than the Eye, 1996.
o Driving Blind, 1997.
o Ahmed and the Oblivion Machine: A Fable, 1998.
o From the Dust Returned, 2001.
Lähde:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ray_Bradbury
Ensimmäinen kosketukseni Bradburyyn oli tuo novellikokoelma Kuvitettu mies, joka ainakin varhaisteiniä puhutteli kovastikin. En olekaan sitä sen koomin lukenut. Pitääpä kokeilla joskus ja vertailla, vieläkö jaksaa säväyttää...
Clarke on kyllä vaikuttanut muutamalla kirjalla ja eräällä epäfiktioteoksellaan (nimi oli Mahtava luonto tai jtn...? Voi olla että muistan ihan väärin, ei ole ko. kirjaa nyt käsillä).
Tarkoittanet
Arthur C. Clarken salaperäinen maailmaa, vai mitä? Clarkekin on paremmin tuo "rautapuolen" kirjailija ja hänen henkilöhahmojaan onkin sanottu joskus hiukan stereotyyppisiksi ja puiseviksi, mutta onpahan hän Yhdessä Kubrickin kanssa luonut varmasti elokuvahistorian kiinnostavimman ja vaikutusvaltaisimman tietokoneen eli vanhan kunnon HAL:in!
Muutenkin 2001 on tehnyt shakespearet eli noussut kaiken kritiikin yläpuolelle, mutta koska se on varmasti kaikille tuttu jo ennestään, niin syvemmät hehkuttelut voitaneen skipata tällä kertaa...
Onkos Valds itse tutustunut esim. Simmonsiin ja Reynoldsiin?
En valitettavasti ole kovin paljon, vaikka tiedän kyllä molemmat. Ongelma on lähinnä se, että viime vuosina en ole juurikaan ehtinyt scifiä enää lukea ja varsinkin Reynoldsin tuotantohan taitaa kaikki olla tämän vuosituhannen puolelta. Simmonsin
Drood on ollut lukulistallani, sillä alkuperäinen
Dickensin Edwin Droodin arvoitus kiinnosti kovastikin, eikä tietysti vähiten siksi, että se jäi Dickensiltä kesken, ja jos jonkinlaista pohdintaa romaanin lopusta on esitetty ja selvänäkijöitäkin on tietysti astunut kehiin, jotka ovat osanneet kirjoittaa "hämmästyttävän" dickensmäistä tekstiä...
ETA: Ai niin, Lemiltä unohtui mainita Solaris, josta pidin kovasti, ja Hollywood-leffasta myös (koska siinä oli superlempparini Jeremy Davies

). Edeniä en jaksanut edes kahlata läpi.
Tässä tilanteessa kuuluu tietysti vannoa "alkuperäisen"
Tarkovskin version nimiin, ja kyllä se varmaan jollain tasolla puhutteleekin enemmän, mutta kyllä
Sonderberghinkin versio on omillaan ihan laadukas, joskin Daviesia enemmän minua puhuttelee siinä ehkä enemmän
George Clooney ja
Natascha McElhone varsin ilmeikkäine kasvoineen. Varsinkin tuo tematiikkaa
Kris Kelvinin kuolleen vaimon "kopion" ontologiasta ja tietoisuuden asteesta on paitsi filosofisesti relevantti ja kiinnostava niin tietysti myös elokuvallisesti ja emotionaalisesti koskettava, ja on varsin laadukkaasti toteuteutettu molemmissa versioissa.
-
http://www.youtube.com/watch?v=ASesbJrK ... re=related
-
http://www.youtube.com/watch?v=J2i9BjClEX8&feature=fvw
Lisää aiheesta:
-
http://www.youtube.com/watch?v=acCPV0VN ... re=related
-
http://www.youtube.com/watch?v=sYIKMAPD ... re=related
-
http://www.youtube.com/watch?v=-ioja3eb ... re=related
-
http://www.youtube.com/watch?v=C9288htu ... re=related