MURHA.INFO

”Äiti nukkuu.”
Niin 5-vuotias poika vastasi perhepäivähoitajalle, joka soitti pojan kotiin ja pyysi huoltajaa puhelimeen.
Oikeasti äiti oli kuollut, kuten oli myös pojan reilun vuoden vanha pikkusisko.
Kun äiti ei herännyt, poika käveli yksin päivähoitoon. Hoitopaikka ei ollut kaukana kotoa.

Hoitaja odotteli iltapäivällä äitiä hakemaan lastaan. Äiti ei tullut eikä vastannut hoitajan puheluihin.
Perhepäivähoitaja lähti äidin kotiin. Hoitaja koputti oveen ja ikkunoihin, mutta kukaan ei tullut avaamaan.
– Ei saa herättää äitiä, pieni poika varoitti hoitajaa.
Se oli lohduton ja raaka näky. Hoitaja hälytti viranomaiset apuun.

28-vuotias äiti ja pieni tyttö oli molemmat surmattu. Ensihoito ei pystynyt enää heitä auttamaan.

Vielä keskiviikkoiltana äidin asunnosta kuului ääniä. Sitten äänet vaimenivat.
Nivalan poliisi eristi asunnon ja lähiympäristön ja hälytti keskusrikospoliisin tutkimaan surmia. Vainajille tehty ruumiinavaus varmisti sen, minkä poliisi oli jo rikospaikalla nähnyt: surmien tekotapa oli raaka.
Poliisi kuuli nopeasti toistakymmentä todistajaa. Se halusi havaintoja siilitukkaisesta nuorehkosta miehestä, joka oli liikkunut surma-asunnon ja Nivalan matkahuollon välillä lokakuisena keskiviikkoiltana 1994 kello 23–24.

Tutkinnassa paljastui, että äiti oli viettänyt keskiviikkoa ylivieskalaisessa pubissa. Lapset olivat hoidossa.
Pubissa äiti tapasi sattumalta 23-vuotiaan miehen, yhdistelmäajoneuvon kuljettajan, jota hän ei tuntenut ennakolta. He molemmat matkustivat bussilla äidin kotiin Nivalaan.
Nainen haki lapset hoidosta, laittoi heille ruokaa ja sitten lapset leikkivät omissa oloissaan. Mies ja nainen viettivät iltaa keskustellen, televisiota katsellen ja alkoholia nauttien.
Illemmalla nainen oli laittoi lapset nukkumaan. Pari jatkoi tv:n katselua ja juomista. Sitten heille tuli riitaa.

Pienokainen heräsi pinnasängyssään meteliin ja alkoi itkeä. Mies alkoi kuristaa myös itkevää pientä lasta. Lisäksi hän tarttui tätä jalasta ja löi pienokaisen pään seinään.
Mies kertoi, että tässä vaiheessa hän teki itselleen kaksi voileipää ja söi ne. Sillä välin pahoinpidelty taapero voihki tuskissaan.
Mies meni uudelleen makuuhuoneeseen, pisti tätä teräaseella ja löi tämän pään vielä lattiaan. Pieni tyttö menehtyi aivoruhjeisiin ja kallonmurtumiin.
Hirmutekojensa jälkeen mies soitti kavereilleen ja pyysi hakemaan pois Nivalasta.
Vaikka mies onnistui pakenemaan rikospaikalta, poliisin tutkimukset johtivat hänen jäljilleen.
Poliisi otti miehen kiinni lauantaina. Hän ei tehnyt vastarintaa.

Kun surmaaja lopulta kertoi suuttumuksensa raukkamaisen syyn, hän selitteli, miten hänestä kaikki oli naisen vika.
Mies syytti naista ”viekoittelevasta ja kiihottavasta käyttäytymisestä” asunnolla. Hän väitti, että nainen pyrki tietoisesti saamaan hänet menettämään malttinsa.
Kamppailun aikana mies löi naista ja riisui tämän housut katsoakseen ”pihdattua omaisuutta”.
Tyttären surmaamista mies perusteli sillä, ettei halunnut tämän jäävän kärsimään hänen takiaan äidittömänä kovaan maailmaan.

Syytetyn avustaja vaati surman käsittelemistä suljetuin ovin. Hän perusteli vaatimusta "erityisen arkaluonteisella yksityiselämää koskevalla seikalla".
Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset suljetuista ovista. Oikeuden mukaan tutkinta-aineistossa ei ollut sellaista asiaa, jota ei olisi jo käsitelty julkisuudessa.

Miehen avustaja, asianajaja Paavo M. Petäjä myönsi tapposyytteen mutta kiisti murhan ja vaati sen muuttamista myös tapoksi.
– Toimin kuin ulkoisen käskyn mukaan, en pystynyt itse vaikuttamaan asioihin, mies selitteli.
Petäjä vetosi miehen nuoruuden aikaisiin kouluvaikeuksiin. Mies oli aiemmin päässyt useille kursseille, mutta jättänyt kaikki kesken.
Myös armeija jäi vuonna 1990 kesken, kun mies määrättiin Petäjän mukaan hyvän alokasmenestyksen perusteella "vastoin tahtoaan aliupseerikouluun".
Tämän jälkeen mies löi asianajajansa mukaan kaikki läskiksi.
– Häntä hoidettiin kolme viikkoa Tilkassa, ja hän sai E-todistuksen, jonka mukaan "psyyke ei salli asepalveluksen suorittamista", Petäjä selosti.

Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli tekohetkellä täydessä ymmärryksessä.

Haapajärven käräjäoikeus tuomitsi miehen naisen taposta ja pienen lapsen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1996. Vaasan hovioikeus ei muuttanut tuomiota miehen vaatimuksesta huolimatta.
Lapselle oli hovioikeuden mukaan kiistatta aiheutunut kärsimyksiä, sillä hän ei kuollut ensimmäiseen pahoinpitelyyn.

Mies ei ehtinyt suorittaa elinkautista vankeusrangaistusta pitkään, sillä hän kuoli sen aikana heinäkuussa 1998.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011306109.html

Haarukka kirjoitti: Ma Marras 11, 2024 5:18 pm Onpa surullinen tapaus, esitutkinta pöytäkirjat kieltämättä kiinnostais. Mihinköhä tuo elukka kuoli vankilassa?

Voi olla tekemätön paikka ETPK:n kanssa, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Minfon etusivulla aikanaan olleen artikkelin mukaan teki itsemurhan kesällä 1998 Konnunsuon vankilassa. Tätä ennen Vaasan hovioikeus ei ollut katsonut tarpeelliseksi muuttaa hänen tuomiotaan. Liekö sitten noilla kahdella asialla ollut jotain yhteyttä keskenään, mahdotonta sanoa.

^ Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita sen sijaan kannattaa kysellä, ne ovat tallessa. Voin sen ensi viikolla itsekin tehdä.

Samoin etptk:t ovat usein kuitenkin tallessa käräjäoikeuden ja/tai asian ratkaisseen hovioikeuden arkistossa, kunhan vain sitäkin huomaa sieltä erikseen kysyä.

Hurjat on olleet ruokahalut, kun on pystynyt tappamaan äidin ja kuristamaan pientä tyttöä ja lyönyt vielä tämän pään seinään ja sitten tyyppi on mennyt keittiöön napostelemaan voileipää. Ruokahetkeä häirinnyt vielä lapsen korina, kun ei olekaan kuollut, joten on tarvinnut keskeyttää voileipähetki ja käydä tappamassa lapsi.
Jotenkin tuntuu väärältä, että kaveri pystyi tekemään itsemurhan. Mikään ei toki tuo takaisin niitä, jotka hän väkivaltaisesti murhasi. Mutta silti.

jukuripää kirjoitti: Ti Joulu 30, 2025 8:12 pmJotenkin tuntuu väärältä, että kaveri pystyi tekemään itsemurhan. Mikään ei toki tuo takaisin niitä, jotka hän väkivaltaisesti murhasi. Mutta silti.

Lainausta lyhennetty.

Sehän on tässä ainoa hyvä asia, minkä tämä luonnevikainen eläin ymmärsi ja osasi onnistuneesti tehdä.

Jos olisi saamansa elinkautisen istunut, veikkaan, että olisi vapautunut 13 - 15 vuoden jälkeen, eli jo v. 2009 - 2010 paikkeilla.

Oho, tällainen tapaus mennyt täysin ohi.

Epäilemättä yksi törkeimpiä ja surullisimpia viime vuosikymmenien rikoksia

Tuskinpa tapahtuu kauhean usein, että joku pienelle lapselle täysin ulkopuolinen henkilö tappaa tämän?

Amberla kirjoitti: Su Touko 03, 2026 9:33 am Tuskinpa tapahtuu kauhean usein, että joku pienelle lapselle täysin ulkopuolinen henkilö tappaa tämän?

Todella harvinaisia tapauksia nämä ovat. Yleisimpiä syyllisiä lapsen hengenriistämiseen ovat tietenkin omat vanhemmat (yli 90% tapauksista) ja seuraavaksi yleisimpänä muut lähisukulaiset, eli lähinnä omat sisarukset tai vanhempien sisarukset (reilusti alle 10% tapauksista).

Tuossa Rimpiläisen juttu aiheesta kuuden vuoden takaa.

Lapsi joutuu Suomessa henkirikoksen uhriksi suhteellisen harvoin, mutta tekoja paljastuu silti joka vuosi. Kun lapsi surmataan, tekijänä on useimmiten lapsen oma äiti. Toiseksi yleisin tekijä on lapsen oma isä.

Vain yhdessä tapauksessa tekijä on ollut uhrille tuntematon mies. Lisäksi yksi tekijä on ollut uhrin eno ja kaksi uhrin veljiä. Oheisessa tilastossa on esitetty vain vanhemman tekemät henkirikokset.

Artikkelissa tarkastellaan siis vuosia 2003-2019, joiden aikana ainoastaan yhdessä tapauksessa kahdeksastakymmenestä lapsen surmannut tekijä oli lapselle tuntematon. Siis todella harvinaista. Keksiikö joku, mikä tapaus tässä olisi kyseessä?

Tästä uhrilleen tuntemattomien lapsenmurhaajien alaryhmästä aivan varmasti kuuluisin kotimainen tapaus on Jammu-setä. Jos ajatellaan, että näitä tapahtuu noin kerran vuosikymmenessä tai jopa harvemmin, voi hyvinkin olla että Jammun, Hyttisen ja tämän yhden kaksituhattaluvulla tapahtuneen tapauksen lisäksi ei ole muita vastaavia viimeisen 40v ajalta.

Kun rupesin tarkemmin asioita muistelemaan, niin tuli mieleen myös tämä Rikospaikan käsittelemä keissi vuodelta 1987, jossa perhepäivähoitaja tappoi yksivuotiaan hoitolapsensa, mutta tässäkin tapauksessa tekijä oli tuttu lapselle.

Toki kautta aikojen lapset ovat tappaneet toisiaan, kuten viime vuosien teinimurhat Helsingin Koskelassa, Seinäjoella tai Vantaan Viertolassa, mutta nuorempien keskinäinen väkivalta on tosiaan sekin harvinaista, joskaan ei tavatonta.

uskomaton ihmisjäte tämä tekijä.

finnbar87 kirjoitti: Jos ajatellaan, että näitä tapahtuu noin kerran vuosikymmenessä tai jopa harvemmin, voi hyvinkin olla että Jammun, Hyttisen ja tämän yhden kaksituhattaluvulla tapahtuneen tapauksen lisäksi ei ole muita vastaavia viimeisen 40v ajalta.

Voisi veikata todellakin näin!

Jos joku saa selvitettyä mikä oli tuo 2003-2019 tapahtunut ainoa tapaus, jossa ulkopuolinen mies tappoi lapsen, niin jakakaa tänne!