Työvoimapula ei näemmä hellitä ja parhaat osaajat poistuvat maasta. Ehken jopa se parhain aines. Loput jäävät. Kenen iloksi?
Onnen kyyneleet vaihtuivat Suomessa pettymykseen – tuhannet irakilaiset turvapaikanhakijat palanneet Euroopasta kotimaahansa
Paluumuuttajat kertovat muun muassa kotoutumisen hitaudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta
Myös Suomesta lähtijöiden määrä on kasvanut.
Sanomalehti The New York Times on haastatellut useita Euroopan oloihin pettyneitä irakilaisia. Heidän joukossaan on myös Suomessa oleskelleita ihmisiä.
Falem Obeid Ehleijl aikoo palata Irakiin, koska ei ole kertomansa mukaan saanut Suomessa osteoporoosiin tarvitsemiaan hoitoja.
Mohammed al-Jabiry, 23, kertoo The New York Timesille itkeneensä onnesta saavuttuaan Suomeen. ”Toivoin parempaa tulevaisuutta – että löytäisin paremman työn, voisin jatkaa opintojani ja ansaita enemmän rahaa.”
Kuukausien jälkeen al-Jabiry tajusi kuitenkin, että menisi vielä pitkään ennen kuin hän voisi saada töitä tai oman asunnon. Päivät ja viikot kuluivat lähinnä vastaanottokeskuksessa haahuiluun ja kuntosalilla käymiseen.
Useiden unettomien öiden jälkeen al-Jabiry päätti palata kotikaupunkiinsa Bagdadiin. ”Irakissa voin löytää vaimon. Ja äitini on täällä.”
Al-Jabiryn lähtöön vaikuttivat myös monet muut asiat, kuten viileä ilmasto ja kalliit hinnat.
Ihmisten al-Jabiry sanoo olleen alkuun ystävällisiä ja uteliaita. ”He ottivat meistä kuvia ja kutsuivat koteihinsa.”
Hän pitää suhtautumisen käännekohtana Pariisin terrori-iskua. ”Ihmiset alkoivat kääntää kasvonsa pois meistä. Minusta tuntui siltä, etteivät suomalaiset halunneet meitä enää.”
Viranomaiset eivät al-Jabiryn mukaan painostaneet paluuseen, mutta vastaanottokeskuksessa alkoi levitä sana Suomen valtion kustantamista lipuista paluulennoille.
Toinen Suomessa oleskellut ja Irakiin palannut nuorukainen, 26-vuotias Aqeed Hassan, kertoo vaikeuksista sopeutua liberaaliin eurooppalaiseen yhteiskuntaan konservatiivisessa arabikulttuurissa varttumisen jälkeen.
”Tuntui, etten pysty elämään avoimessa yhteiskunnassa.”
Vastaavia tarinoita on myös muista Euroopan maista. Entinen ammattisotilas ja kolme veljeään sisällissodassa menettänyt Haitham Abdulatif, 48, kertoo The New York Timesille saapuneensa Belgiaan mielessään unelma omasta talosta ja hyvästä työpaikasta.
Hän oli myynyt autonsa runsaalla 7 000 dollarilla voidakseen rahoittaa matkan itselleen ja kymmenvuotiaalle tyttärelleen.
Useiden vastoinkäymisten jälkeen Abdulatif ilmoitti Belgian viranomaisille haluavansa palata Irakiin.
”He olivat yllättyneitä. Mutta kerroin heille kuolevani mieluummin kotimaassani kuin vieraassa maassa.”
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM kertoo avustaneensa viime vuonna 3 500 irakilaisen kotiinpaluussa.
The New York Timesin mukaan kyseessä on vain pieni osa kaikista Irakiin palanneista, sillä paluu tapahtuu usein yhteistyössä paikallisen hallituksen tai Irakin suurlähetystön kanssa.
IOM:n tilastot osoittavat, että Suomesta palanneiden määrä on kasvanut kesän jälkeen selvästi. Kun IOM:n avustamia Irakiin palanneita oli heinäkuussa 7 ja elokuussa 9, syyskuussa määrä oli 32 ja lokakuussa jo 63.
Kasvu jatkui marraskuussa, jolloin palanneita 73. Joulukuussa tapahtui pieni notkahdus: palaajia oli 50. IOM:n Helsingin-toimistossa työskentelevän Tobias van Treeckin mukaan määrä olisi ollut joulukuussa vielä suurempi, mutta useiden pyhäpäivien vuoksi vain osaa halukkaista pystyttiin avustamaan.
Koko vuonna 2015 Suomesta palasi Irakiin IOM:n avustamana 234 henkeä. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana paluita oli vain 19. Vuonna 2014 koko vuoden luku oli 75.
Van Treeckin mukaan on huomionarvoista, että 92 prosenttia vuoden 2015 palaajista oli päätynyt paluuseen itse ja vain 8 prosenttia saanut kielteisen oleskelulupa- tai turvapaikkapäätöksen. Edellisvuonna 58 prosenttia oli saanut kielteisen päätöksen ja 42 prosenttia tehnyt ratkaisunsa itsenäisesti.
Helsingin Sanomat
ULKOMAAT 8.2.2016 15:25
"Entinen ammattisotilas ja kolme veljeään sisällissodassa menettänyt..."
Ettei vaan kävisi kuten Raamatussa: Veljet löytyvät...
Etsin Jumalaa hän vältti minua, etsin sieluani en voinut sitä nähdä, etsin veljeäni ja löysin kaikki kolme.
Hän välttelee oikeaa Jumalaa, mutta uskoo allahiin, ei näe sieluuaan, koska islam on sen pimentänyt. Palatkoot Irakiin ja ne nyyhkytarinan veljet siellä odottavat.
Oliko se niin, että näiden Suomeen - vastoin ns Dublinin sopimusta saapuneiden - motiivien epäily oli rasismia? Niinhän sanoi sisäministeri
Petteri Orpo (kok), joka siis tuomitsi kansan ja polki kansan mielipiteen lokaan, vaikka hänen olisi ministerivalansa mukaan pitänyt toimia Suomen ja Suomen kansan parhaaksi. Tuliko niin tehtyä? Ei! Hänen kyvyttömyytensä takia Suomeen tuli tuhansia ja taas tuhansia elintasopakolaisia elätettäväksi. Nyt osa on lähdössä pois, mutta suurin osa jää.
Kuinka ministeri voi vaatia suomalaisilta lain ja järjestyksen noudattamista kun hän ei niin tee itsekään? Päinvastoin, hänellä on edelleenkin vakaa aikomus saattaa Suomi kaaokseen ja taloudelliseen ahdinkoon.
"26-vuotias Aqeed Hassan, kertoo vaikeuksista sopeutua liberaaliin eurooppalaiseen yhteiskuntaan konservatiivisessa arabikulttuurissa varttumisen jälkeen".
”Tuntui, etten pysty elämään avoimessa yhteiskunnassa.”
Monikulttuuri ei siis ollutkaan hänen juttunsa. Mitäs kun meille suomalaisille kerrotaan, että meidän kulttuuri on persiistä ja ahdasmielistä (konservatiivista) ja nyt sitten aivan yllättäin käykin ilmi, että irakilainen ummehtuneisuus (konservatiivisuus) se vasta persiistä onkin, niin usko meedian hokemiin sai taas kovan kolauksen.
