MURHA.INFO

Työvoimapula ei näemmä hellitä ja parhaat osaajat poistuvat maasta. Ehken jopa se parhain aines. Loput jäävät. Kenen iloksi?

Onnen kyyneleet vaihtuivat Suomessa pettymykseen – tuhannet irakilaiset turvapaikan­hakijat palanneet Euroopasta kotimaahansa
Paluumuuttajat kertovat muun muassa kotoutumisen hitaudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta

Myös Suomesta lähtijöiden määrä on kasvanut.

Sanomalehti The New York Times on haastatellut useita Euroopan oloihin pettyneitä irakilaisia. Heidän joukossaan on myös Suomessa oleskelleita ihmisiä.

Falem Obeid Ehleijl aikoo palata Irakiin, koska ei ole kertomansa mukaan saanut Suomessa osteoporoosiin tarvitsemiaan hoitoja.

Mohammed al-Jabiry, 23, kertoo The New York Timesille itkeneensä onnesta saavuttuaan Suomeen. ”Toivoin parempaa tulevaisuutta – että löytäisin paremman työn, voisin jatkaa opintojani ja ansaita enemmän rahaa.”

Kuukausien jälkeen al-Jabiry tajusi kuitenkin, että menisi vielä pitkään ennen kuin hän voisi saada töitä tai oman asunnon. Päivät ja viikot kuluivat lähinnä vastaanottokeskuksessa haahuiluun ja kuntosalilla käymiseen.

Useiden unettomien öiden jälkeen al-Jabiry päätti palata kotikaupunkiinsa Bagdadiin. ”Irakissa voin löytää vaimon. Ja äitini on täällä.”

Al-Jabiryn lähtöön vaikuttivat myös monet muut asiat, kuten viileä ilmasto ja kalliit hinnat.

Ihmisten al-Jabiry sanoo olleen alkuun ystävällisiä ja uteliaita. ”He ottivat meistä kuvia ja kutsuivat koteihinsa.”

Hän pitää suhtautumisen käännekohtana Pariisin terrori-iskua. ”Ihmiset alkoivat kääntää kasvonsa pois meistä. Minusta tuntui siltä, etteivät suomalaiset halunneet meitä enää.”

Viranomaiset eivät al-Jabiryn mukaan painostaneet paluuseen, mutta vastaanottokeskuksessa alkoi levitä sana Suomen valtion kustantamista lipuista paluulennoille.

Toinen Suomessa oleskellut ja Irakiin palannut nuorukainen, 26-vuotias Aqeed Hassan, kertoo vaikeuksista sopeutua liberaaliin eurooppalaiseen yhteiskuntaan konservatiivisessa arabikulttuurissa varttumisen jälkeen.

”Tuntui, etten pysty elämään avoimessa yhteiskunnassa.”

Vastaavia tarinoita on myös muista Euroopan maista. Entinen ammattisotilas ja kolme veljeään sisällissodassa menettänyt Haitham Abdulatif, 48, kertoo The New York Timesille saapuneensa Belgiaan mielessään unelma omasta talosta ja hyvästä työpaikasta.

Hän oli myynyt autonsa runsaalla 7 000 dollarilla voidakseen rahoittaa matkan itselleen ja kymmenvuotiaalle tyttärelleen.

Useiden vastoinkäymisten jälkeen Abdulatif ilmoitti Belgian viranomaisille haluavansa palata Irakiin.

”He olivat yllättyneitä. Mutta kerroin heille kuolevani mieluummin kotimaassani kuin vieraassa maassa.”

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM kertoo avustaneensa viime vuonna 3 500 irakilaisen kotiinpaluussa.

The New York Timesin mukaan kyseessä on vain pieni osa kaikista Irakiin palanneista, sillä paluu tapahtuu usein yhteistyössä paikallisen hallituksen tai Irakin suurlähetystön kanssa.

IOM:n tilastot osoittavat, että Suomesta palanneiden määrä on kasvanut kesän jälkeen selvästi. Kun IOM:n avustamia Irakiin palanneita oli heinäkuussa 7 ja elokuussa 9, syyskuussa määrä oli 32 ja lokakuussa jo 63.

Kasvu jatkui marraskuussa, jolloin palanneita 73. Joulukuussa tapahtui pieni notkahdus: palaajia oli 50. IOM:n Helsingin-toimistossa työskentelevän Tobias van Treeckin mukaan määrä olisi ollut joulukuussa vielä suurempi, mutta useiden pyhäpäivien vuoksi vain osaa halukkaista pystyttiin avustamaan.

Koko vuonna 2015 Suomesta palasi Irakiin IOM:n avustamana 234 henkeä. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana paluita oli vain 19. Vuonna 2014 koko vuoden luku oli 75.

Van Treeckin mukaan on huomionarvoista, että 92 prosenttia vuoden 2015 palaajista oli päätynyt paluuseen itse ja vain 8 prosenttia saanut kielteisen oleskelulupa- tai turvapaikkapäätöksen. Edellisvuonna 58 prosenttia oli saanut kielteisen päätöksen ja 42 prosenttia tehnyt ratkaisunsa itsenäisesti.

Helsingin Sanomat
ULKOMAAT 8.2.2016 15:25

"Entinen ammattisotilas ja kolme veljeään sisällissodassa menettänyt..."

Ettei vaan kävisi kuten Raamatussa: Veljet löytyvät...
Etsin Jumalaa hän vältti minua, etsin sieluani en voinut sitä nähdä, etsin veljeäni ja löysin kaikki kolme.

Hän välttelee oikeaa Jumalaa, mutta uskoo allahiin, ei näe sieluuaan, koska islam on sen pimentänyt. Palatkoot Irakiin ja ne nyyhkytarinan veljet siellä odottavat.

Oliko se niin, että näiden Suomeen - vastoin ns Dublinin sopimusta saapuneiden - motiivien epäily oli rasismia? Niinhän sanoi sisäministeri Petteri Orpo (kok), joka siis tuomitsi kansan ja polki kansan mielipiteen lokaan, vaikka hänen olisi ministerivalansa mukaan pitänyt toimia Suomen ja Suomen kansan parhaaksi. Tuliko niin tehtyä? Ei! Hänen kyvyttömyytensä takia Suomeen tuli tuhansia ja taas tuhansia elintasopakolaisia elätettäväksi. Nyt osa on lähdössä pois, mutta suurin osa jää.

Kuinka ministeri voi vaatia suomalaisilta lain ja järjestyksen noudattamista kun hän ei niin tee itsekään? Päinvastoin, hänellä on edelleenkin vakaa aikomus saattaa Suomi kaaokseen ja taloudelliseen ahdinkoon.

"26-vuotias Aqeed Hassan, kertoo vaikeuksista sopeutua liberaaliin eurooppalaiseen yhteiskuntaan konservatiivisessa arabikulttuurissa varttumisen jälkeen".

”Tuntui, etten pysty elämään avoimessa yhteiskunnassa.”

Monikulttuuri ei siis ollutkaan hänen juttunsa. Mitäs kun meille suomalaisille kerrotaan, että meidän kulttuuri on persiistä ja ahdasmielistä (konservatiivista) ja nyt sitten aivan yllättäin käykin ilmi, että irakilainen ummehtuneisuus (konservatiivisuus) se vasta persiistä onkin, niin usko meedian hokemiin sai taas kovan kolauksen.

"26-vuotias Aqeed Hassan, kertoo vaikeuksista sopeutua liberaaliin eurooppalaiseen yhteiskuntaan konservatiivisessa arabikulttuurissa varttumisen jälkeen".

”Tuntui, etten pysty elämään avoimessa yhteiskunnassa.”

Nämä kaksi löytävät syyn siihen, että eivät pystyneet elämään Suomessa, itsestään ja omasta kulttuuritaustastaan, eikä suomalaisesta kulttuurista. Jospa tässä on jotain aivovuotoa tapahtumassa, ja heikompi porukka, joka ei löydä itsestään syytä sopeutumattomuuteen, jää vielä yrittämään.

Nyyh!

Baquba—Kouvola: 4 700 kilometriä
Al-Khafajit lentävät maanantaina Irakiin — ”Meillä oli unelma paremmasta elämästä muualla kuin Irakissa. Epäonnistuimme”

Sarah ja Omar Al-Khafajin matkalaukku odottaa pakattuna. He ottavat mukaansa vain vaatteita.
— Kaiken muun hankimme Irakissa, Omar Al-Khafaji sanoo.
Omar ja Sarah Al-Khafajia hermostuttaa. He palaavat maanantaina Irakiin.
— Meidän on aloitettava elämämme taas alusta. Meillä ei ole Irakissa mitään, Omar Al-Khafaji sanoo.

Al-Khafajit eivät voi palata kotikaupunkiinsa Baqubaan.

Kaikesta huolimatta pariskunta odottaa pääsevänsä takaisin kotimaahansa.
— Tietyiltä osin elämä Irakissa on meille helpompaa kuin täällä. Irakissa tiedän, miten asiat toimivat. Tiedän esimerkiksi, mistä ja miten etsiä töitä.

Rekolan vastaanottokeskuksessa asuvat Al-Khafajit tulivat Suomeen syyskuussa. He peruivat turvapaikkahakemuksensa tammikuussa.

Irakiin saavuttuaan pariskunta aikoo ensiksi etsiä asunnon, sen jälkeen töitä.

Omar Al-Khafaji on tyytyväinen voidessaan palata. Helpotuksen alla kaihertaa pettymys.
— Meillä oli unelma paremmasta elämästä muualla kuin Irakissa. Epäonnistuimme.

Kouvolan Sanomat
6.3.2016 8:59

Heitä kutsuttiin pakolaisiksi, siirtolaisiksi. Kas kun ei irtolaisiksi. Rasisti oli hän, joka motiiveja epäili, vaikka itse laiskana sängyssä lepäili. Heiltä odotettiin pyyhkimistä pyllyn, suit sait pölyt pois päältä hyllyn. Puhdasta tulee, bussit kulkee, ei kai kukaan kehtaa rajoja sulkee. Nyt heitä saapuu, Suomiko kaatuu, neekeriä pukkaa, neulon villasukkaa, kiittääkö hän, tahtoo enemmän, hyvän elämän.

Olisiko jokin toisenlainen lähestymistapa Suomeen ollut parempi? Nyt kyseiset hlöt käyttivät luvatonta maahantunkeutumista ja turvapaikanhakua saadakseen paremman elämän - jonka joku muu maksaisi. Saapujilla ollut kuitenkin tällä kertaa tieto siitä missä Suomi ylipäätään on, mutta entä tieto siitä, että monella paikkakunnalla hotellien käyttöaste on alhaisempi kuin työttömyysprosentti.

Nergeriputiikin pitäisi tiedottaa laajasti sosiaalisen median väyliä käyttäen, että Suomessa on jättityöttömyys ja koulutettukuin väkeä on työttömänä. Muun muassa noin 9000 AMK- ja diplomi-insinööriä ITC-alalta on töitä vailla. On aivan naurettava väite, että tämä tänne valunut rikkaus ja voimavara tulee apuun Suomen huutavaan koodaajapulaan.