Murha.infon oma rikosnovelli - Nimeä ei ole

[Lassie]

(Huom. aiemmassa tekstissäni tarinansisäinen virhe, jota ei pääse enää editoimaan: Tenu-Teukka ei ollut soittajana vaan ruumiina pihalla, soittajaksi viitattiin alunperin "Teukkaa" Destinyn tekstissä ja pihalla olleeksi ruumiiksi "Tenu-Teukkaa". Jos koko tekstiä joskus editoidaan niin korjaus soittajan henkilöydestä Tenu-Teukasta ---> Teukaksi.
Ei käsittelyyn/mainintaan kirj.virheitä, jotka lopullisessa editoinnissa kuitenkin korjattaisiin. Murrejutut varmaan editoitaisiin myös kohilleen. Nyt vaan kirjotellaan vapaammin, ettei ole niin pilkuntarkkaa. )

Antero katsoi sutta jälleen ja se ei vaikuttanut aralta, kuten yksittäiset sudet yleensä. Susihan ei lähene ihmisiä vaan on epäluuloinen, kesyttömyydessä on älykkyyttä ja varovaisuutta. Jos pihapiiriin susi jolkottaa, se tulee pihaan jätettyjen kotieläinten kuten kanojen taikka kytketyn koiran apajille, ja se osaa katsoa tilaisuudet yön aikoihin. Ei kannata jättää kattausta valmiiksi eikä jättää eläimiä ulos, vaan suojahan sisään. Mutta yleensä suet pysyttelivät metsissä ja vain oikaisivat ihmisten teiden kautta muihin maisemiin.

Tämä susi sen sijaan.... katseli Anteroa ja lähestyi sulavasti..., selkälinja pysyi suorana ja jäsenet liikkuivat kuin ilmaa, katse oli nauliintunut Anteroon ja alkoi vaikuttamaan, kuin sudella olisi jotain "asiaa" , kuten Pena olisi muistuttanut. Nyt oli enää 10 metrin etäisyys ja Anteroa alkoi sisäisesti hieman pelottamaan. Tämä ei ollut lumoavainen Leena, eikä tuosta miesten aiemmin hoitamasta sudestakaan ollut takuita että se mikään puudeli olisi ollut missään vaiheessa.

Antero tiesi ettei pitäisi ainakaan juosta, rauhallisuus oli valttia. Susi oli likaisen harmaa ja helvetin kookas, urokselta näytti, nosti ientä ylös ja ulos tuli syvää, pelottavaa murinaa. "Ei helvetin helvettiä...." mutisi Antero ja mieleensä nousi poliitikoiden mielilause "pelolle ei saa antaa valtaaa" ja heti sen jälkeen mieleen jylläsi adrenaliinin siivittämänä Penan shamanistinen muistutus siitä, että tällainen olisi hänen puhuttamistaan. Ehkäpä susi oli Penan lähettämää tuonpuoleisesta maailmasta, Pena oli hänelle vihainen koska hän ei ollut tullut pihalle kaverinsa kanssa sotimaan ja hakenut asetta, kuten Pena oli käskenyt hakemaan.

"Sillä on jottain hampaankolossa siuta vastaan. Elä hyvä mies vaan liiku, sano mitä syömelläsi on ja ehkä viesti menee perille, sinne missä sitä kaivataan....." kuului taustalta Mundan sanomaa . Oliko romanikansallakin "shamanismia" kuten saamelaisilla, sitä ei Antero tiennyt, mutta varmaan henkimaailman juttuja ja wanhan kansan uskomuksia olisi kansan kuin kansan muinaisperinteessä .

Susi kallisti päätä ylöspäin ja alkoi ulvomaan, se kuulosti veret seisauttavalta monologilta. Ei se ulvonut kuuta päin vain heidän skeneään päin ja pysäytti aarian välillä katsoakseen Anteroon, kuin tarkistaakseen että Antero oli kuulolla. "Kuuntele, äläkä vain kuule" oli Pena sanonut aikoinaan.

"Pena, jos oot siinä sutena tahi lähettänt suden tuonpuoleista tänne sanomaan miulle totuutta, ettei näin tämän kaiken olisi pitänyt mennä.... Anna anteeksi etten lähtenyt ulos katsomaan kanssasi tilannetta, en mie tiennyt että menisit oikeesti ampua täräyttämään ja ruumiita tulisi. Mie en tiennyt, sulla kävi jonkinlainen sekoaminen - susi urahti pitkän murinansekaisen ulvonnan tässä kohtaa - ja hommat meni ihan viduiksi. Otettaisiin uusiksi jos voitaisiin. " Antero lakosi polvilleen, susi oli hiljaa ja karvat pystyssä, kallisti päätään alas ja näytti siltä, kuin se olisi ollut joko valmis tekemään hyökkäyksen taikka ryhtymään katumisharjoitukseen hieman kaikesta katkerana mutta ymmärtäen, että tällaisia juttuja voi elämässä käydä.... ja kuolemassa.

Yhtäkkiä jostakin takaa kuului toisen suden ulvontaa, se kuulosti vastaavan penamaisen suden ulvontaan. Se kuulosti siltä, kuin tileja tasoitettaisiin - siinä oli muuttuvaa äänenpainoa ja lyhyempiä turahduksia, sitten korkeaa valitusta ja lopuksi kuin papin harmonisempi "aamenia". Antero katsahti taakseen, ei kait vain susilauma ollut kokoontumassa ja miksi Pena olisi lähettänyt tuonpuoleisesta useampia susia? Näky joka Anteroa kohtasi oli sanoinkuvaamonta.

Munda oli asettunut ulvomaan ja seisoi pyylevänä mutta kuin transsissa joikaamassa tuntojaan omiensa menetyksestä ja tapahtuneista, ehkä myös valitti omaa osuuttaan kun ei ollut ehtinyt Ramonaa pelastamaan. Antero ei sitä tiennyt, mutta Munda oli joutunut vastaaman Etelä-Suomen klaanin pään puheluun samalla, kun Ramona oli mennyt asioimaan Penan kanssa - siksi Munda oli jäänyt hetkesi Saabbiin - odotettavissa ei ollut että asiat olisivat menneet niin pitkälle sillä välin Ramonan ja Penan asioinneissa. Ramona tiesi ettei sotimisia aloitettu ellei Munda olisi konkreettisesti paikalla, hänen oli ollut määrä vain tunnustellen asioida mutta homma oli mennyt heti helvetiksi koska Pena olikin seonnut aivan alkumetreillä.

Susi vastasi laimeammalla ulvonnalla Mundan ulvontaan, näköjään se alkoi ymmärtämään tapahtumia muidenkin kannalta ja että jos uusiksi otettaisiin, niin maltilla mentäisiin. Pena ei vaan ollut eläessään ollut maltin ihmisiä, näin se varmaan meni tässä elämässä ja jos/kun jälleensynnyttäisiin, niin eri sävelelin sitten hommat hoitumaan.

Antero ei ollut koskaan koettanut ulvomisia, no kukapa "normaali" olisi koittanut ulvoa kuin susi, että ei sen puolesta.... Nyt hän ei miettinyt enempiä, vaan antoi ulvonnan lähteä sisuksistaan matalana ja kaipaavana, ei jäänyt epäselväksi että "uusiksi otettaisiin jos voitaisiin."

Ulkona olisi ollut jo pimeää, ellei kuu olisi möllöttänyt taivaalla täytenä ja luonut valoa tienoitten päälle. Suden kuontalo ei ollut enää pystyssä, se nyökkäsi Anteroon päin ja sitten Mundaan päin ja lähti rauhallisesti jolkottamaan sinne, mistä oli tullutkin. Kauemmaksi kuin lähimetsiin varmaankin.

Antero nousi jaloilleen ja tunsi jonkinlaista rauhaa. Hän ei ollut toiminut ampumatilanteiden ollessa päällä siten kuin olisi voinut toimia, jos olisi mennyt katsomaan mitä ulkona kävikään - hän olisi voinut vaikuttaa tapahtumien tulemiin mutta ei tiennyt että niin äkisti kävisi aivan hullluuksia ulkona. Munda olisi voinut toimia toisin, jos olisi aavistanut että toisen klaanin pään soittoa tähdellisempää olisi ollut olla Ramonan mukana joka metrillä. Pena olisi voinut ehdottomasti toimia eri lailla.....

Nää oli näitä.

[miesasiamies]

Suden kanssa vietetty tuokio rauhoitti Anteroa. Hän oivalsi, että sen sijaan että yrittäisi pähkäillä asioiden kehystä ja sitä, kuka oli sanonut mitä, vai oliko sanonut, olivat tärkeintä asiat ja sanomiset sinänsä. Antero oli käyttänyt suurimman osan elämästään sellaisiin mietiskelyihin kuin vaikkapa että olivatko hänen ajatuksensa osittain harhaa, kokonaan harhaa, harhakuvitelmaa, kuviteltua harhaa, vai heijasteita todellisista asioista siinä tapauksessa jos todellisuus oli olemassa. Lilli ja kunnanlääkäri olivat opastaneet Anteroa pyrkimään erottamaan todellisuus ja omat päänsisäiset kuvitelmat ja äänet toisistaan. Keskustelut olivat tyssänneet lopulta aina siihen, kun Antero oli jumittunut ajatukseen jossa hän epäili lääkärin tai Lillin elävän eri todellisuudessa kuin Antero. Tällä päätelmällä Antero oli kyennyt yhdistämään todellisuuden ja omat päänsisäiset äänet ja kuvitelmat. Ne olivat yhtä ja samaa asiaa eivätkä erotettavissa, koska Anterolle ne olivat totta, vaikka muille oli totta vain heidän todellisuutensa. Vastoin lääkärin ja Lillin opastuksen pointtia Antero tajusi nyt vahvasti, että oli toissijaista, kuka oli sanonut mitä, oleellista oli, mitä oli sanottu, ja sen mukaan oli toimittava. Poikkeus oli, että tämä ei pätenyt Lillin ja lääkärin puheisiin. Heidän sanomisensa olivat merkityksettömiä, koska ne olivat ristiriidassa Anteron nyt saamaan oivallukseen.

Antero tiesi, että Pena oli ollut eläinten kohtaamisten tulkitsemisen asiantuntija, ja olisi ehkä tulkinnut suden kohtaamisen eri tavoin, kansanuskoon ja shamanismiin syvemmin vihkiytyneenä. "Mitä tätä pähkäilemään, enhän mä ole Pena", Antero mietti. Asian toisella laidalla Antero ei kuitenkaan ollut varma, oliko Pena sittenkin vain alisteinen Anteron sirpaleisen persoonallisuuden kokonaisuudelle, vain yksi sivupersoona muiden joukossa. Siinä tapauksessa Antero tiesi sen mitä Pena tiesi, ja enemmän. Joka tapauksessa, täydellisenä vastakohtana Anteron yleensä kuun pimeällä puolella vaeltelevalle mielelle hän koki nyt poikkeuksellisen selkeästi, että oli tulkittava asioita niin, että Anteron oma kokemus oli hänen juttunsa, oli se jonkun mielestä todellinen tai ei. "Tästä lähtien olen oikeassa", Antero päätti.

[Destiny]

Antero hiveli Plymouthin pölyistä pintaa. Fury, raivotar. Christinestahan ajatus oli lähtenyt, mutta tämä Raivotar oli nimeltään Peto. Antero ja Pena olivat ostaneet Pedon huonossa kunnossa jo pari vuosikymmentä sitten ja yhdessä sitä hiljalleen laitettaneet kuntoon. Ei se vieläkään valmis ollut. Penkit ja muu sisusta vaatisi vielä kunnostusta. Mutta Peto kulki ja hyvin kulkikin. Oli kulkenut myös Tampereen yössä ja sitä oli kaivattu, iltapäivälehtien lööppeejä myöten. Siksi Peto oli piilossa. Mutta siitä oli jo aikaa, jäljet ovat jäähtyneet ja ihmiset unohtaneet. Ja Peto on uudistunut. Se kiiltävämpi ja kauniimpi. Silloin Peto oli ruma. Nyt on aika Pedon lähteä jälleen liikkeelle.

[miesasiamies]

Pedolla ajettiin nykyisin äärimmäisen harvoin, ja silloinkin vain öisin. Alun perinhän Plymouth, tai "vuoden 1957 neuvostoliittolainen Zil", kuten kylän kaikkitietävät, aina kumisaappaita käyttävät tervaskannot olivat tietävinään, osattiin yhdistää Penaan. Tervaskantojen puolesta on todettava, että kuvia näytettäessä ei Anterokaan, joka ei tiennyt autoista juurikaan, olisi aina varmuudella osannut erottaa käsillä olevaa Plymouthia aikakautensa Zileistä, niin samannäköisiä jotkin niiden versiot olivat keskenään.

Ennen piilottamistaan oli Peto noussut seudulla eräänlaiseen kulttiasemaan, joskaan ei mukavissa merkeissä. Oli totta tai tarua, mutta yönmustan vanhan limusiinin kerrottiin liikkuneen lähistöllä muutamissa edelleen selvittämättömissä rikostapauksissa ja katoamisissa, tai se yhdistettiin niihin muulla tapaa. Ehkä tunnetuin tapauksista oli taannoinen nimismiehen kuolemaan johtanut yliajo aivan kirkonkylän keskustassa. Pikkupojat vannoivat nähneensä paikalta poistuvan "ison mustan letukan". Varmana havaintona pidetään, että Hilma Perämökkylä, 93, oli samoihin aikoihin nähnyt 150 metrin päässä yliajopaikasta mustan vanhan auton, jota oli ajanut Pena. Asia oli jäänyt Hilman mieleen siitä, että auto ei ollut pysähtynyt antamaan tietä jo puoleen väliin suojatietä ehtineelle vanhukselle.

Peto oli poistunut kuvasta samoihin aikoihin kuin Ripa katosi. Kylillä oli kuultu Tampereen tapauksesta, ja varovaisen arasti joku uskalsi miettiä, että pitäjässä tiedettiin olevan yksi sennäköinen auto. Poliisi lupasi käydä tarkistamassa kun ehtii. Muutamaa päivää myöhemmin Ripa katosi. Poliisi soitti ja kysyi Ripasta, ja samalla autosta. Pena oli selittänyt asian siten, että Pena, Ripa ja muut olivat ryypiskelleet viikon verran, ja Ripa oli lähtenyt autolla ostamaan tupakkaa. Sen enempää Ripaa kuin autoakaan ei ole sen jälkeen nähty. Ryyppyporukka arveli Ripan ajaneen jokeen jostain sellaisesta paikasta, josta ei jäänyt jälkiä. Pena valitteli kaverinsa katoamista ja myös sitä, että hän oli nyt autoton ja asui pitkän matkan päässä kylän keskustasta. Poliisi oli todennut, että asia selvä. Kaikki eivät kuitenkaan ole suoralta kädeltä hyväksyneet tätä selitystä. Kaksi eri ihmistä ovat varmoja, että näkivät jenkkiautoihin friikahtaneeksi tiedetyn Ripan leirintäalueen kahvilassa kesäyönä 2014, museoautojen kokoontumisajoviikonloppuna. Ripa oli poistunut kahvilasta kiireesti.

[Destiny]

Antero rakasti Petoa, mutta myös pelkäsi. Peto ja reissut Pedon kanssa eivät tuoneet parasta Anterossakaan esille. Nytkin hän tunsi pahan hengittävän olallan .. hän, ruumisauton kuljettaja.. naurua.. viinaa, pillereitä, testosteronin katku.. kaunis nainen, kosteat hiukset liimautuneina kasvoille.. niin nuori.. sameat silmät ja suu raollaan..pehmeät, kylmät huulet.. kaulan kaari ja kevyt jasmiinin tuoksu..pienet, pyöreät, terhakkaat, rinnat.. sileä sisäreiden iho.. (Antero tunsi kovettunsa muistolleen) .. käsi tarttuu pikkuhousujen haaruksiin ja nykäisee rajusti.. tytön on opittava, että ilmaisia kyytejä ei ole! Ja Petoon ei oksenneta!! SAATANAN HUORA!!.. Antero löi nyrkkinsä rajusti ladon seinään.

[Lassie]

Ruumisauton kuljettajana Antero ei ollut normi-itsensä, dissosiaation ollessa päällä saattoi olla "arpapeliä", mikä itsestä etääntyneistä persoonista alkoi käynnistymään ja elämään. Todennäköisyys ruumisauton kuskiin kasvoi räjähdysmäisesti, mikäli Antero päätti mennä Pedon ohjaksiin.... vai pitäisikö sanoa mennä Pedon kyytiin.

( Graafista tekstiä- varoitus etenemiseen. )

Nyt hän (ruumisauton kuski) jatkoi lempikokemustensa muistelemista, kuinka hän oli saanut jonkun nuoren pimatsun kyytiinsä, tuonut sen nartun ladolle ja alkanut pelottelemaan ja nauttimaan. Ensin hän vinkkasi tulevasta, ei ole ilmaisia kyytejä HUORA, levitä raajas ja isken kohta puukolla pillusi auki jos se ei muuten ala aukenemaan, sitten hän uhosi ympäriinsä, iski nyrkkiä ladon oveen ja läimäisi tyttöä ensin toiselle puolen kasvoja ja sitten toiselle puolen - samalla hän huomasi tykkäävänsä läiskinnän äänestä ja teki vielä pari toistoa perään.
Tyttö ei ollut sanonut mitään, oliko pelosta sekaisin, - vielä parempaa-, siihen hän tähtäsikin ja sille koko raiskaus/väkivaltakuvio perustui. Hän nautti saadessaan nähdä jonkun viattoman tyttöihmisen kauhun vallassa, hänen armoillaan. Ei näistä tytöistä kukaan ollut "huora", vaan tavallisia teinejä nämä olivat olleet. Sellaiset eivät ole varautuneet siihen pahuuteen, mihin hän tiesi ruumisauton kuljettajana pystyvänsä.

Ruumisauton kuljettaja otti tytön kasvot käsiinsä, ne olivat ilmeettömät. Varmaan shokissa, hahhhaa ha, ajatteli kuski ja nuolaisi tytön naamaa otsalta nenän poikki leukaan asti. Sekin oli tarkoitettu iljettäväksi eleeksi, antamaan esimakua orjuuttamisesta jota tulisi vielä seuraamaan. "Haluan että huudat, aion suolestaa sinut tänään joka tapauksessa. Tulet kuolemaan, lunttu." Hän kähisi sanat päin tytön kasvoja, kuin suusta suuhun koska hän oli kiinni tytön naamassa, hän hellensi otettaan tytön kasvoista jotta kuulisi tämän kiljunnan, se olisi musiikkia hänen korviinsa. Tytöllä oli tuhkanharmaat silmät ja hiirenvärinen tukka, silmälasit olivat vääntyneet sijoiltaan ja läimäyksistä oli jäänyt kiihottavaa punaa tämän symmteristyyyppisille kasvoille.
Ja tytön suu avautui. "Se ei ole hyvä idea. Et saa sitä mitä olet lähtenyt hakemaan. Oletko miettinyt miksi kastelit vuoteesi kun olit lapsi ja miten sinulta puuttuu nykyään riittävän suuri kyrpä tekemään yhtään mitään mihinkään, joten alat puhua puukosta. Sinusta ei pidä kukaan, mikä tämä latokin on, mikä minäkään olen uhriksi. Silmälasit ja jyrsijän ulkomuoto. Tulet kuolemaan ja rotat syövät jäänteesi. Minä olen yksi niistä. Olen keltahampainen jyrsijä enkä tyttö. Suudellaan."

Ruumisauton kuljettaja oli fantasioija, joka toteutti juttujaan fantasioiden pohjalta, hänen täytyi nähdä, tuntea, kokea, haistaa ja maistaa asiat ennenkuin toteutti niitä. Nyt hän näki vain keltahampaisi jyrsijöitä, likaisia silmälaseja ja pissanhajua lapsuudenajoiltaan. Kaikki oli pilalla. Hän työnsi rillipääletukan luotaan voimakkaasti pois, hän ei voinut edes katsoa tuohon epäsuotuisaan olentoon. Miksi hän oli hakenut tällaisen rikkaruohon Plymouthiinsa ja miten tuo nulikka aavisti vuodepissailut lapsuuden ajoiltaan. Hän ei voinut edes edetä tappamiseen, koska ensin olisi pitänyt raiskata ja viilellä monta tuntia pintahaavoja, lopuksi syvempiä ja sitten lopullinen survaisu, joka vastaisi hänen elimensä impotenttiutta mutta jota ei olisi ollut todistamassa ketään. Suunnitelma oli mennyt vituiksi ja syynä oli tuo rotanpaska.

Hän meni itsekseen Plymouthiin sisälle ja sulki silmänsä. Tyttö oli lähtenyt menemään, ei heti juosten vaan hissuksiin perääntyen ja sitten hullun näköpiiristä päästyään juossut kovempaa kuin ikinä milloinkaan. Ruumisauton kuski sen sijaan koetti päästä uudestaan tunnelmaan mutta se ei enää onnistunut, hän laittoi radion päälle uupuneesti ja turtuneena. "Lauantai-illan toivototut, nyt Raptorin eno heittää sinut pian seinään ja raiskaa, vai miten tämä hieno biisi meni, se laitetaan ja kaikille menevää viikonloppua radio Ilotuutista!"

Oikeastaan tämä ei kuulunut hänen "lempikokemuksiinsa", se oli hänen paskimpia kokemuksiaan ja joinakin öinä hän näki todentuntuisia painajaisia keltahampaisista rotista ja niiden suutelemisesta, joka olisi oksettavaa ja jonka jälkeen hän kuolisi kuin bakteeritartunnan saaneena. Hän heräisi näihin rillipäisen tytön aiheuttamiin painajaisiin hiestä märkänä. Ja huutaen.

Antero alkoi vähitellen päästä pintaan ja ruumisautonkuljettaja siirtyä lepäävään tilaan. Hän ei olut vieläkään soittanut Lillille ja kaipasi kovin jotakin herkkää ja ihanaa, joka oli hänen Lillinsä. Silloin kun ei ollut häneen suuttunut. Antero myös toivoi että Munda lähtisi pikapuoliin pirtiltä, ottaisi vaan ne omansa mukaan ja Saabbi poistumaan pihatieltä. Munda oli kova määräilemään ja Anteroa oli alkanut se jo vähän ärsyttämään. Penalta tullut määräily, se vielä meni, koska hän oli tuntenut Penan ja se oli ollut parhaan kaverin luontona mutta Munda oli uusi tuttavuus eivätkä he olleet ystäviä. He olivat vain samassa ajassa ja paikassa, tilanne yhdisti heittiä. Lisäksi.... varmaan Mundakin halusi jo lähteä väijymään mustalaisten sarjamurhaajaa, Velmua. Arvatenkin Velmulla tuli olemaan vielä tuli pyrstön alla. Munda tulisi eittämättä toteuttamaan Vanhan Testamentin myrskyn ja mylväyksen tyyppistä oikeusmeininkiä.

Yhtäkkiä Anteroa alkoi naurattamaan. Hän kuvitteli miten legendaarista olisi nähdä hänen ylttökunnollisen ja pidättyväisen pappisveljensä (joka muistutti ulkoisestiKin Simpsonien Ned Flandersia) ja uskonasioita rempseämmin ja rajummin tulkitsevan Mundan tapaaminen. Ei hyvää päivää ja illanjatkot päälle.

"Mundaa, mie alan mennä lapioimaan Penaa multiin. Ota sä omasi ja jatketaan elämiä tahoillamme. Haluut varmaan saada Velmun kiinni, eikö vaan. " Tokaisi Antero keittiössä jotakin puuhaavalle Mundalle (miten hän pystyikin asioimaan vieraassa huushollissa niin hyvin), asioihin oli nyt pistettävä vauhtia!

[miesasiamies]

Antero oli taas muistanut kohtaamisen suden kanssa ja tapauksen sanoman. Sen myötä Antero huomasi vajonneensa jälleen miettimään liikaa asioita toisten ihmisten todellisuuksien ehdoin ja totesi itselleen ottavansa elämänsä haltuunsa. Asioihin oli nyt pistettävä vauhtia. Antero asteli päättäväisesti auton taakse, irroitti pakoputkeen kiinnitetyn letkun ja veti letkun toisen pään pois autosta, jonka takasivuikkuna oli veivattu letkunmentävästi 10 senttiä auki. Antero kelasi letkun löyhälle rullalle ja avasi Plymouthin ruumisarkunkokoisen takakontin. Letku löysi paikkansa takakontista vanhojen jääkiekkomaalivahdinvarusteiden keskeltä, kirveen ja moottorisahan välistä. Sitten Antero istuutui ryhdikkäästi ratin taakse, kuin symboloiden, että vihdoin, kaikkien näiden välillä tyhjäkäynniltäkin vaikuttaneiden halluisten vuosien jälkeen hän oli hypännyt kuljettajan paikalle omassa elämässään. "..vähä luule et nyt myö lähettii...", Antero sanoi hitaasti mutta painavasti. Peto vastasi terveesti murahtaen, kun Antero käänsi virta-avaimesta.

[Destiny]

Asiat olivat sujuneet yllättävän mutkattomasti Mundan kanssa. Hän veisi omansa, kunhan Antsu veisi omansa ja ottaisi lisäksi kyytiin repun, jonka Ramonan oli ollut tarkoitus viedä Tampereelle. Antsun tuli vain antaa se kysyjälle. Kysyjä kuulemma kyllä tietäisi, keneltä kysyä. "Mikäs siinä", oli Antero tuumannut. Repun kuljettaminen kuulosti helpolta hommalta, eikä Antero nähnyt sen kuljettamisen haittaavan omia suunnitelmiaan.

[Sniffaaja]

Pena ja Antero olivat todellisuudessa osa keskusrikospoliisin operaatiota jonka tarkoitus oli paljastaa etnisen katujengin Cannonballs nimeä kantavan osaston rikollinen toiminta.

Murha.infossa aikoinaan kirjoittaneen nimimerkin "peitesepon" kouluttamat soluttautujat olivat luoneet jengiin yhteyden julkisuudessa tutuksi tulleessa ohjelmassa. Ohjelmassa vietiin julkisuuteen haluavia yksilöitä lapin erämaahan.

Lapissa SETI-koulutuksen saanut selviytymiskouluttaja, Suomen Bear Grylls Markus Vuorinen opetti ohjelmassa muun muassa katujengin johtajalle oikeanlaisen nuotion sytyttämisen.

Peitehenkilöllisuuksien turvassa Pena ja Antero olivat onnistuneet selvittämään metamfetamiinin levittämiseen tarkoitetun osaston pääasialliset johtajat jotka olivat lentotullin palveluksessa.

Anteron ja Penan oikeat henkilöllisyydet lepäsi parhaillaan jokiniemessä keskusrikospoliisin erään ylikomisaarion kassakaapissa kirjekuoreen suljettuna. Oikeat nimet oli myöskin kahden muun henkilön tiedossa jotka eivät osallistuneet varsinaiseen poliisitoimintaan, saatika edes olleet poliisin palveluksessa muutoin kuin satunnaisina asiakkaina.

Antero nuuhki parhaillaan Plymouthin etupenkkiä. Hänellä oli erityinen perversio joka kohdistui persevakoihin. Hän oli aloittanut jo vuosia sitten spinning harjoittelun että pääsi tunnin jälkeen nuuhkimaan satuloita.

Vastoin kaikkia järjellä selitettäviä asioita, Pena oli yhä hengissä ja hän oli juuri tappanut joukon mustalaisia Jali Timarin suunnittelemalla taidonnäytteellä, Jatimaticilla.

Muovirunkoinen konepistooli oli juuri heittänyt viimeiset hylsyt aseesta ulos. Hylsyt kopisivat tamperelaiselle mukulakiviselle kadulle.

[miesasiamies]

"Luuletko olevasi vitsikäs", Antero sanoi lompakolleen. Se oli pullea kuiteista. Kilju tarvitsi raaka-aineensa, mutta silti tyhjä lompakko vitutti aina. Lompakolla oli Anterolle harvoin mitään annettavaa, joten vitutus oli kroonista. Anteron mielestä hyvää oli kuitenkin se, että häntä olisi vituttanut joka tapauksessa, joten rahattomuus ei sinänsä heikentänyt elämänlaatua. Anteron luottotiedot olivat menneet samana vuonna kun hän oli saanut ensimmäisen VISAnsa. Välitöntä hätää ei kuitenkaan ollut, koska Antero oli EVP-eläkeläinen (Elää Vaimon Palkalla). Myös Pena oli ollut liikkeellä EVP-statuksella, hän oli EVP-poliisi (Erotettu Vakinaisesta Palveluksesta).

Mutta Peto tarvitsi syötävää, sekä nestemäistä että lihaa. Ennen kylmäasemien aikakautta Penan lössi ei ollut aina muistanut maksaa bensoja, mutta paikallinen huoltoasemanpitäjä ei viitsinyt edes kaivaa haulikkoa esiin, kun oli nähnyt minkä auton perävalot loittonivat pihasta. Nimismiehen yliajon jälkeen lössi oli nauttinut paikkakunnalla virkavallan hiljaista suojelusta. Tai paremmin sanottuna, he eivät olleet varsinaisesti virkavallan suojeluksessa vaan kuuluivat ns. kolmannen sektorin toimijoihin, jotka eivät olleet sen enempää lain suojeluksessa kuin lainsuojattomiakaan. Tämän "diplomaattisen koskemattomuuden ansiosta", kuten Penalla oli ollut tapana sanoa, oli tankkaaminen ollut heille aiemmin ilmaista, mutta huoltoasemanpitäjän kyllästyttyä hävikkiin ja muutettua Rovaniemelle oli Pedon nesteytys ollut vaikeampaa, joskin ajotkin olivat sattuneesta syystä olleet vähemmässä. 16 litraa satasta kohti oli nyt kuitenkin jostain niistettävä, että Tampereelle asti pääsisi.

[Destiny]

Antero kyllä tiesi, mistä rahaa sai. Vuornamon erakoitunut ja vanha poikamiesisäntä oli pihi, eikä luottanut pankkeihin. Äkeällä ukolta oli itselläänkin rikollinen mieli ja maksoi suojelurahaa paikallisille ammattirikollisille, jotta saisin olla rauhassa. Ukolta oli aseita ja toisinaan myös gorilla tai kaksi vartiossa. Keikka ei siis olisi mikään läpihuutojuttu.

Peto olisi liian näkyvä, kuuluva ja tunnettu käytettäväksi. Antero ei myöskään halunnut peräänsä, poliisien lisäksi, koko Pohjois-Suomen rikollista eliittiä. Antero mietti. Pihalla oli vielä Mundan Saabi ja maassa lojui Ramona mustassa sametissaan. Vuornamon ukko rakasti näitä tummia naisia, maksoi heille hyvin "hoidoista". Ei, ei aikonut Antero mennä äijän "hoidettavaksi" mustalaismekossa. Mielessä oli jotain ihan muuta. Ensin oli kohdattava Munda.

[miesasiamies]

"Munda, keikka!", Antero kuulutti tullessaan ovesta sisään. "Mitä?", Munda kysyi ihmetellen. "Vuornamo haluaa vinguttaa visaa", Antero sanoi. Munda hymyili. Tarvitsi se bensaa Saabkin.

- - - -

Antero masturboi kuunnellessaan ähinää ja lätkytystä naapurihuoneesta. Vuornamo lykki hitsauslasit päässä ja hähätti: "Tässä talossa ei tarvita bemaria, mittaa löytyy omasta takaa!". Anterolla alkoi olla vaikeuksia pidätellä. Lapsuuden yökastelun ohella tämä oli yksi niistä monista salaisuuksista, joita hän oli yrittänyt pitää sisällään. Nyt hän ei kuitenkaan mahtanut mitään, vaan kohotti kasvonsa kohti ikkunan takana möllöttävää täysikuuta ja ulvoi.

[Sniffaaja]

Antero oli saapunut keuruun entisen pioneerikomppanian tiloihin. Keskelle hylättyä rakennusta oli tehty johtokeskus joka oli äärirasistisen porukan, Uuden Suomen tilannekeskus. Pitkin vanhoja tupia oli nyt asetelineissä rinnakkaispiippuista haulikkoa ja metsästyskivääriä.

Antero otti asennon ja veti käden lippaan. Hänen edessään seisoi viime yönä kommando-operaatiolla vapautettu Anders Behring Breivik.

Breivik nyökkäsi ja Antero laski kätensä lipaltaan. "Olet meidän tärkeimpiä toimijoita" Breivik sanoi norjalaisella korostuksella suomeksi ja kuulosti aivan ranta-ruotsalaiselta hintiltä.

Tilan sivustalla oli fläppi-taulu johon oli piirretty tussilla tärkeiden solujen prebaid numeroita...

[miesasiamies]

"Jaa maksu vai", Vuornamo sanoi, "Meillä päin se on suoritettu yleensä luonnossa, mutta tällä kertaa nyt näin", äijä jatkoi, räjähti nauramaan ja ojensi nipun huonokuntoisia kahdenkympin seteleitä. Vuornamon nauraessa Anteron naamalle pelmahti kuvottava löyhkä. Vuornamon hampaista puuttui suurin osa, ja jäljellä olevat olivat mädäntyneet suuhun. Helppoa ei ollut Mundallakaan. Talossa ei ollut juoksevaa vettä, ja seisova vesi oli jäätynyt astioihinsa sisätiloissakin, joten peseytyminen Vuornamon eritteistä ei ollut mahdollista muutaman kilometrin säteellä.

[Sniffaaja]

Hyvin liukas pieru oli saatellut 1,3 kg ulostetta jonka viskositeetti oli mämmin luokkaa Mundan naamalle. Hän ei ollut ottanut ulostetta kasvoilleen pakotettuna vaan tykkäsi bukkakesta ja etenkin facesittingistä.

Breivik istui parhaillaan Mundan kasvoilla ja pyysi tätä nuolemaan persereikänsä puhtaaksi. Munda teki mitä pyydettiin ja pian Breivik nousi pois Mundan kasvoilta.

Munda makasi yhä selälleen maassa ja hymyili, paljastaen paskan tahrimat hampaansa.