damfin kirjoitti:En kyllä muuten jaksaisi noihin romaanin mittaisiin vuodatuksiin vastailla, mutta tuohon pakko kommentoida kun olet näköjään niin pihalla tuosta nykypäivän maataloudestakin.
Voihan niitä maatalouden herroja patruunaksikin kutsua, mutta niitä orjuutettavia alaisia noilla maatalouden patruunoilla kylläkään ole vaan yleensä se patruuna itse on sen maatilan ainoa työntekijä vaikka tilat suuria ovatkin.
damfin kirjoitti:Laske siitä, jos yrittäjiä (eli niitä patruunoita) on yhteensä 63 000 ja palkattuja työntekijöitä noin 16 000, niin montakohan työntekijää sillä yhdellä patruunalla mahtaa keskimäärin olla?
Arvaatko mistä se johtuu? no suurelta osin juuri siitä että varsinkaan pienyrittäjällä ei ole varaa pitää vakituista palkattua työntekijää, koska palkkakustannukset ovat liian suuret.
Itse olen juuri siinä asemassa, eli pienyrittäjänä joka kyllä mielellään työllistäisi apumiehen ihan vakituisestikkin, mutta kun se ei kannata, koska kun maksan apumiehelle vaikkapa sen 3000 euroa kuussa, tietää se minulle kustannuksia yhteensä vähintään 6000 euroa kuussa, joka taas tarkoittaisi sitä että itselleni jäisi kuukauden tuloksesta "palkaksi" noin 1000 euroa ja työntekijälle 3000, mitä luulet, olenko ahne kapitalisti kun en palkkaa sitä työntekijää vaan yritän pärjätä yksin?
Ja ennenkuin edes kysyt, niin ei, yksin tekemällä minulle ei jää 7000 euroa kuussa, koska en pysty yksin tekemällä saamaan laskutettavaa niin paljon kuin apumiehen kanssa, eli yksin tekemällä saan kuukaudessa hyvänä kuukautena sen 3000 euroa.
Se, mitä itse halusin sanoa, oli, että pientilan pitäminen ei kannata ja, että jos itse haluaisin töihin maatalouden pariin, minun pitäisi siinä tapauksessa mennä jollekin töihin tällaiselle isolle tilalle.
Itse tunnen yhden ison tilan pitäjän ja hänellä on siellä kaksi työntekijää.
Nyt, kun selvisi, että damfin on pienyrittäjä, niin ihmettelen suuresti sitä, että minkä takia hän puhuu globaalin mittakaavan suuryritysten johtajien ja suuromistajien asian puolesta? Näiden asiahan ei millään tavalla aja pienyrittäjän asiaa.
Itse tunnustaudun juurikin henkilöksi, joka on pienyrittäjän, duunarin ja jopa keskisuurten yritysten "patruunoiden" puolella.
Kaikki yritykset, jotka hyödyttävät jollain tavalla yhteiskuntaa, ovat sitä yhteiskunnan selkärankaa. Uskon, että damfin on tässä nyt kuitenkin sokea sille, että on olemassa myös rikollisluonteista kapitalismia.
Hyvänä esimerkkinä ongelmallisesta kapitalismista voisin antaa oman tilanteeni. Opiskelin ja harrastin urheilua, kunnes sairastuin vakavasti. En kuitenkaan saanut sairauteni vaatimaa hoitoa, vaan minulle tarjottiin hoidoksi psyykenlääkkeitä ja palkatonta työharjoittelua.
Eli minua, joka olin täysin työhaluinen ja tehnyt duunia, jotta pääsisin elämässäni johonkin ja voisin auttaa yhteiskuntaa jollain tavalla, ei ollut kannattavaa hoitaa, vaan oli taloudellisesti kannattavempaa työntää neuroleptit hanuriin ja ohjata sänkysairas ihminen palkattomaan työharjoitteluun fyysisiin töihin. Tämä fyysisiin töihinkin ohjaaminen oli sikäli käsittämätöntä, että kun hain vastaavia hommia kesätöiksi, niin niitä ei ollut saatavilla.
Eli meillä ei siis ole kesätöitä hakeville opiskelijoille kesätöitä, koska kuolemansairaat laitetaan tekemään näitä hommia lääkepöllyissä, jotta herrojen ei tarvitse maksaa veroja, jotka käytettäisiin sairaitten parantamiseen ja, jotta herrat hyötyisivät sairaitten työpanoksesta. Sitten puhutaan, että nämä "syrjäytyneet", eli palkattomassa työharjoittelussa toimivat nuoret ovat mielisairaita...
Kun tämä damfin on tätä kapitalismia tässä nyt puolustanut, niin pystytkö selittämään, että mikä järki tällaisessa toiminnassa on? Kusettamalla ja moralisoimalla velvollistetaan tekemään palkatonta duunia, mutta ei millään tavalla tueta näiden työllistämistä, vaan päinvastoin, se estetään.
Sitten on tietenkin nämä hyvävelikerhot, joiden ympärillä tämä yhteiskunta aika pitkälti pyörii. Poliitikot järkkäävät kaupunginhallituksista tutuilleen valtavia rakennusurakoita ja, kun rahat katoavat tähän pelleillyyn, niin meillä ei ole varaa perhepäivähoitoon ja lapset laitetaan sen tyyliseen hoitoon, mistä tulee pihalle näitä tapauksia, joista psykologit ovat sanoneet, että "kuolemaa pahempi tila". Osa lapsista on kapitalismin ihanteiden mukaisia sosiopaatteja, jotka jahtaavat muna kädessä pikkulapsia puukon kanssa ja toinen puoli kuuluu orjaluokkaan ja tekee palkatonta työtä neuroleptit hanurissa.
Vielä yksi hyvä esimerkki kapitalismin menestyksestä. Pitkään kestävyysjuoksua harrastaneena olen joutunut havaitsemaan urheiluvälinemarkkinoilla epäterveen suuntauksen. Urheiluvälineitä valmistavat globaalin mittakaavan suuryritykset alkoivat pikkuhiljaa vuosikymmenen vaihteesta lähtien tuomaan markkinoille pelkästään yhdelle lestileveydelle sopivia kenkiä. Eli juoksukenkiä valmistavat yritykset haluavat valmistaa kenkiä vain yleisimmän mallisiin jalkoihin, sellaiseen jalkamalliin, joita on eniten, ns. normaalinmallisiin jalkoihin. Se on yksikertaisesti taloudellisesti kannattavinta valmistaa sen tyylisiä kenkiä, mitkä sopivat mahdollisimman suuren asiakasmäärän jalkaan. Sivuilmiönä suurelle määrälle juoksijoita ei ole markkinoilla lestileveydeltään sopivaa kenkää ja nämä keskiarvosta poikkeavan jalan omaavat joutuvat joko lopettamaan juoksun kokonaan, tai juoksemaan vääränmallisilla kengillä.
Näin markkinavoimat määrittävät sen, millaiset ihmiset saavat harrastaa juoksua ja millaiset eivät. Sosiaalidarwinismi rulettaa, parhaimmat geenit lisääntyvät ja näinpäin pois.