Olen vieläkin pohtinut tuota Jouko Kauppilan hinkua saada Ulvilan surmajutun tutkinnanjohtaja vaihtoon jo (!) kesällä 2007 (ks. tästä aiheesta ketjun ensimmäinen viesti). Olisiko tämä hänen varhainen ja ontuvasti perustelemansa vaatimus voinut liittyä ennen kaikkea siihen, että Kauppila ja hänen kaverinsa olivat selvillä siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti toivoi voivansa siirtää murhajutun tutkintavastuun KRP:lle? Joutsenlahtihan on kertonut, että hän oli tehnyt asiaa koskevan päätöksen jo helmikuun 2007 lopussa (ks. sitaatti ja linkki alempana). Joutsenlahti oli kuulemma jo antanut asiasta haastattelunkin Satakunnan Radiolle, jonka oli tarkoitus julkistaa uutinen, mutta joku (kuka?) oli saanut tietää tutkinnanjohtajan aikeista ja hälytti läänin poliisijohtajan soittamaan Joutsenlahdelle ja torppaamaan jo valmiiksi suunnitellun vaihdon. Kuten Joutsenlahti itse kertoo seuraavassa (lihavointi tekstissä minun):
[…]
Pääperusteena siirtoehdotukselleni oli kuitenkin se, että me emme olleet saaneet kiinni tekijää. Ajattelin, että KRP voisi katsoa asiaa ”uusin silmin” ja keskittyä siihen täysipainoisesti. Kulmala suostui pyyntööni, minkä vuoksi otin yhteyttä KRP:n Turun yksikön päällikkö Heikki Kopperoiseen. Kopperoinen suostui ehdotukseeni ja määräsi uudeksi tutkinnanjohtajaksi Teijo Ristolan. Olin tyytyväinen ja ehdin antaa jo Satakunnan Radion toimittaja Tapio Termoselle haastattelunkin vaihdosta. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero oli saanut selville siirtoaikeen ja hän soitti minulle. Keskustelumme päättyi siihen, että Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi minut jatkamaan tutkinnanjohtajana. Termonen sai Paaterolta uuden haastattelun. Näin jälkeenpäin ajatellen jutun siirto KRP:lle oli säästänyt monelta sotkulta, johon myöhemmin jutun tutkinnassa ajauduttiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi. […]
Niskasaari on julkaissut tämän Joutsenlahden puolustuspuheen (kesältä 2012) blogissaan http://www.mikkoniskasaari.fi/node/136
Väkisinkin tulee mieleen, olisiko Jouko Kauppila olisi voinut saada tietoonsa Joutsenlahden suunnitelmat omien mediakontaktiensa kautta. Olisiko nimenomaan Kauppila ottanut kiireesti yhteyttä läänin poliisiylijohtaja Paateroon? Tämä ei ole mitenkään mahdoton ajatus, sillä Kauppila on itse myöntänyt olleensa suoraan puheissa Paateron kanssa Joutsenlahteen liittyen (ks. Kauppilan kolumnista alempana).
Vai olisiko Kauppila laittanut jonkun luottomiehensä tai juoksutyttönsä asialle, esim. Sampsa Katajan tai Anne Holmlundin, jotta vaihto KRP:lle saataisiin estettyä? Voi olla, että poliisijohtajalla olisi ollut matalampi kynnys kallistaa korvaansa näille paikallisille (tuolloisille) kansanedustajille. Kauppila oli kuitenkin muodollisesti ns. yksityishenkilö – vaikka tapahtumien valossa näyttää siis siltä, että hän oli käytännössä jotakin aivan muuta.
On helppo ymmärtää, että jutun siirtämiseen KRP:lle olisi liittynyt monia riskejä Kauppilan ja hänen kavereidensa tavoitteiden kannalta. Jos tutkintavastuu olisi siirretty pois Porin poliisilta, satakuntalaisen herrakerhon vaikutusmahdollisuudet jutun hoitamiseen mieleiselle tolalle olisivat heikentyneet merkittävästi. Porin poliisi sentään turvautuisi tutkinnassaan paikalliseen väkeen: heillä olisi paikallinen syyttäjä, paikalliset sosiaalityöntekijät, paikalliset lääkärit, paikalliset käräjätuomarit... – jotka kaikki siis olivat tekemisissä keskenään tai ainakin tunsivat toisensa. Ja he kaikki olivat varmasti herkkiä haistelemaan paikkakunnan ilmapiiriä sen suhteen, minkä suuntaiset toimet ja ratkaisut ns. yhteisen edun kannalta olisivat suotavia.
Kaiken lisäksi KRP olisi todennäköisesti jatkanut syyllisen etsintää Luvatalta ja sen työntekijöiden joukosta vielä tarkemmalla syynillä. Ties vaikka jonkun murhaajankin olisivat lopulta sieltä löytäneet.
Kauppila ja kumppanit saattoivat siis kuitenkin keväällä 2007 huokaista helpotuksesta, kun Paatero ehti torppaamaan vaihdon. Mutta he pelkäsivät siis ilmeisesti vielä myöhemminkin, että Joutsenlahti onnistuisi jossain vaiheessa tässä pyrkimyksessään. Kauppilalla ja hänen kavereillaan on siis ollut tuolloin, kesällä 2007, aihetta miettiä, miten riski murhajutun siirtämisestä KRP:lle saataisiin torjuttua. Helpoin ratkaisu oli siis saada Joutsenlahti vaihtoon.
Kun Tanner sitten kesällä 2007 pidätettiin, Kauppila näki kullanarvoisen mahdollisuuden horjuttaa Joutsenlahden asemaa tutkinnanjohtajana: hän tyrkyttäytyi Tannerin ”asiamieheksi” ja järjesti tottunein elkein suuren mediashown, johon kuului olennaisena osana voimakas kritiikki Joutsenlahtea kohtaan ja äänekkäät vaatimukset tutkinnanjohtajan vaihtamisesta (ks. noista Kauppilan ko. mediatempauksista tämän ketjun ensimmäinen viesti).
Mediahuomiota näille vaatimuksille haettiin mm. järjestämällä tiedotustilaisuus, jota pitämässä oli Kauppilan kanssa hänen kollegansa
Ville Kotka samasta asianajotoimistosta (toimiston nimi nykyään Kotka & Co.). Tapahtuma pidettiin siis peräti kahden asianajajan voimin, ja yleinen huomio asialle oli taattu.
Jouko Kauppilan kolumni Satakunnan Kansassa 20.9.2013
Kyseisessä kolumnissaan Kauppila antaa ymmärtää, että hän oli kesällä 2007 pyrkinyt henkilökohtaisesti vaikuttamaan suoraan tuolloiseen läänin poliisijohtaja Paateroon Joutsenlahden potkimiseksi pois tutkinnanjohtajan paikalta. Seuraavassa lainaus:
[…]
Esimiesten täytyi olla tietoisia komisarion metodeista, joita oli katsottu läpi sormien. Historian kalleimman esitutkinnan tiimoilla on varmasti pidetty lukuisia sisäisiä palavereja, eikä esimiehiltä ole voinut jäädä huomaamatta komisarion mielentila. Selvittelin esitutkinnan erikoisuuksia silloiselle läänin poliisijohtajalle, jonka tapasin jazzpippaloissa. Puheeni kaikui kuuroille korville. Ainoan kerran pitkän urani aikana ehdotin tällä palstalla komisarion siirtoa osoitetoimistoon. Turhaan. [...]
https://www.satakunnankansa.fi/juttuark ... 4840145808
Minun täytyy sanoa, että olin aika hämmästynyt, kun tämä muutaman vuoden takainen kolumni sattui silmiini. Täytyyhän olla todella röyhkeä voidakseen olettaa, että ulkopuolinen yleensä voisi vaikuttaa läänin poliisijohtajaan tietyssä yksittäisessä rikostutkinnassa. Mutta ilmeisesti Kauppila on sitten tottunut siihen, että hänenlaisensa paikalliset mahtimiehet voivat viedä virkamiehiä kuin pässiä narussa. Ja jos he eivät sitä näyttäisi heti tekevänkään, niin ainakin painavat näiden merkkihenkilöiden mielipiteen korvan taakse vastaisen varalle.
Mielenkiintoista oli, että Joutsenlahden kertoman mukaan (ks. Joutsenlahden em. puolustuspuhe Niskasaaren blogista) syyttäjä
Valkama olisi halunnut pitää Tannerin pidempään vangittuna. Oli jopa soittanutkin tässä tarkoituksessa Joutsenlahdelle. Miksiköhän näin? Luulisi kuitenkin, että ratkaisut tällaisessa asiassa kuuluvat tutkinnanjohtajalle.
Ei kai syynä vain ollut se, että Kauppila tiesi shownsa lässähtävän saman tien kun Tanner vapautetaan? Todennäköisesti asianajaja olisi suonut mediahuomion jatkuvan pidempään.
Joka tapauksessa vaikuttaa selvältä, että Kauppilalla ei tunnu olevan minkäänlaisia pidäkkeitä ehdotella mieleisiään toimintatapoja paikallisille virkamiehille muiden paikallisten toimijoiden (esim. Satakunnan kansan päätoimittajan) lisäksi. On helppo kuvitella, että hän on saattanut ottaa aiheen tiimoilta yhteyttä myös syyttäjä Valkamaan.
Veikkaan myös, että Kauppila on useimmiten saanut virkamiehiltä vaatimuksilleen vastakaikua – valitettavasti, vaikka tuossa edellä siteeratussa kolumnissa näennäisen vaatimattomana muuta väittääkin.
Miten moneen muuhun virkamieheen Kauppila onkaan mahtanut vedota vaikuttaakseen Auerin tapauksen etenemiseen?
Kyseistä kolumnia lukiessa ei voi myöskään välttyä siltä vaikutelmalta, että sen rivien välistä kuuluu tyytyväisyys kirjoittajan omaan osuuteen asiassa. Ikään kuin Kauppila kolumnin laatimisen aikaan (syksyllä 2013) olisi pitänyt saavutettua tilannetta jotenkin omana onnistumisenaan: tutkinnan siirto KRP:lle oli saatu estettyä, tutkinnanjohtaja kesällä 2008 vaihdettua, syyte Aueria vastaan syksyllä 2009 nostettua ja leski elinkautiseen tuomittua Satakunnan käräjäoikeudessa marraskuussa 2010, jne.
Ja kuten tiedämme; vaikka hovioikeus sittemmin yksimielisesti hylkäsikin Aueriin kohdistetun murhasyytteen, tilanteen pelastivat Kauppilan kannalta Auerin veljen syksyllä 2011 syyttäjälle ripeästi toimittamat, itse videoidut lasten kertomukset, joiden avulla Auerille ja hänen väitetylle rikoskumppanilleen saatiin lopulta pitkät, sittemmin lainvoimaiset tuomiot lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja heihin kohdistuneista pahoinpitelyistä.
Kauppilalla oli siis kolumnia kirjoittaessaan syytä olla itseensä tyytyväinen; saman vuoden kesällähän Anneli Auerin lsh-tuomiota oli hovioikeudessa vielä korotettu, ja Kauppilan rotaryveli Tapio Vallin oli tähän vedoten vaatinut Satakunnan Kansan pääkirjoituksessaan Auerin tuomitsemista myös murhasta (ks. Vallinista aiempi viestini). Näkymät myös murhajutun uuden kierroksen kannalta vaikuttivat Kauppilan mielestä varmasti hyviltä. Erillisenä käsitellyn murhajuttua istunnot alkoivat siis toisen kerran Satakunnan käräjäoikeudessa saman vuoden joulukuussa.
PS. Muistan lukeneeni jostain, että kun sijaisisä Ari Auerilta kysyttiin oikeudessa (Mannerko kysyjänä?), miksi hän oli alun alkaen vienyt lapset kesällä 2011 pitkälle veneretkelle, vaikka hänen olisi tällöin pitänyt tarjota lapsille mahdollisuus tavata murhasyytteistä vapautettua äitiään, Ari oli vastannut, että häntä ”oli kehotettu” lähtemään.
Muistaako kukaan, onko Ari Auer kertonut oikeudessa asiasta enemmän?
Kuka Aria ja hänen vaimoaan oli neuvonut?