MURHA.INFO

Muistan oikein hyvin että tapasimme Suskun kanssa Helsingissä Neuvoin häntä menemään KKOarkistoon jossa tein pitkään töitä. Siellä hänen piti kuunnella Hätäpuhelun eräs variantti, mutta olikin kopioinut silloin saatavan aineiston. Jonka olisi tietenkin saanut minulta.

Pojan tarinoita 38 s ja tytön 10 s ei vielä silloin ollut KKOarkistossa. Jos Susku ne lukisi näkisi hän että poika on tässä aivan oma-aloitteinen. Psykologi Nuotio yllättää häntä valehtelemaan vielä pahemmin.

Pahinta nykytilanteessa on, että Susku ja Pieni LIekki puolustavat poikaa, joka on tämän asian pääsyyllinen, omat tulot ainoana tavoitteena. Kyllä Minna ja Ari oikeastaan jäävät jälkeen kun heidän tarvitsi vain videoida ja viedä nauhoja syyttäjälle. Ja sitten nostaa huikeat korvaukset työstään.

Nyt odotetaan, että Auerin lapset lopultakin tulisivat synnin tuntoon ja peruisivat kaikki valheensa.

sisotalo kirjoitti:Muistan oikein hyvin että tapasimme Suskun kanssa Helsingissä Neuvoin häntä menemään KKOarkistoon jossa tein pitkään töitä. Siellä hänen piti kuunnella Hätäpuhelun eräs variantti, mutta olikin kopioinut silloin saatavan aineiston. Jonka olisi tietenkin saanut minulta.

Pojan tarinoita 38 s ja tytön 10 s ei vielä silloin ollut KKOarkistossa. Jos Susku ne lukisi näkisi hän että poika on tässä aivan oma-aloitteinen. Psykologi Nuotio yllättää häntä valehtelemaan vielä pahemmin.

Pahinta nykytilanteessa on, että Susku ja Pieni LIekki puolustavat poikaa, joka on tämän asian pääsyyllinen, omat tulot ainoana tavoitteena. Kyllä Minna ja Ari oikeastaan jäävät jälkeen kun heidän tarvitsi vain videoida ja viedä nauhoja syyttäjälle. Ja sitten nostaa huikeat korvaukset työstään.

Nyt odotetaan, että Auerin lapset lopultakin tulisivat synnin tuntoon ja peruisivat kaikki valheensa.

Ole ystävällinen ja siirry keskustelemaan oikeaan ketjuun, sillä tässä keskusteluketjussa puhutaan otsikon mukaisesti oikeusmurhan satakuntalaisista taustavaikuttajista.

Aikuisena ihmisenä ymmärtänet varmaan viimein lopettaa lasten syyllistämisen asioista, jotka kuuluu aikuisten selvittää ja saattaa oikealle tolalle. Lapset ovat satuilleet vuosia sitten sellaisia juttuja, joita heidän ympärillään olevat aikuiset ovat heidät johdatelleet kertomaan ja joita nämä ovat tahtoneet kuulla. Todennäköisesti tällä hetkellä nämä kolme nuorinta lasta saattavat pitää näitä valheellisia tarinoita tosina. Onhan sijaisvanhemmatkin saatu uskomaan, että lasten äiti on pedofiili, kun kerran viranomaiset ovat näin todenneet lainvoimaisella tuomiollaan. Tätä virheellistä ja väärin perustein annettua tuomiota on yritetty erittäin pätevien asiantuntijoiden avulla saada kumottua, mutta korkein oikeus ei valitettavasti vaivautunut asiaan paneutumaan. Asia tullee olemaan esillä niin kauan, kunnes se on asianmukaisesti loppuun hoidettu ja Suomen valtion virallinen anteeksipyyntö syyttömästi tuomituille ja asiaan aiemmin puuttumattomien viranomaisten siunauksella piinatuille ihmisille saatu.

Sisotalo puhuu täällä jatkuvasti omiaan. Hänellä ei ole tietoa siitä mitä joku muu on lukenut, tai ollut lukematta. Hänellä ei ole myöskään tietoa siitä kuinka monta kertaa joku muu on käynyt korkin arkistossa.

Annelin pojan ei tarvitse aristella ottaa äitiinsä ja sisareensa yhteyttä. Kukaan normaali aikuinen ei pidä lapsia syyllisinä siihen kamalaan vääryyteen, jonka Anneli ja Jens ovat saaneet karvaasti kokea. Syyllisiä ovat aikuiset, jotka ovat pitäneet Annelin lapsia pelinappuloinaan omiin päämääriinsä päästäkseen. Kaikesta on jäänyt "jalanjälki", jota seuraamalla voi selvitellä eri henkilöiden osuutta asiassa. Tämä ketju on hyvä alku.

Kun kerran Sisotalo mainitsi Sanna-Kaija Nuotion, niin juolahti mieleeni kysyä olisiko hän sukua rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiolle, joka on kommentoinut Auerin tuomiota lehdissä?

Susku London kirjoitti: Kun kerran Sisotalo mainitsi Sanna-Kaija Nuotion, niin juolahti mieleeni kysyä olisiko hän sukua rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiolle, joka on kommentoinut Auerin tuomiota lehdissä?

Seuraavasta tilastosta voi kenties päätellä jotain laskennallisia todennäköisyyksiä sukuyhteydestä edellä mainittujen henkilöiden välillä:

http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1

Sukunimitilasto 1.5.2017

nuotio
HAE

nuotio Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla
Nykyisenä nimenä 546 257 289 510 36
Entisenä nimenä 175 16 159 156 19
Kuolleilla 308 119 189 293 15
Yhteensä 1029 392 637 959 70



Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.

Ruotsissa on iso juttu meneillään siitä kun kaksi pikkupoikaa 5-7v osoitettiin syylliseksi leikkitoverinsa murhaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin nämä pojat kertovat, että eivät he ketään surmanneet vaan psykologit puristivat heistä van sellaisen tunnuksen. Juttu menee uusikis ja meneillään on kolmiosainen dokumentti. Fallet Kevin.

Kyllä Suomessakin tulee aika kun Auerin ja Kukan tuomiot puretaan kun entiset lapsitodistajat kertovat totuuden. Noloja ovat silloin Ari ja Minna Auer, mutta he ovat ehtineet kahmimaan melkoisen omaisuuden. Siihen voi mennä vielä kymmenen vuotta, mutta ei tällaista juttua voi haudata. Kyllä dokumentit vielä tulevat julkisuuteen, vaikka niiden panttaamista täällä kovasti kannatetaan.

sisotalo kirjoitti:Ruotsissa on iso juttu meneillään siitä kun kaksi pikkupoikaa 5-7v osoitettiin syylliseksi leikkitoverinsa murhaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin nämä pojat kertovat, että eivät he ketään surmanneet vaan psykologit puristivat heistä van sellaisen tunnuksen. Juttu menee uusikis ja meneillään on kolmiosainen dokumentti. Fallet Kevin.

Kyllä Suomessakin tulee aika kun Auerin ja Kukan tuomiot puretaan kun entiset lapsitodistajat kertovat totuuden. Noloja ovat silloin Ari ja Minna Auer, mutta he ovat ehtineet kahmimaan melkoisen omaisuuden. Siihen voi mennä vielä kymmenen vuotta, mutta ei tällaista juttua voi haudata. Kyllä dokumentit vielä tulevat julkisuuteen, vaikka niiden panttaamista täällä kovasti kannatetaan.

Viranomaiset kantavat Suomessa vastuun niistä päätöksistä, joilla ihmiset katsotaan soveltuviksi sijaisvanhemmiksi. He myös tekevät viranomaispäätökset siitä, millaisia korvauksia ja millaisin perustein sijaisvanhemmille maksetaan heidän huolenpitoonsa luovutetuista lapsista. Viranomaisten tulee myös riittävästi valvoa sijaisvanhempien toimintaa, jotta voidaan todeta sen olevan asianmukaista ja että lasten biologisia vanhempia ei mustamaalata lasten läsnäollessa (eikä kai se ole suotavaa muutoinkaan). Huostaanotetuille lapsille tulee turvata henkisesti vakaa ja turvallinen elinympäristö.

Me kaikki Annelia tukevat henkilöt toivomme, että hän saisi puheyhteyden sijaisperheeseen ja että perheenjäsenten keskinäiset rikkoutuneet välit saataisiin vähitellen palautumaan normaalille tasolleen. Perheenjäsenten välit olivat kunnossa aina siihen asti, kunnes Anneli aiheettomasti vangittiin. Syvällä sisimmässään Annelin veli varmasti tietää, ettei hänen sisarensa ole koskaan syyllistynyt lapsiinsa kohdistuneisiin törkeisiin pahoinpitelyihin tai raiskauksiin. Virkamieskunta, jota itsekin päivätyössäni edustan, korjatkoon omalta osaltaan aiheuttamansa sotkut. Sen jälkeen katseet voi suunnata valoisampaa tulevaisuutta kohden ja ajatella muita asioita.

Ulvilan surma olisi kaikessa rauhassa jäänyt ratkaisemattomaksi rikokseksi hovioikeuden Yksimielisen vapauttavan tuomion perusteella, jos Minna ja Ari Auer ei olis aloittanut merkillistä toimintaa. Lapset eivät saaneet äitiään pysyvästi tavata vaan heidät vietiin pitkälle merimatkalle, ja sieltä palattiin videoiden kanssa, joka mursi sen selkeän tuloksen, johon viiden vuoden aikana oli päädytty. Tähän ei "satakuntalaisilla taustavaikuttajilla" ollut osaa eikä arpaa. Auerit käyttivät häikäilemättömästi hyväkseen helle uskottua sijaisvanhemman tehtävää.

Auerin poika oli alkanut kehitellä valheiden ketjua, joilla äidin syyllisyys isän murhaan voitaisiin todistaa. Tämä antoi Minnalle ja Arille tilaisuuden jatkaa hyvin tuottoisaa sijaisvanhemman tehtävää. Tästä seurasi aivan mahdoton ja täysin turha murhajutun uusinta, mutta siitäkin vielä selvittiin.

Toisin kävi pojan uuden keksinnön suhteen. Kun kaikki kolme lasta kilvan vakuuttivat tulleensa raiskatuiksi saivat he tukensa MJE masinoimalta psykologi koneistolta. Todellinen katastrofi oli valmis. Yksimielinen tuomio niin Annelille kuin Jens Kukalle, teoista joita koskaan ei ole tapahtunut.

Tämä asia on kerrattava tässä ketjussa kun se osoittaa etteivät Satakuntalaiset taustavaikuttajat voineet aiheuttaa katastrofia, joka jatkuu edelleen.

Mitä tarkoittaa "Ulvilan surma olisi kaikessa rauhassa jäänyt ratkaisemattomaksi rikokseksi"? Leski Anneli Auer ei halua, että murha jää pimeäksi "kaikessa rauhassa", vaan haluaa poliisin selvittävän murhan. Tähän ei löydy kuitenkaan tahtoa niistä viranomaispiireistä, jotka ovat alunalkaenkin olleet Anneli Auerin ajojahdin takana. Sattuneista syistä useat heistä ovat satakuntalaisia, ja/tai heidän erittäin vaikutusvaltaisiin verkostoihinsa kuuluvia.

Hämmästelen Sisotalon tapaa antaa synninpäästö niille, joilla on ollut virkavastuu asioiden hoidossa. Laitan Sisotalolle lukemista, joka voi avata ymmärrystä siihen millä periaatteella korruptiiviset verkostot Suomessa toimivat.

Anneli Auerin tapaukseen liittyy kaikkea tätä:

Valta-aseman ja vaikutusvallan väärinkäyttöä, kansalaisten vähättelyä, asiantuntija-aseman liiallista korostamista, käsiteltävien asioiden viivyttelyä, siirtelyä, salaamista ja piilottelua, jääviysongelmia jne., jne.

http://yle.fi/uutiset/3-9593208

Toki tietyillä kelvottomilla psykologeillakin on ollut osuutta tässä vuosisadan oikeusmurha-katastroofissa, mutta sille keskustelulle löytyy oma ketjunsa. Viranomaiset ovat kuitenkin valinneet keitä he käyttävät asiantuntijoinaan, ja keiden asiantuntijuutta he arvostivat eniten tuomioita antaessaan. Suomen arvovaltaisimmat asiantuntijat sivuutettiin kylmästi, sillä tahto antaa tuomiot oli voimakkaampi (tähän tahtoon voi vaikuttaa mm. ulkoiset paineet ja odotukset, tai vaikkapa syytetyn demonisointi mediassa). Eihän siitä voi Minna ja Ari Aueria syyttää, vaan viranomaisia, joilla on kaikki päätäntävalta ollut käsissään. Syyttäjä Jarmo Valkama kuuluisasti lausui, että totuus on ulkoistettu asiantuntijoille. Kun syyttäjäpuoli saa käyttöönsä ala-arvoisia asiantuntijoita, niin helppohan heiltä saatujen lausuntojen perusteella on ollut pitkiä tuomioita julistaa.

Seuraavassa erinomaisessa kirjoituksessa käsitellään poliittista korruptiota, jota olen blogissani myös sivunnut. Toivon, että Sisotalo saa tutkijana ahaa-elämyksen. Satakunta on pieni paikka, jossa on useampi henkilö käyttänyt omaa valta-asemaansa väärin syytöntä perheenäitiä, Anneli Aueria vastaan, kuten tätä ketjua lukemalla käy ilmi.

Suora lainaus artikkelista:

"Miten korruptio sitten pitäisi ymmärtää?

Laaja-alaisemman määritelmän mukaan korruptiolla tarkoitetaan annetun valta-aseman väärinkäyttöä omaksi tai porukan eduksi. Näin määriteltynä korruptio tulee varsin lähelle osaksi politiikan toimialaa, vallankäyttöä, jonka läpinäkyvyydessä on vielä paljon toivomisen varaa myös taloudellisesti pitkälle kehittyneissä maissa."

http://personal.inet.fi/koti/erkki_laukkanen/art35.html

Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero (kok), sekä silloinen sisäministeri Anne Holmlund (kok) sekaantuivat Ulvilanmurhan tutkintaan. Tyypilliseen tapaan Suomessa tällaisenkin asian on annettu mennä ilman minkäänlaista haastetta (unchallenged).

Merkillistä inttämistä on Susku tuonut tänne. Anneli Auerin asia on nyt mennyt onnettomalla tavalla. Yleinen mielipide uskoo nyt hänen murhanneen miehensä ja raiskanneen lapsensa. Tilannetta ei suinkaan paranna joidenkin "satakuntalisten taustavaikuttajien" parjaaminen. Todellisia muutoksia todistusaineistoon tarvitaan.

Tärkeintä on, että Auerin lapset peruttavat valheensa.

Muillakin, kuin vain lapsilla on mahdollisuus oikaista asiassa tehtyjä virheitä. Miten olisi vaikkapa uskovaisen tamperelaisen lääkärin tunnustus, että tulipa tehtyä maailman suurin moka?

Maailmalla on nähty vastaavia tapauksia, että täysin syyttömiä on tuomittu lasten kertomusten perusteella. Näistä kuuluisin on McMartin lastentarhan tapaus, joka oli pisin ja kallein rikosoikeudenkäynti Amerikan historiassa. Onko Anneli Auerin tapaus Suomen rikoshistoriassa pisin ja kallein tapaus? Olisi todella mielenkiintoista tietää (eriteltynä kiitos!) paljonko on rahaa uponnut syyttömän jahtaamiseen, ja minne/keille ovat rahat Satakunnassa menneet?

Usein näissä väärin tuomittujen tapauksissa lapset ovat aikuistuttuaan pyytäneet tuomituilta anteeksi. Siinä vaiheessa on syyttömiä syyllistäneiltä viranomaisilta ja asiantuntijoilta kasvot menetetty. Auerin ja Kukan tapauksessa useilla viranomaisilla ei ole mitään hyväksyttävää syytä sanoa jälkikäteen, etteivät he tienneet, että näinkin voi tapahtua, sillä olen ollut useisiin yhteydessä, ja valistanut heitä tilanteesta.

En jää kuitenkaan odottelemaan lasten, tai muiden osallisten tunnustusta, vaan jatkan taisteluani oikeuden toteumisen puolesta. Osana tätä taistelua on sen asian selvittäminen, ketkä kaikki ovat olleet myötävaikuttamassa syyttömien passittamiseen vankilaan normaaliakin pidemmillä tuomioilla? Tässä ketjussa selvitellään itse kunkin asiassa osallisena olleen motivaatioita osallistua Anneli Auerin ajojahtiin.

Olen vieläkin pohtinut tuota Jouko Kauppilan hinkua saada Ulvilan surmajutun tutkinnanjohtaja vaihtoon jo (!) kesällä 2007 (ks. tästä aiheesta ketjun ensimmäinen viesti). Olisiko tämä hänen varhainen ja ontuvasti perustelemansa vaatimus voinut liittyä ennen kaikkea siihen, että Kauppila ja hänen kaverinsa olivat selvillä siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti toivoi voivansa siirtää murhajutun tutkintavastuun KRP:lle? Joutsenlahtihan on kertonut, että hän oli tehnyt asiaa koskevan päätöksen jo helmikuun 2007 lopussa (ks. sitaatti ja linkki alempana). Joutsenlahti oli kuulemma jo antanut asiasta haastattelunkin Satakunnan Radiolle, jonka oli tarkoitus julkistaa uutinen, mutta joku (kuka?) oli saanut tietää tutkinnanjohtajan aikeista ja hälytti läänin poliisijohtajan soittamaan Joutsenlahdelle ja torppaamaan jo valmiiksi suunnitellun vaihdon. Kuten Joutsenlahti itse kertoo seuraavassa (lihavointi tekstissä minun):

[…] Pääperusteena siirtoehdotukselleni oli kuitenkin se, että me emme olleet saaneet kiinni tekijää. Ajattelin, että KRP voisi katsoa asiaa ”uusin silmin” ja keskittyä siihen täysipainoisesti. Kulmala suostui pyyntööni, minkä vuoksi otin yhteyttä KRP:n Turun yksikön päällikkö Heikki Kopperoiseen. Kopperoinen suostui ehdotukseeni ja määräsi uudeksi tutkinnanjohtajaksi Teijo Ristolan. Olin tyytyväinen ja ehdin antaa jo Satakunnan Radion toimittaja Tapio Termoselle haastattelunkin vaihdosta. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero oli saanut selville siirtoaikeen ja hän soitti minulle. Keskustelumme päättyi siihen, että Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi minut jatkamaan tutkinnanjohtajana. Termonen sai Paaterolta uuden haastattelun. Näin jälkeenpäin ajatellen jutun siirto KRP:lle oli säästänyt monelta sotkulta, johon myöhemmin jutun tutkinnassa ajauduttiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi. […]
Niskasaari on julkaissut tämän Joutsenlahden puolustuspuheen (kesältä 2012) blogissaan http://www.mikkoniskasaari.fi/node/136

Väkisinkin tulee mieleen, olisiko Jouko Kauppila olisi voinut saada tietoonsa Joutsenlahden suunnitelmat omien mediakontaktiensa kautta. Olisiko nimenomaan Kauppila ottanut kiireesti yhteyttä läänin poliisiylijohtaja Paateroon? Tämä ei ole mitenkään mahdoton ajatus, sillä Kauppila on itse myöntänyt olleensa suoraan puheissa Paateron kanssa Joutsenlahteen liittyen (ks. Kauppilan kolumnista alempana).

Vai olisiko Kauppila laittanut jonkun luottomiehensä tai juoksutyttönsä asialle, esim. Sampsa Katajan tai Anne Holmlundin, jotta vaihto KRP:lle saataisiin estettyä? Voi olla, että poliisijohtajalla olisi ollut matalampi kynnys kallistaa korvaansa näille paikallisille (tuolloisille) kansanedustajille. Kauppila oli kuitenkin muodollisesti ns. yksityishenkilö – vaikka tapahtumien valossa näyttää siis siltä, että hän oli käytännössä jotakin aivan muuta.

On helppo ymmärtää, että jutun siirtämiseen KRP:lle olisi liittynyt monia riskejä Kauppilan ja hänen kavereidensa tavoitteiden kannalta. Jos tutkintavastuu olisi siirretty pois Porin poliisilta, satakuntalaisen herrakerhon vaikutusmahdollisuudet jutun hoitamiseen mieleiselle tolalle olisivat heikentyneet merkittävästi. Porin poliisi sentään turvautuisi tutkinnassaan paikalliseen väkeen: heillä olisi paikallinen syyttäjä, paikalliset sosiaalityöntekijät, paikalliset lääkärit, paikalliset käräjätuomarit... – jotka kaikki siis olivat tekemisissä keskenään tai ainakin tunsivat toisensa. Ja he kaikki olivat varmasti herkkiä haistelemaan paikkakunnan ilmapiiriä sen suhteen, minkä suuntaiset toimet ja ratkaisut ns. yhteisen edun kannalta olisivat suotavia.

Kaiken lisäksi KRP olisi todennäköisesti jatkanut syyllisen etsintää Luvatalta ja sen työntekijöiden joukosta vielä tarkemmalla syynillä. Ties vaikka jonkun murhaajankin olisivat lopulta sieltä löytäneet.

Kauppila ja kumppanit saattoivat siis kuitenkin keväällä 2007 huokaista helpotuksesta, kun Paatero ehti torppaamaan vaihdon. Mutta he pelkäsivät siis ilmeisesti vielä myöhemminkin, että Joutsenlahti onnistuisi jossain vaiheessa tässä pyrkimyksessään. Kauppilalla ja hänen kavereillaan on siis ollut tuolloin, kesällä 2007, aihetta miettiä, miten riski murhajutun siirtämisestä KRP:lle saataisiin torjuttua. Helpoin ratkaisu oli siis saada Joutsenlahti vaihtoon.

Kun Tanner sitten kesällä 2007 pidätettiin, Kauppila näki kullanarvoisen mahdollisuuden horjuttaa Joutsenlahden asemaa tutkinnanjohtajana: hän tyrkyttäytyi Tannerin ”asiamieheksi” ja järjesti tottunein elkein suuren mediashown, johon kuului olennaisena osana voimakas kritiikki Joutsenlahtea kohtaan ja äänekkäät vaatimukset tutkinnanjohtajan vaihtamisesta (ks. noista Kauppilan ko. mediatempauksista tämän ketjun ensimmäinen viesti).

Mediahuomiota näille vaatimuksille haettiin mm. järjestämällä tiedotustilaisuus, jota pitämässä oli Kauppilan kanssa hänen kollegansa Ville Kotka samasta asianajotoimistosta (toimiston nimi nykyään Kotka & Co.). Tapahtuma pidettiin siis peräti kahden asianajajan voimin, ja yleinen huomio asialle oli taattu.



Jouko Kauppilan kolumni Satakunnan Kansassa 20.9.2013

Kyseisessä kolumnissaan Kauppila antaa ymmärtää, että hän oli kesällä 2007 pyrkinyt henkilökohtaisesti vaikuttamaan suoraan tuolloiseen läänin poliisijohtaja Paateroon Joutsenlahden potkimiseksi pois tutkinnanjohtajan paikalta. Seuraavassa lainaus:

[…] Esimiesten täytyi olla tietoisia komisarion metodeista, joita oli katsottu läpi sormien. Historian kalleimman esitutkinnan tiimoilla on varmasti pidetty lukuisia sisäisiä palavereja, eikä esimiehiltä ole voinut jäädä huomaamatta komisarion mielentila. Selvittelin esitutkinnan erikoisuuksia silloiselle läänin poliisijohtajalle, jonka tapasin jazzpippaloissa. Puheeni kaikui kuuroille korville. Ainoan kerran pitkän urani aikana ehdotin tällä palstalla komisarion siirtoa osoitetoimistoon. Turhaan. [...] https://www.satakunnankansa.fi/juttuark ... 4840145808

Minun täytyy sanoa, että olin aika hämmästynyt, kun tämä muutaman vuoden takainen kolumni sattui silmiini. Täytyyhän olla todella röyhkeä voidakseen olettaa, että ulkopuolinen yleensä voisi vaikuttaa läänin poliisijohtajaan tietyssä yksittäisessä rikostutkinnassa. Mutta ilmeisesti Kauppila on sitten tottunut siihen, että hänenlaisensa paikalliset mahtimiehet voivat viedä virkamiehiä kuin pässiä narussa. Ja jos he eivät sitä näyttäisi heti tekevänkään, niin ainakin painavat näiden merkkihenkilöiden mielipiteen korvan taakse vastaisen varalle.

Mielenkiintoista oli, että Joutsenlahden kertoman mukaan (ks. Joutsenlahden em. puolustuspuhe Niskasaaren blogista) syyttäjä Valkama olisi halunnut pitää Tannerin pidempään vangittuna. Oli jopa soittanutkin tässä tarkoituksessa Joutsenlahdelle. Miksiköhän näin? Luulisi kuitenkin, että ratkaisut tällaisessa asiassa kuuluvat tutkinnanjohtajalle.

Ei kai syynä vain ollut se, että Kauppila tiesi shownsa lässähtävän saman tien kun Tanner vapautetaan? Todennäköisesti asianajaja olisi suonut mediahuomion jatkuvan pidempään.

Joka tapauksessa vaikuttaa selvältä, että Kauppilalla ei tunnu olevan minkäänlaisia pidäkkeitä ehdotella mieleisiään toimintatapoja paikallisille virkamiehille muiden paikallisten toimijoiden (esim. Satakunnan kansan päätoimittajan) lisäksi. On helppo kuvitella, että hän on saattanut ottaa aiheen tiimoilta yhteyttä myös syyttäjä Valkamaan.

Veikkaan myös, että Kauppila on useimmiten saanut virkamiehiltä vaatimuksilleen vastakaikua – valitettavasti, vaikka tuossa edellä siteeratussa kolumnissa näennäisen vaatimattomana muuta väittääkin.

Miten moneen muuhun virkamieheen Kauppila onkaan mahtanut vedota vaikuttaakseen Auerin tapauksen etenemiseen?

Kyseistä kolumnia lukiessa ei voi myöskään välttyä siltä vaikutelmalta, että sen rivien välistä kuuluu tyytyväisyys kirjoittajan omaan osuuteen asiassa. Ikään kuin Kauppila kolumnin laatimisen aikaan (syksyllä 2013) olisi pitänyt saavutettua tilannetta jotenkin omana onnistumisenaan: tutkinnan siirto KRP:lle oli saatu estettyä, tutkinnanjohtaja kesällä 2008 vaihdettua, syyte Aueria vastaan syksyllä 2009 nostettua ja leski elinkautiseen tuomittua Satakunnan käräjäoikeudessa marraskuussa 2010, jne.

Ja kuten tiedämme; vaikka hovioikeus sittemmin yksimielisesti hylkäsikin Aueriin kohdistetun murhasyytteen, tilanteen pelastivat Kauppilan kannalta Auerin veljen syksyllä 2011 syyttäjälle ripeästi toimittamat, itse videoidut lasten kertomukset, joiden avulla Auerille ja hänen väitetylle rikoskumppanilleen saatiin lopulta pitkät, sittemmin lainvoimaiset tuomiot lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja heihin kohdistuneista pahoinpitelyistä.

Kauppilalla oli siis kolumnia kirjoittaessaan syytä olla itseensä tyytyväinen; saman vuoden kesällähän Anneli Auerin lsh-tuomiota oli hovioikeudessa vielä korotettu, ja Kauppilan rotaryveli Tapio Vallin oli tähän vedoten vaatinut Satakunnan Kansan pääkirjoituksessaan Auerin tuomitsemista myös murhasta (ks. Vallinista aiempi viestini). Näkymät myös murhajutun uuden kierroksen kannalta vaikuttivat Kauppilan mielestä varmasti hyviltä. Erillisenä käsitellyn murhajuttua istunnot alkoivat siis toisen kerran Satakunnan käräjäoikeudessa saman vuoden joulukuussa.

PS. Muistan lukeneeni jostain, että kun sijaisisä Ari Auerilta kysyttiin oikeudessa (Mannerko kysyjänä?), miksi hän oli alun alkaen vienyt lapset kesällä 2011 pitkälle veneretkelle, vaikka hänen olisi tällöin pitänyt tarjota lapsille mahdollisuus tavata murhasyytteistä vapautettua äitiään, Ari oli vastannut, että häntä ”oli kehotettu” lähtemään.

Muistaako kukaan, onko Ari Auer kertonut oikeudessa asiasta enemmän?

Kuka Aria ja hänen vaimoaan oli neuvonut?

Î

PS. Muistan lukeneeni jostain, että kun sijaisisä Ari Auerilta kysyttiin oikeudessa (Mannerko kysyjänä?), miksi hän oli alun alkaen vienyt lapset kesällä 2011 pitkälle veneretkelle, vaikka hänen olisi tällöin pitänyt tarjota lapsille mahdollisuus tavata murhasyytteistä vapautettua äitiään, Ari oli vastannut, että häntä ”oli kehotettu” lähtemään.

Muistaako kukaan, onko Ari Auer kertonut oikeudessa asiasta enemmän?

Kuka Aria ja hänen vaimoaan oli neuvonut?

Minä en ainakaan muista Mannerin enkä kenenkään muunkaan kysyneen miksi merimatkalle lähdettiin. Ennen kuin ilmoille heitetty vaihtoehtoinen fakta muttuu totuudeksi ja siten oikeaksi disinformaatioksi, palautin mieleen, että yksi keskustelija on pohtinut mahtoivatko perhettä tukeneet sosiaalityöntekijät suositella merimatkaa, jotain sen tapaista.. Joo, tässä:

Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
ViestiKirjoittaja Gerbera » 16 Syys 2013, 10:41

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=577527#p577527

En lainaa kirjoitusta, jossa tuosta asiasta spekuloidaan, koska siinä on ihan hyviä muitakin ajatuksia. Manner ei ainakaan niillä nauhoilla, jotka minä olen kuunnellut, kysele mitään miksi lähtivät veneretkelle. Voihan se olla, että joku on jossakin muussa yhteydessä kysynyt syytä miksi sijaisperhe lähti merimatkalle kesällä 2011, mutta minä en muista, että tällaisesta olisi murhainfossa ollut keskustelua. Itse lähtisin mieluummin kesällä kuin syksyllä, talvesta puhumattakaan...

Mistä syystä jotkut hankkivat veneen, säästävät rahaa vuosien ajan.. jne?? (vene ostettiin säästöillä, kertoi veli 2013 käräjillä..ei lastenhoidosta saaduilla korvauksilla) Mitä turvallisemman sen parempi, jos tosissaan aikoo pidempikestoiselle matkalle.

Useita kuukausia kestäneet veneretket eivät olleet mitään erikoista Auerien perheelle. Jossain paikallisessa lehdessä on ollut v 2012 artikkeli Auerin vanhempien purjeveneharrastuksesta, mutta en nyt löydä sitä enää. Siinä ei tainnut olla mitään murhasta eikä muistakaan kurjista asioista.. Enkä nyt viittaa siihen Apu-lehden juttuun, jossa Auer itse kertoo onnellisesta lapsuudestaan ja lapsuuden perheensä veneharrastuksesta. Se oli joku muu juttu.

HI kysyi yllä:

"PS. Muistan lukeneeni jostain, että kun sijaisisä Ari Auerilta kysyttiin oikeudessa (Mannerko kysyjänä?), miksi hän oli alun alkaen vienyt lapset kesällä 2011 pitkälle veneretkelle, vaikka hänen olisi tällöin pitänyt tarjota lapsille mahdollisuus tavata murhasyytteistä vapautettua äitiään, Ari oli vastannut, että häntä ”oli kehotettu” lähtemään.

Muistaako kukaan, onko Ari Auer kertonut oikeudessa asiasta enemmän?

Kuka Aria ja hänen vaimoaan oli neuvonut?"
...

Minulla on asiasta sisäpiirin tietoa, joka saattaa tietysti olla suljettujen ovien takana esiintullutta tietoa. Mitä sanoo Tara? Kannattaisiko minun kertoa tietoni tästä asiasta täällä Murha.infossa? Jos ajatellaan lasten etua, tai vaikkapa yleistä etua, voisin tietoni vaikka paljastaa. Mitäs mieltä mieltä täällä ollaan?

Susku tarkoittaa ilmeisesti stä, että hän oli todistajana Seri-oikeudessa. Sitä kautta saatua tietoa, ei edes oman todistuksesa sisältöä, saa julkistaa. Tämä on ongelma sille, joa menee todistajaksi asiaan, johon haluaa keskustelun avulalla vaikuttaa. Ulvlan surmassa ovat tätä sääntöä rikkonut ennen kaikkaa eräät psykologiprofessorit.

Mitä tulee salassa pidettäviin toitoihin, jotka Susku on saanut haltuunsa, on hänellä täysi oikeus julkaista tiedot blogissaan ainakin englannissa. On oltava tarkka, että julkaisun yhteydessä ei tule esiin mikä on hänen tietolähteensä, eikä kehu omistavansa kopiot niistä. Näin menettelee eräs suomalainen blogisti.

Minä olen onnisnut tuomaan julkisuuteen arkistotietoja, jotka ovat salaisi, jos arkisto tekee niistä PDFn. Olen yksinkertaisesti kuvannut dokumntit omalla kameralla arkistossa.