”Olen koko ikäni ollut uskovainen” – kirkonpolttaja tunnusti uskoaan palavalla ristillä
Julkaistu: 22.1. 16:16 , Päivitetty: 22.1. 16:33
RIKOS Kiihtelysvaaran kirkon polttanut mies katui esitutkinnassa tekoaan, jonka taustalla oli isän kuolema ja pieleen mennyt rakastuminen.
Kiihtelysvaaran kirkon maan tasalle polttanut 30-vuotias mies tuomittiin kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa. Tuomittu
Aki Pöllänen ei halunnut tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä, mutta aiemmin poliisin esitutkinnassa hän selosti tekoaan ja sen taustoja varsin seikkaperäisesti.

- kiihtelysvaara - polttaja oikeudessa.jpg (42.76 KiB) Katsottu 5797 kertaa
Kiihtelysvaaran kirkonpolttaja sai yli kahden vuoden vankeustuomion ja joutuu maksamaan miljoonakorvaukset. (KUVA: Launo Päivätie)
Itä-Suomen poliisin esitutkinta-aineisto tuli oikeudenkäynnin myötä julkiseksi tiistaina.
Esitutkinnan ensimmäisissä kuulusteluissa Pöllänen vielä kiisti syyllisyytensä. Esille nousivat silti elämän kolhut, jotka miestä olivat koetelleet vähän ennen kuin kirkko paloi Joensuun Kiihtelysvaarassa 23. syyskuuta 2018.
Arkea ja hyvinvointia oli järkyttänyt isän kuolema.
– Siitä tuli suru, jota olen purkanut muun muassa hajottamalla keittiön kotonani ja muuta tavaraa. Viinakin on maistunut. Suruun join pullon kirkasta. Tavallisesti olen ollut olutlinjalla, Pöllänen kertoi poliisille.
Kuolema oli hänen mukaansa ollut odotettavissa, mutta tuli silti yllättäen. Hän itse löysi isän kuolleena kotoa. Poliisikin oli käynyt tuolloin paikalla jättämässä surunvalittelunsa.
Kirkonpolton Pöllänen kiisti jyrkästi.
– En ole sitä polttanut, se on varma.
KUULUSTELUSSA käytiin kuitenkin läpi, mitä muuta Pöllänen oli viime aikoina poltellut.
– Huvikseni räjäyttelin nuotiossa partavaahtopulloja toissa viikonloppuna. Olin silloin yksinäni ryyppäämässä. Tästä on myös video Facebookissa, kun räjäytän partavaahtopullon nuotiossa. Silloin oli kostea keli, niin ei ollut metsäpalovaaraa. Olin myös laittanut kottikärryn eteen.
Pari viikkoa aiemmin Pöllänen oli myös tehnyt kotipihallaan bensiinistä ristin muotoisen kuvion maahan ja sytyttänyt sen palamaan.
Lue lisää: Epäilty tuhopolttaja saapui oikeuteen huskyhupparissa – syyttäjä: päähänpisto korvensi 250-vuotiaan kirkon maan tasalle
– Tein sen jonkinlaisena uskontunnustuksena, että uskonhan minäkin. Hienosti se paloi. Ja maahan jäi mustana se ristin kuva. Sade on varmaan sen huuhtonut pois. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut.
Poliisi kysyi, oliko Pölläsellä kaunaa kirkkoa tai kristinuskoa kohtaan.
– Ei ole mitään. Ei ole mitään kaunaa ollut kirkkoa tai uskoa kohtaan. Olen koko ikäni ollut uskovainen, pienestä asti. Se on tullut äitini kautta, koska hän vei minua kirkkoon. Ainakin kymmenen vanhasta olen uskonut Jumalaan ja Jeesukseen. Ja uskon oikeasti.
Pöllänen oli polttanut tumman puvun juuri ennen isänsä hautajaisia.
– Suutahdin ja arvelin, etten mene isäni hautajaisiin. Äitini oli ostanut minulle sen kalliin puvun. Survoin sen pannuhuoneen uuniin ja poltin siellä.
Hautajaisiin hän meni serkkupojalta lainatussa puvussa.
Isän kuolema ei ollut ainoa lähiaikojen vastoinkäyminen. Poliisi kysyi, oliko Pölläsellä ollut seurustelusuhdetta viime aikoina.
– Ei ole. Ei ole koskaan ollut tyttöystävää. Yhdestä naisesta olin kiinnostunut, mutta hän haki lähestymiskieltoa minulle. Tästä on ehkä pari kuukautta aikaa.
NELJÄ päivää kiinni oltuaan Pöllänen lopulta tunnusti kirkonpolton. Hän päätyi ratkaisuun kuultuaan käräjäoikeuden vangitsemiskäsittelyssä poliisilla olevista todisteista.
Teolleen hän haki syytä isän kuolemasta ja lähestymiskieltoon päättyneestä rakastumisestaan.
– Tästä kaikesta seurasi se, että aloin syyllistää kirkkoa. En enää syyllistä, mutta se taitaa olla nyt myöhäistä. Kadun kyllä tätä tekoa.

- kiihtelysvaara kamerakuva.jpg (47.1 KiB) Katsottu 5797 kertaa
Polkupyörällä liikkeellä ollut epäilty tallentui valvontakameraan aamuyöstä kello 4.37. (KUVA: Esitutkinta-aineisto)
Pöllänen kertoi, että kirkon polttaminen oli hetken mielijohde. Hän oli mennyt kotiinsa jonkun verran humalassa. Kolmen aikaan aamuyöstä hän heräsi. Tupakkaa poltellessa ajatuksia alkoi pyöriä päässä.
– Otin kotini ulko-oven vieressä olevasta pannuhuoneesta repun ja bensakanisterin, laitoin kanisterin reppuun ja repun selkääni.
Hän pyöräili kirkolle, kaatoi siellä bensiiniä roska-astiaan ja sytytti palon. Hän palasi kotiin ja laittoi radion päälle.
– Menin joskus ehkä aamuviiden aikaan pihamaaltani katsomaan kylälle päin ja näin koko taivaanrannan punaisena. Oli sumuinen keli ja näin, kuinka palo valaisi käytännössä varmaan koko kylän. Tässä vaiheessa minua jo alkoi kaduttaa, mitä olin tullut tehneeksi.
Pöllänen itse ei pitänyt mielentilatutkimusta tarpeellisena, eikä sitä hänelle tehtykään. Kirkon polttaminen oli hänen mukaansa äkillinen päähänpisto.
Hän kertoi, että yrittää jatkossa elää normaalia elämää ja maksella korvauksia. Vankilassa hän tekisi mielellään töitä.
– En istuisi vain sellissä, siitä en tykkää ollenkaan. Ainakin pyrin poispäin rikollisuudesta.
Onko sinulla halua jollakin tavalla sovitella korvauksia seurakunnan kanssa?
– Ensin pitäisi miettiä, miten minä tuon kolme miljoonaa euroa saan kasaan