MURHA.INFO

Pettänyt ja petetty.
Errare humanum est.

Mutta en sitä silti koskaan hyväksy.

ööh..en oo ikinä jäänyt haikailemaan yhdenkään eksän perää saati kuvitellut harrastavani kiihkeää seksiä jonkun eksän kanssa suhde on ohi lopullisesti kun on ohi..myös ajatuksissa...mutta oon kyllä erityisen tyytyväinen aina ollut saatavilla olevaan seksiin joten ehkä se sitten selittää jotain...nykyisenkin kanssa suhde ekat kuukaudet perustui pelkkään seksiin j auseasti ja hieman arastellen siitä sitten siirryttiin kunnolliseen suhteeseen miehen toiveesta...sekispuoli toimii edelleen tosin raskauden takia on tällä hetkellä hieman vähemmän kuin normaalisti...nukahdan melkein heti kun menen makuuasentoon..välillä on vaikeuksia pysyä hereillä kävellessäkin

^ Varmaan aika useassa tapauksessa aloitetaan pelkällä seksillä Kutsutaan myös alkuhuumaksi.

Tilaisuuden tullen saattaisin käydä aidan vihreämmälläkin puolella...

Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jossa on tarve pettää?

Kannatan rehellisyyttä kaikissa ihmissuhteissa, vaikkakin itsekkäistä syistä.
On helpompi elää, kun ei tarvitse valehdella, kivempi katsoa peiliin.

^yhdyn Edin mielipiteeseen, koska en jotenkin kykene ymmärtämään sitä jatkuvaa vieraissa juoksemista. ei sitä voi kutsua mun mielestä parisuhteeksi, kun siinä suhteessa on aina muitakin osapuolia, vaikka sen pitäisi olla kahden ihmisen välinen liitto. siinä vaiheessa, jos joskus itselle tulee tarve käydä hässimässä vieraiden miesten kanssa, täytyy katsoa pitkään peiliin ja miettiä, onko enää järkeä jatkaa suhdettakaan. onko se suhde enää tyydyttävä, jos pitää ulkopuolisilta käydä hakemassa läheisyyttä/seksiä/puhekumppania/turvaa tms.

en ole koskaan pettänyt miestäni.ei tee edes mieli.mies kyllä on pettänyt,en ottanut eroa koska en halua hajoittaa perhettäni.ainakaan niinkauan kuin lapset on pieniä,enkä ole valmis jakamaan lapsia ja repimään kahteen suuntaan.anteeksiannosta en silti puhuisi koska rehellisesti sanottuna olen katkera varmaan hamaan loppuun asti

Nykyinen seurustelukumppanini on melkein sairaanloisen mustasukkainen kaikista miespuolisista kavereistani. Ja paha homma ko suurin osa niistä juurikin on miehiä. Poikakaveriani on siis kerran petetty ja se on jättänyt häneen jatkuvan epäilyn ja pelon tunteen, kuten hän asian ilmaisi. En edes ole miettinyt pettämistä sillä olen tyytyväinen tähän suhteeseen, mutta toinen ei tunnu uskovan sitä. Toisaalta jos luottamus ei ole kohillaan, niin sekin jo loukkaa tunteitani ja mieluummin lopetan tämän suhteen kuin olen aina selittämässä kuka kukin on ja kuinka ollaan tutustuttu. Asiaa on tässä tullut mietittyä viikonloppuna sattuneen mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen

^Tuossa piilee se ongelma, että tarpeeksi kauan kun hän pitää hihnaasi tarpeeksi lyhyenä, niin alkaa hermo mennä ja väistämättä alkaa kiinnostaa muut asiat kun alkaa vaistomaisesti etsimään sitä "riistettyä vapautta". Ei siis välttämättä eikä heti, mutta todennäköisesti ja jossain vaiheessa. Helpompaa on siis pitää kumppani uskollisena luottamalla siihen, antamalla sen olla vapaa, oma yksilönsä omasta halustaan parisuhteessa. Kerro kumppanillesi sen tyylisiä terkkuja

susse kirjoitti:en ole koskaan pettänyt miestäni.ei tee edes mieli.mies kyllä on pettänyt,en ottanut eroa koska en halua hajoittaa perhettäni.ainakaan niinkauan kuin lapset on pieniä,enkä ole valmis jakamaan lapsia ja repimään kahteen suuntaan.anteeksiannosta en silti puhuisi koska rehellisesti sanottuna olen katkera varmaan hamaan loppuun asti

minä tulin petetyksi pitkässä yli 10v kestäneessä suhteessa ja ukko lähti sen tien. aneli anteeksi antoa ja niin edelleen, vaan minä olen elämäni aikana, lapsuudesta lähtien kokenut niin paljon p*skaa, että jos luottamukseni menettää, sitä ei tule takaisin saamaan. tiedän olevani varsin mustavalkoinen tämän asian suhteen, mutta se on vaan voivoi.... Lapsi on ja näin tämän ratkaisun olevan hänelle parempi.. Mikäli vanhempien parisuhde ei ole kunnossa, se kyllä heijastuu lapseenkin. Paljon parempi on olla näin ja katkeruus sun muut on jääneet taakse ja exäni kanssa meillä on hyvät välit ja koen, että ollaan onnistuttu järjestämään varsin toimiva yhteishuoltajuus.

Jokainen toimii eri tavalla ja tekee ne ratkaisunsa itse, tämä tuntui oikealta minulle ja pidän edelleenkin päätöstä oikeana.

itse en ole pettänyt, enkä tule sitä tekemään millään eri tasolla.

En ole pettänyt, enkä tullut tietääkseni petetyksi, tosin se on mahdollista. Harvassa ovat kyllä sellaiset avioparit, jotka vuosikymmeniä ovat yhdessä, eivätkä kertaakaan hairahdu polulta. Joku aikaisemmin jo tuolla puheli, että ei ymmärrä, että miksi seurustella, jos haluaa vieraissa hyppiä. Sitä komppaan.

petos kirjoitti:Nykyinen seurustelukumppanini on melkein sairaanloisen mustasukkainen kaikista miespuolisista kavereistani. Ja paha homma ko suurin osa niistä juurikin on miehiä. Poikakaveriani on siis kerran petetty ja se on jättänyt häneen jatkuvan epäilyn ja pelon tunteen, kuten hän asian ilmaisi. En edes ole miettinyt pettämistä sillä olen tyytyväinen tähän suhteeseen, mutta toinen ei tunnu uskovan sitä. Toisaalta jos luottamus ei ole kohillaan, niin sekin jo loukkaa tunteitani ja mieluummin lopetan tämän suhteen kuin olen aina selittämässä kuka kukin on ja kuinka ollaan tutustuttu. Asiaa on tässä tullut mietittyä viikonloppuna sattuneen mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen

Olisiko ollut mitään apua siitä, että kumppanisi olisi saanut tavata niitä miespuolisia kavereitasi? Vai onko tavannutkin? Se voisi lievittää mustasukkaisuutta.

En ole pettänyt ketään. Jos on ongelma kumppanin kanssa, siitä puhutaan ensin. Yritetään ratkaista asia ja jos ei onnistu ja on iso asia, seuraa ero. Sitten vasta uutta katselemaan.

Mä komppaan Ediä ihan täysillä.

Nykyisessä suhteessa olen ainakin tuntenut tulleeni petetyksi monestikin.. 100% varmuutta ei ole, koska olen niin vitun sinisilmäinen ihminen!!!
Itse sen olen yhden kerran tehnyt, ihan viime aikoina...

Liitto onkin sen puolestakin jo tuhoon tuomittu

En ole 19 vuoden suhteessa kertaakaan pettänyt eikä minua ole siinä petetty. Jos niin kävisi jommalle kummalle, se on loppu sitten. Syynä se, että en halua enää tuonluonteisia epävarmuustekijöitä elämääni. Lisäksi en usko ollenkaan, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Olen saanut nuorena rehveltää tarpeeksi, joten ei tarvi enää aikuisena.

Olen tehnyt tuon periaatteen itselleni täysin selväksi joten en koskaan edes joutuisi "kiusaukseen".